Voiko uskovan ja uskonnottoman parisuhde toimia?
Uskova ja uskonnoton
Uskova mies
62307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Joskus oisin vielä sanonut EI ja ilman kompromissia... luulen.
Lientynyt on kantani. Luonnollisesti riippuu uskovaisuuden asteesta. En voisi olla yhdessä uskovan kanssa, joka on ehdoton lapsen uskonnollisesta kasvattamisesta ja kaikin tavoin todellisuudelta suojelemisessa. Ennen itse vastustin täysin uskonnollista kasvatusta, mutta nykyään se on ehkä ihan sama, kunhan huoli pidetään siitä, että lapsi oppii maailmasta myös oikeaa tietoa.
En myöskään esim. liittyisi kirkoon jonkin seremonioiden tähden.
Mitä tarkoittaa uskonnollinen kasvattaminen ja onko sellaista harrastettu Suomessa esim. itsenäisyyden aikana?
Mistähän pitäisi aloittaa, kun vastaan tulee avaruusolio, joka ei tiedä maasta mitään...
Se on uskonnollista kasvattamista ja on.
Voi.
Entä ATM: ja YTN:n suhde?
En edelleenkään tiedä mitä noilla koodeilla tarkoitetaan. ATM on neitsyt mies niinkö? YTN on joku kuuma misu? Mikä ettei.
Se on sitä pikkupoikien roolileikkiä. Näin olen asian ymmärtänyt. :D
Hankalaa se voisi olla, koska uskovalla on monia periaatteita jotka vaikuttaa suoraan käytännön elämään. Esim uskova ei välttämättä halua käydä baareissa, uskova ei välttämättä halua harrastaa seksiä ennen avioliittoa (varmaan iso juttu), uskova haluaa lukea Raamattua ja rukoilla (yhdessä asuessa voi olla aika vaikeaa), uskova ei välttämättä halua olla avoliitossa (eli asua yhdessä ennen avioliittoa), joillakin uskovilla voi olla sellaiset kriteerit etteivät halua katsella telkkarista mitään väkivaltaista tai seksuaalista sisältöä sisältäviä elokuvia (lähes kaikki leffat)...onhan näitä juttuja.
Itse ole kristitty ja etsin pääasiassa uskovaa naista. Ellen löydä, olen yksin. Olen vielä sellainen uskova, joka ei kuulu mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, pelkästään rekisteriin. Mutta uskon Raamatun opettamiin asioihin. Olen myös tieteellisen koulutuksen saanut, joten myös tätä "oikeaa tietoakin" löytyy.
Anyways, varmaan suurin ongelma uskovan ja ei-uskovan suhteessa on tuo seksi. Jos siis uskova sanoo että ei seksiä ennen avioliittoa.
"Hankalaa se voisi olla, koska uskovalla on monia periaatteita jotka vaikuttaa suoraan käytännön elämään. Esim uskova ei välttämättä halua käydä baareissa, uskova ei välttämättä halua harrastaa seksiä ennen avioliittoa (varmaan iso juttu), uskova haluaa lukea Raamattua ja rukoilla (yhdessä asuessa voi olla aika vaikeaa), uskova ei välttämättä halua olla avoliitossa (eli asua yhdessä ennen avioliittoa), joillakin uskovilla voi olla sellaiset kriteerit etteivät halua katsella telkkarista mitään väkivaltaista tai seksuaalista sisältöä sisältäviä elokuvia (lähes kaikki leffat)...onhan näitä juttuja."
Kuten tuossa jo aikaisemmin totesin, jotkut edellä mainituista asioista eivät ole millään lailla uskontoon sidottuja. Tapakristityltäkin onnistuu helposti lähes alkoholiton elämä, eivätkä baarit ole koskaan kiinnostaneet. Mitä taas tulee seksiin, mielestäni sen kanssa ei tarvitse pitää kiirettä, vaan antaa asioiden edetä luonnostaan ja ajallaan. Sitä paitsi, itse en edes nauti seksistä tuntemattoman kanssa. Kyllä asioissa voi edetä ihan normaalin tekemisen ja olemisen kautta ilman, että heti ollaan uimassa liiveihin.
"Itse ole kristitty ja etsin pääasiassa uskovaa naista. Ellen löydä, olen yksin. Olen vielä sellainen uskova, joka ei kuulu mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, pelkästään rekisteriin. Mutta uskon Raamatun opettamiin asioihin. Olen myös tieteellisen koulutuksen saanut, joten myös tätä "oikeaa tietoakin" löytyy."
Yksin eläminen on myös valinta, eikä siihen kuole. Tosin sen on aikojen saatossa saanut huomata, kuinka sinkkuna joiltakin pariutuneilta voi saada yllättäen hyvinkin tylyjä kommentteja. Vähän sama juttu, kun itse toteaisin vaikka kahvipöydässä, että "oletko viime aikoina pahoinpidellyt vaimoasi ?". Että silleen...
"Anyways, varmaan suurin ongelma uskovan ja ei-uskovan suhteessa on tuo seksi. Jos siis uskova sanoo että ei seksiä ennen avioliittoa."
Seksi ei ole ongelma, jos vain molemmilla on siitä samanlainen käsitys. Toisaalta en keksi mitään syytä, miksi tähänkin asiaan piti sotkea uskonto ?
Mitäs järkee siinä olis?
Liian erilaiset lähtökohdat elämälle.
Ajattelen, että Jumala johdattaa uskovalle uskovan puolison.
Olet ilkeä ateisti.
En ole kumpaakaan! : )
Sillä uskovalla kumppanilla voi olla vaikeuksia olla yrittämättä "pelastaa" tätä toista puoliskoa. Suurin syy, miksi suhtautuisin varauksella, ei se mihin uskoo.
