Ollaan seurusteltu kolme vuotta. Aluksi meillä oli ihanaa. Mies jaksoi huomioida. Teki kotitöitä, suukotteli ja halaili ja sängyssä huomio paljon. Oli ihana tuntea että arvostetaan ja on joku joka rakastaa. Nykyään vaan alkanu pitää mua itsestäänselvyytenä. Oon ottanu asian joskus esille ja mies on sitte sen illan antanu huomioo suukottelemalla tai kotitöillä tms mut sitte seuraavana päivänä sama ärsyttävä käytös taas jatkuu. En tarkota että aina pitäs kyljessä kihnätä. Kyl haluan et meil on ihan omat elämät myös mut silti tuntuu et mies ei enää jaksa huomioida mitenkään. Olettaa vaan et pysyn vierellä vaik tekis mitä.
Itse pidän huolta ulkonäöstä, kuntoilen paljon, oman itteni takia mutta myös miehen, koska en halua olla semmonen että heti muuttuu lihavaks sohvaperunaks kun on miehen saanu :D Mies taas ei jaksa enää ulkonäköönsä juurikaan panostaa. Siivoan koko kämpän, hoidan pienen lapsen jne jne..
Kiitosta ei kuulu, koska mun ikäänku täytyy hoitaa koti ja näyttää hyvälle. Itse voisin harrastaa seksiä joka ilta mutta mies ei. Yritän joka ilta saada miestä innostuun mutta ei onnistu. Joskus jopa katsoo mielummin pornoa kuin on mun kanssa. Kun oon menny nukkuun niin heti aukee pornosivut. Kai se on helpompi hoidella hommat ite niin voi vaan keskittyä itteensä. Ja nykyään sit jos mies sattuu oleen sillä tuulella niin ei tee mitään et mä innostuisin. Makaa vaan ja odottaa et mä hoidan hommat...huoh..
Viikonloppusin mies voi yhtäkkiä päättää et lähteekin kaverille ryyppään. Sillon suutun jos on luvannut viettää iltaa mun kanssa. Ja sillä on sen mielestä oikeus olla yö pois kotoo ilman et ilmottaa mitään. Sit se on sen mielestä hyvä syy ku vaan sanoo et no mä sammuin.. Jos mä olisin yön pois samalla lailla niin auta armias mikä kuulustelu siitä seurais ja sillä olis oikeus suuttua...!!!! Kerran nimittäis olin kostoks ja sit ku sanoin et sammuin niin se valitti et ei se oo mikään syy!!!
Nyt oon niin kyllästyny tähän. Tänään kun mies tulee töistä niin en todellakaan mee ns. kerjään haleja tai illemmalla ees vihjaa mitään seksiin liittyvää. Kotona siivoon sit ku ite jaksan ja saa luvan pyykätä ne omat kalsarinsa jos puhtaat haluaa..Ruokaa teen joskus jos sattuu huvittaan..En mitään lapsellista mykkäkoulua pidä, mutta alan myös kohdella miestä samalla tavalla kun se mua. Saa nähdä mitä tapahtuu. Alkaako jonku ajan päästä ihmetteleen että mikäs nyt on ku se ei enää joka ilta haluakkaan mua. Mikä on ku ei ookka enää niitä puhtaita kalsareita vaan likasina pyykkikopassa :D
Itse pidän huolta ulkonäöstä, kuntoilen paljon, oman itteni takia mutta myös miehen, koska en halua olla semmonen että heti muuttuu lihavaks sohvaperunaks kun on miehen saanu :D Mies taas ei jaksa enää ulkonäköönsä juurikaan panostaa. Siivoan koko kämpän, hoidan pienen lapsen jne jne..
Kiitosta ei kuulu, koska mun ikäänku täytyy hoitaa koti ja näyttää hyvälle. Itse voisin harrastaa seksiä joka ilta mutta mies ei. Yritän joka ilta saada miestä innostuun mutta ei onnistu. Joskus jopa katsoo mielummin pornoa kuin on mun kanssa. Kun oon menny nukkuun niin heti aukee pornosivut. Kai se on helpompi hoidella hommat ite niin voi vaan keskittyä itteensä. Ja nykyään sit jos mies sattuu oleen sillä tuulella niin ei tee mitään et mä innostuisin. Makaa vaan ja odottaa et mä hoidan hommat...huoh..
