Olen ollut parisuhteessa 20v, lapset on 6 ja 8v..olen niin kyllästynyt tähän elämääni ja parisuhteeseen, kuin olla ja voi.
Mies on muuttunut minulle hyvin vastenmieliseksi, iso maha, "liikkumaton" elämäntyyli, eli sohva houkuttaa enempi, kuin mikään ulkoilu tai lenkkeily, henki haisee ja kaikki muukin, koko olemus muuttunut ärsyttäväksi.
Raha-asiansa on sotkenut siihen malliin, että osa palkasta ulosmitataan joka tilissä.
Olen korviani myöten täynnä, vaikka toisaalta soimaan itseäni siitäkin, kunnei ole mitään "oikeaa" syytä, väkivaltaa, viinaa, huonoa kohtelua tms.
Lasten ja käytännön asioitten kanssa sinnittelen päivän kerrallan eteenpäin, vaikka tuntuu, että pää räjähtää ja joka ilta ahdistaa nukkumaanmeno ja mahdollinen seksi, joka on hyvin hyvin vastenmielinen asia minulle hänen kanssaan.
Elin melkein kaksi vuotta kaksoiselämää, tapasin nuoruudenrakkauteni ja elimme kiihkeää salasuhdetta. Hänelle tuli ero yhdessäolomme aikana ja lopulta löysi uuden naisenkin, jonka kanssa on jo avoliitossakin, hän siis jätti minut puoli vuotta sitten, mutta en pääse yli tuosta suhteesta, en sitten millään...joka ainut päivä ajattelen häntä. Olimme muutaman kuukauden olematta ollenkaan yhteydessä, kunnes hän alkoi kysellä kuulumisia ja taas ollaan juteltu niitä näitä.
Tämä ei kuitenkaan ole minulle hyväksi, vaan olen joka päivä surun murtama ja mistasukkainenkin uudesta naisesta, lapsille tulee tiuskittua ihan suotta liian paljon, mutta hermot ovat vaan kertakaikkisen kireät..miten tällaisesta suhteesta ja kaipauksesta voi ikinä päästä eroon?
Kuitenkin tajuan, että meillä oli niin eriävät luonteet, että tuskin kunnollinen yhdessäolo olisi välttämättä edes onnistunut ja hänellähän on jo uusi perhekin, silti vaan haikailen menneitä ja tuntuu, etten pääse tästä ollenkaan yli tai eteenpäin. Mikä neuvoksi?
Mies on muuttunut minulle hyvin vastenmieliseksi, iso maha, "liikkumaton" elämäntyyli, eli sohva houkuttaa enempi, kuin mikään ulkoilu tai lenkkeily, henki haisee ja kaikki muukin, koko olemus muuttunut ärsyttäväksi.
Raha-asiansa on sotkenut siihen malliin, että osa palkasta ulosmitataan joka tilissä.
Olen korviani myöten täynnä, vaikka toisaalta soimaan itseäni siitäkin, kunnei ole mitään "oikeaa" syytä, väkivaltaa, viinaa, huonoa kohtelua tms.
Lasten ja käytännön asioitten kanssa sinnittelen päivän kerrallan eteenpäin, vaikka tuntuu, että pää räjähtää ja joka ilta ahdistaa nukkumaanmeno ja mahdollinen seksi, joka on hyvin hyvin vastenmielinen asia minulle hänen kanssaan.
Elin melkein kaksi vuotta kaksoiselämää, tapasin nuoruudenrakkauteni ja elimme kiihkeää salasuhdetta. Hänelle tuli ero yhdessäolomme aikana ja lopulta löysi uuden naisenkin, jonka kanssa on jo avoliitossakin, hän siis jätti minut puoli vuotta sitten, mutta en pääse yli tuosta suhteesta, en sitten millään...joka ainut päivä ajattelen häntä. Olimme muutaman kuukauden olematta ollenkaan yhteydessä, kunnes hän alkoi kysellä kuulumisia ja taas ollaan juteltu niitä näitä.
Tämä ei kuitenkaan ole minulle hyväksi, vaan olen joka päivä surun murtama ja mistasukkainenkin uudesta naisesta, lapsille tulee tiuskittua ihan suotta liian paljon, mutta hermot ovat vaan kertakaikkisen kireät..miten tällaisesta suhteesta ja kaipauksesta voi ikinä päästä eroon?
Kuitenkin tajuan, että meillä oli niin eriävät luonteet, että tuskin kunnollinen yhdessäolo olisi välttämättä edes onnistunut ja hänellähän on jo uusi perhekin, silti vaan haikailen menneitä ja tuntuu, etten pääse tästä ollenkaan yli tai eteenpäin. Mikä neuvoksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.