Puhuminen, keskustelu, vuorovaikutus

Yksin yhdessä

Olen ollut naimisissa saman miehen kanssa jo kohta 30 vuotta. Ehkä olen kriisissä, ehkä en, mutta minua vaivaa se, ettei mieheni keskustele lainkaan minun kanssani. Lähinnä hän puhuu silloin kun lukee lehteä (otsikot) ja kommentoi säätä. Tuskin koskaan hän puhuu tunteistaan, suunnitelmistaan tai unelmistaan.

Mies on kunnon mies. Tekee työtä, kotitöitä, on hyvä isä, suomalainen kunnon mies. Silti tuntuu että näännyn vuorovaikutuksen puutteeseen? Mistä te miehet puhutte vaimoillenne? Mistä miehenne puhuvat teille vaimot?

Itse toivoisin, että hän kertoisi, miltä hänestä milloinkin tuntuu, kommentoisi sitä mitä puhun, koska jos puhun hänelle, hän vain katsoo televisiota eikä sano mitään. Iltaisin hän kääntää minulle selkänsä ja nukahtaa. Tunnen olevani todella yksin.

28

812

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • le_baron

      Itse en ole parisuhteessa tällä hetkellä mutta kommentoin silti :) Tässä asiassa mun esikuvia on mun omat vanhemmat jotka ovat olleet 60 vuotta yhdessä ja he kommunikoivat vieläkin ja ovat aina kommunikoineet. Monesti tullut ajateltua miksi jotkin jotkin suhteet kestävät ja kestävät. Vanhemmillani on vieläkin hellyyttä vaikka he ovat jo vanhoja ihmisiä, 8-kymppisiä. Ne on niin sidoksissa toisiinsa että pelottaa se hetki kun toisesta aika jättää.

      Ei heidänkään kommunikointi yleensä mitään kovin syvällistä analyysiä ole mutta se kait on tärkeintä että elää sitä omaa elämäänsä mutta jakaa sen toisen kanssa. Riitelevätkin he mutta ovat päässeet kaikesta yli, yhdessä. Kun rakastaa toista niin riidoiltakaan ei voi välttyä, riidat mielestäni johtuu osittain siitä että toisen mielipide on tärkeä. Jos ei ole riitoja niin mielestäni se joskus tarkoittaa sitä ettei ole kiinnostunut siitä mitä toinen tekee tai sanoo.

    • puhukaa

      Varmaan se saattaa tuntua siltä. Kunnon mies ei välttämättä puhu tunteistaan, iäkkäämmät etenkään. Todennäköisesti haluaa säästää sinua. Mitäpä sitä vaivojaan valittelemaan. Sulla on hyvä tilanne kun pysyt kärsivällisenä ja pystyt ilman tunnekuohuja kertomaan hänelle yksinäisyyden tunteestasi. Puhuiko miehesi sinulle ennen enemmän. Mikä on muuttunut? Työ? Yleensä se on aina työ, toisena tulee terveys, kolmantena rahahuolet ja vasta neljäntenä ihastuminen uuteen ihmiseen. Puhuen asiat varmaan selvenevät

    • 11 + 7

      "Lähinnä hän puhuu silloin kun lukee lehteä (otsikot) ja kommentoi säätä."

      Sama tilanne meillä.

      "Tuskin koskaan hän puhuu tunteistaan, suunnitelmistaan tai unelmistaan."

      En minäkään niistä puhu, koska niitä ei ole ja ne vähät, mitä on, vain masentaisivat vaimoa.

      • puhutaanko?

        Meillä näin:
        mies tulee työstä, istutaan pöytään. Puhelen niitä näitä, päivän sattumuksia ym. Käyn työssä myös, joten puhuttavaa riittää laidasta laitaan.
        Mies kertoo mitä taas tänään tuli tehtyä; "kakkosnelosia kannettiin... huomenna alkaa perustan valu... timpuri sano sitä-sun-tätä...
        KAMALAN mielenkiintoista! Sitten kun esitän mielipiteitäni maailman tilasta, EU-sta, politiikasta jne. hän kuuntelee muttei osaa sanoa mitään, kunnes; hetken päästä hän alkaa "saarnata" tuon kaiken mulle! Aivan kuin se olisi HÄN joka näin ajattelee, joka tämän on keksinyt jne!
        Tunteista meillä ei enää puhuta, tai ts. yritetä (lue:minä yritän) puhua, koska se ei kannata. Ukko on kuin osteri. NAKS lukkoon ja kiinni pysyy!
        Kyllä se niin on, että avointa ja keskustelemaanpystyvää suomalaista miestä saat suurennuslasilla hakea! Kyllä niitä on 1:10000!


      • Kohtuus kaikessa
        puhutaanko? kirjoitti:

        Meillä näin:
        mies tulee työstä, istutaan pöytään. Puhelen niitä näitä, päivän sattumuksia ym. Käyn työssä myös, joten puhuttavaa riittää laidasta laitaan.
        Mies kertoo mitä taas tänään tuli tehtyä; "kakkosnelosia kannettiin... huomenna alkaa perustan valu... timpuri sano sitä-sun-tätä...
        KAMALAN mielenkiintoista! Sitten kun esitän mielipiteitäni maailman tilasta, EU-sta, politiikasta jne. hän kuuntelee muttei osaa sanoa mitään, kunnes; hetken päästä hän alkaa "saarnata" tuon kaiken mulle! Aivan kuin se olisi HÄN joka näin ajattelee, joka tämän on keksinyt jne!
        Tunteista meillä ei enää puhuta, tai ts. yritetä (lue:minä yritän) puhua, koska se ei kannata. Ukko on kuin osteri. NAKS lukkoon ja kiinni pysyy!
        Kyllä se niin on, että avointa ja keskustelemaanpystyvää suomalaista miestä saat suurennuslasilla hakea! Kyllä niitä on 1:10000!