Viikonloppusin mies voi yhtäkkiä päättää et lähteekin kaverille ryyppään. Sillon suutun jos on luvannut viettää iltaa mun kanssa. Ja sillä on sen mielestä oikeus olla yö pois kotoo ilman et ilmottaa mitään. Sit se on sen mielestä hyvä syy ku vaan sanoo et no mä sammuin.. Jos mä olisin yön pois samalla lailla niin auta armias mikä kuulustelu siitä seurais ja sillä olis oikeus suuttua...!!!! Kerran nimittäis olin kostoks ja sit ku sanoin et sammuin niin se valitti et ei se oo mikään syy!!!
Nyt oon niin kyllästyny tähän. Tänään kun mies tulee töistä niin en todellakaan mee ns. kerjään haleja tai illemmalla ees vihjaa mitään seksiin liittyvää. Kotona siivoon sit ku ite jaksan ja saa luvan pyykätä ne omat kalsarinsa jos puhtaat haluaa..Ruokaa teen joskus jos sattuu huvittaan..En mitään lapsellista mykkäkoulua pidä, mutta alan myös kohdella miestä samalla tavalla kun se mua. Saa nähdä mitä tapahtuu. Alkaako jonku ajan päästä ihmetteleen että mikäs nyt on ku se ei enää joka ilta haluakkaan mua. Mikä on ku ei ookka enää niitä puhtaita kalsareita vaan likasina pyykkikopassa :D
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mitäs tossa. Ihan perus parisuhteeltahan tämä vaikuttaa. 3 vuotta on pitkä aika ja silleen.
mmmh,mikä hitto siinä on että ihmiset ei osaa keskustella!!?!?!!Perkele ja toisena juttuna,molempien teidän pitää tiputtaa sanastostanne kokonaan pois sana MINÄ koska se pitäisi ME! Parisuhteessa ei ole ikinä MINUN VAATIMUKSENI TOISELLE vaan pitäisi olla avoin keskusteluyhteys jossa selvitetään nämä asiat.
Ja jos homma ei toimi tai korjaannu niin sitten pitää miettiä että mitä tekee.Haluaako jatkaa samalla linjalla vai pitäisikö lähteä omille teilleen.Ainut mikä on varmaa on se että itsekkäällä MINÄ,MINÄ,MINÄ asenteella ei koko hommasta tule hevonpaskaa!
Joskus kyllä harmittaa että elelee sinkkuna mutta tälläisten tekstien jälkeen nauttii vain vapaudesta ja ettei kukaan mäkätä!
"molempien teidän pitää tiputtaa sanastostanne kokonaan pois sana MINÄ koska se pitäisi ME!"
Kyllä parisuhteessakin pitää kummankin säilyttää itsenäisyys. Ei siinä mitään yhdeksi lihanksi tulla. Molemmilla on yhä edelleen se oma tahto ja tarpeet. Jos minä pidän punaisesta ja mies vihreästä, sanon edelleen, että MINÄ pidän punaisesta.
Saivartele nyt perkele siinä! Tuolla ME tarkoitin "ME-henkeä".Asioista tehdään yhdessä ja niistä keskustellaan.Monen parisuhteen ongelma kun on juuri se että koitetaan elää parisuhteessa ikäään kuin oltaisiin sinkkuja ja saisi tehdä/toimia ihan niinkuin haluaa.Mutta,homma ei mene niin! Jos nääin haluaa toimia niin sitten pysyy sinkkuna.
Olisit täydellinen nainen mulle. Itse en pornoa kattele ja olisin huomioiva enkä lähtsi kavereille ryyppää jos olisin sun kanssa luvannut olla. Kuinka vanha olet?
Oisit hyvä mies mulle!
ei voi muuta sanoa
Ikävä kyllä minulla ei ole asiaan kovin lohdullista kerrottavaa. Omalla kohdallani takana on peräti kaksi pitkää parisuhdetta ja MOLEMMAT kaatuivat siihen, että mies alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Minäkin huomasin täsmälleen samat asiat parisuhteessa kuin sinä.
Omalla kohdallani ensimmäinen suhde oli sellainen, jossa yritin useita kertoja sanoa, mitkä asiat suhteessa on pielessä. Miehen mielestä se oli nalkuttamista. Vasta kun iskin avioeropaperit pöytään mies alkoi tajuta, että en napise turhasta vaan olen oikeasti lähdössä pois. MIes muuttuikin huomioivammaksi, mutta liian myöhään. Olin jo liian raivoissani tilanteesta ja vuosikausien tilanne oli ajanut minut niin raivostuneeksi tilanteeseen, että oli pakko lähteä pois.
