Tällä palstalla rumat valittavat, kun komeat vievät naiset. Köyhät valittavat, että rikkaat vievät naiset. Mykät ja sosiaaliset kyvyttömät valittavat, että suupaltit vievät naiset.
Onko tässä nyt mitään ihmeellistä? JOKAINEN parisuhteen alku perustuu jonkinlaisiin kompromisseihin, sillä täydellistä miestä tai naista ei ole olemassakaan. Jokainen pyrkii jonkinlaiseen tasapainoon vaatimuksissaan kumppania etsiessään.
Stereotyyppisenä ihanteena pidetään miehissä hyvää ulkonäköä, paksua lompakkoa, uskollisuutta ja sosiaalista kyvykkyyttä saadakseen naisen tuntemaan olonsa hyväksi ja pystyäkseen keskustelemaan. Mies, jossa yhdistyvät nämä kaikki on luonnollisesti tavoitellumpi kuin mies, josta ei löydy mitään näistä.
Esimerkiksi, jos ihmiselle on kumppanissa tärkeää ulkonäkö, varallisuus ja mukava persoona, niin kelvatakseen parisuhdemarkkinoilla...
- komealle riittää vähempikin varallisuus ja vähemmän mukava persoona
- rikkaan ei taas tarvitse olla niin miellyttävä, eikä komea
- upean persoonan ei taas tarvitse olla niin komea eikä rikas
Loppusumma on kaikissa tasavertainen ja parisuhteeseen kelpaava, kun oletetaan että nämä ominaisuudet olisivat ihmiselle tasavertaisia kumppania etsiessään.
Got the point? Lopettakaa siis valitus ja panostakaa siihen ominaisuuteen, jossa voitte loistaa. Jos kaikki ominaisuudet ovat alta riman, ei käy flaksi. Sitten täytyy tehdä töitä, että saa muunnettua itsestään parisuhdemarkkinoilla kelpaavaksi.
Onko tässä nyt mitään ihmeellistä? JOKAINEN parisuhteen alku perustuu jonkinlaisiin kompromisseihin, sillä täydellistä miestä tai naista ei ole olemassakaan. Jokainen pyrkii jonkinlaiseen tasapainoon vaatimuksissaan kumppania etsiessään.
Stereotyyppisenä ihanteena pidetään miehissä hyvää ulkonäköä, paksua lompakkoa, uskollisuutta ja sosiaalista kyvykkyyttä saadakseen naisen tuntemaan olonsa hyväksi ja pystyäkseen keskustelemaan. Mies, jossa yhdistyvät nämä kaikki on luonnollisesti tavoitellumpi kuin mies, josta ei löydy mitään näistä.
Esimerkiksi, jos ihmiselle on kumppanissa tärkeää ulkonäkö, varallisuus ja mukava persoona, niin kelvatakseen parisuhdemarkkinoilla...
- komealle riittää vähempikin varallisuus ja vähemmän mukava persoona
- rikkaan ei taas tarvitse olla niin miellyttävä, eikä komea
- upean persoonan ei taas tarvitse olla niin komea eikä rikas
Loppusumma on kaikissa tasavertainen ja parisuhteeseen kelpaava, kun oletetaan että nämä ominaisuudet olisivat ihmiselle tasavertaisia kumppania etsiessään.
Got the point? Lopettakaa siis valitus ja panostakaa siihen ominaisuuteen, jossa voitte loistaa. Jos kaikki ominaisuudet ovat alta riman, ei käy flaksi. Sitten täytyy tehdä töitä, että saa muunnettua itsestään parisuhdemarkkinoilla kelpaavaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse huomasin... ainakin itsessäni... sellaisen ikävän puolen, että nettitreffailussa muuttuu helvetin valikoivaksi. Jokaisesta pikkuviasta tuleekin syy selata seuraavaa profiilia esiin. Myös siis semmoisista joiden kohdalla ei ole mitään ehdottomuutta.
Niinhän siinä käy. Kun valikoimaa on aivan liikaa, tulee massalle sokeaksi. On siis pakko karsia rankalla kädellä, jotta voi keskittyä niihin "täydellisiin", joita on jo kohtuullinen määrä (jos on). Livenä tutustuu persoonaan ja olemukseen ensin, eikä ensikohtaamisella esimerkiksi ravintolassa opi ihmisestä kaikkea profiilista löytyvää.
Jos ravintolassakin olisimme faktalehtinen otsassa vastaantulijan luettavana, todennäköisesti lopputulos olisi sama kuin nettideiteillä.
Niin tai jos nettitreffailtais kännissä, niin voisi tulos olla parempaa...
Eli te pahaluontoiset rumilukset.
http://www.youtube.com/watch?v=HJL2hh3jtoE
"Sitten täytyy tehdä töitä, että saa muunnettua itsestään parisuhdemarkkinoilla kelpaavaksi."
Olet tasorasisti. Ojennan virtuaali palkinnon, ole hyvä.
Mies voi toki hioa iskutyyliään ja päivittää asennettaan ja ehkä tyyliään tsekata. Ne on ok keinoja joilla usein taso transformaatio onnistuukin.
Se mitä mies on, on koodattu siihen biossiin sisäisesti joka ei muutu (paitsi mt-einot jotka hyötyvät skitsahteluista). Mitä näyttelyä sinä haluat miehen tekevän jos hän ei kelpaa omana persoonanaan?
