Moni joka käyttää VHH:ta syö anorektisen vähän. Yleinen luulo on,että pitää syödä todella vähän laihtuakseen. Mitäs sitten, kun laihduttaminen pitäisi lopettaa, eikä sitten uskallakaan nostaa ruokamäärää vaan jää loppuiäkseen anoreksian vangiksi?
VHH ja anoreksia
entä anoreksia?
5129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ortoreksia nervosa on useiden vhh-koukkuun jääneiden sairaus. Luetaan gurun tekstejä siitä mitä saa syödä mitä ei, ja uskollisesti noudatetaan tätä vaikka henki lähtisi. Aivot narikkaan vaan!
VHH = syömishäiriköisten paniikkidieetti
Oletuksia enemmän kuin todellisia ongelmia. Jos ihminen sairastaa anoreksiaa, niin mikä tahansa ruokavalio on hänelle vaarallinen, sillä vika on päässä. Mistä tahansa ruokavaliosta voi tehdä liian vähäkalorisen, mutta tietysti on ehkä kaukaa haettua syyttää siitä juuri sitä ruokavaliota, jota yleensä syytetään liioista kaloreista eli rasvan lisätystä määrästä...
Eli yrittäkää jo päättää saamme me VHH-ruokailijat liian vähän vai liikaa kaloreita!
Anoreksia sinänsä on ikävä sairaus ja siihen ei lainkaan auta tälläkin palstalla yleinen toisten ulkomuodon haukkuminen (näkemättä vielä) ja yleensäkin negatiivinen asenne. Juuri sellainen helposti laukaisee nuorilla naisilla bulimian, anoreksian tai muun.
Ystävälläni aikoinaan bulimian laukaisi se, että pettämisestä kiinni jäänyt poikaystävä haukkui läskiperseeksi... Ja todellisuudessa tyttö oli pieni kuin lintu, mutta hänen sisarensa ja äitinsä eivät olleet, joten se oli herkkä paikka.
Sinänsä on ihan hauskaa, kun omatkin facebookkaverini laittavat seinälleen lähes joka päivä kuvia bikinitytöistä, joita on vielä kuvankäsittelyllä muokattu. Sitten näitä kommentoidaan "hauskasti". Pitemmän päälle alkaa ärsyttää nähdä lähes pornokuvia joka päivä ja lukea siitä, kuinka "minulle ei kelpaisi..." vaikka pojat itse ovat ikisinkkuja... No, siitä puhe, mistä puute, mutta itsetuntoa vielä hakevalle nuorelle tämä antaa aivan väärän kuvan...
Vielä palaan vähähiilihydraattiseen ruokavalioon: siinä ei vältetä kaloreita kammoksuen, joten ei sillä pääse laihtumaan ihan helposti olemattomiin, vaan paino tasaantuu ja pysyy ihannepainossa. Ainakin minulla. Tietysti erittäin vähähiilihyraattisella eli kertoosissa voi laihtuminen mennä niin pitkälle, että näyttää jo liian laihalta... Lisäksi AINA on syötävä monipuoliesti kaikkea ja varasinkin kasviksia, mutta niissähän ei välttämättä ole paljon hiilihyraatteja eikä siis kaloreitakaan. Kalorit tulevat rasvasta ja osin proteiinista.
Ketoosia tarkoitinkin. Että jos ei nosta siitä ketoosista itseään lainkaan.
Sekin riippuu aivan ruuan määrästä! Kyllä ketoosissa voi olla pitkäänkin, mutta täytyy tietää mitä tekee... Jos vähänkään kuuntelee kehoaan, se kertoo mieliteoin milloin pitää hiilihydraatteja lisätä. Ei se ole mikään on -off -juttu, vaan hiilihydraatteja voi lisätä VÄHÄN ja sitten taas vielä vähän enemmän. Lopulta sitä on melko lähellä lautasmallia, rasvaa vain on enemmän ja kasviksia myös, viljaa taas vähemmän.
Kuten sanoin, kaikessa laihduttamisessa on riski, että ei osaakaan lopettaa, mutta yleensä se ei ole ongelma, vaan ne viimeiset kilot täytyy tiristää melkein väkisin. Pienempi keho kuluttaa itsessään vähemmän. Rasvasta tulee niin paljon energiaa, että en ymmärrä miten joku voisi syödä niin vähän, että laihtuu aivan liikaa?! Silloin annokset ovat todella pieniä.
En ole milloinkaan rajoittanut itseltäni ruuan määrää, en edes VHH:lla! Vain sen laatua. Opettele kuuntelemaan kehoasi ja jätä ajatteleminen ja laskeminen vähemmälle, se on minun ohjeeni pitkän tähtäyksen normaalipainoon! Mielitekoja ei kannata väkisin haudata, vaan syödä jotain terveellistä, jos mieliteko on epäterveellistä. Rasvainen välipala voikin olla parempi vaihtoehto kuin rasvaton, mutta sokeria täynnä olevan. Jos minulla alkaa juostessa tuntua reppu etupuolella tai hölskyntää takapuolella, niin automaattisesti tiedän, että syytä olisi syödä vähemmän tai liikkua enemmän. (En kylläkään juuri urheile. Pitäisi liikkua enemmän.) Jo pari kiloa tuntuu erilaiselta. Tai jos on tukkoinen olo. Tai turvottava. Tiedän aina syöneeni väärin tai liikaa.
Ruoka ei valtaa mieltäni kokonaan ikinä. Paitsi tietysti, jos on nälkä! Parasta olisi välttää kovaa nälkää syömällä proteiinia ja rasvaa riittävästi ja riittävän hidasta hiilihydraattia, veren sokerin tasaisuushan on se juttu VHH:lla. Toiset tarvitsevat välipaloja, toiset taas eivät.
Jos ihmiset ovat osanneet elää ilman kaloritaulukkoa jo miljuuna vuotta, niin eiköhän sitä pärjää ihan vain kuuntelemalla kehoaan?! Nälkä tarkoittaa: syö! Jano tarkoittaa: juo! Yökötys tarkoittaa: ei mitään suoleen enää! Himo ei ole mieliteko, vaan mieliteko tulee yleensä vasta lautasen ääressä, ei sohvalla telkkua katsoessa. Vastenmielistä juttua ei kannata syödä eikä tehdä.
Mutta jos on anoreksiahistoriaa, niin toki kannattaa tarkkailla, että saa riittävästi energiaa. Muutenkin laihduttaminen on hieman kyseenalaista, jos on sairastanut anoreksiaa aiemmin. Mutta anoreksiaan ei tässä ole mahdollista antaa sen enempää vinkkejä, kun jokaisella on ne omat syynsä sairastua.