Kun erosin, oli helpotus päästä yhdestä "lapsesta" eroon. Sain itse päättää, että mitä teen viikonloppuisin, mitä tehdään lasten kanssa jne. Myös lasten kasvattaminen kotitöiden suhteen ahkeriksi oli helpompaa, kun mies ei ollut vesittämässä kasvatustani (huonoa esimerkkiä, että mies vaan makaa sohvalla...).
Toisessa suhteessani kävi samalla tavalla. Sanoin jo heti alussa, että pelkään, että suhde kariutuu taas siihen, että minua pidetään itsestäänselvyytenä. Huomioimista kesti vain pari vuotta. Tällä kertaa en jäänyt odottelemaan enää niin pitkään, vaan erosin aika nopeasti, kun puhe ei mennyt perille.
Nyt nautin sinkkuudesta. Totta kai haaveilen, että löytäisin ihanan miehen, jonka mielestä perhe ja parisuhde ovat elämässä ykkösiä. Olen vain erittäin epäileväinen, että unohtuuko asia intohimovaiheen väljähdyttyä. En vain jaksa enää sitä, että se olen minä joka panostaa omaan ulkonäköön, tekee ruoat, siivoaa kodin ja hoitaa lapset. Miehenkin pitää ottaa vastuuta kodista, perheestä ja parisuhteesta. Enkä ymmärrä sitä, että miksi vaikeista asioista ei voi puhua ja yrittää löytää ratkaisua, vaan heti pitää paeta asiaa. En edes huuda ja raivoa, vaan sanon asiallisesti ongelmista.
En voi ehdottaa muuta kuin että aseta itsellesi joku takaraja, johon mennessä haluat parisuhteeseen muutosta. Kirjoita miehelle vaikka kirje, jossa kerrot, että pelkäät teidän ajautuvan eroon ja sitäkö hän oikein haluaa? Olen kuullut, että joskus mies haluaa erota, mutta ei uskalla, vaan alkaa käyttäytyä p-skasti, jotta vaimo nakkaisi pihalle ja voisi syyttää erosta vaimoa.
samanlaisia kokemuksia täälläkin... taitaa olla yleistä.
Täällä tismalleen samanlainen ongelma. Mies pitää minua ja lasta itsestäänselvyytenä. Kaiken aikaa väsää omia juttuja ja on koneella töiden lisäksi. Mielestäni lapsi tehtiin yhdessä. Hoidan kaikki hommat kotona,mut en saa yhtään hellyyttä tai seksiä. Olen vielä nuori reippaasti alle 30v. Olen kyllästynyt ja haluan TOSIMIEHEN! Juteltiin mutta ei näytä kiinnostavan koko asia. Ei edes pyydelly anteeksi käytöstään vaan mökötti. Mulla on jo yksi lapsi!
Lisäys edelliseen että mies on minua useamman vuoden vanhempi! Kaduttaa että otin edes koko miehen aikanaa! Olisi pitänyt kuunnella tarkemmin itseään,kun oli jo alussa niin outo fiilis...tässä sitä nyt sitten ollaan! Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!
Minulla on ura-nainen. Työ menee kaiken edelle, sitten on lapset ja omaisuus. Että älkää yleistäkö, myös naiset ovat mulkkuja.
Vaikka miehes huomioiskin sua niin miehen pitää siltin pestä omat kalsarit ja vaatteet. Vai ootko ihan vapaa ehtoisesti piika sille että saat huomiota. En antais naisen pestä omia vaatteitani. Se ei oo rasittavaa laittaa vaatteet koneeseen ja ottaa ne kuivumaan. Taitaa tosiaan pitää sua itsestäänselvyytenä äitinä joka hoitaa kaiken.
On sulla kriteerit.
Jos ollaan parisuhteessa, pitäisi sen verran pystyä keskustelemaan, että työnjaot voidaan sopia. Onko typerämpää ajatusta kahden hengen taloudessa kuin että pestään sinun ja minun pikkupyykit eri koneellisissa? Molemmat osaavat laittaa pyykin koneeseen ja sieltä kuivumaan, miksi ne pitäisi tehdä molempien erikseen? Meillä ainakin se tekee aamiaisen joka nousee ensin. Se tiskaa, joka ehtii. Ainoa asia, josta emme keskustele, on sähkötyöt. Ne tekee meillä nainen.
Onhan se ikävää, jos joutuu toisen kanssa puhumaan arkisista asioista. Mitä sen parisuhteen sitten piti olla? Arki on tässä ja nyt. Elä sen kanssa. Jos toinen ei halua olla kanssasi arjessa, juhlaan löytyy kyllä aina halukkaita lyhytaikaisia seuralaisia... ;-)
Aina ne jossain vaiheessa alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Et oikein puhumalla pysty todistaan, ettet ole. Vain yksi keino tepsii...