        Minulla on tuo mies, joka puhuu - kaikesta. Lehdestä, työstä, politiikasta, tunteista, ajatuksista, unelmista, tavoitteista jne.

        Tämä on toinen avioliittoni. Olin aivan mykistynyt tavatetssani eroni jälkeen nykyisen puolisoni. Ajattelin, että tämä on hyvää unta kohdata mies joka osaa puhua tunteistaan ja jonka kanssa voi puhua kaikesta.

        No, mutta mikä minulle naisena riittää? Ei näköjään mikään. Nyt tämä tunteista puhuminenkin on vuosien saatossa alkanut tuntumaan puulta ja joskus minun on vaikea keskittyä miehen keskusteluun. Oikeastaan ensimmäistä kertaa ymmärrän "tavallista" miestä, joka ei jaksa "miltä susta tuntuu"-keskustelua. Sekin voi olla pitkässä juoksussa raskasta, sitten kun sellaisen keskustelevan miehen saa. Eli kannattaa miettiä tarkasti mitä oikeasti toivoo ja haluaa, koska unelmat voi joskus toteutua.


      • Kohtuus kaikessa kirjoitti:

        Minulla on tuo mies, joka puhuu - kaikesta. Lehdestä, työstä, politiikasta, tunteista, ajatuksista, unelmista, tavoitteista jne.

        Tämä on toinen avioliittoni. Olin aivan mykistynyt tavatetssani eroni jälkeen nykyisen puolisoni. Ajattelin, että tämä on hyvää unta kohdata mies joka osaa puhua tunteistaan ja jonka kanssa voi puhua kaikesta.

        No, mutta mikä minulle naisena riittää? Ei näköjään mikään. Nyt tämä tunteista puhuminenkin on vuosien saatossa alkanut tuntumaan puulta ja joskus minun on vaikea keskittyä miehen keskusteluun. Oikeastaan ensimmäistä kertaa ymmärrän "tavallista" miestä, joka ei jaksa "miltä susta tuntuu"-keskustelua. Sekin voi olla pitkässä juoksussa raskasta, sitten kun sellaisen keskustelevan miehen saa. Eli kannattaa miettiä tarkasti mitä oikeasti toivoo ja haluaa, koska unelmat voi joskus toteutua.

        Halleluja, kiitos nainen


    • vahinkoinen

      Eiköhän tuo tilanne ole monessakin suhteessa. Aina voit toki itse puhua ja yrittää saada miestä mukaan jutusteluun. Monessa parisuhteessa telkkari korvaa keskustelut.

      Tärkeää olisi, että sinulla olisi omia naispuolisia kavereita, joiden kanssa jutella. Paras tilanne olisi se, että teillä olisi ystäväpariskuntia, joiden kanssa kyläillä puolin ja toisin. Silloin myös mies saisi juttuseuraa.

      Omalla kohdallani pitkät välimatkat eristävät ja juttuseuraa olen hakenut täältä netistä. Kirjoittelu tuottaa iloa, kuten lukeminen, radion kuuntelu yms. Skype-puhelin on uusi keksintö minulle ja sitä kautta tulee juteltua kahden ihmisen kanssa.

    • vi är så tråkiga

      Tuttu juttu. Tällaisia miehiä, miksei naisiakin, on paljon. Mukavia ja kunnollisia, mutta TYLSIÄ. Mistä muusta tylsimys puhuu kuin säästä tai lehtien otsikoista?
      Pitäisikö kaikille aikuisille, vähintään 20 v parisuhteessa olleille, määrätä jonkinlainen "vaihto-oppilasvuosi". Tekisivät jotain erilaista, irroittautuisivat oman elämän kuvioista. Saisi virikkeitä. Mutta miten tämän voisi toteuttaa? Jos asiat olisivat niin hyvin, että olisi pysyvä työ (kenellä sellaista enää on?) voisi lähteä vuorotteluvapaalle ja hankkia korvien väliin elämyksiä.

    • Yksin yhdessä

      Kiitos kaikille vastanneille. Lohduttaa lukea, että on samassa tilanteessa olevia ja että se on myös "normaalia". Ja että vaikka olisi toisinkin, sekin voisi kyllästyttää :D.

      Olen vuosien saatossa ymmärtänyt viimeinkin, ettei kysymys ole ollut "mykkäkoulusta" vaan todellakin miehen identiteetistä. Hän ei vain turhia puhele ja turhat on hänen mielestään lähinnä abstrakteja asioita, joita ei voi konkreettisesti käsitellä. Mielikuvitus ei ole hänen vahvin alueensa.

      Saattaa olla, että minun on ollut vaikea tähän sopeutua, koska omat vanhempani olivat spontaneeja, äänekkäitä ja kovia riitelemään. Tietynlainen vastakohta viehätti alussa, kun tiesi, ettei mitään riitoja synny, joita lapsena inhosi. Nyt vain masentaa, kun mistään ei voi edes kinata, vaan minun täytyy alistua vallitsevaan tilanteeseen kuten esim. siihen, etten voi koskaan muuttaa tästä talorähjästä minnekään. Keskellä korpea asutaan ja tänne jään kunnes kuolema korjaa. Mies ei nimittäin aio koskaan muuttaa. Tähän muutin suoraan kotoani ja jos jonnekin haluan, minut kuulemma ostetaan ulos talosta. :(. En tiedä, mutta "voin maksaa puolet talosta" kuulostaa uhkaukselta, ei keskustelulta.

