Hyväksyisittekö aikuiselta kumppaniltanne tällaisia asioita: hän ei tietäisi edes suunnilleen mitä tapahtui toisessa maailmansodassa, ei muista Suomen itsenäistymisvuotta, ei tiedä mikä oli kylmä sota, ei erota kartalla toisistaan Aasiaa ja Afrikkaa jne.?
Olen tällaisessa tilanteessa mieheni kanssa. Olemme seurustelleet vuoden, ja huomaan nyt edellä mainittujen seikkojen alkavan rasittaa minua todella paljon. Mies ei ole tyhmä, mutta hänen yleissivistyksen tasonsa on huono.
Olenko itse kiinnittänyt poikkeuksellisen tarkoin huomiota kouluopetukseen, vai onko mieheni todellakin elänyt omaan elämäänsä keskittyvässä kuplassa? En tiedä miten edetä asiassa, kun keskustelu miehen kanssa toimii muuten, ja mies on mukava ja kaikin tavoin kultainen.
Olen tällaisessa tilanteessa mieheni kanssa. Olemme seurustelleet vuoden, ja huomaan nyt edellä mainittujen seikkojen alkavan rasittaa minua todella paljon. Mies ei ole tyhmä, mutta hänen yleissivistyksen tasonsa on huono.
Olenko itse kiinnittänyt poikkeuksellisen tarkoin huomiota kouluopetukseen, vai onko mieheni todellakin elänyt omaan elämäänsä keskittyvässä kuplassa? En tiedä miten edetä asiassa, kun keskustelu miehen kanssa toimii muuten, ja mies on mukava ja kaikin tavoin kultainen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ei kelpais mulle.
Sattuuko mies muuten olemaan laiska tai muuten vetelä? Mielestäni osoittaa melkoista, ainakin henkistä, laiskuutta olla tietämättä edes perus yleissivistykseen kuuluvia asioita.
Ei ilmeisesti ole kovin koulutettukaan.
Vaikeuksia on odotettavissa, sillä selvästi häpeät miestä ystäviesi seurassa. Ajan mittaan alat halveksia miestä ja päädyt eroon joka tapauksessa.
Yläasteeseen loppui mieheni koulutaival, kuten kuvitella saattaa, ja se surettaa minua kovasti :( Laiska tai vetelä mies ei ole missään nimessä, pikemminkin hän on omistautunein ja motivoitunein työntekijä jonka tunnen. En muuten olisi häneen koskaan edes rakastunut, eli kyllä hänessä hyviä puolia on.
Henkistä laiskuutta hänessä kyllä taitaa olla. On myöntänyt, ettei yleissivistys ole hänelle mikään havittelemisen arvoinen asia. Aiemmin ajattelin, että kyllä minä pystyn häntä vaivihkaa opettamaan, mutta ei tuokaan enää tunnu hyvältä asialta parisuhteen kannalta... En haluaisi saada häntä tuntemaan itsensä tyhmäksi, mutta miten sitä voi välttää, kun todellakin joudun välillä häpeämään :(
No noi esimerkit hissantuntemuksesta ovat ihan yläastetavaraa, 2MS :n kulku (noin pääpiirteittäin), Kylmät sodat, Suomen itsenäistymisen vaiheet. Vai onko joku eri mieltä....?
Mun mielestä nykypäivä joskus painottaa ihmisessä sitä ulkonäköä sen "sisäisen/henkisen puolen" hinnalla.
Ei niin väliä mitä tietää kunhan on "hyvän näköinen ja fit".
Yleissivistys EI ole sama asia kuin "korkealle koulutettu". Kuka vain voi olla sivistynyt ja olla perillä hyvinkin monista eri asioista. Eihän sitä "perusyleissivistystä" edes missään korkeammassa ammatillisessa koulutuksessa suuremmin opeteta, vai mitä?
Olet oikeassa, yläasteasioitahan nuo mainitsemani esimerkit ovat. En edes toivo mieheni etenevän minnekään yliopistotasolle, mutta nyt joudun vakavasti miettimään, voinko hyväksyä sen että edes perusasiat eivät ole hänelle tuttuja.
Sisäinen/henkinen puoli on miehessä muuten kunnossa. Hän on melko hyvä keskustelija, kunhan keskustelu ei vaadi minkäänlaista tietämystä esim. historiasta tai maantiedosta. Pelkään vaan hirveästi sitä hetkeä, kun hän myöntää vaikka vanhempieni kuullen, ettei tiedä missä maanosassa sijaitsee Iso-Britannia tai jotain muuta vastaavaa...
Huh.. Tuskin sanon mitään mitä et jo tiedä jos tuo "Iso-Britannia" -esimerkki tekee jo vaikutuksen tähän lukijaan...
Hankala homma. Eihän äijäsi tosiaan ns tyhmä tarvitse olla sinänsä mutta jo tuon kaliiperin "yleis-yleissivistyksen" puute on jo aika tyhmän kuvan antavaa jo.
