Voisitko kuvitella itsesi

Onko noissa sitten joku yhteys? Rekkakuskin ammattiin en voisi ruveta - ei ole siihen ajokorttia. Kukkakauppias... ei, en erota ruusua aknesta.

Olen ollut kukkakaupas duunis ja tietty se. Tapaa paljo erilaisii ihmisii ja näkee heidän kirjonsa. Iloa kun mies ostaa morsiammelle kukkia, menetyksen tuottamaa surua, ujoutta kun nuori on ensimmäistä kertaa ostamassa ihastukselleen kukkia.

Sit on ne normikiireet, kuten lakkiaisten aika jne.

Kukkakauppiaalla pitää olla silmää kukkavalintoihin ja luontaista asiakaspalveluasennetta, koska toimivat herkällä alalla(asikkaan ilot/surut).

Haaveilin nuorena tuosta kukkakauppiaan ammatista,ainakin jollain lailla.Kirjoitin siitä jonkun tarinankin/novellin.. :D
En niinkään siksi, että olisin kukka-asiantuntija,tai että saisin kukat pysymään elossa tai etenkään kukoistamaan, vaan juuri tuon kukka-osto-tilanteen tunteikkuuden vuoksi. Olisi ollut jotenkin mieluista ja herkistävää miettiä erilaisia kukka-astelmia ja kimppuja eri tilanteisiin: häihin, hautajaisiin, lahjaksi, ristiäisiin jne. jne.

Nykyäänkin tykkään vierailla usein yhdessä tietyssä kukkakaupassa,koska siellä on pari tosi mukavaa likkaa myymässä (n. 30v.) Niitten kanssa on kiva keskustella kukista ja ruukuista yms. Sopivat loistavasti ammattiinsa (paremmin varmaan kuin minä tuppisuu olisin sopinut)..

Mut NYT aurinko paistaa, joten sitä ruohonleikkuuta..

Taas jollekin psykologiopiskelijalle on selvinnyt mitä vastauksista voi tulkita ja täällä nyt innoissaan kyselee tätä :D

Rekkakuskin ammattiin, en. En jaksas ajella päiväkaudet tuolla hullussa liikenteessä jotain roinaa ympäri suomee joka säässä. Aika rasittavaa hommaa, jos ei ole reissumies luonteeltaan.

Kukkauppias joo, olen haaveillut floristin ammatista joskus nuorempana. Eikä tästä ihan kauhean kauaa ole, kun olin jo hakea tohon puutarhapuolen kouluunkin. Työllistyminen vaan on hiukan niin ja näin. Pitäs olla tosiaan kukkakauppias ja melkeinpä oma pulju. Niitäkin puljuja on aika paljon jo joka kunnassa. Hautaustoimistojen yhteydessä voi kannattaakin.

Työharjottelussa olen ollut kukkakaupassa. Tykkäsin pelata kukkien kanssa, hiukan vaan välillä alkoi nenä vuotamaan verta sanomalehtien kanssa vänkläämisestä. Se mustepöly kuivatti limakalvoja. Niin ainakin kauppias arveli.

Intissä typeryyttäni menin vastaamaan psykologisissa testeissä että en voisi ajatella olevani kukkakauppias... no, tarkemmin ajateltunahan se olisi paljon mielekkäämpää kuin moni muu duuni; siinä on (useimmiten) yksityisyrittäjyyttä mukana, myytävä tuote aiheuttaa mielihyvää muille ja kesäisin saisi ehkä olla paljon ulkonakin. Eli voisin olla kukkakauppias, tosin luulen myös duunin olevan aika rankkaa eikä taloudellisesti niin kannattavaa hyvin suhdanneherkkää.

Rekkakuskin duunissa hyvää olisi "on the road"-fiilis (näkee uusia paikkoja), saisi miettiä asioita itsekseen ja kuunnella mielimusiikkia (ja laulaa mukana!) ohjaamossa. Stressi, kiireelliset aikataulut, huoltamoruoka, liika istuminen ja se, että olen todella surkea kuski kun en jaksa keskittyä liikenteeseen sitten isoja miinuksia.

Kukkakauppias voisin ehkä ollakin, siis, rekkakuski en mielellään kun jo nyt tiedän istumatyön huonot puolet...

No mikä ettei. Tosin minulla ei toistaiseksi ole kuin ABCe kortti ja sinkkuvuosina vain sitkeimmät rehut pysyivät hengissä. Mutten näe kummassakaan ammatissa mitään niin ongelmallista, ettenkö niitä voisi työkseni tehdä.

kyllä-en