      Minusta olisi hyvä puhua niistä negatiivisistakin tunteista, mutta mies sanoo, ettei osaa ja siihen keskustelu sitten jää. Jotenkin tuntuu, että tunteet alkavat kuolla, kun niistä ei puhuta. Pelkkä lyhyt "tykkään susta" ei oikein vakuuta enää. Osteri se on tämäkin mies.

      Olen kyllä keskutellut puhuvien miesten kanssa, tarkoittaa siis, että mies myös vastaa ja esittää jonkinlaisen "oman puheenvuoronsa", johon minä taas voin vastata jne. Sellainen on mielenkiintoista ja joskus myös "kiihottavaa", vaikka sellainen onkin hyvin hyvin kiellettyä.... Toisaalta kaikki miehet kai tietävät, että naisia kaadetaan puhumalla.

      Olen sosiaalialalla työssä, joten puhun päivittäin paljon sekä asiakkaitten että henkilökunnan kanssa. Jos sitä henkireikää ei olisi, olisin nääntynyt jo pois.

      Olen oikeasti miettinyt, että jos alkaisin elää jo omaa elämääni ja etsiä itselleni seuraa. Toisaalta olen kyllä hieman luovuttanut ja jo niin jämähtänyt paikalleni tämän miehen kylkeen, etten varmasti uskaltaisikaan. Voitteko kuvitella, etten ole koskaan ollut missään yksin yön yli? Siinä teille hieman ihmetyksen aihetta.

    • ...

      Oletko kertonut toiveistasi hänelle ääneen vai pitääkö miehen olla ajatustenlukija? Puhutko itse tunteistasi, suunnitelmistasi tai unelmistasi?

      Mitä, jos hän ajattelee tahollaan ihan samoin sinusta?

      • Yksin yhdessä

        Ei ajattele. Olen puhunut. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, ei puhunut sielläkään. Lopetimme, koska hän ei halunnut käydä.

        Mitähän hyötyä siitä on että hän ajattelisi samoin tai tuntisi jotain, kun hän ei kerro vaikka olen pyytänyt. Minun tässä pitää olla ajatustenlukija ja siihen olen perin väsynyt.


      • ...
        Yksin yhdessä kirjoitti:

        Ei ajattele. Olen puhunut. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, ei puhunut sielläkään. Lopetimme, koska hän ei halunnut käydä.

        Mitähän hyötyä siitä on että hän ajattelisi samoin tai tuntisi jotain, kun hän ei kerro vaikka olen pyytänyt. Minun tässä pitää olla ajatustenlukija ja siihen olen perin väsynyt.

        Parisuhdeterapeutti saattoi olla teille, tai hänelle, epäsopiva. Eikö se kannata vaihtaa silloin, kun se ei toimi, eikä lopettaa?

        Millaisiakohan ne teidän keskustelut on? Rauhallisia, kireitä?


    • le_baron

      Naisilla on usein se ongelma että ainoastaan ne omat jutut kiinnostaa :) Jos miehellä on hyvin erilainen työ kuin naisella niin sitten ne päivän aikana tapahtuneet jutut eivät kiinnosta naista. Miehen pitäisi keskustella ainoastaan naista kiinnostavista asioista, muuten se on tylsä ja puiseva ihminen. Sellaista miestä taas ei taida olla olemassakaan.

      Keskusteleminen on aina vuorovaikutusta ja sietämistä. Jos kysyn naiselta mitä tänään töissä tapahtui niin tietenkin sieltä tulee sellaista juttua mikä ei mua oikeasti kiinnosta ollenkaan. Kuuntelen silti ja kommentoin jotain koska se kuuluu kommunikointiin.

      • Yksin yhdessä

        Niin, nimenomaan vuorovaikutusta toivonkin. Mutta jos kysyn, "mitä sinä ajattelet", hän sanoo "en mitään". Jos kysyn jotain, hänen mielestään painostan. Luulen että hän luulee minun tietävän mitä ajattelee, joten ei vaivaudu kertomaan.

        Eilen meni yli tunti ennen kuin hän vastasi yksinkertaiseen kysymykseen. Ymmärrän, jos teistä miehistä tuntuu epämukavalta nämä minun kertomat asiat. Ei tämä minustakaan mukavalta tunnu. Silti olen mielestäni ollut melkoisen sitkeä.

        Toisaalta siinä olette kyllä oikeassa, että jos mies sorvaa päivät pitkät jotain rinkuloita metallilevyyn, ei siitä nyt hirveästi mitään syvällistä kerrottavaa synny, ainakaan naisen mielestä.


    • Mies 50 vuotta

      Lueskelin kirjoitustasi ja haluan kertoa omia näkemyksiäni asiasta.

      Ensinnäkin toiset ovat puheliaampia kuin toiset, ihan luonnostaan. Nykyään vielä korostetaan ja yliarvostetaankin "sosiaalisia taitoja", vaikkei niiden peräänkuuluttajat edes useimmiten ymmärrä, että sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus ovat täysin eri asioita. Joku voi olla valtavan sosiaalinen, mutta hänen sosiaaliset taitonsa eli kykynsä ilmaista itseään, ymmärtää toisia ja tulla ymmärretyksi ovat erittäin heikot. Jollain voi olla vähäiset sosiaalisen elämän tarpeet, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat silti erittäin hyvät, Myöskin sosiaalisuus on ylikorostettua, kysehän ei ole mistään hyvästä tai huonosta ominaisuudesta, vaan yksilöllisestä luonteenpiirteestä.