Siis ihan helvetin vääristynyt tapa ajatella että miehet voisivat näytellä loppu elämänsä sitä auervaara-supliikkimestaria jos se ei miehen luonne olekkaan.
Nainen on täysin väärä jos ei mies kelpaa omana itsenään!
Mutta sitä samaahan miehetkin sanovat naiselle! Jos nainen on pulska, häntä käsketään laihduttamaan, jotta hän kelpaa. Jos nainen pukeutuu värittömästi, häntä käsketään pukeutumaan naisellisemmin. Jos nainen on ujo, häntä käsketään tekemään aloitteita.
Kyllä ihan kumpaakin sukupuolta koskee tuo, että jos havittelet ns. omaa tasoasi parempaa, niin sinun pitää tehdä töitä sen eteen. Toki voi käydä hyvä tuuri ja voi tavata esim. työpaikan kautta kivan ihmisen, joka ihastuu sinuun puutteistasi huolimatta, rakastutte ja tulette onnelliseksi, vaikka se puoliso onkin paremman näköinen, ansaitsee paremmin, on älykkäämpi, fiksumpi, hauskempi jne.
Kyse ei minusta olekaan siitä, että vedetään opeteltua roolia. Jos esimerkiksi mies on ujo tai vähäpuheinen, niin on iso riski pysyä sinkkuna varsinkin, jos mies pysyy enimmäkseen kotona yksin tietokoneella. Silloin itsensä kehittäminen (opettelee juttelemaan vieraiden kanssa, ottaa tavaksi olla enemmän ihmisten ilmoilla jne). Silloin mies on edelleen oma itsensä, mutta hän on opetellut pois häntä vaivanneesta ujoudesta ja rohkaissut onnistumisten kautta itseään olemaan avoimempi. Sitä kautta on isompi mahdollisuus onnistua löytämään tyttöystävä, ystäviä ja ehkä työpaikka-asioissakin on paremman tsäänssit.
Ihan samalla tavalla nainenkin yrittää olla puheliaampi ja tehdä itsestään kiinnostavamman. Kyllä minä myönnän, että treffailuvaiheessa kiinnitän tosi paljon huomiota pukeutumiseen, meikkamiseen ja teen esimerkiksi miehen mieliruokia osoittaakseni olevani hyvä kotihommissa (= hyvää vaimoainesta). Tuskinpa sinäkään haluaisit, että nainen tulisi treffeille hikisenä suoraan lenkkipolulta verkkareissaan, eikö niin?
"Nainen on täysin väärä jos ei mies kelpaa omana itsenään!"
Melkoisen puolitotuuden päästit näppiksestäsi. Suurin osa ihmisistä yrittää antaa itsestään hyvän ensivaikutelman. Ujo tekee aloitteen, hiljainen edes yrittää keskustella, resupekka ajaa kerrankin partansa ja vaihtaa vaatteensa jne...
Ei ole kyse kelpaamisesta omana itsenään vaan ensivaikutelman tekemisestä. Kyllä se todellinen minä aikaa myöten paljastuu ja ihastuneena ihminen ylensä sen kestää, jollei ole kovin vääristynyttä kuvaa itsestään antanut.
Nythän sinä missasit kirjoituksen pointin. Ei tässä näyttelemisestä ollut kyse.
Itsekin mainitsit, että voi päivittää tyyliään ja asennettaan. Sehän voi jo riittää, että yleisesti ottaen miehestä tulee haluttavampi parisuhdemarkkinoilla. Kyse oli - ja on - tasapainottelusta. Jos jokin ominaisuus on miellyttävä, ei muiden ominaisuuksien tarvitse olla niin erityisen loistavia - kuten vaikka mainitsemasi persoonan. Sitä on vaikeampi muuttaa.
Itse olen naisena kehittänyt itseäni ujosta itsevarmemmaksi, sosiaalisemmaksi ja huomattavasti keskustelutaitoisemmaksi. Minulle se sopi hyvin ja nyt pidän elämästäni paljon enemmän, kun voin nauttia uusiin ihmisiin tutustumisesta.
Mikäli kaikki ominaisuudet ovat yleisesti ottaen epätoivottuja, eikä halua kehittää itseään vähääkään, silloin täytyy keskittyä löytämään se kumppani, joka ei kaipaa itselleen mitään erityistä. Ehkä se nainen, joka on itsekin ruma ja sisäänpäin kääntynyt jurottaja - jos sellainen sattuu itsekin olemaan.
Jokainen tekee kompromisseja jossain määrin. Niin itsekin. Silti pidän nykyistä miestäni itselleni täydellisenä, vaikkeivat hänessä aivan kaikki unelmien miehen ominaisuudet yhdistykään. Hänessä ovat kuitenkin ne minulle kaikkein tärkeimmät piirteet. Muut ominaisuudet ovat vain taustakohinaa, joilla ei ole niin merkitystä.
Kukaan ei voi vaatia ketään tyytymään vähempään kuin mitä henkilö tarvitsee ollakseen onnellinen. Aivan yhtä vähän kuin kukaan voi vaatia ketään muuttumaankaan. Muutoksen täytyy tapahtua omaehtoisesti, jos on elämäänsä ja parisuhdelykkyynsä tyytymätön.
Hyvin sanottu. Joskin en itse puhunut tasoista, vaan omainaisuuksien keskinäisestä tasapainottelusta versus henkilön ihanne parisuhdekumppanille. Voihan tuon tietysti tasoajattelunakin käsittää, mutta siihen en halua itse ryhtyä.