Mitä tarkoittaa, kun puoliso alkaa kaihtaamaan sitä lähellä oloa tai kosketusta sillä verukkeella, että on liian kuuma, tai kosketus kutittaa tai tuntuu inhottavalta? Näillä syillä emme nuku enää lähekkäin.
Miehellä on toinen nainen tai seksiä aina muualla, koska on poissa kotoa öitä. Ja ryypiskelee rentunoloisesti, ei käy perheelliselle miehelle. Ei ilmoittele. Valehtelee (paha juttu!) olevansa kanssasi illalla ja lähtee pois. Hän haluaa sinusta eroon lopullisesti, ei halua viettää aikaa kanssasi. :( Ei hoida kotitöitä eikä lasta!
Minusta erilleen muutto on ainoa vaihtoehto, jos ei ero. Mikään ei muuta noin kylmää miestä. Sulla on oikeus olla kotoa poissa milloin haluat, ilman painostusta ja kuulustelua. Mies ei saa käyttäytyä miten tahansa ja epäkunnioittavasti naisia kohtaan. Miten voit katsoa enää tuota kun hän ei halaakaan eikä halua olla lähellä? Ei tuo ole rakkautta. Mikä mies se on joka makaa seksin aikana ja naisen pitäisi hoitaa kaikki ikuisesti.. Hän ei halua seksiä kanssasi, ei vain uskalla sanoa suoraan asioita päin naamaa.
Sinä olet upea persoona ja kaunis varmasti. Älä hukkaa aikaasi tuohon mieheen. Jos hän ei arvosta sinua eikä tee kompromissejä koskaan.. :( Parisuhteessa pitäisi olla kaksi ihmistä, eikä vain yksi. Se on yhteispeliä. Hänen lupauksensa muutoksesta eivät ole pitäneet kuin yhden illan ilmeisesti... Eli muuta erilleen. Joko sitten herää tai ei koskaan. Varsinkin jos on jo yli 24 vuotias.... Olkoon kuinka komea hyvänsä, ei naista saa hylätä noin...
Olen koulutettu, hyvin toimeentuleva 30-vuotias mies. Sinällään kurja tunnistaa itsensä useiden naisten kirjoituksista. Nainen/perhe ei koskaan tule olemaan ykkösjuttu vaan saan kiksit kun vaihdan autoa/moottoripyörää/venettä tms. Elämä kaipaa vaihtelua mutta kiva kuitenkin olla jotain pysyvää mutta se ei tarkoita sitä, että siihen jaksaisi panostaa. Vastaava esim. kuin vaikka käyttöauto: pakolliset huollot on tehtävä mutta mitään muuta panostusta ei jaksa vaan tehdään ne panostukset sitten siihen harrasteautoon joka vaihtuu aina silloin tällöin. Näin pysyy mieli virkeänä.
Pari pidempää parisuhdetta takana aikuisiällä. Molemmissa sama setti: parisen vuotta yhteenmuuton jälkeen jaksaa panostaa mutta sitten se kiinnostus vaan lopahtaa. Seksiä, suukkoja, haleja yms. kyllä on. Tykkään laittaa ruokaa, pesen pyykkejä mutta nykynaiset vaativat osallistumista ihan kaikkeen kotona. Pitäisi pestä ikkunoita, mopata, imuroida yms. perinteisiä naisten hommia. Onnistuu kyllä kaikki edellämainitut yksineläessä mutta mieluummin jätän ne naiselle. Ei yksi sukupolvi aikaisemmin tullut naisilla mieleenkään vaatia miestä pesemään ikkunoita.
Juttelin appiukon kanssa asiasta ja antoi oivan neuvon. "Kannattaa jättää panostaminen heti alusta pois niin löytää oikeanlaisen naisen." Tokaisin, että hyvä neuvo mutta sitten pitää tästä tyttärestäsi luopua, koska on jo pilattu.
Yksi sukupolvi on muuten vain 15 vuotta - ja todellakin miesten piti tehdä osuutensa silloinkin.
Silloin, kun naisilla ei tullut mieleenkään vaatia miestä osallistumaan kotitöihin, ei miehillä tullut mieleenkään vaatia naista antamaan rahallista panosta pariskunnan tai perheen elatukseen. Miehen kuului kiltisti maksaa kaikki.
Turha odottaa pelkkiä rusinoita pullasta. Ei onnistu.