      Olette olleet 30 vuotta yhdessä. Siinä kyllä tulee väkisin jo useitakin viileämpiä ja lämpimämpiä kausia suhteeseen. Toisekseen, jos olet valinnut rauhallisen miehen, niin on luonnollista, että hänen tunnehuippunsa suuntaan ja toiseen ovat maltillisempia, ainakin se mikä näkyy ulospäin. Useinhan naiset rakastuvat renttuihin, koska nämä ovat niin tunteellisia, valitettavasti myös ailahtelevaisia epävakauteen asti. Elämänne on pitkään seurannut rutiininomaista rataansa, joten määrätynlainen tylsistyminen hiipii huomaamatta osaksi arkea.

      Parisuhteennehan on täyttänyt monia ihanteita, on ollut turvallista ja vakaata ilman epävakaan persoonan aiheuttamia kriisejä, olette saaneet toteuttaa monien unelmaa asettua aloilleen jonnekin maaseudun rauhaan (korvessa asuminen), en oikein osaa uskoa, ettet itsekin olisi ollut alkuun innoissasi tuosta suomalaisesta unelmasta "punainen tupa ja perunamaa", päinvastoin.

      Miehessäsi on varmasti ollut monia nykyäänkin jäljellä olevia piirteitä, joihin olet aivan aidosti aikanaan ihastunut, kenties juuri esimerkiksi se rauhallisuus ja vakaus, luotettavuus ja riidattomuus, olet oikeasti voinut lapsuuskodissasi kärsiä vanhempien riitelystä ja kinaamisesta, vaikka nyt kuvittelet kaipaavasi sellaista parisuhteeseen. Ompa tullut törmättyä aikuisiin ihmisiin, jotka kaipaavat selkäsaunaakin pehvalleen koivunoksalla, kun ovat lapsuudessa sellaiseen tottuneet.

      Toki miehesi voi olla muuttunut vielä hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi, kuin oli silloin nuorena, et sinäkään enää ole entisesi. Elämän rutiininomaisuus on voinut tuoda häneen tylsistymistä ja lievää masennustakin, hormonitoimintokaan ei ole enää aivan sama kuin 20-30 vuotiaana. Jotain uutta hänkin tarvitsisi elämään, uutta harrastusta, yhteinen matka jonnekin aivan uuteen ympäristöön, irtiottoa arjesta. Ei se Harley Davidsoninkaan hankkiminen niitä pöllöimpiä juttuja viisikymppisellä ole. Vene, jota rapsutella ja jolla ajella yhdessä vesille... Sinun ei pitäisi nyt lannistua, vaikkei heti mikään tuntuisi innostavankaan häntä. Tarvitaan mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä, mutta myös hienovaraisuutta. Avioliittolupaus kyllä sitoo vastamäessäki olemaan yhdessä ja teidän vastamäkenne on varsin loiva, eihän ketään ole hakattu eikä petetty.

      Kommenteistasi kuultaa myös se, että olet ehkä omalla kohdallasi jonkin sortin viidenkympin kriisissä, olet "unohtanut" niitä hyviä asioita, joihin miehessäsi ja elinympäristössäsi ihastuit varmasti ihan aidosti aikoinaan, etkä halua myöntää itsellesi, että sinä olet muuttunut ja kriisissä. Haet omaan ahdistukseesi syyllistä yksinomaan miehestä. Myös sinä voit etsiä elämääsi virikkeitä yksin sekä yhdessä puolison kanssa, sellaisia virikkeitä, jotka eivät kyseenalaista puolison hyviä piirteitä, turvallisuutta, vakautta ja vastuuntuntoisuutta, sekä myös rauhallisuutta, yhtä luonteenpiirrettä, johon olet taannoin ihastunut.

      Viestiesi välistä paljastuu myös yksi asia, joka on voinut tehdä miehestäsi entistä hiljaisemman. Sinulla on tapana vähätellä toisten asioiden kiinnostavuutta ja se tulee väistämättä esiin käytöksessäsi häntä kohtaan. Kakkosneloset, betonivalut ja kappaleiden sorvaamiset ovat sinulle vähempiarvoisia kuin omasta työstäsi sosiaalialalla puhuminen. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole, oma työsi sisältö ei ole absoluuttisesti sen mielenkiintiosempaa kuin teknisen alan työt, yhdelle toinen on kiinnostavaa, toiselle toinen.

      On tietenkin ihan mukava, että voidaan keskustella joskus syvällisiä, mitä se sitten kenenkin mielestä on. Jos puhutaan EU:sta ja sen rahoituskriisistä, en kyllä näkisi sitä sen syvällisemmäksi kuin jonkun moottoripyörän maalaamisesta puhuminen, jälkimmäinen sentään koskee omaa elämää ja siihen liittyvää mielenkiinnon kohdetta, johon voi vaikuttaa, ensimmäinen kuuluu lähinnä kategoriaan ihmisten turhat ahdistukset, jolle he eivät voi mitään.

      • Mies 50v

        jatkoa edelliseen....

        Jos taas haluat puhua unelmista ja haaveista, niin niitä täytyisi ensin löytyä.

        Sinun tulisi oppia kuuntelemaan, aidosti kiinnostuneena ja arvostaen vaikka sitten veneen moottorin korjauksesta siinä missä miehesi tulisi oppia puhumaan. Lisäksi on syytä muistaa, etteivät kaikki ole luonteeltaan lainkaan sellaisia, että tykkäisivät puhua kovinkaan paljon tunteistaan, sellaisen miehen suusta kuultuna "minä rakastan sinua" tai "tykkään sinusta" pitäisi osata ottaa sen mukaisella arvolla. Italialaisen gigolon suusta kuulisit kyllä noita lepertelyjä tämän tästä, vaikka hän ei ikinä sitä tarkoittaisi.

