Haluaisin hakea yhtä työtä, joka pääpiirteittäin sisältää liikkeen hoitamista ja johtamista. Nimeke on johtaja.
Olen valmistumassa syksyllä kauppatieteiden maisteriksi, ja minulla on runsaasti työkokemusta (jopa samalta alalta, mutta alemmista tehtävistä). Täytän työpaikkailmoituksen vaatimukset. Esimiehenä en ole koskaan ollut. Ikää on 24.
Viitsinkö hakea koko työtä vai onko se aivan turhaa? Nollaako ikäni mahdollisen pätevyyteni ja innokkuuteni? Työympäristö on kylläkin nuorekas...
Olen valmistumassa syksyllä kauppatieteiden maisteriksi, ja minulla on runsaasti työkokemusta (jopa samalta alalta, mutta alemmista tehtävistä). Täytän työpaikkailmoituksen vaatimukset. Esimiehenä en ole koskaan ollut. Ikää on 24.
Viitsinkö hakea koko työtä vai onko se aivan turhaa? Nollaako ikäni mahdollisen pätevyyteni ja innokkuuteni? Työympäristö on kylläkin nuorekas...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Turhaa edes miettiä tuollasia.Hakusi vain osoitta että luottamus itseen ja halu edetä on kohillaan.Anna mennä vaan.Pääasia on että olet oma itsesi ja et esitä mitään.Sitä vartenhan kouluja käyt että eteenpäin pääset,vai kuinka.??Muista tervehtiä kaikkia ja ole iloinen sekä päättäväinen.Ilmoittelehan sitten miten kävi.Tsemppiä.
Mikset voisi hakea sitä paikkaa! Nuori olet mutta on ne oppirahat aina jossakin maksettava, eli hae ja opi työssä tekemistä virheistäsi tulevaisuutta varten.
Yleensäkään kukaan ei arvosta nuorta "pomoa" sillä heillä on monesti väärät luulot johtamis- ja työtavoista ja siksi he saavat monesti ns. sukset ristiin työpaikoilla. Tosin olisi monella vanhemmallakin niissä parantamista.
Tuo johtajan titteli ei nykypäivänä paljoa kerro, ehkä sen verran kuitenkin että ylitöistä ei makseta ja saa raatamisen lisäksi kantaa myös korkeampaa vastuuta yhtiön asioissa etenkin siinä tapauksessa kun kaikki ei menekään putkeen.Ei taida kehä3:n sisäpuolella juuri muita ollakaan kuin "johtajia", "päälliköitä" ja näitä vieraista kielistä käännettyjä titteleitä, kai se jotenkin hienompaa on vai kv. tehtävätkö vaatisivat?
Tsemppiä ja muistetaan ottaa sopivan leppoisasti ettei polteta itseämme loppuun, elämää kun on muuallakin kun työmaalla.
Hae pois vain. Oletkos huomannut, että ne joilla on röyhkeä asenne ja luja itseluottamus (sekä tietenkin hieman osaamista) päätyvät esimiesasemaan koulutuksesta riippumatta? Oma havaintoni on että esimiehenä usein (tietenkin alasta riippuen) on merkonomi mies ja alaisena KTM yms. naisia? (tämä on kärjistys, ei sukupuolikysymys)
Luja usko itseensä auttaa aika pitkälle, itsekin olen melko hyvässä asemmassa pelkällä tradenomin läpyrällä ja kovalla itseluottamuksella.
Vielä semmoinen asia, mitä entinen esimieheni sanoi eli kun aloitat pomona niin katsele muutama kuukausi miten asiat hoidetaan ja pistä paperille muutosajatuksesi. Älä heti rupea häseltämään muutoksia koska luultavasti ne menevät huonompaan suuntaan ja saat henkilöstön vastaasi. Onnea työnhakuun =D
Nykyinen ulkoistamis- ja väenvähennysbuumi tekee pomon osan helpoksi. Ei kukaan halua joutua hankalan alaisen kirjoihin.
Ajat muuttuvat, ja turvalliseltakin tuntuva työpaikka voi mennä alta. Tuon voi vaikka kaunopuheisesti antaa ymmärtää, jos tuntuu että on tarpeen.
Eihän tässä hankalasta alaisesta ole kyse. Ei sitä tarvitse tuhkaa päälleen heittää ja kyykistellä pitkin firman nurkkia. Kyllä se vaan on niin että itsensä esille tuova, asiallinen yms. kaveri pääsee eteenpäin eikä se kiltti ja mukava tullanluuteli. Toisekseen jos esimies kokee alaisen uhaksi niin sehän on ihan hyvä, pysyvät molemmat varpaillaan ja toivottavasti työteho nousee molemmilla...
30 vuotta työelämässä olleena olen pannut merkille vaikutuksen, joka työpaikan epävarmuudesta seuraa. Ihmissuhteet tms. eivät paina mitään, kun on tarve päästä hommaan, joka ei ole ulkoistamisuhan alla. Kukaan ei myöskään halua tuula siirretyksi hommaan, josta on tulossa hatkat.
Vanhojen, vakaiden aikojen suunsoitot pomolle yms. ovat historiaa. Pomonkaan rooli ei enää ole käskijänrooli. Tehtäviä jaellaan, ja alaiset hoitavat hommat. Päävastuu hommien sujumisesta toki on yhä pomolla, mutta sitä on siirtynyt melkoisesti myös alaisille.
Joo, kyllä itsekin yritän päästä hommaan, missä ulkoistaminen / potkut eivät ole jokapäiväinen riesa (nyt ne ovat). Sanoisin näin nuoremman polven edustajana, että ikäluokat noin luokkaa 68 - 79 kyllä tietävät mitä on potkut, irtisanomiset, pätkätyöt ja jatkuva stressi. Eipä ole mielestäni vanhempi ikäpolvi oikein enää mukana tämänpäivän työmaailmassa missä saa tosissaan tapella töistä. Kekkosen aikana hätätilahallitushan julistettiin jossakin 10 prosentin työttömyyden hujakoilla?
Se niinsanottu eläkevirka on suurilla ikäluokilla jo hankittu ja odotellaan vain pääsyä mökkeilemään yms.
Minä olen sikäli autuaassa asemassa, että harvinaisen ammattini takia olen työnantajalleni 'korvaamaton'. Työnantajani tarvitsee minua niin pitkään kuin olen työkykyinen.
Tässä kansallisessa energiajätissämmekin on kyllä luuta lakaissut. Varmaksi luultu työpaikka katoaakin äkkiä, kun toimintoja saneerataan. Ikään katsomatta.
Pörssi palkitsee irtisanomiset.
Jos olisit pätevä sinua pyydettäisiin töihin. Minä olin 17, kun johtajat soittelivat minulle ja pyysivät työhön, koska olivat kuulleet minusta. Minä olen aina tehnyt työni täysillä, kun muut ovat nyyhkineet. Rahaa tuli sen takia, etten lähde pois.
Voi voi ethän sinä typerä kakara ole edes tuon ikäinen. Menehän takaisin sinne lastenkodin täysihoitoon ja tule takaisin vasta kun olet täysi-ikäinen. Eli noin vuonna 2009.
Itse työelämässä nyt 12 vuotta olleena, akateemiset laput taskussa, törmäsin nuorempana ikärasismiin. Pääsin ekalle pomon pallille 29-vuotiaana, sitä ennen mulle kerrottiin aina että olen liian nuori.. Nyt, 6 vuotta myöhemmin alaiset ovat aina pitäneet minua pomojen parhaimmistoon kuuluvana - enkä tarkoita nyt mitenkään kehuskella. Tiesin vain aina että osaan ja haluan vetää tiimiä eteenpäin reilulla asenteella, mutta en päässyt sitä näyttämään aiemmin.
Heh: oltuani 2 vuotta eräässä kumisaapasfirmassa suunnittelijana, osastopäällikkö vastasi esimiestehtävistä kyseltyäni, että "kunhan olet poika vielä 5-10 vuotta näissä hommissa niin katsellaan sitten". Jokainen voi itse arvuutella kauanko jatkoin ko. organisaatiossa :-)
Alkuperäiselle kysyjälle: tsemppiä vaan pomon paikan hakuun. Firmat ja päättävät tahot ovat kaikki yksilöitä.