Onko aina niin että mitä ei voi saada se kiinnostaa ?
Olen elämässäni saanut miltei kaiken mitä olen halunnut tietenkin siten että ole tehnyt asioiden eteen myös paljon työtä, mutta asioihin joita en ole saanut tunnen suurta mielenkiintoa !!
Tälle palstalle tahdon lyhyesti kertoa erään kaihertavan tapauksen, vielä silläkin riskillä että kyseinen henkilö saattaisi siitä tunnistaa itsensä ja vaikkapa ottaa yhteyttä ihan muistelo mielessä.
Oli kaunis kevät kun kohdattiin, sinulla oli hirveä kiire edetä suhteessamme,olin hieman epävarma alkuun suhteesi mutta iloinen olemuksesi vei lopulta voiton .
Vietimme ihanan kevään, se aika antoi toivoa paremmasta, mikään ei voisi meitä eroittaa ja elämässä pärjäisimme kyllä kun vaan saisimme olla kahden.
Ihan normaalia rakastuneiden hörhöilyä liittyi tarinaamme, kaikki oli niin ihanaa ja luontevaa.
Kesä alkoi entistä paremmissa merkeissä, olin varma että olin löytänyt elämäni naisen ja uskoin etten koskaan tulisi kaipaamaan ketään muuta rinnalleni.
Olit herkkä ja haavoittuva nuori nainen, nainen joka halusi maistaa aina kaikkea uutta etenkin elämää.
Loppu kesästä sitten katseesi kylmeni, huomasin kuinka rupesit epäröimään suhdettamme, aikasi epäröit vaikka vierelläsi huomasin että olit tehnyt jo ajat sitten päätöksesi vaikka esitit vasta harkistevasi asiaa.
Se on loppu kerroit vihdoin, siihen päättyi kaikki kaunis ja aurinkokin vaikutti silmissäni itkuiselta.
En saattanut ymmärtää, kuten kaltaisessani tilanteessa olevat muutkin jätetyt että minne se rakkaus katosi, miksi rakastit minua täysin eilen mutta tänään kadotit tunteesi minua kohtaan, niitä elämän suuria kýsymyksiä ?
Sinusta minulle jäi kesän suolainen maku kielelle, olen hyvin usein keskustellut kanssasi mielessäni, en väitä että suoranaisesti sinua kaipaan mutta sitä rakkauden tunnetta jonka kanssasi sain kokea kylläkin !
Vanhasuola janottaa myös minua sillä tavoin että kernaasti tahtoisin sinut vielä kerran kohdata, muistella menneitä ja nauraa kera ilon kyyneleiden elämämme kulkua, kenties toteasimme molemmat että aika oli silloin meidän muttei meitä kai silti olisi tarkoitettu toisillemme.
Tiedä sitten, olisitko vielä mielessäni jos rakkauttesi olisi kestänyt minua kohtaan pidempään ja olisimme eronneet yhteisellä päätöksellä, lähdit niin nopeasti pois elämästäni että moni asia jäi käsittelemättä , jäi ainoastaan tyhjä aukko jonka olen kyllä jo täyttänyt moneen kertaan.
Hyvää kesää kaikille joita vanhasuola on puraissut vaarattomasti.
Olen elämässäni saanut miltei kaiken mitä olen halunnut tietenkin siten että ole tehnyt asioiden eteen myös paljon työtä, mutta asioihin joita en ole saanut tunnen suurta mielenkiintoa !!
Tälle palstalle tahdon lyhyesti kertoa erään kaihertavan tapauksen, vielä silläkin riskillä että kyseinen henkilö saattaisi siitä tunnistaa itsensä ja vaikkapa ottaa yhteyttä ihan muistelo mielessä.
Oli kaunis kevät kun kohdattiin, sinulla oli hirveä kiire edetä suhteessamme,olin hieman epävarma alkuun suhteesi mutta iloinen olemuksesi vei lopulta voiton .
Vietimme ihanan kevään, se aika antoi toivoa paremmasta, mikään ei voisi meitä eroittaa ja elämässä pärjäisimme kyllä kun vaan saisimme olla kahden.
Ihan normaalia rakastuneiden hörhöilyä liittyi tarinaamme, kaikki oli niin ihanaa ja luontevaa.
Kesä alkoi entistä paremmissa merkeissä, olin varma että olin löytänyt elämäni naisen ja uskoin etten koskaan tulisi kaipaamaan ketään muuta rinnalleni.
Olit herkkä ja haavoittuva nuori nainen, nainen joka halusi maistaa aina kaikkea uutta etenkin elämää.
Loppu kesästä sitten katseesi kylmeni, huomasin kuinka rupesit epäröimään suhdettamme, aikasi epäröit vaikka vierelläsi huomasin että olit tehnyt jo ajat sitten päätöksesi vaikka esitit vasta harkistevasi asiaa.
Se on loppu kerroit vihdoin, siihen päättyi kaikki kaunis ja aurinkokin vaikutti silmissäni itkuiselta.
En saattanut ymmärtää, kuten kaltaisessani tilanteessa olevat muutkin jätetyt että minne se rakkaus katosi, miksi rakastit minua täysin eilen mutta tänään kadotit tunteesi minua kohtaan, niitä elämän suuria kýsymyksiä ?
Sinusta minulle jäi kesän suolainen maku kielelle, olen hyvin usein keskustellut kanssasi mielessäni, en väitä että suoranaisesti sinua kaipaan mutta sitä rakkauden tunnetta jonka kanssasi sain kokea kylläkin !
Vanhasuola janottaa myös minua sillä tavoin että kernaasti tahtoisin sinut vielä kerran kohdata, muistella menneitä ja nauraa kera ilon kyyneleiden elämämme kulkua, kenties toteasimme molemmat että aika oli silloin meidän muttei meitä kai silti olisi tarkoitettu toisillemme.
Tiedä sitten, olisitko vielä mielessäni jos rakkauttesi olisi kestänyt minua kohtaan pidempään ja olisimme eronneet yhteisellä päätöksellä, lähdit niin nopeasti pois elämästäni että moni asia jäi käsittelemättä , jäi ainoastaan tyhjä aukko jonka olen kyllä jo täyttänyt moneen kertaan.
Hyvää kesää kaikille joita vanhasuola on puraissut vaarattomasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.