Veljelle tyttöystävä

Voihan toki löytää, mutta ehkä realistisemmat mahdollisuudet elämän onneen olisi kun lähtisi siitä että onni ei ole parisuhteesta kiinni.

Se on parisuhdemarkkinoilla niin että että vientiä riittää vain paarisuhdemielessä houkuttelevimmille miehille ja naisille tai korkeintaan tavanomaisen houkutuksen omaavalle. Siellä vähemmän kiinnostuksen ihmisryhmässä voi löytyä joskus sellaiset löytää toisensa kenellä on pakottava tarve löytää kumppani ja niitäkin on toki paljon.

Kehitysvamma on paljon myötätuntoa herättä, mutta paremmat mahdollisuudet hänellä olisi jos olisi nainen. Miehestä tulee kiinnostava naisten kesken jos hän on itsevarma, sosiaalisesti taitava/edustava ja antaa omassa elämässä pärjäävän vaikutelman. Naisesta taas tekee kiinnostavan fyysinen viehättävyys, joka kehitysvammaisella voi olla vielä hyvin tallella. Pelkästään se että on hoikassa kunnossa nostaa kehitysvammaisen kiinnostavuuden tasolle jossa aina joku ottaja löytyy.

Ainut varma keino on että jos saat kehitysvammaisesta tehtyä huippumenestyvän ihmisen muilla elämän osa-alueilla. Taloudellinen menestyminen ja kalliilla avoautolla ajelu tekisivät naisiin sellaisen vaikutelman että kehitysvamma voisi vaan nostaa arvoa. Kaikki ihmiset ihailisivat että kehitysvammasta huolimatta tuolla porskuttaa hyvin.

Minä kolmekymppinen mies joka kyllästynyt vakavat parisuhteen hakuun ja hakee vain hetken huvitteluseuraa aina silloin tällöin.

Veljesi kannaittaisi käydä jossain tapahtumissa, joissa on samankaltaisia
ihmisiä. Netti tuskin on sopiva paikka. Maaseudulla asuminenhan sitten rajoittaa
kaikkien seuranhakua livenä.

En paljon laskisi näiden nettideittipalvelujen varaan, nämä ovat armoton areena. Ehkä jonkin perinteisemmän kirjeenvaihtokanavan tai harrastusfoorumin kautta? En tiedä, vaikea paikka.

Niin just. nettideittijutuissa ei kukaan nainen hyväksy miehen vammaa tai rumuutta vaikka itse ei olis mikään ruusu. Turha siis koittaa