Olen 21v nuori, enkä ole koskaan seurustellut,ollut treffeillä, en suudellut tai muuta vastaavaa. Täysin hetero olen, siitä ei ole epäilystäkään.
Pelkään vain ajatusta siitä että lähestyisin jota kuta, näyttäisin tunteeni, ja että sitten naurettaisiin päin naamaa tai puhuttaisiin paskaa selän takana.
Onko normaalia pelätä? Mennyt elämä on jättänyt itseen sellaiset arvet, että tuo ei mikään ihme.
Ihastumiasia on ollut, molemminpuolisiakin mutta en ole koskaan näyttänyt omia tunteitani tai muuta vastaavaa...
Pelkään rakastua.
Pelkään vain ajatusta siitä että lähestyisin jota kuta, näyttäisin tunteeni, ja että sitten naurettaisiin päin naamaa tai puhuttaisiin paskaa selän takana.
Onko normaalia pelätä? Mennyt elämä on jättänyt itseen sellaiset arvet, että tuo ei mikään ihme.
Ihastumiasia on ollut, molemminpuolisiakin mutta en ole koskaan näyttänyt omia tunteitani tai muuta vastaavaa...
Pelkään rakastua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Heippa!
Kuulepas nyt. On normaalia pelätä ja olla pelkäämättä. Sä olet noin hemmetin nuori vielä, mutta älä nyt enempää haaskaa aikaasi turhaan epävarmuuteen. Kaikilla meillä on arpemme, ei sieltä tarvitse syitä hakea. Sulla on oikeus olla oma itsesi ja epävarma. Sitä ihmiset on, enemmän ja vähemmän.
Ilmeisesti joku on saanut sut uskomaan huonouteesi, tai et pidä itteäsi kauniita, elämä jättänyt arvet..? Joo, varmasti, mutta kuten sanottu, niin meihin kaikkiin. Ei tuossa iässä vielä edes tiedä arvista yleensä mitään. Sori, mutta näin se vaan on, voin kertoa, että turpaan on tulossa vielä monta kertaa eikä siinä saa plussa pisteitä nuoruuden kieriskelyistä... Itsesäälissä siis :)
Kuka ikinä sulle on uskotellut, ettei ole hyvä näyttää tunteitaan? Se puhuu paskaa. On hyvä nolata itsensä, ottaa itsensä huumorilla, ihastua, tuntea ja elää.
Kuka on saanut sut uskomaan, että traumat se sulkee meidän elämän jo kakarana? Se puhuu paskaa. Jos sun äiti, isä tai kuka vaan läheinen arvostelee sua, se on kateellinen ja valehtelee. Jos kaverit on kiusanneet koulussa, ne on väärässä. Ne ei tiedä mitään! Nyt on nyt, ja nyt on oikeesti nyt. Käy terapiassa, käy asiat läpi ja mene eteenpäin. Luovu, anna anteeksi, nouse jaloillesi, yritä uudelleen: muuten se on Sinun elämäsi joka jää elämättä, ei muiden.
Kuka sanoo, että semmoisen ihmisen mielipiteeseen pitää luottaa, joka nauraa toisten tunteille? Se puhuu paskaa, kuten se naurajakin. Ne on heikkoja, ei ne jotka uskaltaa.
Jos joku juoruaa seläntakana, niin mitä sitten? Oikeasti, mitä sitten? Mitä siitä tapahtuu? Ei yhtään mitään. Vaikka hentun liisa nauraisi sulle: se ei muuta todellisuutta. Vaikka Mikko sanoisi ettei kiinnosta, se ei tee Sinusta huonompaa. Vaikka sä ihastuisit, tykkäisit ja sun sydän särkyisi, se ei tekisi susta edes erikoista: meistä jokainen kokee sen vuorollaan, ottaa köniinsä, tulee torjutuksi, ja joku särkee meidän sydämen.
Jos sä hassaat sun elämäs muurin taakse ja jäät ilman ihastumisia, rakkautta, seksiä, suhteita, vaan siksi, että voi olla, että tulet pettymään, on VARMAA että tulet pettymään. Jos sä luulet että sua suojelee se, ettet ikinä tee mitään, tulet huomaamaan 31-vuotiaana, että sä olet silti rikki.
