Epätoivoinen

En tiedä, miksi tänne ajauduin ja miksi tätä kysyn. Ehkä olen tosissani niin epätoivoinen, että tarvitsee kuulla jonkun ulkopuolisen, puolueettoman mielipiteen.

Olen 18 vuotias, hieman ylipainoinen mies. Mukavaksi ja hirmu ajattelevaksi kehuttu. Lähes jokaiselta, naispuoliselta, ystävältä/kaverilta olen kuullut, että olen todella huomioiva ja osaan ottaa toisen tarpeet huomioon, tukea. Toisaalta myös harvinaisen herkkä ja tunteellinen, ehkä miehen ei pidä olla sitä, ehkä pitää - minä olen, oli väärin tai ei.

Silti, parisuhteet ovat jääneet kauaksi haaveeksi. Useat sanovat, että eivät naiset katso juurikaan ulkonäköä, mutta yhä enemmän alan uskoa sen olevan vain sanonta.
Miten uskaltaisi mennä juttelemaan naiselle, tietäen ettei saa sitä yhtä mahdollisuutta, jonka kipeästi tarvitsee. Yksi mahdollisuus. Suhteen aloittaminen on mahdotona, kun ei anneta mahdollisuutta, yhtä päivää aikaa.

Ehkä olen liian vakavan oloinen, taustani ei miellytä, ehkä olen liian suorapuheinen ja rehellinen - mutta miten voisin käyttäytyä toisin, mitä todellisuudessa olen?
Se ei olisi oikein ketään kohtaan, jos tilaisuuden saisin ja käyttäytyisin oppikirjojen mukaan, en olisi itseni. Tykkään nostaa asiat pöydälle ja puhua ne halki, olla rehellinen ja mennä tunteiden mukana, vaikka olen melko harkitseva persoona. Mietin, miten tuon ne asiat esille. Kaiken voi sanoa, tavalla kuitenkin on iso ero.

Miten olisi mahdollisuus saada se yksi päivä aikaa tutustua? Mistä löytää tyttö, joka ei suoraan pelästy sitä, mitä olen - joka ei odota miehen käyttäytyvän oppikirjan mukaan, sanovan harjoiteltuja iskurepliikkejä, vaan kuuntelisi kaiken tarpeellisen itsestäni heti ensimmäiseksi, kertoen itse saman ja päättäen vasta sitten, tuntuiko oikealta / haluaako jatkaa?
4331
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Muakin on sanottu mukavaksi ja ystävälliseksi. Olin fiksu koulussa ja tolleen. Siltin olen ollut yksin jo 10 vuotta yli. Ja se johtuu siitä että en ole komea tai rikas.

Äänestä

Ulkonäöllä todellakin on paljon merkitystä lähes kaikille. Etenkin nuorena, uskoisin. Koeta laihduttaa hieman ja ostaa hienompia vaatteita.

Äänestä

Ulkonäköasiasta:
Olen itse nuori nainen, ja olin aiemmin ajatellut että ulkoisilla tekijöillä tottakai olisi merkitystä minulle. Pidin jopa itse itseäni varsin pinnallisena ihmisenä, vaikka sitä en halunnutkaan myöntää. Sitten tapahtui jotain odottamatonta, eli ihastuin mieheen, jollaiseen en uskonut aiemmin edes katsovani. Valitettavasti en ole tilannetekijöistä johtuen voinut kertoa tunteistani, mutta niitä on edelleen. Tämä tapaus todisti itselleni, että ihan oikeasti se on joku muu juttu kuin ulkonäkö mihin ihastutaan.....

Vinkkinä viikoksi: Kannattaa kokeilla nettitreffejä. Ei ole edes pakko laittaa omaa ilmoitusta. Ala vain viestitellä mielenkiintoisilla naisille. Kyllä se siitä lähtee!

Äänestä

Mä laihdutin lähes normi painoiseksi mut en siltin saa naista. Ei naiset halua vaan tutustua. naamavärkkio on mikä on. Sitä en saa muutettua joten naiset tuskin koskaan tutustuu muhun

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tilannne kirjoitti:

En tiedä, miksi tänne ajauduin ja miksi tätä kysyn. Ehkä olen tosissani niin epätoivoinen, että tarvitsee kuulla jonkun ulkopuolisen, puolueettoman mielipiteen.

Olen 18 vuotias, hieman ylipainoinen mies. Mukavaksi ja hirmu ajattelevaksi kehuttu. Lähes jokaiselta, naispuoliselta, ystävältä/kaverilta olen kuullut, että olen todella huomioiva ja osaan ottaa toisen tarpeet huomioon, tukea. Toisaalta myös harvinaisen herkkä ja tunteellinen, ehkä miehen ei pidä olla sitä, ehkä pitää - minä olen, oli väärin tai ei.

Silti, parisuhteet ovat jääneet kauaksi haaveeksi. Useat sanovat, että eivät naiset katso juurikaan ulkonäköä, mutta yhä enemmän alan uskoa sen olevan vain sanonta.
Miten uskaltaisi mennä juttelemaan naiselle, tietäen ettei saa sitä yhtä mahdollisuutta, jonka kipeästi tarvitsee. Yksi mahdollisuus. Suhteen aloittaminen on mahdotona, kun ei anneta mahdollisuutta, yhtä päivää aikaa.

Ehkä olen liian vakavan oloinen, taustani ei miellytä, ehkä olen liian suorapuheinen ja rehellinen - mutta miten voisin käyttäytyä toisin, mitä todellisuudessa olen?
Se ei olisi oikein ketään kohtaan, jos tilaisuuden saisin ja käyttäytyisin oppikirjojen mukaan, en olisi itseni. Tykkään nostaa asiat pöydälle ja puhua ne halki, olla rehellinen ja mennä tunteiden mukana, vaikka olen melko harkitseva persoona. Mietin, miten tuon ne asiat esille. Kaiken voi sanoa, tavalla kuitenkin on iso ero.

Miten olisi mahdollisuus saada se yksi päivä aikaa tutustua? Mistä löytää tyttö, joka ei suoraan pelästy sitä, mitä olen - joka ei odota miehen käyttäytyvän oppikirjan mukaan, sanovan harjoiteltuja iskurepliikkejä, vaan kuuntelisi kaiken tarpeellisen itsestäni heti ensimmäiseksi, kertoen itse saman ja päättäen vasta sitten, tuntuiko oikealta / haluaako jatkaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu