Stoorini on pitkä mutta yritän lyhentää. Ehkä sitä ei jakseta edes lukea, mutta haluan purkaa tän. Jokunen vuos sit rakastuin erääseen jonka tapasin netissä. Tavattiin vaan väärään aikaan. Kävin läpi kriisiä elämässä ja olin vasta aikuistumisen kynnyksellä. Pilasin ite suhteemme alun soutaamisella ja huopaamisella. Lopulta huomasin etten pääse irti hänestä enää. Mutta olin jo pilannu mahollisuudet parempaan suhteeseen, sain vain satunnaisia öitä. Mutta se kelpasi, halusin vaan olla hetken onnellinen ja lähellä. Välillä vaikutti että vanha suola olisi hälläki janottanu, mutta erimielisyydet vei meidät lopulta kokonaan eri teille. Tässä vuosien aikana on välillä ollu hiljasempia aikoja, jolloin en ole kuullu mitään. Välillä olen ollu tosi paska, tehny netis feikki profiilin vain jotta saisin kuulla siitä, ja ettei hän heti tuomitsisi minut. Viimesimmän tempauksen jälkeen talvella riitelimme niin että hän pyysi minua jättämään hänet rauhaan, ja itekin olin niin satutettu että se sopi mulle. Enkä sen jälkeen ees törmänny häneen vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Eilen sitten näin hänet ohimennen, ja hetken mielijohteesta pistin viestiä kyselläkseni kuulumisia. Muutaman viestin hän vastasikin, ja sit hiljeni ku seinään. Olen niin ahdistunu.. Hän on eka rakkauteni, josta en tunne päässeeni vieläkään vuosien jälkeen yli. Jälkeenpäin harmittelen että olen niin totaalisest pilannu kaiken, ettei voida edes hyvän päivän tuttavia olla.=( Suren ja kaipaan häntä todella.. Miten sellasesta pääsee yli??
Pahasti siipensä polttanut :´(
´autiolla saarella´
7503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
MIksi soudit ja huopasit alussa? Oletko aivan varma että se juuri pilasi suhteenne? Minulla oli ennen tapana soutaa ja huopaa, koska en luottanut. Minun piti varmistua että mies on juuri minua varten. Sellainen käytös on kuitenkin tuhoisaa jos eitä ei toisen kanssa osaa keskustella. Ja sittenkin se voi pilata kaiken. Ihannekuva siitä että se oikea kestäisi kaiken, ei vaan mene normi elämässä niin.
Jep, oon aika varma et se sen pilas. Siksi minäkin sitä "harrastin" koska oli vaikeaa rakentaa luottamusta kehenkään.
Kyllä siitä pääsee ylitse.
Maailmasta löytyy aina tusinan verran parempia miehiä ja naisia.
Aina.
Hoh, niin varmaan löytyy, ai että mä sitten inhoon tollasia 'tuuliviirejä' ! :(
Olet nuori. Siihen kuuluu monesti se, ettei ole oikein suhteellisuudentajua ihmissuhteissa. Ajattelee, että joku on korvaamaton. Opit vielä, että kukaan ei ole korvaamaton. Menneeseen ihmissuhteeseen ei kannata jäädä kiinni. SIten vain hukkaa elämää. Yritä tapailla uusia ihmisiä. Saatat piankin huomata, että et enää muistele mennyttä ihmissuhdetta.
Tosiaan tuosta kun juttu alkoi on jo pian 10v, että paljon olen jo hukannutkin haikailemalla menneeseen.=( Olen yrittäny, luoja tietää miten olen yrittäny.. siinä kuitenkaan onnistumatta. Tapasinkin toisen hienon miehen, mentiin naimisiin ja saatiin pari lastakin.. Ja silti sattuu vielä. Toki ois helpompi ku ei asuis samal paikkakunnal ettei tarttis välil törmätä.
^^^