Ei pidä aloittaa seurustelua kenen kanssa tahansa koskaan, ei tarvitse olla epätoivoinen, mutta ala nyt hyvä ihminen elää. Elä kun olet nuori ja nätti, elä, tapaile ihmisiä, treffaile, flirttaile, suutele edes. Päätä sänkyyn meno sitten aina, jos tulee vastaan joku ketä SINÄ haluat. Kyllä sä huomaat sen sitten.
Pelätä ja pelätä, kyllä sä kuule täällä pelätä ja pettyä saat, se on varmaan. Käpertyä itseesi ja itkeä tyynyä vasten. Kyllä sä voit tunkea pään pensaaseen ja piilotella, mutta...
Miksi?
Pelkäätkö sä rakastua siis? Ei sua ollenkaan pelota siis se, ettet tule koskaan tolla menolla rakastamaan?
Neitsyt voi olla vaikka 41-vuotiaaksi jos se on oma valinta, oikeasti itselle tärkeää ja periaatekysymys. Seurustelematta voi elää oikeasti hyvää elämää, sinkkuna olla kivaa ilman yhden illan juttujakaan, tai kaipaamatta vuosiin kovinkaan usein suhdetta. Mutta jos se on tietoista omaa valintaa.
Älä ole niin paskan tärkeä: mitä siinä tuhoutuu jos sulle joku nauraa? Naurakoot, tiedä sinä itte paremmin. Mitä siinä tapahtuu jos joku tajuaa että sä olet ihminen, jolla on heikkoudet, tunteet... ainiin, mutta jokainen tietää sen jo! Mitä siinä tapahtuu jos "nolaat" itsesi? Ai niin, ylpeys on tärkeämpää kuin inhimillinen elämä. Miksi? Koska sä olet niin peloissasi, erikoinen, tärkeä, ettet voi laittaa mitään peliin... Ja pelaat siinä kaiken.
Älä sure, se on ihan sama, mitä sä täällä teet. Sun matkas on kulkenut kohti hautaa syntymästä saakka. Mieti sitä.
Voit pelätä, tai elää. Tai elää, vaikka pelkäät.
"Rohkea ei ole aina se, joka ei pelkää. Joskus rohkea on se, joka pelkää, mutta tekee silti."
Rumalla naisella ei tee mitään Rohkeus ei korvaa rumuutta milloinkaan. Jos on kaunis, ei rohkeus vaikuta ja jos on ruma, ei rohkeudella tee ihmissuhteissa mitään. Ruma on jokatapauksessa rikki ulkonäöltään jo alunperin ja kaunis voi rikkoutua, mut se ei näy naamassa, joten ei merkitse sekään.
Joo - mutta rumuus ei - tosiaankaan - ole pelkkää ulkonäköä.
Enkä hursastele tässä niin, että "paras kauneus on sisäistä".
Kysymys on ihan raadollisesta seksuaalisesta vetovoimasta, jota toki ruokkii tietty ulkonäkö - mutta periaatteessa kuka tahansa, joka saa sisäisen kauneutensa näkymään voi, joidenkin asian oivaltavien ihmisten suhteen saada näiden mielenkiinnon, ja loppumattoman sellaisen, heräämään.
"Kauneus on katsojan silmässä" on niin tosi.
Jos edes ihmisten kauneudesta valokuvien (liikkumattomista ja ei-elollisista) perusteella arvioitsijat eivät ole yhtä mieltä - niin kuinka sitten "ulkoinen kauneus" voisi olla niin ratkaisevaa livenä?
Ruma ja ruma, tuota nyt hokee joku vajaaälyinen, kaikki muut sattuu tajuamaan että kun ympärilleen katsoo, niin paljon näkee!
Nyt tsemppaa vähän.
Minullakin on kaveri jolla on ihan 16-vuotiaasta saakka ollut vakituisempia ja vähemmän vakituisia suhteita, nykyään on ihan onnellisesti naimisissa jne. Ja ei sitä naista kyllä kauniiksi voi sanoa: se on aina ollut lyhyt, lihava ja huonoryhtinen. Ei oikein mikään kovin taitava meikkaamaan, eikä tosiaan puhuta nyt naisellisesta pyöreydestä, eikä naisellisuudesta muutenkaan. Kasvot eivät erikoiset ole.