        Oikeastaan ennen kuin voit oppia kuuntelemaan miestäsi, jos nyt saat hänet vielä puhumaan kiinnostuksensa kohteista ja löytämään myös uusia sellaisia, sinun tulisi oppia arvostamaan toisten ihmisten mielenkiinnon kohteita ja juttuja, loppujen lopuksi ne "syvällisetkin" asiat eivät ole useinkaan niin syvällisä. Ihmissuhteista ja elämästä saa kyllä juttua ja jaarittelua aikaiseksi niin, että moni voi puutua niitä kuunnellessaan.

        Voisit lähteä liikkeelle myönteisen ilmapiirin ja myönteisten tekojen ja eleiden kautta. Lähesty miestäsi varoen, koska olette luonnollisella tavalla pitkässä parisuhteessa erkaantuneet. Ota vastaan ilolla, mutta vähäeleisesti kaikki hyvä, mitä häneltä saat. Osoita häntä kohtaan kiintymystä, ole myös viettelevämpi kuin ennen, mutta niin huomaamattomasti, ettei hän välttämättä edes tiedosta sen mitä alitajunta hänelle kyllä viestii, älä siis rupea riettaaksi vampiksi :) Jos vielä halaatte ja suukotatte joskus, tee sitä vähän enemmän. Järjestä huomaamattomia rentoja hetkiä, joissa ei näy radikaalia muutosta, jotain vähän parempaa ruokaa, vähän enemmän kosketusta, pieni sipaisu poskelle, koita itsekin etsiä itsellesi niitä piirteitä, joihin olet rakastunut. Lisääntyvä, mutta ei päällekäyvä eikä liian äkkinäinen läheisyys auttaa paljon. Ja jos saat hänet kertomaan rungon pystyttmäisestä työmaalla ja tulevasta betonivalusta, kuuntele aidosti, etsi vaikka netistä tietoa aiheesta että ymmärrät, moni asia muuttuu kiinnostavammaksi, kun jotain käsittää. Opi paremmaksi kuuntelijaksi samalla kun miehesi oppii paremmaksi puhujaksi. Ole myös ovela. Laita ruokiin sellaisia aineita, jotka voivat nostaa testosteronitasoa ja sitä kautta parantaa mielialaa, netistä löydät tietoa. Jos miehesi tykkää ja jaksaa rakennella jotain vapaa-aikanakin, koita houkutella häntä tekemään vaikka huvimaja ja osallistu itse sen tekemiseen ja ole tunnollinen oppilas, joka oikeasti haluaa oppia rakentamisen niksejä, huomaat itsekin, että rakennusmaalarin homma voi oikeasti olla kivempi työ kuin sosiaalialalla ihmisten henkisten solmujen jatkuva puiminen. Pitää muistaa, ettei mikään ole elämässä niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää..

        Sitoudu siihen, mitä avioliitossa lupasit. Tutki myös itseäsi neuvojeni mukaan ja löydä omatkin ongelmasi, ei yksin toisen. Jos uskot olevasi parisuhteen jäähtymisessä tiedostavampi osapuoli, toimi sen mukaisesti. Mutta muista ennen kaikkea hienovaraisuus, miehesi ei tarvitse huomata, että sinulla on suuri projekti käynnissä, rauhallisena ja vakaana henkilönä sellainen voi tuoda hänelle epävarman olon, sellaisen tunteen että puoliso on sekoamassa jotenkin.. Kun teet ohjeitteni mukaan, saatatte saada vielä paljon uutta paloa suhteeseen ja elämäänkin, uusia virikkeitä ja kenties harrastuksiakin,


      • Yksin yhdessä

        Totta varmasti kaikki. Tunnistan kyllä jonkinlaisen kriisin ja myönnän, että onhan sitä syitä niin sysissä kuin sepissä. Olisi se mukava kuitenkin puhua hänen itsensä kanssa näistä, mieluummin kuin täällä. Se jos mikä koskisi meitä molempia ja siten pitäisi myös kiinnostaa meitä molempia.


      • Yksin yhdessä
        Mies 50v kirjoitti:

        jatkoa edelliseen....

        Jos taas haluat puhua unelmista ja haaveista, niin niitä täytyisi ensin löytyä.

        Sinun tulisi oppia kuuntelemaan, aidosti kiinnostuneena ja arvostaen vaikka sitten veneen moottorin korjauksesta siinä missä miehesi tulisi oppia puhumaan. Lisäksi on syytä muistaa, etteivät kaikki ole luonteeltaan lainkaan sellaisia, että tykkäisivät puhua kovinkaan paljon tunteistaan, sellaisen miehen suusta kuultuna "minä rakastan sinua" tai "tykkään sinusta" pitäisi osata ottaa sen mukaisella arvolla. Italialaisen gigolon suusta kuulisit kyllä noita lepertelyjä tämän tästä, vaikka hän ei ikinä sitä tarkoittaisi.

        Oikeastaan ennen kuin voit oppia kuuntelemaan miestäsi, jos nyt saat hänet vielä puhumaan kiinnostuksensa kohteista ja löytämään myös uusia sellaisia, sinun tulisi oppia arvostamaan toisten ihmisten mielenkiinnon kohteita ja juttuja, loppujen lopuksi ne "syvällisetkin" asiat eivät ole useinkaan niin syvällisä. Ihmissuhteista ja elämästä saa kyllä juttua ja jaarittelua aikaiseksi niin, että moni voi puutua niitä kuunnellessaan.

