en tiedä mitä tekisin. joudun joka viikko ainakin kerran väkivaltatilanteeseen puolisoni kanssa. yleensä hän hakkaa, ainakin jonkin verran minua.
olen alkanut pelätä, että annan takaisin. että minusta kiltistä ja hyvästä tulee vielä samanlainen kuin hänkin on.
onko kellään muulla ollut vastaavia tunteita väkivaltaisessa liitossa?
olisiko aika poistua ennen kuin mitään vakavaa sattuu?
onko alistetun minäni "paraneminen" kohdallani alkanut?
olen alkanut pelätä, että annan takaisin. että minusta kiltistä ja hyvästä tulee vielä samanlainen kuin hänkin on.
onko kellään muulla ollut vastaavia tunteita väkivaltaisessa liitossa?
olisiko aika poistua ennen kuin mitään vakavaa sattuu?
onko alistetun minäni "paraneminen" kohdallani alkanut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Elämä on valintoja. Jos miehesi jo hakkaa sinua, olet hölmö, jos kuvittelet, että tilanne ei ole vakava.
että MIES hakkaa?
totta se taisikin olla. Missään ei kyllä sanottu että mies vaan puhe oli puolisosta.
Taitaapa olla niin, että ennakkoasenne ja väkivalta on sukupuolistunut. Näin ei tosiaan saisi olla missään asiassa.
En tiedä, onko kyseessä mies, mutta jos ei ole, saa kirjoittaja kyllä mennä syvälle itseensä ja miettiä syytä lausuntoonsa.
Sen verran feminismiä tunnen, että jos vastaavan laisia oletuksia menee tekemään toiseen suuntaan, on meteli kova. Naisia ei saa yleistää eikä syyllistää mistään pelkän oletuksen perusteella. Mutta miehet saa kaikki niputtaa yhden mallikappaleen mukaan millaisiksi tahtoo!
Jopa käytösmallilla näkyy olevan sukupuoli silloin, kun se on kohdistettavissa mieheen...
kyllä mies ja vaimoni hakkaa...
asiaani vastata.
onko täällä väkivaltaa kokeneita edes?
Olin itse kiltti tyttö ja väkivaltaisen puolison kanssa 8-vuotta. Minut kidutettiin riekaleeksi. Kyllä se pinna voi kiristyä kiltilläkin ihmisellä niin, että alkaa puolustamaan omaa itseään. Yhden kerran läpsäytin miestäni avokämmenellä kasvoihin, kun se pinna sitten katkesi. Sen jälkeen tajusin, että jos en nyt lähde niin pahenemaan päin elämäni on. Se oli minun rajan ylittämiseni. Ajattelin, että se oli minun viimeinen tekemiseni. Tämän jälkeen ei ole tarvinnut nostaa kättä lyödäkseen. Muista, sitten kun itse nostat kättä lyödäksesi, niin häivy suhteesta, sillä sinusta saattaa tulla samalainen kuin miehestäsi, jota tuskin arvostat.
Minä mietin itse ihan samaa,muutunko tässä itsekkin väkivaltaiseksi paskiaiseksi:eilen mies haukkui, heitteli esineillä ja viimein tönäisi, kun tiskasin.Sain käteeni kaksi lautasta, ja nehän lähtivät vauhdilla kädestäni miestä kohti.Mies tuli päälle, ja sain vielä tönäistyä kunnolla, no sitten alkoikin armoton rieputtelu,loppu onkin entisen toistoa. Ennen olin kuin räsynukke miehen käsissä, hanttiin en uskaltanut laittaa, rukoilin vain armoa.Mutta ei se hanttiin laittaminen kai kannata, nyt on suihkukaapin ovi palasina, huuli halki ym.Eli on kai vain alistuttava, kun en moisesta eroonkaan pääse, yritettykin on, mutta kun uhkailtiin sukulaisia ym, piti palata takaisin tähän "onneen"
ja sain väkivalta-asiasta tuomionkin. en suosittele yhdellekään tätä tietä. kyllä lähteminen on helpoin tie. puolison kosto istumisen jälkeen ei liioin ole mukavaa pelättävää.
Tällä palstalla on noita naurettavia vouhottajia,jotka ovat kiinnostuneita hakkaajan sukupuolesta ja joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia lyödyksi tulemisesta.Puhuvat tilastojen vääristelystä ja muuta paskaa.
Väkivalta ei tunne sukupuolieroja.Myös naiset lyövät ja tulevat päälle aseenkin kanssa.Mies,joka siihen uhriksi joutuu,häpeää usein eikä kerro kenellekään.
Jos naisesi tosiaan hakkaa ja elät pelossa alkaa itse samanlaiseksi,niin lähde hyvä mies pois ja vähän äkkiä.En oikein jaksa uskoa noihin terapioihin,ainakaan minun mies ei tullut hullua hurskaammaksi.Sitä paitsi aika harvan väkivaltaisen saa yleensä lähtemään hoitoon.
Jokaisella on oikeus tehdä valintoja,ottaa ohjat omiin käsiin.Elät vain kerran! Löytyy kyllä ihan normaaleja parisuhteita myös meille väkivaltaa kokeneille.Hirveän elämäntilanteen selvittyä sitä osaa tosiaankin arvostaa ihan
tavallista elämää ja arkisia asioita.
Lopettakaa tuo sukupuolista vaahtoaminen!
Mitä pirun väliä sillä on kuka on lyöjä ja kuka lyöty.Eikö tämän palstan ALKUPERÄINEN tarkoitus ollut auttaa niitä,joilla on vaikeaa.
Tilastotieteilijöille voisi olla ihan oma palsta,jolla kirjoittelevat ne,ketkä eivät itse ole tätä riemua kokeneet.Siellä voi sitten antaa viisaita kommentteja asioista,joita ei ymmärrä.
On niin helppoa leikkiä kaikkitietävää ja herkutella toisten kärsimyksillä.
ole kummallista, että aina hakattua kuvitellaan automaattisesti naiseksi? Aivan kuin väkivallalla olisi sukupuoli?
Minusta se ainakin on outoa ja puhuu ennakkoasenteista, jotka ei ikinä ole asialle eduksi.
Samaa mieltä tuosta sukupuolista vaahtoamisesta. Valitettavaa vain on, että täällä ei saa puhua naisesta väkivallantekijänä.
Saa puhua ja moni ON puhunut,lue tarkemmin myös muita kirjoituksia tältä palstalta!
Karmeimpia täällä kirjoittelevat he,jotka väittävät,että nainen saa turpaan,koska kerjää sitä,jäkättää tms. Se on sairasta.Niin kirjoittavat ne,jotka eivät ole itse kokeneet lyömistä,miltä tuntuu.
Moni mies on kirjoittanut tännä naisen lyövän ja saanut asiallisia ja hyviä neuvoja niiltä naisilta,joita mies on lyönyt.Älä väitä,ettei näin olisi! Vain kokenut voi ymmärtää toista koko sydämellään.
Täällä on myös keskustelu PeterPan-miehistä.Toki löytyy myös narsistisia naisia,näet,jos luet.Erittäin hedelmällistä keskustelua sekä naisten että miesten osalta!!
Vertaistuki toimii kuule ihan molempiin suuntiin sukupuolesta riippumatta.
Ne,jotka tänne kirjoittavat,eivät hauku hakkaajaa,toteavat vain tosiasian: minua on lyöty.Sen tunnustaminen on askel parempaan.
Joku kuiville selvinnyt antaa tukea ja se on taas yksi askel kohti ratkaisuja.Sukupuoli ei vaikuta meille mitään.Vain se,mitä toinen kokee.