Sen sijaan mitä hän on erittäin paljon, on hauska, reilu, ei kateellinen eikä mustis, hän on aina ollut hieno tyyppi. Siksi hän on aina ollut kauniimpikin. Myös miesten silmissä! Joten kyllä tuntuu tekevän, sekä ystävänä että aivan takuulla naisena. Hän ei ole koskaan ainakaan ääneen arvostellut itseään eikä kuunnellut idioottien (kuten sinä) kakkapuheita, vaan elänyt, huumorilla! Ja suosittu hän on ollut. Ihan tavallisia miehiä, tavallisissa ammateissa, tavallisen näköisiä, ihan ok. Hänellä on siis sekä hyvä itsetunto, että seurustelukumppaneita ja kaikki ok. Hän on ehkä ns. "ruma" sinänsä, mutta eipä se ole väähääkään häntä estänyt.
Toinen kaverini on kyllä nassultaan ihan nätti, mutta lihava kun mikä. Hänen miehensä on sairaan hyvännäköinen, hauska ja ihana: hauska ja ihana on myös se nainen, mutta mihinkään missimittelöihin ei ole asiaa. Ei laihanakaan silti. Hänkään ei ole koskaan lässyttänyt kiloistaan, vaan kantaa ne hyvällä ryhdillä ja reippaalla askeleella. Häntä on aina ihana nähdä, hän on säteilevä ja terve. Hauska persoona, reilu, rehti, kiva ja rohkea elämään. Hän on niin paljon enemmän kaikkea kun tavallinen nätti nassu ja ylipaino, hän on aivan ihana ihminen. Ja kyllä: sillä ON väliä.
Ja sitä rataa, että jospa sinäkin tyhjän puhuja vaan alkaisit elämään ja tajuaisit että sinun asennevammasi jakaa vain asennevammaiset ihmiset. Siksi te olette yksin, jäätte yksin ja se siitä. On turhaa jakaa elämänohjeitaan, kun niitä ei ole, on turhaa yrittää myrkyttää muita: myrkytät vain itsesi. Sinun aivojesi läpi sinun ajatuksesi kulkee, sinä elät asenteesi kanssa, joka päivä. Vain sinä. Joten satutat itseäsi, myrkytät itsesi, jauhat itsellesi... Muut ei välitä, muide elämää se ei estä eikä muuta mitään muille.
Joten rohkeus, huumorintaju ja elämänasenne kompensoi ulkonäköä ihan sairaasti ja todella paljon.
Se on fakta. Se on todistettu, moneen kertaan. Ulkonäkö on sivuseikka.
Hyvä asenne voi muuttaa elämäsi. Ulkonäöllä ei oikeasti ole väliä, eikä kaikilla pikkuvioilla muutenkaan. Usein ihastuessaan ihmiset hyväksyvät jopa suuren suuria vikoja toisiltaan, joten ei niilläkään.
Ihmiset jotka ovat oikeita, löytävät oikeita. Ihmiset jotka ovat rohkeita, nousevat jaloilleen, vaikka kaatuisivatkin. Ihmiset jotka uskaltavat rakastaa, kyllä löytävät rakkauden.
Sinullakin on mahdollisuus, jos tajuat vaan. Toivotan sinulle kaikkea hyvää! Tai ainakin toivotan sinulle sitä, mitä itse haluat, viljelet ja otat vastaan, toivotan sinulle sitä, mitä itse siis sydämessäsi toivot. Muuta ei oikein voi, kun ei kuitenkaan ihminen muuta ota vastaan.