No et sinä voi ketään pakottaa sitä yleissivistävää tietoa näin jälkikäteen opiskelemaan, jos "yleissivistys ei hänelle mikään tavoittelemisen arvoinen jne". Eihän tänä päivänä tarvitse kuin esim Wikipedia avata jos joku asia askarruttaa (ketä tahansa meistä) ja haluaa klaarata itselleen mistä kyse.
Älli ja sivistystaso usein korreloi, kuitenkin tuntuu joskus että on myös "henkisyyteen hurahtaneita (saappaita)" jotka luulevat olevansa kovinkin henkisiä kun lukevat hyllymetreittäin jotain sitaattisanakirjoja ja "pieniä ajatuksia" ja kenkälusikalla ujuttavat niitä joka keskusteluun ollakseen (mielestään) toisia henkisempiä ja "filosofisoituneita".
Meinasin tuolla yllä olevalla sitä että opettelemalla ulkoa jotain toisten kirjoittamia sinänsä fiksuja "itämaisia viisauksia" ei tule kovin fiksuksi sinällään, pitää osata niiden jatkoksi tuottaa myös jotain omaa.
Niin, tyhmän kuvanhan mies itsestään antaa, vaikka ei ole mikään idiootti... Häntä vaivaa enemmän kiinnostuksen puute kuin vähä-älyisyys. Asiasta on kyllä käyty keskusteluja, ja luulisi, että jos hän haluaa minut pitää, niin edes yrittäisi vaikka lukea sanomalehtiä tai katsoa uutisia. Minä tilaan sanomalehdet tähän talouteen, joten mahdollisuus niiden lukemiseen olisi. Ei asioista perille pääseminen olisi vaikeaa jos vain olisi kiinnostusta.
Tunnen itsekin mainitsemasi kaltaisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa huippuälykkäitä, vaikka oikeasti ovat vain opetelleet ulkoa merkityksetöntä nippelitietoa. Ja sitten tuota nippelitietoa ei kuitenkaan osata sitoa suurempiin kokonaisuuksiin. Sellaistakaan ihmistä en puolisokseni haluaisi, mutta pahoin pelkään että taival nykyisenkään kumppanin kanssa ei jatku pitkälle tämän ongelman takia :( En ymmärrä miten hän on edes suoriutunut sieltä yläasteelta...
"hän ei tietäisi edes suunnilleen mitä tapahtui toisessa maailmansodassa, ei muista Suomen itsenäistymisvuotta, ei tiedä mikä oli kylmä sota"
Tuota,teehän katugalluppi kuinka moni osaa nämä asiat.Veikkaan että ei edes 20%:a.Nämä on vain sellaisia asioita mitkä ei jaksa kiinnostaa ketään,paitsi niitä asiasta oikeasti kiinnostuneita.
Joten,anna miehen olla "tyhmä" ja lopeta häpeämästä.Samalla tavalla se voisi hävetä jotain käyttännön asiaa mitä sinä et osaa tehdä mutta se osaa.Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa.
ps.taidat olla sama akateeminen joka kysyi aikaisemminkin tätä naurettavaa ongelmaa.
Olen pahoillani mutta en valitettavasti ole sama ihminen. Etsin kyllä jo samaan aiheeseen liittyneen keskustelun, sillä joku siihen täällä jo viittasi, ja luin sieltäkin paljon hyviä mielipiteitä. Miksi kukaan edes kysyisi samaa asiaa uudestaan, kun siihenkin keskusteluun oli tullut todella paljon kommentteja?
Kiitos mielipiteestäsi kuitenkin. Vaikka en ole itse huomannut muiden ihmisten yleissivistyksissä mitään vikaa, niin varmasti mieheni kaltaisia on muitakin, ja kyllä se lohduttaa.
jaaa,sori sitten tuosta ps. tekstistä.Jotkut tosiaan kyselevät uudestaan ja uudestaan neuvoja.
Häpeät siis miestäsi, silloin kannattaa suosiolla erota, eikä viedä suhdetta eteenpäin. Kumppanini yleissivistys on myös heikolla tasolla, vaikka muuten ihan terävä onkin. En kuitenkaan häntä sen takia häpeä tai yritä muuttaa. Itseä kiinnostaa tieteet, politiikka, historia, ym. yhteiskunnalliset asiat, häntä taas toisenlaiset asiat. Mulla ei sen asian kanssa ole ongelmaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisista asioista te sitten keskustelette keskenänne? Eikö sinua yhtään häiritse kertoa aina keskustelun alussa, mistä ylipäätään on kyse? Vai onko kumppanillasi sittenkin olemassa sellainen perustieto asioista, joita minun miehelläni ei ole...?
