En ymmärrä.... Ihmiset tekee suhteistaan väkisin jotenkin eriskummallisia, kompleksisia, vaikeita ja sietämättömiä.
Miksi tällainen malli ei voisi mukamas olla hyvä: Ollaan yhdessä sellaisena kun ollaan ja siihen voi tyytyä. Nauttia hyvistä hetkistä kiirehtimättä mihinkään. Ikäänkuin lillua hyvänolontunteessa toisen kanssa ja elää elämää silti kuin mikään realiteetti ei olisi muuttunut.
Sensijaan aletan miettiä pämääriä, siitä miten suhteessa "suoriudutaan" ja ollaan mahdollisimman "asiantuntevia". Mikä ihmeen järki on alkaa vatvomaan suhdetta yhteenmuuttamisilla jos siihen ei ole akuuttia kiirettä (koska olisi?)?
Miksi suhteelle pitäisi asettaa aikarajoa, että mitä pitää olla saavutettuna tietyn yhdessäoloajan jälkeen? Miksi parisuhteen pitäisi olla stressaava työpaikka ja suorituskeskeinen temmellyskenttä?
Niinkauan kun ihmiset eivät tajua hyväksyä itseään, elämää, suhteessa olemisen keveyttä ja sitä, että asioita voi saavutaa omilla aikatauluillaan, niin en voi kuvitella että kovin kestäviä virityksiä pääsee syntymään.
Tunnustan itsekin pelkääväni tässä suoritusyhteiskunnassa, että minulta odotetaan jotain ihmettä suhteen suhteen. Siksi en seurustele vaan nautin elämästä niillä reunaehdoilla, mitä minulla on ja mihin olen päässyt. Elämä vaan silti jatkuu.
Miksi tällainen malli ei voisi mukamas olla hyvä: Ollaan yhdessä sellaisena kun ollaan ja siihen voi tyytyä. Nauttia hyvistä hetkistä kiirehtimättä mihinkään. Ikäänkuin lillua hyvänolontunteessa toisen kanssa ja elää elämää silti kuin mikään realiteetti ei olisi muuttunut.
Sensijaan aletan miettiä pämääriä, siitä miten suhteessa "suoriudutaan" ja ollaan mahdollisimman "asiantuntevia". Mikä ihmeen järki on alkaa vatvomaan suhdetta yhteenmuuttamisilla jos siihen ei ole akuuttia kiirettä (koska olisi?)?
Miksi suhteelle pitäisi asettaa aikarajoa, että mitä pitää olla saavutettuna tietyn yhdessäoloajan jälkeen? Miksi parisuhteen pitäisi olla stressaava työpaikka ja suorituskeskeinen temmellyskenttä?
Niinkauan kun ihmiset eivät tajua hyväksyä itseään, elämää, suhteessa olemisen keveyttä ja sitä, että asioita voi saavutaa omilla aikatauluillaan, niin en voi kuvitella että kovin kestäviä virityksiä pääsee syntymään.
Tunnustan itsekin pelkääväni tässä suoritusyhteiskunnassa, että minulta odotetaan jotain ihmettä suhteen suhteen. Siksi en seurustele vaan nautin elämästä niillä reunaehdoilla, mitä minulla on ja mihin olen päässyt. Elämä vaan silti jatkuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis ymmärsinkö oikein, että et seurustele, mutta neuvot millainen parisuhteen pitäisi olla toimiakseen? :)
No mitä ihmeellistä siinä on? Luuletko, etten ole koskaan seurustellut? Miksi en muka voisi esittää ehdotuksia?
Ilmeisesti et lukenut viestiäni ollenkaan kun et edes halunnut ymmärtää. Ei pidä sitten ihmetellä, miksi on niin vaikeaa... Tai toisaalta, sähän voit olla onnellinen jos kerran sun mahdollinen parisuhteesi edustaa täydellisyyttä ja osaat jo kaiken tehdä niinkuin OIKEIN on.
Heh ja hyvää huomenta Pollo :)
Kaivappas nyt se herne nenästä, kysyin vain, en kommentoinut asiaa millään tavalla :)
Aurinkoista päivänjatkoa!
Helppoa sanoa, mutta todellisuus on jotakin muuta. Ei parisuhteessa voi aina vain olla ja nauttia. Siihen tulee väistämättä joskus ongelmia jne. koska kyseessä on kaksi eri ihmistä ja molempien elämä on yhtä tärkeää.
Ei minustakaan tarvitse muuttaa yhteen jos ei siltä tunnu, mutta omassa suhteessani olen huomannut, että yhteenmuutto on tuonut paljon hyviä puolia esiin meistä molemmista. Kenties meille se oli oikea päätös. Sitten kun ollaan vielä ihmisiä, jotka molemmat halutaan naimisiin ja lapsia jonakin päivänä ja 30 vuoden ikä alkaa lähestytään, niin kyllä ainakin naisena tuo paras aika synnytykseen alkaa olla viimeistään käsillä. Se on sitä elämän biologiaa. Mutta ei kaikki muuta yhteen koska molemmat sitä toisiltaan odottavat tai mene kihloihin jne. Monet haluaa sitä ihan itse!Mutta tärkeintä minusta parisuhteessa on ystävyys!Se on yksi kulmakivi, silloin niitä suorituspaineita ei tule millään tasolla.
ja kuka jaksaisikaan aina nauttia? Parisuhteeseen kuuluu pieni kärsimyskin kuten muuhunkin elämään!