Ilmeisesti suurin osa sinkuista ei ole tajunnut sitä mahdollisuuttaan. Ovat siis vielä vähä-älyisiä, pelkureita, huonolla asenteella, tyhjän puhujia, kaikinpuolisia luusereita, joilla ei ole huumorintajua. Ovat varmaan vielä väärässä omissa kokemuksissaankin, miten kukaan voikaan kokea asioita niin kuten kokevat, sehän on väärin ja he ovat väärässä, sinä olet oikeassa. Kertakaikkiaan heidän täytyykin olla jollain lailla asennevammaisia, kun muuta selitystä heidän sinkkkuudelleen ei voi sinusta ollakaan. Ikisinkut ovat mielestäsi vääriä, ovat kaikin puolin luusereita, joilla ei tule olla mitään ihmisarvoa. Mutta idiooteimpia ovat vain siksi, että kun sinä olet sitä mieltä, että maailma muuttuu ja ihmiset saavat haluamansa vain siksi, että haluavat ja harrastavat sarasvuomaista voitanolenparaskauneisihmeellisin-mantraa, ja kun niin ei käykään, niin useimmat sinkut ovatkin sitten täysin turhia tapauksia. Jotka lähtökohtaisesti ovat kieroutuneitakin vielä ajattelussaan. Mikäpä se siinä, narukiikkuun miettimään asiaa vain kaikki, koska sinun rumat (mahdottomuus) ystäväsi ovat seurustelleet jo 16 vuotiaasta saakka. Ikävä tuottaa sinulle tällainen tieto, mutta suurin osa ihmisistä oppii jo parivuotiaana, että elämässä ei haluaminen tarkoita mitään. Haluta saa niin paljon kuin huvittaa, mutta asiat tapahtuvat aina syy-seuraus suhteella, ja pariutumiseen on tietyt ja tiukat syyt, ja pariutumattomuuteen yhtä lailla. Luonnonvalinta on ollut ihmiskunnassa niin kauan, kuin laji on elänyt ja tilanne ei muutu sillä, että uskottelisit asian toisin olevan. Asiaasi ei tarvitse edes uskoa, kunhan katselee ympärilleen ja toteaa miten se kunkin kohdalla menee.
Ja sinun läskit ystäväsi ovat läskiensä yläpuolella, vaikka itsekin määrittelet omat ystäväsikin rumiksi ja läskeiksi! Hienoa!
Silti. Sinäkään et katsele ensimmäistäkään rumaa tai ylilihavaa ihmistä. Eli suunsoitto ei muuta tilannetta sinunkaan eikä muiden kohdalla mihinkään. Sanasta miestä ja sarvesta härkää, mutta useimpien kohdalla moni ei edes yritä itseäänkään pettää sillä, että katselisi muita kuin jotain alaikäisiä missiehdokkaita. Ja koska et voi muuttaa maailman lainalaisuuksia ja totuuksia, se saa sinut ärsyyntymään ja hyökkäämään noin ihmisiä vastaan. Et pysty nöyrtymään vaan yrität ylemmyydentuntoisena sanella toisille, että ihmeitä tapahtuu, vaikket voi pistää tikkuakaan ristiin sen eteen, kuin vain todennäköisesti keksiä jotakin äärimmäisiä kaukaahaettuja keinotekoisia esimerkkejä, miten ehkä voisi olla, mutta mitkä eivät ole edes sinun kohdallasti totta.
Pariutuminen ei ole piiruakaan kiinni siitä tajuaako siihen olevan mahdollisuuden tai ei. Vaikkei tajuaisi, tietyillä kriteereillä pariutuu, ja vaikka tajuaisi, toisilla kriteereillä ei pariudu. Sinäkään et pysty muuttamaan luonnonvalintaa tästä maailmasta.
Osaatkoha sä lukea ollenkaan? Kun kirjoittaa kuitenkin osaat. No, kuules nyt, pointti nimenomaan oli siinä, ettei se ulkoinen kauneus ole ainoa kauneus. Menikö jotenkin taas meuhotessa ohi? Etkö ymmärrä lukemaasi vai hysteerisyydeltäsi et pysty lukemaan sitä? Yritäpäs nyt edes, ei se ihan noin vaikeaa ole :)
En sanonut kavereitteni olevan rumia. Käytin "rumaa" lainausmerkeissä ihan syystä. Mutta kyllä mä sentään näen. Reilusti ylipainoinen, huonoryhtinen ihminen, joka ei omaa muutenkaan kovin kauniita kasvonpiirteitä, ei ole mikään missi. Hän tietää sen kyllä itsekin. Aivan turhaan meuhkaat heidän puolestaan, heillä ei ole ongelmaa asian kanssa. Ei kaikki vaan ole missejä. Ulkoisesti. Kerroin heistä jotain muutakin, mutta et ehkä nää mitään muuta kun ulkoisen kauneuden ja siksi et sitä tajunnut?