Sinulla on nyt muutama vaihtoehto: joko hyväksyä miehesi vikoineen, koettaa pitää hänet hiljaisena kun puhutaan aiheista joista hän ei tiedä (mitään?), koettaa edellisten tilanteiden valossa selitää hänelle miksi yleissivitys olisi tärkeää, tai kuten ihmiset neuvovat: erota hänestä.
Jokatapauksessa näkisin tärkeäksi sen, että itse oppisit sisäistämään sen ettei sinun itsesi tarvitse hävetä kumppanisi tietämttömyyttää, vaikka se saattaa nololle tuntuakin.
"...ettei sinun tarviste hävetä kumppanisi tietämättömyyttä..."
Helppo kirjoittaa ruudulla, mitenköhän käytännössä sitten menee? Ei nyt minulle anna ainakaan Pinjasta mitään "liikaa vaativaa" kuvaa jos himpan häntä jo sieppaa se että kumppani ei tiedä missä maanosassa on Iso-Britannia. Eri asia jos kahden kesken sietää mutta voi tuo jo vähän nolottaa seurassa.
Kyllä tuo todellakin tuppaa nolottamaan, vaikka olen yrittänyt vakuutella itselleni, että ei tämä niin epänormaalia ole :( Kyllä se vaan on epänormaalia. Ja miehen itsensäkin puolesta harmittaa. Jos me nyt eroamme, niin ei hän ongelmasta eroon pääse luultavasti seuraavienkaan kumppaneiden kanssa.
Miehen tietämättömyys ei edes ole kaikkein turhauttavinta, vaan se miten hän luulee, ettei sillä ole väliä! Luulisi, että jokainen normaali ihminen haluaisi sivistää itseään edes sille perustasolle, ettei aina olisi ihan ulapalla kaikissa keskusteluissa. Jostain syystä miestä ei kiinnosta mikään muu kuin työ ja omat harrastukset, maailma suuremmassa mittakaavassa on yhdentekevä.
Ei mun tyttöystäväkään tiedä tollasista mitään. Jos ei kiinnosta tietää niin sit ei kiinnosta. Mut sit mun tyttöystävä tietää monesta muusta asiasta enemmän kuin minä.
>Minun isäni suku asuu USA:ssa joten siellä tulee vierailtua 2-4 krt/ vuodessa.
Paikallisten kanssa jutusteltua saa tietää ,ettei he Euroopasta tiedä mitään.
Älä korota rimaa miehesi kustannuksella. AP:LLE
Hassua kyllä, mutta juuri tuo stereotypia amerikkalaisista on tullut mieleen tässä tilanteessa... Amerikkalaisistahan sanotaan, ettei muu maailma kiinnosta heitä pätkän vertaa, useimmilla ei siellä taida olla passiakaan? Ikävä kyllä se ei kuitenkaan auta, että maailman toisella puolella on yhtä tietämättömiä ihmisiä, kun täällä Suomessa en ole toiseen samanlaiseen vielä törmännyt...
>Jos kysyt Amerikkalaiselta ,että montako liittovaltiota kattaa Usa:n, harva
tietää. Isäni naapurissa asuu yliopiston ope ja tuntuu hänenkin tietämys
Euroopasta jäävän vähiin.
Sinuna keskittyisin parisuhteeseen ,mikäli se toimii ei joku nyanssi saa
siihen vaikuttaa.
No mitä tulee parisuhteeseen, niin ei tuo kyllä vaikuttaisi minulla. Eli itse en jättäisi, mutta kukanenkin tietysti määrittelee itse mitä "sietää" kumppaniltaan. Lainausmerkeissä siksi, koska mielestäni tuossa ei sietämistä ole, ainoastaan häpeämistä joka johtaa enemmänkin omaan epävarmuuteen kuin siihen että toisessa olisi vikaa. Jos mies on muuten ihan fiksu, osaa ottaa toiset huomioon, niin mitä sillä yleissivistyksellä on väliä?
Minulla on ystävä jonka tietämys noista asioista on samaa luokkaa kuin miehelläsi, ei se ole ikinä meitä muita (yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevia) ystäviä häirinnyt millään tavalla, samoin hän on kyllä onnistunut seurustelukumppaneja löytämään joilla tuo ei ole haitannut pätkän vertaa.
Ehkä sinun pitäisi pohtia hieman sitäkin, että miksi koet tuon noin ratkaisevaksi asiaksi, että jopa harkitset eroa? Häpeätkö kumppanisi tietämättömyyttä, koetko alitajuntaisesti miehesi tämän vuoksi tyhmäksi tai laiskaksi?
