yksinäisyys kaiken,sen jälkeen???!!!

Mikä meni pieleen, kun silloin arvioit eron olevan oikea ratkaisu, mutta nyt oot eri mieltä? Ajattelitko vapauden tarjoavan jotakin enemmän, kuin mitä tuli? Miten vaimosi suhtautuisi takaisinmuuttoon? Oliko muita naisia erossa matkassa? Minkä ikäisiä lapset on?
Luulisi jo 2.5 vuodessa helpottavan.

Mä olen itse just eronnut ja huomaan jo, että on olemassa monenlaista yksinäisyyttä. On jännä, että vaikka flirttiseuraa löytyisi, niin kyllä sitä kaipaa kummasti sitä jokapäiväistä kahviseuraa ja jutustelua.. Ja sitä, että toinen tunsi niin läpikotaisin. Sitä ettei tarvinnut koko ajan aloittaa alusta kertomaan tarinaansa.

Niin, tuotapa sopisi ajatella niissä huuruisissa aivoissa. aikaisemmin.

Luultavasti puoliso on asiasta yrittänyt jotenkin jutella, mutta kun minä itse tiedän vaan on niin lujasti silloin mielessä, menot ja viinat ovat tärkeimpiä, kun olettaa sen toisen vain katsovan menoa kuin sivullinen.
Silloin voi tuntua, että minä menen ja teen omalla tavallani tai puoliso lähtee, kun ei jaksa enää tuota toisen itsekkyyttä.

Muuten mikä sai sinut juomaan. Ja mikä sai sinut nyt selvittämään pääsi.
Hieman vielä lisään taakkaasi, sillä lapsesi eivät varmasti unohda, sana anteeksi ei poista tuskaa heidän sisältään, eikä pelkoa elämästään.
Samoin vaimosi on vaimosi kohdalla.

Tuskin he sinua vihaavat, mutta olet särkenyt heidän sydämensä.
Kuinka monen ihmisen pitäisi katsoakaan omaa elintapaansa ja toimintaansa oikein suurennuslasin kanssa ja sitten miettiä, mitä oikein menettää tällä tavalla ja ajatella mitä se ero aiheuttaa.
Ero tehdään aina täydellisesti harkitsematta, vaikka kuinka sanotte, että olette sitä miettineet jo monta vuotta, mietitte sitä vain yhdestä näkökulmasta, siitä kuinka itse pääsette eroon tuosta tunteesta, joka sisällä myllertaa, toinen ei välitä, kosketa, ei ole seksiä, mutta jää ajattelematta kaikki muu.
Tässä tämä huurut nyt pois saanut tuo esiin ainakin yhden asian, poissa on tuttu ja turvallinen ihminen ja lapset.

Eroon ei kenenkään pidä lähteä kiukusta, kylmyydestä tai vihastumisesta, sillä ne ovat hetkellisä olotiloja, jotka poistuvat, kun antaa niiden poistua eikä jää vatvomaan niitä.
Toki keskusteltavahan nekin ovat, mutta vasta sitten kun on edes itse rauhoittunut. Keskustelu noissa tiloissa johtaa juuri niihin vääriin olettamuksiin ja päätöksiin.
Silloin kun oma elämä on sellaisessa tilassa, että kenellekään ei tarvitse mitään näytää, esittää, kilpailla, varmasti kaikki pienet kinat eivät juuri hetkauta.
Eroissa lapset ovat aina suurimpia häviäjiä, sillä heidän elämänsä on vasta alkamassa ja kasvaessaan he ottavat tavalla tai toisella selvää eronne syistä ja saattavat saada jopa virheellistä tietoa. He tekevät niistä vääriä johtopäätöksiä ja masentuvat elämässään, heidän perhe-elämänsä ei usein onnsitu, kun heitä painaa lapsuuden trauma. Isä ja äiti leikkivät teiniä ja jättivät heidät uuden seksikumppanin varjoon. Ehkä tulee ruoka, vuode ja rahaakin, mutta se rakkaus annetaan sille uudelle kumppanille ja mahdollisesti hänen kanssaan saamilel lapsille, nämä ex-liiton lapset ovat niitä heittopusseja, jotka kulkevat elämän mierolaisina paikasta toiseen.

Katumus, parannus, anteeksianto. Tuolla itsesoimauksella täytyy saada jotain korjausta elämään. Jotain järkevää. Eroryhmä tai keskusteluapua. Olet edelleen isä, elämälläsi on merkitystä.

Kysyt, milloin ihminen oppii elämään? Nyt on sen aika tullut. Kivikkoinen tie oli sinulle tarpeen ja ilmeisesti nyt riittää. Oltuaan pinnan alla, ihminen tarvitsee happea. Tuskinpa kaipaat menneeseen. Tarvitset lohtua ja uutta voimaa, aloittaaksesi taas "puhtaalta pöydältä."

Ahdistusta ja masennusta henkii kirjoituksesi. Onkai elämässäsi ollut myös hyviä hetkiä. Itseruoskimisellakin on rajansa. Et voi jämähtää tuhon mielentilaan. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voit. Masentuneella mielellä on raskasta elää ja "uuden elämän" aloittaminenkin tuntuu työläältä.
Siihen sinun on kuitenkin satsattava, ettet erakoidu ja jähmety paikoillesi.