Kerroin jotain, ja on tietyllä tapaa aika hassuakin, että se voi mennä noin ohi. No, ehkäpä ihminen tosiaan näkee (ja lukee) mitä haluaa.
En puhunut ihmeistä, vaan elämästä! Minun ei tarvitse katsella ylilihavia eikä mielestäni rumia ihmisiä, tosin silloin kun ei puhuta yleisistä kauneusihanteista, mistä voidaan kyllä ihan puhua, jos aihe ei ole kovin herkkä, niin kauneus ON katsojan silmissä. Tosin jokainen kyllä, jolle asia ei noin herkkä ole, osaa kyllä katsoa onko ihastus aina niin kauhean kaunis. Olen kaverinkin kanssa nauranut, että se on kumma juttu, mutta kohtuu rumakin (kyllä nauroimme rumalle, aah, ajattele, huuda!) alkaa näyttää aika hyvältä, jos siihen tutustuu ja tykästyy. Ajatella, ihan noin vaan sanottiin. Elämässä ei nyt ihan ihmeitä ihastumiseen kuitenkaan tarvita, lähes kaikista löytyy jotain ihasteltavaa, vaikkei se ulkonäkö aina kuuluisi niistä suurimpiin.
Minun kohdallani totta? Mikä, ystäväni tai heidän suhteensa? Ne ovatkin heidän kohdallaan totta? Vai mitä? Kukahan täällä muuten hyökkää... Olet aika hassu.
Suurin osa sinkuista on siis kuten sinä (tästä päätellen)? Ei ole. Ikävä tuotta pettymys, mutta jopa ne kaverini olivat sinkkuja, ennen kumppaninsa tapaamista. He eivät ole kuin sinä eivätkä olleet kuin sinä. En ole minäkään ollut. Meillä nimenomaan on sitä positiivista asennetta, huumorintajua, jopa omaan ulkonäköömme, ja sinkkuuteemme. Ei suurin osa siis ole luettelemiasi asioita, vaan nimenomaan kaikkea muuta. Ikisinkuistakaan kaikki eivät ole.
Sinun mielestäsi oli tuskaista kokea se, että jonkun mielestä on typeryyttä sanoa jotain niinkin yksinkertaista kuin "rumalla naisella ei tee mitään" ja sinun mielestäsi ilmeisesti maailmassa on muutakin tuskaa. Mietin vaan kun luet kirjoituksen joka on kaikkea muuta, juurikin noin, että lienee todella johtuu siitä, miten asiat valitset nähdä. Mutta se on sinun ongelmasi, ei suurimman osan sinkkujen. Ei edes ikisinkkujen.
Oikein mukavaa kesän jatkoa sinulle, ja kaikkea hyvää!
lataat vain lisää odotuksia ihmisille. Pitää olla tietynluonteinen, ei koskaan voi sanoa huonosti, aina pitää olla fiksu, ajatella oikein, ajatella positiivisesti, koskaan ei voi sanoa ääneen varsinkaan mitään huonoa mistään, vaikka niin ajattelisi tai niin olisi. Aina pitäisi tsempata, vaikka tuntuisi miltä.
Koska sinun ystäväsi ovat jotakin ihmeolentoja, jotka ovat aina suosittuja, hyvällä päällä, onnellisesti naimisissa, aina reiluja, hienoja tyyppejä, yleisesti ottaen kaikin puolin parempia ihmisiä, erinomaisia ystäviä, täydellisiä naisia, joilla on ääretön huumorintaju joka asiaan, teräksisellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä, jotka voivat haluta ja tehdä mitä vain minkään asian elämässä koskaan estämättä, ovat hauskoja ja ihania, eivät puhu koskaan huonoista asioista, persoonana valloittavia, kivoja, erityisen rohkeita, paljon enemmän kuin tavalliset ihmiset ilman minkäänlaista kritisointia tai asennevääristymää, ihmiset, joita kaikki rakastavat, jotka onnistuvat saamaan useita suhteita tuosta vain sormia napsauttamalla kun ovat niin erinomaisen erinomaisia, alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, mitkä muut seikat lisäävät sitä, että sinkkuja on paljon.