Mieluummin jättäisit imuoinnin naiselle - samoin mieluummin nainen jättäisi imuroinnin ja luuttuamisen sinulle. Kotityöt on pakko tehdä, ei ne ole (lähes) kenenkään mielestä kivoja, siksi nimike on kotityö eikä kotivirkistys, kotiharrastus tai kotihupi.
Nainenkin varmasti mieluummin käyttäisi vapaa-aikansa viiniä siemaillen ystäviensä kanssa juoruten, mutta siivoukset on pakko hoitaa ja jos asut samassa taloudessa se on sinunkin velvollisuus! Ikkunoita nyt ei tarvitse pestä niin usein ja varmasti jos vihaat työtä niin paljon voitte sopia että teet jotain muuta työtä sillä aikaa tai palkkaat vaikka taksvärkkiläisen koulusta hoitamaan homman!
Nykyään nainen käy töissä ja maksaa puolet laskuista joten et voi olettaa naisen olevan sinulle mikään äiti tai kotiorja.
No mutta kaikille ei parisuhteet sovi joten ehkä sinun kannattaa vain keskittyä yksinasumiseen jotta vältyt turhalta draamalta.
Miehet ovat sitten kummallisia...ensiksi leperrellään ja saadan se nainen. Sen jälkeen ns. arki tulee eteen ja miehet ns. lässähtävät. Ei tarvitse enää edes yrittää.
Samallalailla loppuu kiinnostus parissa vuodessa mutta nyt alkaa ikää olemaan kanssa 30-vuotta. Niin aion seuraavaksi kun osuu hyvä nainen kohdalle tehdä ne lapset nopealla aikataululla. Lapsia kuitenkin pakko jossain vaiheessa tehdä niin saa senkin pois alta.
Sinä siis vain "teet" lapset. Entä kasvatus ja vastuu ynnä sen sellaiset niin kauan kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä?
se on luonnevika kissalla jos sillä ei pysty pöytää pyyhkimään!!
Sulla on oikeat suunnitelmat. Jos mies kokee virtuaalipornon parempana kuin oikean seksin, niin lopeta suhde! Et ole onnellinen tuollaisessa suhteessa. Tärkeintä sinun elämässäsi on sinun onnellisuutesi.
Minulla on kans ollut huonoja miehiä... Niinpä olen sinkku. Onhan se hieman kurjaa elää ilman toista puoliskoa mutta huonoa miestä en huoli! Minä kaipaan myös haleja ja sellaista rauhallista otetta ja tasa-arvoa. Olen hyväksynyt ajatuksen, että elän loppuelämäni yksin, vaikka joku leimaa oudoksi, aseksuaalisksi, lesboksi tai ties miksi. Muut saa ajatella mitä tykkää.
Ennemmin katon juuri sitä ohjelmaa, mistä minä tykkään, ennemmin syön juuri sitä ruokaa, mitä minä haluan ja milloin haluan, rupsahdan normaalisti vanhetessa ilman että kukaan arvostelee, pyykkään omat kusiset alkkarit jne. Vaikka sitten miltei rutiköyhänä mutta kuitenkin! Lapsettomuus on myös asia, joka minun pitää hyväksyä. Nuorena minulla oli paljon haaveita ja nimenomaan unelma onnellisesta perheestä mutta kun ei niin ei.
No voisiko se johtua siitä, että käyttäydyt ja olet kuin itsestäänselvyys? Lakkaa passaamasta ja paapomasta aikuista (?) ja ala elää omaa elämääsi. Tasan juuri samalla lailla kuin se kaverikin, joka pitää sua piikanaan, jotta oma elämänsä on helppoa ja huoletonta.
Mun tyttöystävä kattoo 247 virtuaalipornoa eikä enää osaa seisoa käsillään sen takia.
Tyypillinen mies, joka ei ota vastuuta mistään. Ei vaikuta siltä, että olisi halunnut perheen. Onko lapsi vahinko? Uskoisin, ettei samalla tavalla toimiminen puoleltasi auta yhtään mitään. Suhteenne ei parane, ellet tosissasi yritä jotain radikaalia ja se sattuisi toimimaan (todennäköisesti ei toimi). Haluatko edes yrittää? Vai kannattaisiko erota samantien? Miten lapsen ja isin välit?
Ymmärrän vaikka olenkin mies, vaimoni pitää mua itsestäänselvyytenä, kun koitin kepillä jäätä ja sanoin et olen miettinyt eroa vaimo meni kalpeeksi ja panikoi, älä nyt ethän sä nyt mua jätä, mä tarviin suoa ja sä mua. Ei ole mitään itsestäänselvyyksiä tai pysyvää elämässä. Kaikki on ohimenevää ja siihen pitää sopeutua.