Kannattaa myös lukea suurten nerojen elämänkertoja, monet ovat olleet pienestä pitäen jopa tyhmiä monien "normaalien" silmissä, vaikka tosiasiallisesti he vain käyttivät energiansa muuhun kuin nippelitiedon keräämiseen. Esimerkiksi Einstein oli tällainen tapaus. En tarkoita että miehesi on mikään supernero, mutta pointti onkin että hän on kokenut jonkin muun asian tärkeämmäksi ja keskittänyt kapasiteettinsa sinne. Ja mitä pahaa siinä on, jos ei opiskele esim historiaa, yhteiskuntatieteitä, valtiotieteitä, kansainvälisiä suhteita, opettajaksi jne, niin ei se tavallista elämää rajoita. Matkustellessa saattaa ehkä hiukan tulla yllätyksiä :). Pahempi yhdistelmä on mielestäni tyhmyys ja tietäväisyys, sellaisia besserwissereitä kuin on maailma pullollaan.
Anteeksi virheeni, aluksi olin lukevinani että olisit valmis eroamaan tämän vuoksi. Eli älä siihen liikaa takerru, ei se muutenkaan ollut tekstini pointti :)
Kiitos vastauksestasi! Mieheni tosiaan on fiksu ja osaa ottaa muut huomioon, eli mistään muusta syystä kuin tietojen puutteesta häntä ei todellakaan ole syytä hävetä.
Kun omia ajatuksiani tarkastelen, niin kyllä on myönnettävä että häpeän miehen huonoja yleistietoja aina silloin, kun ne tulevat esille. Pidän häntä vähän henkisesti laiskana, ja pidän kai sitten kiinnostuksen ja uteliaisuuden puutetta aika pahana syntinä... Itse haluan kehittää tietopohjaani aina vain syvemmäksi, enkä ymmärrä miestä siinä, että häntä ei edes perustiedot kiinnosta :(
Onhan tuo vaikea tilanne. Mutta vaikka vaimo ja minä olemme korkeakoulutettuja, meillä ei ole juurikaan kosketuskohtia keskustelun pohjaksi. Olen ihan pihalla hänen kiinnostuksenkohteistaan ja hän minun. Kaikki asiat pitää selittää aika syvältä puolin jos toisinkin, ja yleensä katse rupeaa harhailemaan jo kauan, ennen kuin varsinaiseen asiaan päästään, olipa kyseessä ydinfysiikka, sanskritin morfologia tai vaikkapa pihakukkien asettelu.
Sinun virheesi (joka on aika tavallinen) on kuvitella, että puolisot ovat kiinnostuneita samoista asioista. Kohteliaan kiinnostunut pitää olla, mutta se riittää yleensä muutamaksi minuutiksi päivässä.
Eikä opettaminen ja sivistäminen ole alentuvaa, jos sen osaa oikein tehdä. Jos tulee keskustelua vaikka maahanmuutosta, kehitysavusta tai Espanjan veloista, siinä on tilaisuus ujuttaa mielenkiintoista yleissivistystä kumppanin suuntaan.
Paitsi, että todennäköisesti sinäkään lehtiä lukemalla et noista asioista ymmärrä kuin ohuen pintasilauksen.
Nimenomaaan.
Tieto ja tiedonhalu voi olla kaksi eri juttu. Se on tärkein tieto tietää, ettei tiedä koskaan kaikkea. :) Vai mitä. Silloinhan olisi aika tylsää.
Yleissivistys ehkä vähän niinkuin pyramidi, jokaisella soisi olevan ne alemmat rakenteet hallussa. Mistä Pinja kirjoittaa on se että voi vähän käydä raskaaksi jos itse on tietoa hommailemassa mielenkiinnolla lisää entisen lisäksi ja toinen osapuoli ei. Ei mitään halua lisätä siihen mitä nyt on (tai ei ole...).
Kai jokaisella yleensä on vähän vaihtelevan tasoinen perustieto hallussaan ja usein sitten usein lisäksi se oma "se tietää siitä-ja-siitä-asiasta ihan hemmetisti, on siitä aiheesta tosi kiinnostunut" -aihepiirinsä missä erityisen pätevä tietäjä.
Tuolle nostan aina hattua, vaikka se toisen kiinnostuksen/speciaalitieto olisi omien juttujeni vastakohta. Sillä ei ole väliä, ihmisestä vain kertoo jotain sekin ett ON kiinnostunut jostain ja menee ihan pohjamutia myöten selvittämään kiinnnostavia asioita lisäoppimisen toivossa.
Ihminen on myös ehkä vähän ympyrä, eri kokonaisuuksia tyyliin käytös, fiksuus, ulkonäkö, seksi, raha ym ym jos nyt puhutaan seurustelu-/elämänkumppanista. Huutohan nousee sitten yleensä siinä jos joku lohko tuosta mandariinista puuttuu ihan kokonaan, varsinkin jos se on sille toiselle duon osapuolelle hyvin tärkeä painoarvoltaan.