Ne, että suurin osa ihmisistä nyt vain on aika inhimillisiä olentoja, eikä mitään yliluonteita. Voiko tosta sun luettelemasta listasta muuta kuin ahdistua, inhimillisyys on sitä, mikä ei käy. Omana itsenäänkään ei saa eikä voi koskaan kukaan olla, mitään "väärää eikä sinun mielestäsi huonoa" ei saa kokea, tuntea, ajatella puhua tai ilmaista mitenkään. Pitää olla hyvä, parempi, paras ja omistaa äärettömiä käsittämättömiä luonteenlahjoja tai laatuja, olla aurinkoisena päivänä syntynyt onnellisten tähtien alla, olla ihminen, jolle mikään inhimillinen heikkous ei ole mahdollista. Heistä on poissa kaikki elämän kurjat asiat ja sattumukset, mikään ei heitä hetkauta, satuta tai kiusaa tai masenna.
Siinä oli ne SINUN luettemat asiat, eikä ihan pieni lista ollutkaan. Useimmilta puuttuu vain se yksi pieni ominaisuus: yli-inhimillisyys. Valitettavasti.
Siinäpä se, kun selllainen yliolento olisi, kaikki onkin mahdollista. Ei epäilystäkään. Mutta voi sitä päivää, kun joku inhimillisyys pilkahtaa vahingossa ihmisestä..
Juu, muistuu mieleeni omasta nuoruusajastani tuolta 1970-luvun puolesta välistä, miten olin teininä niin kokematon ja ujo. Kerran olin ihastunut luokkamme kaunottareen, tumman ruskea polkkatukka, siniset silmät, hoikka ja kurvikas fiksu tytteli. Olin tietenkin huomannut, että hän vaikutti kalsealta yleensäkin ja siitä huolimatta uskaltauduin kerran hänelle hymyilemään, tarkoitukseni oli näyttää tunteitani kerrankin. Niin eikös tämä akankuvatus ärjäissyt minulle päin naamaa: "Mitäs säkin siinä irvistelet!" Siitä lähtien olen hakeutunut ystävällisten Thai-tyttöjen hellään huomaan ja viihdyn lomanikin Thaimaassa. Suosittelen kaikille!
Aikalailla minulla on samanlaisia tuntemuksia ja elämä myös samanlaista. Vaikka miespuolinen olen ja muutaman vuoden sinua vanhempi mutta minulla sama tilanne kuin sinun tekstissäsi. On tässä kyllä alkanut ajattelemaan, että täytyy yrittää vain alkamaan muuttaa itseään vaikka ikää on vähän enemmän kuin sinulla kirjoituksen aloittaja. Iän puolesta siis vähän nolo tilanne mutta täytyy yrittää ottaa nyt vain otetta elämästä. Tämä paikka vain tuntuu olevan vähän huono siihen tarkoitukseen, täytyisi vain lähteä ulos ja olla erillainen omalta itseltään kuin mitä nyt on.
Voi voi, mulle on naurettu monet kerrat kun olen sanonut tykkääväni jostain naisesta. Sen takia en koskaan enään kerro tunteistani. En vaan halua enään naurun alaiseksi. Olen vaikka yksin loppu elämäni.
Tosin ulkomailla ei naureta päin naamaa. Olen käynyt virossa, italiassa, englannissa, portugalissa ja brasiliassa. Brasilialaiset naiset haluu heti tutustua vaikka olis rumempikin mies. Ei niillä ole ennakkoluuloja ja voi mennä juttelee ihan tavallisia eikä iskemis mielessä. Jos olis rahaa niin muuttaisin oitin brasiliaan. Virolaisetkin on ystävällisiä eikä tarvii pelätä et ne alkais nauramaan ja käskis painuu vit.tuun kun menee juttelee. En usko et teen koskaan enään aloitetta suomalaiselle naiselle.
itsellä tosin moisia rajotteita kauheasti ollut, ehkä enemmänkin itse tunto piru, joten sitä alkaa valitsemaan niitä naisia jotka vaikuttaa itsensä tapasilta, mutta totta kai sitä ottaa itseensä kun asiat ei mene niinkun on kuvitellut, mutta loppu peleissä pettymysten kautta voittoon, rohkeasti vain kokeilemaan