        Voisit lähteä liikkeelle myönteisen ilmapiirin ja myönteisten tekojen ja eleiden kautta. Lähesty miestäsi varoen, koska olette luonnollisella tavalla pitkässä parisuhteessa erkaantuneet. Ota vastaan ilolla, mutta vähäeleisesti kaikki hyvä, mitä häneltä saat. Osoita häntä kohtaan kiintymystä, ole myös viettelevämpi kuin ennen, mutta niin huomaamattomasti, ettei hän välttämättä edes tiedosta sen mitä alitajunta hänelle kyllä viestii, älä siis rupea riettaaksi vampiksi :) Jos vielä halaatte ja suukotatte joskus, tee sitä vähän enemmän. Järjestä huomaamattomia rentoja hetkiä, joissa ei näy radikaalia muutosta, jotain vähän parempaa ruokaa, vähän enemmän kosketusta, pieni sipaisu poskelle, koita itsekin etsiä itsellesi niitä piirteitä, joihin olet rakastunut. Lisääntyvä, mutta ei päällekäyvä eikä liian äkkinäinen läheisyys auttaa paljon. Ja jos saat hänet kertomaan rungon pystyttmäisestä työmaalla ja tulevasta betonivalusta, kuuntele aidosti, etsi vaikka netistä tietoa aiheesta että ymmärrät, moni asia muuttuu kiinnostavammaksi, kun jotain käsittää. Opi paremmaksi kuuntelijaksi samalla kun miehesi oppii paremmaksi puhujaksi. Ole myös ovela. Laita ruokiin sellaisia aineita, jotka voivat nostaa testosteronitasoa ja sitä kautta parantaa mielialaa, netistä löydät tietoa. Jos miehesi tykkää ja jaksaa rakennella jotain vapaa-aikanakin, koita houkutella häntä tekemään vaikka huvimaja ja osallistu itse sen tekemiseen ja ole tunnollinen oppilas, joka oikeasti haluaa oppia rakentamisen niksejä, huomaat itsekin, että rakennusmaalarin homma voi oikeasti olla kivempi työ kuin sosiaalialalla ihmisten henkisten solmujen jatkuva puiminen. Pitää muistaa, ettei mikään ole elämässä niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää..

        Sitoudu siihen, mitä avioliitossa lupasit. Tutki myös itseäsi neuvojeni mukaan ja löydä omatkin ongelmasi, ei yksin toisen. Jos uskot olevasi parisuhteen jäähtymisessä tiedostavampi osapuoli, toimi sen mukaisesti. Mutta muista ennen kaikkea hienovaraisuus, miehesi ei tarvitse huomata, että sinulla on suuri projekti käynnissä, rauhallisena ja vakaana henkilönä sellainen voi tuoda hänelle epävarman olon, sellaisen tunteen että puoliso on sekoamassa jotenkin.. Kun teet ohjeitteni mukaan, saatatte saada vielä paljon uutta paloa suhteeseen ja elämäänkin, uusia virikkeitä ja kenties harrastuksiakin,

        Varmasti hyviä ohjeita kaikkinensa ja otankin niistä osin vaarin. Myönnän, että elämä on viime aikoina näyttänyt niin mustan puolensa, ettei ole jaksanut huomata niitä hyviä puolia ja huonot puolet ovat päässeet niskan päälle. Huomaathan kuitenkin, että olet myös lukenut osan vastaajien posteista minun kirjoittamikseni, siltä osin en voi täyttää toiveitasi.

        Mielestäni olen sitoutunut aika paljoonkin ja yrittänyt tehdä töitä parisuhteemme eteen. Koska mies ei ole suostunut pariterapiaan lähtemään, olen käynyt yksin, koska hänen mielestään vika on minussa, enkä sitä ole koskaan kieltänytkään, mutta vika on myös yleensä avioparin toisessa puoliskossakin tai ainakin olen kuullut.

        Oikeastaan en kuitenkaan etsi niinkään syyllistä, olenhan itse itseni tähän parisuhteeseen halunnut ja siinä pysynyt. Tavallaan olen tullut tänne etsimään ihmisiä, joille voin puhua siitä mikä mieltäni painaa, joten kiitos kaikille hyvistä neuvoistanne. Jään nyt miettimään näitä syntyjä syviä ja ehkä kokeilen muutamaa neuvoakin. Joskus hyvät neuvot saavat ihmisen tuntemaan itsensä vieläkin yksinäisemmäksi.


    • Anna-Irmeli

      Kysymys kuuluu, että onko ollut alusta lähtien tuollainen vai vasta viime vuosina.
      Jos on ollut alusta lähtien, niin sittenhän sinun on pitänyt tietää, millaisen miehen kanssa olet mennyt yhteen.

      Ihmiset ovat erilaisia. Toiset osaavat keskustella ja toiset eivät. Se on tosiasia, jota ei voi muuttaa.

      • Mykkää puhemies

        Ei ole vaan kysymys on vuorovaikutuksesta. Itse puhun päivät läpeensä töissä ja lasten ja ulkopuolisten kanssa kaikki sujuu myös hyvin. Mykkäkoulua käydään ainoastaan vaimon kanssa.

        Syynä on se, ettei hän siedä yhtäkään poikkipuolista sanaa, pienintäkään kritiikkiä tai edes vihjausta siihen ettei maailma mene kuten hän sanoo. Kaikkea mitä olen joskus sanonut voidaan tietenkin käyttää todisteena minua vastaan, vuosikymmeniä myöhemmin, asiayhteydestään irrotettuna ja hänen tulkitsemanaan.

        Puhetta riitti hyvin 6 vuotta seurusteluaikaa, mutta sen jälkeen raivokohtaukset ovat lopettaneet innon sanoa hänelle mitään.