Eniten sinua tosiaan häiritsee että se toinen ei pidä lain tärkeänä sitä että yleissivistys on hänen kohdallaan aika retuperällä. Eihän tuo edes ole asia minkä tulisi (sinunkaan mielestäsi) "aktivoitua vasta parisuhteen takia" vaan olla ollut olemassa jo ennen sinua. Vähän niin kuin hampaiden pesu aamuin illoin ja sukkien vaihtaminen ennenkuin ne pysyvät pystyssä lattialla ilman tukea.. :)
Miehelläni on kyllä eräästä aiheesta mainitsemaasi syvempää tietoa: autoista. Niistä hän tuntuu tietävän aivan kaiken, ja kunnioitan sitä todellakin :) Mies kykenee siis selvästi hankkimaan ja omaksumaan paljonkin tietoa, jos aihe vaan kiinnostaa. Mutta mitä tehdä jos mikään muu ei kiinnosta yhtään autojen lisäksi!! Kuvittelisin, että jokainen ihminen haluaisi esimerkiksi tiedostaa ympärillä olevan maailman niin, että tunnistaisi suurimman osan lähellä sijaitsevista valtioista kartalla. Häntäpä ei kiinnosta pätkän vertaa.
Toi "häntäpä ei kiinnosta pätkän vertaa" sua eniten harmittaakin. Enemmänhän tuolla on symboliarvoa laajemmallakin aspektilla.
Eihän ihmistä voi pakottaakaan. Mauseri niskaan ja "nyt alat lukemaan Wikipediaa hitto vie, niin just siitä aloitat AAA niin kuin Andorra, lukeeLukeeLukee!!!!" :)
Kiva se on tietää autoista, jos aihe kiinnostaa. Se tieto taas ei kylläkään poissulje sitä perusyleissivistystä mikä yleensä hommataan tosiaan peruskoulussa ja sitä kehitetään, päivitetään ja ylläpidetään sitten jatkossa omaehtoisella tiedonhankkimisella.
Kyllä minäkin tiedän että 400 cid Chevroletin pikkulohkon poraaminen 0.060 ylikokoon on riskialtista blokin vesikanavien sijainnin takia, varsinkin jos korkeapuristeinen tehokone rakentelun tavoitteena, ei tämä tieto kuitenkaan estä tietämästä että George Washingtonin tekarit olivat puuta (sairas nippelitieto Historia -lehdestä :) )tai Caracas on Venezuelan pääkaupunki.
413 cid Max Wedge on legendapeli Mopareissa, toisaalta Venäjä myi Alaskan aikanaan Yhdysvalloille toissa vuosisadalla, jos ei niin vielä jännempää olisi voinut olla Kylmä sota sittemmin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen...
Voi tietää autoista ja voi omata yleistietoa samalla. Jos haluaa.
Älykkyys ja uteliaisuus auttaa ajan myötä.
Puuttuvaa peruskoulutusta voi halutessaan täydentää mutta edellä maitut ominaisuudetkin auttavat.
Vaimoni on vanhan kansakoulun käynyt ja sen jälkeen mennyt suoraan kaupan alan töihin.
Itse olen vanhan lukion käynyt ja siitä jatkanut DI:ksi.
Seurusteluaikana minua joskus häiritsivät hänen typerät tokaisunsa.
"Kaino ei saa kaaliikaa" ja jotain sinne päin.
Vaimoni on kuitenkin utelias ja ennakkoluuloton joten melko nopeasti hölmöydet jäivät pois.
Se, että hän joskus on laittanut brasilialaiset puhumaan espanjaa, ei minua haittaa eikä se toistukaan.
Tällä hetkellä mieleeni tulee vain rainbown lukeminen rainbouwna ja jotkut vastaavat, pistävät korvaani.
Pikkuasioista ei kannata ottaa migreeniä.
Vaimoni on ollut ja on loistava puoliso joka on mukautunut kaikkiin elämän vaiheisiimme.
Yhteiset harrastukset ja aidosti yhtäläiset periaatteet arkisissa asioissa ovat olleet tärkeimpiä.
Nyt, ensimäisen kerran, hän on joskus hieman purnannut lihallisten sessioidemme frekvenssiä ja muotoja.
"Nyt, ensimäisen kerran, hän on joskus hieman purnannut lihallisten sessioidemme frekvenssiä ja muotoja"
Jos aiheena tekstissä rivien välissä oleva pintajännitykseltään varsin vaihteleva kappale joka kuitenkin Rockwellin asteikolla aina tarvittaessa yhä saavuttaa arvon HRC 54, lienee asia tämän aspektin puolesta kunnossa ja lienee syytä modus operandiin kohdistaa huomio keskipitkällä aikajanalla edettäessä kohti vaihteluväliltään tiheämmin esiintyvää coitusta. Matemaattisesti tarkastellen yhtälönne sisältää ainakin kaksi tunnettua tekijää, joillain muilla vielä usein muutaman tuntemattoman..
