Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta (oikeastaan 3,5 vuotta sillä olimme erossa/tauollabpuolivuotta). Vuosi sitten erottiin puoleksi vuodeksi mutta näimme sinä aikana lähes kokoajan ja harrastimme seksiäkin. Tiesin kokoajan miehen puuhastelevan samalla muiden kanssa ja olihan hän silloin sinkku joten eipäs se minulle kuulunut. Satutin itseäni olemalla hänen kanssaan silloin ja sattuu edelleen ajatukset muista naisista vaikka olemme olleet nyt yhdessä jo puoli vuotta eron jälkeen. Nyt tuntuu että mieheni haluaisikin oikeasti olla vapaa sillä heti kun erosimme hänellä oli muita naisia.. myös silloin ennenkuin tutuistuimmekaan hän oli melkoinen pelimies.. Olen todella mustasukkainen nykyääm vaikka hän onkin todella "kunnollinen" ainakin minun seurassani eikä edes vilkuile muita sillä tietää minkälainen olen. En haluaisi hänen joutuvan kokoajan varomaan sanojaan ja katseitaan jos naisia on lähettyvillä. Olen kauhean vihainen hänelle jatkuvasti ja syyttelen turhasta arkiasioissa sillä en pääse yli niistä tapahtumista kun olimme erossa. En voi keskustella mieheni kanssa siitä kunnolla sillä jos kerron voivani näin huonosti tulemme luultavasti siihen lopputulokseen että emme voi jatkaa yhdessä oloa. Eli ongelmani on että haluan seurustella mieheni kanssa mutta en pysty antamaan anteeksi enkä edes sisimmäsäni halua. Luulenpa että lopulta mies jättää minut koska olen kokoajan huonolla tuulella ja tiuskin, eikä hän ymmärrä sen johtuvan niistä asioista.
Oiskohan kellään minkäänäkösiä neuvoja sillä en ehkä ole vielä osannut katsoa ongelmaa oikealta kantilta..
Oiskohan kellään minkäänäkösiä neuvoja sillä en ehkä ole vielä osannut katsoa ongelmaa oikealta kantilta..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanot itsekin tuolla: "Tiesin kokoajan miehen puuhastelevan samalla muiden kanssa ja olihan hän silloin sinkku joten eipäs se minulle kuulunut."
Ja noinhan se on ja tuon kanssa sinun pitäisi oppia elämään.
Myrkytät mieltäsi ja teidän yhteistä elämäänne nyt, kun kaiken pitäisi olla ok, roikkumalla vanhoissa tapahtumissa. Ei tuohon muuta lääkettä ole kuin että yksinkertaisesti PÄÄTÄT, että nyt saa riittää! Joko tai: joko jätät tuon erossaolojakson taaksesi ja alat käyttäytyä asiallisesti miestäsi kohtaan tai sitten lopetat suhteen. Kuten itsekin ounastelet, ei mies tuota menoa loputtomiin jaksa. Olette olleet yhteisestä sopimuksesta erossa, joten anna nyt jo olla!
Olet vihainen, koska mietit juttuja, jotka tekevät sinut vihaiseksi. Niin teet siksi, että et joko osaa ajatella muulla tavoin, tai siksi, että saat vihasta jotain hyötyä. Mitä se hyöty voisi olla? Ajatus siitä, että pahoihin asioihin varautuminen tekisi elämästä helpompaa? Pelkäät jotain, ja siksi suojelet itseäsi? Yritätkö motivoida itseäsi pois tuosta suhteesta? Mitä asioita pelkäät? Riittämättömyyttä, hylkäämistä?
Ajattelet, että miehesi haluaisi olla vapaa. Mitä muuta se on kuin sinun oma ajatuksesi? Onko se totta, oletko kysynyt? Mitä jos se on sinun oma tunteesi, sinä haluaisit olla vapaa? Liittyikö tämä ajatus siihen, että hänellä oli heti muita naisia, kun erositte? Onko se totta, vai sinun epäilyksesi? Sinusta hän on pelimies, mutta voisiko mitenkään olla niinkin, että häntä sattui helvetisti, mutta hän yritti jatkaa elämäänsä? Tai jotain muuta. Totuuden noista ajoista ja tunteista tietää ainoastaan hän, joten siitä pitäisi varmaan jutella. Niin kuin siitäkin, että sinuun se ajanjakso vaikutti, sinun on vaikea luottaa ja siksi sinä olet kiukkuinen.
Sinun on tunnusteltava, että mitä oikeasti haluat - olla hänen kanssaan vai erota? Jos valitset hänet, sitten sinun pitää yrittää muuttaa ajatteluasi. Sinä et varmaan halua olla pahalla päällä? Sinusta se on kiinni, miten pahalta valitset muiden tekemien juttujen sinussa tuntua.
Mitä sinun pitäisi antaa hänelle anteeksi? Onko sinulta pyydetty anteeksi?
Voi voi, en kyllä ymmärrä miksi olla yhdessä jos jompikumpi on noin vieraisiin menevää??