      • Yksin yhdessä
        Mykkää puhemies kirjoitti:

        Ei ole vaan kysymys on vuorovaikutuksesta. Itse puhun päivät läpeensä töissä ja lasten ja ulkopuolisten kanssa kaikki sujuu myös hyvin. Mykkäkoulua käydään ainoastaan vaimon kanssa.

        Syynä on se, ettei hän siedä yhtäkään poikkipuolista sanaa, pienintäkään kritiikkiä tai edes vihjausta siihen ettei maailma mene kuten hän sanoo. Kaikkea mitä olen joskus sanonut voidaan tietenkin käyttää todisteena minua vastaan, vuosikymmeniä myöhemmin, asiayhteydestään irrotettuna ja hänen tulkitsemanaan.

        Puhetta riitti hyvin 6 vuotta seurusteluaikaa, mutta sen jälkeen raivokohtaukset ovat lopettaneet innon sanoa hänelle mitään.

        Kuulostaa tutulta. Meilläkään ei voi sanoa mitään negatiivista, silloin varsinkin hän mykistyy. Esimerkiksi jos sanon, että astianpesukone on rikki, hän suuttuu. Olen ymmärtänyt, että hän suuttuu siitä, että taas menee rahaa. Mutta en minä sille mitään voi, että kodinkoneet on sellaisia kuin ne nykyään ovat. Mikään ei kestä paria vuotta kauempaa. On niin raskasta, kun en uskalla puhua mistään mikä minua painaa. Kaikki on vaan pakko pitää sisällä, ettei hän suutu. Hän suuttuu myös lapsilleen niin, että he joutuvat minulta kysymään, miksi isä on niin hiljaa. En ole enää jaksanut selittää hänen puolestaan asioita. Olen vain sanonut lapselle, ettei se ole sinun vikasi.

        Kyllä mies joskus puhui, kauan sitten. Liian kauan sitten.


      • Mies 50V
        Yksin yhdessä kirjoitti:

        Kuulostaa tutulta. Meilläkään ei voi sanoa mitään negatiivista, silloin varsinkin hän mykistyy. Esimerkiksi jos sanon, että astianpesukone on rikki, hän suuttuu. Olen ymmärtänyt, että hän suuttuu siitä, että taas menee rahaa. Mutta en minä sille mitään voi, että kodinkoneet on sellaisia kuin ne nykyään ovat. Mikään ei kestä paria vuotta kauempaa. On niin raskasta, kun en uskalla puhua mistään mikä minua painaa. Kaikki on vaan pakko pitää sisällä, ettei hän suutu. Hän suuttuu myös lapsilleen niin, että he joutuvat minulta kysymään, miksi isä on niin hiljaa. En ole enää jaksanut selittää hänen puolestaan asioita. Olen vain sanonut lapselle, ettei se ole sinun vikasi.

        Kyllä mies joskus puhui, kauan sitten. Liian kauan sitten.

        Tämä viimeisin viestisi selvensi lisää asiaa ja vahvisti käsitystä, johon viittasin jo aiemmin. Jos mies ennen puhui enemmän, eikä ollut niin ärtyisä, kuten kerroit kuvaillessasi hänen suuttuvan herkästi esim. astianpeuskoneen rikki menemisestä ja sulkeutuvan itseensä sen seurauksena, niin merkit kyllä viittaa lievään masennukseen, joka ehkä liittyy ikääntymiseen (miesten vaihdevuodet).

        Se hyvä puoli hänen suuttumuksessaan on, ettei hän ilmeisesti ole väkivaltainen, eikä edes raivoa, vaan mykistyy itseensä. Monesti keski-ikäiset miehet ovat ärtyisiä äijiä, sen huomaa myös liikenteessä. Taustalla on usein testosteronitason heikkeneminen ja muutkin muutokset, jotka vaikuttavat myös mielialaan.

        Se onkin vaikeampi juttu, miten auttaa häntä siinä eteenpäin, jos hän loukkaantuu esim. siitä, että puhuisit hänelle asiasta ja neuvoisit käymään lääkärissä. Lievästi masentunut ei välttämättä ota neuvoa hyvin vastaan. Mutta kuten totesin aiemmin, ikääntymiseen liittyvä hormonimuutos on luonnollinen asia, jos siitä on kyse, eikä hormonikorvaushoito ole aina välttämätöntä, nykyään vain tuputetaan niitä lääkkeitä.

        Itsekin olen 50v ja olen oma-aloitteisesti ryhtynyt käyttämään ihan luonnon ravintoaineita, joilla on vaikutusta hormonitasoihin ja saanut hyviä tuloksia :). Soijalesitiiniä on helppo ujuttaa ruokiin, maku vain paranee. Valkosipuli on jo vaikeampi, jos siitä ei pidä, l-arginiinia saisi jauheena tilattua tai ostettua luontaistuotekaupoista, liikunta olisi tietysti hyvä juttu. Ja se läheisyys, hienovarainen hellyys ja huomaaminen. Miehesi voi ehkä huonosti, mutta ei osaa sanoa sitä.

        Voimia sinulle, toivottavasti neuvoista on jotain apua ja netistä löydät lisää ideoita niin ravinnon kuin muunkin parisuhteen elävöittämisen suhteen.


    • Elsatyttönen

      Minulla on myös mies, joka ei liikoja juttele. Joskus se ärsyttää, mutta olen niin tottunut siihen. En voi toista muuttaa!

      Olen ollut myös miehen kanssa, joka puhui kaikesta. Alussa se tuntui hienolta, mutta sitten mua alkoi ällöttään ja musta alkoi tuntua, että kumpi tässä onkaan nainen ja kumpi mies.
      Minä, joka olen avoin ja puhun lähes kaikesta, menin välillä lukkoon tuon lässyttäjän kanssa. Siis se ei sopinut minulle pidemmän päälle.