:)
Kun seuraa näitä asioita ,niin täällä liikaa seurataan esim.Usa:ta miten puoliso
vaihdetaan näyttelijöiden piirissä ja seurataan sitä. Lehdet vetävät juttuja kun
asuin 6kk puolison kanssa ja ei vastannut odotuksia. Jotkut ihmiset elävät
siinä teatterin hurmos maailmassa ,ettei tiedä tarkalleen mitä reali elämä on.
Kirjatieto ei ole aina koulutuksesta kiinni.
Olen joskus järkyttynyt lukion käyneiden tietämättömyyteen mielestäni perusasioista.
Historiasta ei tiedetä hittojakaan.
Ei itsenäistymistämme.
Ei talvi- eikä jatkosodan ajankohtia.
Ei suomalaisten panosta ruotasalaisten eurooppasekoiluun 1500 - 1700 luvuilla.
Ei Suomen Sotaa edes tapahtumana.
Ei itsenäisen Suomen politiikan perustapahtumia.
Muusta maailmasta ei kannata puhuakaan.
Sama koskee maantiedon tuntemista kakilla tasoilla.
Jätetään tästä nyt saman tien pois talous, biologia kaikkine rönsyineen.
Maailman tapahtumien ja kehityksen vuorovaikutussuhteet ovatkin jo hepreaa.
Monet itseään fiksuinakaan pitävät ihmiset eivät tiedä Enlannin sodanjulistuksesta Suomelle 06.12. 1941 mitään.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Jotku jopa uskovat Wikipediaan, sanomalehtiin ja jopa poliitikkojen puheisiinkin!
Itse en ole miestäni lukuunottamatta törmännyt kehenkään joka ei noita asioita tietäisi... Onkohan sitten omat tuttavuuteni olleet poikkeuksellisen välkkyä porukkaa ;P No, muiden ihmisten tietämyksen aukot eivät minua häiritse, mutta miehessäni en haluaisi niitä olevan, itsekästä tai ei.
totta. elin ennen vastaavassa rajamaailmassa, mutta kun tapasin uuden rakkaani ( jälleen 10 vuoden jälkeen). olen siitä asti elänyt ja nauttinut siitä miten helppoa on keskustella kaikesta, että toinen myös ymmärtää. voin kertoa, että rakkaasi kandee tuntea jo kaukaa ja ties vaikka tuntisitte jo. palatakseni ongelmaasi, jos et ole onnellinen niin ei ole vikasi vaihtaa. tosin me olimme ystäviä 10v ennen seurustelua ja ollaan oltu kihloissa jo 5v ja kohta naimisiin.
Muuhun nyt ottamatta kantaa niin puolison häpeilyn voi kaikessa yksinkertaisuudessaan lopettaa sisäistämällä ihan oikeasti ettei ole aikuisen ihmisen elämästä minkäänlaisessa vastuussa tällaisissa asioissa. Jokainen elää ihan omaa elämäänsä ja on vastuussa omista teoistaan ja tietämyksistään eikä se puolison tehtävä ole olla jokin esiteltävä esine jota näytetään kavereille kuinka hieno se on.
"...eikä se puolison tehtävä ole olla jokin esiteltävä esine jota näytetään kavereille kuinka hieno se ...."
No kyllä se vain aikuisten oikeasti hävettää jos puolisolla ihan aikuisten oikeasti on joku niin suuri vajaus (jonka halutessaan VOISI korjata muttei TEE mitään) että herättää jo häpeää siinä toisessakin.
Ruudulla voi kirjoittaa ihan mitä vain korskeaa, käytäntö meidän ihmisten välillä kuitenkin ihan muuta. Arkirealismia.
Eikö jokainen ole vastuussa itse hiustensa kampaamisesta ja sukkien vaihdostakin? Jos tulee haisevissa sukissa ja tukka pystyssä seisten kyläilemään jonkun luo kun se omasta mielestä "on ihan jees" niin eikö se mukana oleva kumppani jo vähän häpeä?
Eiköhän (huom jonkunlainen yleinen normaalin tason) yleissivistys ole myös jokaisen omalla vastuulla ja kun se puuttuu ja sen lisäksi ei tee asialle yhtään mitään, niin saa se jo sitä toista vähän hävettääkin. Myötähäpeää.
Sillä ei mitään tekemistä minkään esineellistämisen kanssa.
Häpeämätön.
Olimme avioituneet muutama kuukausi aikaisemmin ja itse toin esikuntafunktion päällikkönä paikkakunnan toiseksi suurimman teollisuusyrityksen palveluksessa.
Yksikön pikkujoulut pidettiin paikkakunnan parhaassa paikassa.
Pöydässämme istui konsernin toimiytusjohtaja ja paikallnen, ylin johto vaimoineen.
Johtoryhmä kokonaisuudessaan ja me.
Erään yli-insinöörin rouva lausahti kovaäänisesti: Eikös tuo ole se J:n tyttö joka oli meillä puotipiikana?.
Tarkoittaen kasakoulupohjaista vaimoani. Piikomisasia piti paikkansa.
Periaatteeni on, ettei totuus mustaa ketään. Enkä häpeä sitä.
Tiesin ja tunsin vaimoni jo ennen avioitumista ja olin mennyt yhteen koko henkilön kanssa enkä yrittänyt mielessänikään raja pois mitään ominaisuutta.
Ko. yli-insinööri olisi saattanut kiusautua vaimonsa käytöksestä.
Tapahtui pienessä kaupungissa 60-luvun lopulla.
Siis oletko sinä joku puolisosi äiti taikka isä? Jos puolisoni töpeksii jotain niin asiasta riippuen joko A) minua vituttaa tai B) koitan piristää häpeilevää puolisoani jälkikäteen. Minä en vaan yksinkertaisesti näe miksi toisen ihmisen hikisukat nimenomaisesti hävettäisi. Sukat kuuluu kategoriaan "vituttaa". Jos kyseessä olisi lapseni tai muuten huollettava niin sitten hävettäisi. Häpeä on tunne joka edellyttää oikeasti sitä että tuntee olevansa asiasta jotenkin ihan itse vastuussa. Ja myötähäpeä, no silloin puhutaan usein asioista esimerkiksi julkisuudessa jotka itseäni lähinnä naurattaa. Hävetään suomalaisia, hävetään nuorisoa, hävetään jotain perkuleen bb-porukkaa. Tuo sinun käytäntösi on ihan sinun omasi joten ole ystävällinen äläkä sotke minua ajatuksiisi sillä perusteella että kukaan muu ei voi muka ajatella toisin kuin sinä olet tottunut ajattelemaan. Tuo on sitä sinun arkirealismiasi, minun arkeeni se ei kuulu.
Niin. Yli-insinöörinä olisin harmistunut vaimoni käytöksestä jos sanoi sanottavansa ilkeyttään. Jos taas sanoi sanottavansa spontaanisti ajattelematta vähän yksinkertaisuuttaan mutta pahaa tarkoittamatta, niin en olisi harmistunut. Jonkinkaltaista yksinkertaisuutta kai tämä alkuperäinenkin tarina käsittelee, muuten kuulostaisi olevan hyvä mies. Kettumaisesta luonteesta ei ainakaan ole mainittu. Mutta mitä nyt sitten ihmiset arvostaa....
Niin miksihän sinua ******isi edes mikään "puolisosi töpeksiminen" missään asiassa. Eihän puolisosi tekemiset sinuun liity, juurihan niin kirjoitit.
Jos ei mikään puolison törttöily seurassa voi hävettää sitä toista, lienee ihan turha sitten "v**t**ntuakaan".
Case closed.
Niin että sinulle ei siis ole tunteena mitään eroa häpeällä ja ärsyyntymisellä, ihan samaa settiä. Kuuluuko samaan pakettiin muitakin tunteita kenties? Useinmiten ihmisillä on edes jonkinlainen syy ja seuraus -suhde tuntemuksiin eikä vaan arvota tunnetilaa randomina ihan sama mistä on kyse. Eipä taida olla tuohon häpeilyyn parannuskeinoa...sen kun jatkatte sitten vaan.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/avoinarkisto/index.jsp?xid=805317&date=2003/10/22
Kumma että tämä aihe nostettiin uudelleen esiin! Asiasta käytiin kiivasta keskustelua joskus alkukesästä.
Minä olen kokenut samanlaista aliarvostusta sen vuoksi etten jotain asiaa tiedä mitä jonkun sukulaisen mielestä minun olisi pitänyt tietää!
Pitää muistaa että jokaisella meistä on omat kiinnostuksen alueemme, jostain minua kiinnostavasta asiasta ei joku toinen tiedä mitään. Sitten on tosin niitäkin jotka ovat tietävinään kaikesta jotain ja alkavat jopa kinaamaan!
Yleistietokaan ei kaikkia kiinnosta, miksi pitäisikään olla tietoinen mitä toisella puolella maapalloa tapahtuu! Nykyajan tiedon kulku on asettanut näitä paineita seurata kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Jos joku ei ole kiinnostunut, saa hän hän tuimaa arvostelua jopa tyhmyydestä!
Ehkä samaa ongelmaa on sitten muillakin :o Tavallaan lohduttava tieto, kai...
Totta on se, että nykyihmisillä on paineita siitä että "pitäisi tietää" maailman tapahtumista ja pystyä keskustelemaan kaikesta. Mulle riittäisi jos mieheni osaisi vaikka nimetä edes 1/3 maapallon maista, tai muistaisi kuka oli Mozart tai tietäisi että Englannissa hallitsee kuningatar...
-16Mozart on helppo. Mies keksi ne suklaa(?)makeiset jotka nimettiin hänen mukaansa. Niissä on käärefolioissa hänen kuvansa. Peruukkipäinen kaveri.