      Se on täyttä puppua, että täällä kirjoitetaan, että olen tavannut myös tunteistaan puhuvia miehiä/naisia. Totta kai jokainen alussa tuntuu avoimelta ja puhuu jopa fiiliksistään oudon/puolitutun ihmisen kanssa.

      Ei ole kovin reilua lähteä vertaamaan sitä pitkäaikaista kumppania johonkin puolituttuun muka avoimeen ihmiseen.

      • Yksin yhdessä

        Niinpä, ja ei niistä uusista tutuista tiedä, puhuvatko edes totta. Valitettavasti. Omansa tietää.


    • Anonyymi

      Jotkut käyttää puhuessaan tällaista muotoa "ennen kö" tarkoittaa kai että ennen kuin... muitakin mokia on, en vaan nyt muista

    • Anonyymi

      Meillä on toisinpäin. Töiden jälkeen en jaksais jutella. Asiaan saattaa toki vaikuttaa miehen vieraissa juokseminen.

    • Anonyymi

      Mielestäni nyt tosi moni ei ymmärrä aloittajan tilannetta.

      Kyse on syvällisestä yhteydestä kahden aikuisen välillä. Parisuhteessa on täysin kohtuullista toivoa kommunikaatiota.

      Tällaiset ”tupajäärä”-miehet eivät voi odottaa naisen pysyvän tyytyväisenä. Tai olkoot toisinkinpäin. Kuka nyt hiljaa onkin, kyllä se kontakti pitäisi löytyä.

      Itsellä mies tuppaa elämään omassa maailmassaan. Mutta toivoa on: hän osaa kuunnella minua kun kerron toiveista. Minä olen käytännössä opettanut mieheni avautumaan muille ihmisille.

      Eräs huomio on oleellista: naisella on tarve keskustella. Eli minä olen ihan sanonut monin eri tavoin, miten keskustelu toimii minulle ja miksi sitä kaipaan. Ja kerron mitä toivon häneltä. Esim. ”Älä anna tähän nyt mitään ohjetta tai vastauta, kuuntele vaan.” Tällä tavalla kädestä pitäen hän on oppinut lisää.

      Tavallaan surullista, että joutuu kuin ”kouluttaa” puolisoaan. Menneet sukupolvet eivät olleen kommunikaation mestareita, siksi meillä on näitä tuppisuita todella paljon. Tarkoitan ihmisiä, joilla ei ole yhteyttä omiin tunteisiinsa. On ihan ok olla hiljaisempi, mutta se ei tarkoita etteikö osaisi sanoa, mitä ajattelee tai kokee.

    • Anonyymi

      Tämä tuntuu olevan suomalaisten piirien ongelma laajemminkin. Ollaan tunneköyhiä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta inhimillisyyttä kaivataan enemmän.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tämäkin vielä! Steppi suviseuroissa

      Nyt on maailmankirjat sekaisin, En ollut uskoa silmiäni. Selvänä teltassa lauloi muiden mukana.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      194
      8337
    2. Kiinteistökuningattarelle satelee nyt tuomioita oikein urakalla

      https://www.is.fi/viihde/art-2000008926919.html TELEVISIOSTA kiinteistövälittäjänä tunnetuksi tullut Kaisa Liski sai yhden vuoden ja kahden kuukaude
      Kotimaiset julkkisjuorut
      79
      3671
    3. Puolangan Porukka. Kuulkaas tämä.

      Hyvää iltaa hyvä Puolangan herrasväki. Kertokaa minulle mistä löydän Puolangalta vastusta niinsanotusti tanssimaan nurkan taakse! Olen saanut tarpeeks
      Puolanka
      57
      1720
    4. Suomi on allekirjoittanut NATO:n liittymissopimuksen

      Tätä hetkeä on odotettu: Nato-maat allekirjoittivat tiistaina aamupäivällä Suomen ja Ruotsin liittymispöytäkirjat. ”Yhdessä olemme vahvempia”, Haavi
      NATO
      300
      1543
    5. Ei tiemme enää kohtaa

      Joten älä odota, että ilmestyisin elämääsi. Se, mitä on tapahtunut on mennyttä, eikä sitä enää saa takaisin. Voi olla, että et näe minua pitkään aikaa
      Ikävä
      84
      1450
    6. Pysyt hyvännäköisenä pitkään

      Mulla on sellainen sormituntuma, eli monia hyviä syitä sanoa sinusta noin. Pidät huolta itsestäsi ja varmaan myös muistakin siinä ohessa. Sinussa on p
      Ikävä
      53
      1435
    7. Martinan uusin hirvitys

      Nyt on järkyttävät hopeiset paljetti shortsit jalassa. Mistä se löytää noita hutsahtavia vaatteita. Luuleeko näyttävänsä nuoremmalta, vaikka vaikutus
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      1406
    8. En mä jaksa enää uskoo

      Meihin... Ei me tulla enää ikinä näkemään uudelleen niin se vaan on. Toivottavasti molemmat löydetään vielä rakkautta.
      Ikävä
      106
      1268
    9. Martina on kova vaihtamaan juhannusheilaa

      2018 -Hannes 2019-Stefu 2020-Palomies 2021-Pikkarainen 2022-Tanskalainen lippis mies Ihan sairasta kun ei yhtään pysty viettämään aikaansa vain laste
      Kotimaiset julkkisjuorut
      209
      1102
    10. Body count

      Sanotaan että miehellä tulevaisuus ratkaisee ja naisella menneisyys kun etsitään oikeasti vakavaan parisuhteeseen toista. Jos naisella paljastuu oleva
      Sinkut
      242
      985
    Aihe