Ruotsalainen tiedemies V.A. Selin oli aikansa yleisnero joka keksi mm kuuluisan vaseliiniin.
:)
Ei se sen miehen vika välttämättä ole. Itselläni oli lähes 9 keskiarvo kun pääsin ylä-asteelta, mutta historian opettajana oli niin ammattitaidoton ihminen, etten minäkään tiedä mikä on kylmä sota.
Eikä se nyt oo niin kauheen vakavaa, jos ei tiedä tommoisia asioita, kuka nyt jotain ikivanhoja juttuja haluaisikaan muistella. Ja jos mies on mukava ja hyvä työssään ym. niin ei tuollaiset asiat haittaa. Jokaisella on omat vahvuutensa, toiset muistaa paremmin esim. vuosilukuja ja toiset tykkää vaikka kielten opiskelusta enemmän.
Kaikkia ihmisiä ei vaan kiinnosta tuollaiset asiat. En itsekään tiedä kovin tarkkaan kaikkien maiden sijainteja, koska ei siitä ole minulle ollut mitään hyötyä. Tuskin kovin moni tietää maailmalla että missä suomi on. Amerikkalaisethan ne ovat tunnettuja siitä, miten huonoja ovat juuri noissa jutuissa. Ei sodat tai maiden sijainnit löydy tietovarastosta.
Sinun tuskin kannattaa surkutella, että kukaan muukaan nainen ei voisi rakastaa miesystävääsi hänen kiinnostuksenkohteidensa takia, kun hänet jätät. Hän varmasti tietää sitten muista asioista paljon enemmän kun noista, kiinnostuksen kohteet olleet erilaiset. Jotkut naiset voivat hyvinkin arvostaa paljonkin häntä, paljon enemmän kuin sinä. En minäkään mikään kovin kummoinen ole tietämään tuommoisia yleissivistykseen kuuluvia asioita, sitä vaan ei tarvitse kuuluttaa kaikille että "hei, minäpä en tarkalleen tiedä missä sijaitsee afrikka, koska ei kiinnosta". Ei tule mieleen semmoisia normaaleja keskusteluja, joissa kaikkia tuollaisia sota, maan sijainti tms. tietoja tarvitsisi tietää. Voihan kyse olla jostain oppivaikeudestakin, silloin sitä vasta onkin vaikea hakata päähänsä tietoa, joka ei kertakaikkiaan hetkauta mitenkään kun sitä ei tarvitse.
Typerää ryhtyä parisuhteessa muokkaamaan toista omaan muottiinsa. Onko se sitten rakkautta. En tiedä kuulostaako tuo teidän suhteenne kovin rakkaudentäyteiseltä.
"En minäkään mikään kovin kummoinen ole tietämään tuommoisia yleissivistykseen kuuluvia asioita, sitä vaan ei tarvitse kuuluttaa kaikille että "hei, minäpä en tarkalleen tiedä missä sijaitsee afrikka, koska ei kiinnosta" "
Niin, toisaalta kaukanahan se ei voi olla jos kerran nykyään moni mustaihoinen työntekijä Suomessa ajelee fillarilla työmatkansa,
En nyt lukenut kaikkia vastauksia mitä olet saanut, mutta laitan tähän oman kantani. Oma mieheni on käynyt lukion, ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun, joten hänellä on senkin pohjalta enemmän "kirjatietoa", kuin minulla. Itse olen käynyt vain ammattikoulun kertaalleen ja jatkokouluttautunut vuoden verran. Minun miestäni ei ole ikinä haitannut, etten nyt tiedä jokaikisen sodan ajankohtaa, ne ei oikeasti kiinnosta meitä kumpaakaan, hän nyt vain sattuu ne muistamaan. Perus käytöstavat löytyy molemmilta ja sosiaalisuutta, mielestäni ne ovat tärkeämpiä piirteitä, kuin yleissivistys (jos sillä nyt tässä tapauksessa tarkoitetaan nimenomaan tällaista kirjatietoa). Olemme molemmat todella hyviä siinä työssä mitä teemme ja emme todellakaan keskustele kotona historiasta, maantiedosta ym. asioista, vaan yhteisistä kiinnostuksen kohteista, toistemme asioista, menoista, tekemisistä, suunnitelmista ja joskus myös päivän polttavista puheenaiheista. Kummallakaan ei ole tarvetta kyykyttää toista tai vähätellä, jos toinen ei jotain tiedä. Yhdessä ollaan ja yhdessä opitaan uusiakin asioita elämästä ja muusta, tietoa ja viisautta on monenlaista. Jos sinua tuo miehesi kirjatiedon uupuminen häiritsee, niin anna hänen mennä ja etseä itselleen toinen kumppani. Jos toista häpeää, niin suhde ei tule kestämään pidemmän päälle.