Kokemukseni mukaan on aika vaikea yhdistelmä.
Minun tapauksessani ei toimisi, koska - rehellisesti sanoen - katson piirun verran alaspäin jokaista jumaliin uskovaa ihmistä. Jos joku uskoo sen vuoksi, että hänet on kasvatettu uskomaan, näen hänet kyvyttömänä ajattelemaan omilla aivoillaan ja irtautumaan höpsötyksistä. Ja jos joku on ruvennut uskovaiseksi oman harkintansa tuloksena, hänen katson olevan järjiltään, koska suunnilleen joka ikinen ihmiskunnan keksimä jumala on aika inhottava olio uskottavaksi edes leikisti.
Niin, ja tapauskovaiset, joiden mielestä on ihan kiva maksaa muutama satanen vuodessa rituaaleista, joiden anti on korkeintaan kuvina albumissa, ovat henkisesti laiskaa porukkaa.
Samaa mieltä hyvästä viestistäsi, mutta tunnen muitakin tapauksia - yksi ystäväpari kuuluu kirkkoon rakennusperinnön suojelemiseksi.
Mielestäni tapauskovaiset ovat ihan ok. He saattavat vain haluta perinteiset kirkkohäät tai tukea kirkon toimintaa, joka on joiltakin osin minustakin ihan yleishyödyllistä. Mieluummin esimerkiksi uskova kuin alkoholisti.
Ateisti luonnollisesti paras vaihtoehto noilla mainitsemillasi perusteilla.
No enpä usko et toimis. En haluais uskovaa miestä.
Kyllä, uskovainen ja uskonnoton voivat olla mukavasti yhdessä. Piste.
Ihmiset rakkaat, riittää tämä uskovainen/ateisti sodan lietsominen. Ei jokainen uskovainen ole sellainen, että se tunkee pyhää tekstiä toisen kurkusta alas ja hakkaa pyhällä esineellä pähän. Moni uskoo, mutta ei anna sen näkyä ulospäin. Jos uskoo, niin se on ihan oma asia.
Eikä jokainen ateisti oo moraaliton ihmishirviö, jonka ainoa tarkoitus elämässä on provosoida uskovaisia ja mollata jotakuta toista maailmankatsomuksen takia. Hän ei usko, mutta anta toisen uskoa rauhassa. Jos ei usko, se on ihmisen oma asia.
Ääripäitä on aina, mutta rehellisesti, suurin osa uskovista ja ateisteista on ihan perusjannuja, joille on loppupeleissä ihan samaa, mikä on toisen ihmisen katsomus. Itse olen uskovainen, mutta minulla on kavereita, jotka on ateisteja, ja jotka on uskovaisia, ja pärjäämme keskenään loistavasti.
Ja sitä paitsi, jos toisesta oikeasti pitää, niin varmasti pystyy antaa anteeksi, jos hän uskoo johonkin, tai on uskomatta. Suhteessa on paljon tärkeämpiäkin asioita!
Miksi uskonnottomat joutuvat maksamaan suomalaisten valtionkirkkojen (kyllä, valtionkirkkojen) kuluja?
Ei usko ole ihmisen oma asia niin kauan, kun sen varjolla käytetään muita hyväksi, vai onko?
Usko on jokaisen oma asia... Niin kauan kuin sen pitää omana asianaan... Vaan kirkko on meidän ja meidän pitää voida sanella niille mitä ne tekee... Valitettavasti ei voida. Kirkko ja usko on kuitenkin kaksi eri asiaa.
Sinutkin voidaan dumpata kaatopaikalle, jos et halua päätyä kirkkomaahan. Kirkosta eronneen ei tarvitse maksaa ainakaan kirkollisveroa.
Yhteisöveroa menee kirkolle.
Yhteisöveroa ei tietääkseni maksaa kukaan yksityinen henkilö.
Ja jotenkin epäilet että se 110 miljoonaa euroa ilmestyy ilmasta seurakunnilla... eikä meistä jokaiselta. Se välittyy jokaiselle yksilölle... Jos asunto-osakeyhtiöstä sitä menee, niin keiden luulet maksavan... jos liiketoimintaa harjoittava lafka sitä maksaa, niin onko asiakas? Onko sen ateistinen omistaja maksaja jne.?
Joka hemmetin osakeyhtiö... Liikkuuko sinulla mahdollisesti rahaa jollain tapaa noiden läpi?
Ja kyllä se muka menee hautaustoimintaan vaan... No sitten sanon että kilpailutetaan ruumiiden hävittäminen... Varmasti on halvempaa tehdä se jossain hallissa teollisuusalueella.
Ootte te uskonnottomat rajua sakkia. Isoäidinkin dumppaat joukkohautaan, jotta saat rakastamasi euron kolikon pidettyä kukkarossa.
Iso äidin raadon*
Ootte te uskovat ihme sakkia, kun ette ymmärrä kuolemaa.
Ja toisekseen isoäiti lentäis piipusta kun jätetään luukut auki. Mihikää joukkohautoihin... Me uskonnottomat ymmärretään myös se, että hautaaminen on hönöjen hommaa.
Tyhmyys ei ole ideologiasidonnaista. Ehkä ihmisen muiston kunnioittaminen voi kuulostaa sinusta parapsykologialta, mutta enpä nyt suurta herkkyyttä odottanutkaan.
No hei, kuule. Olisit jättänyt vaan tuohon verojen ruotimiseen sen, niin olisit vaikuttanut vielä fiksulta.
Mihin sitä vartaloa siinä tarvitset... Onko suvussasi harrastettu jotain avointa arkkua? Outoa...
Oletko kykenemätön muistamaan mummoa, jos et täytä häntä hiekalla ja laita olkkariin... ?
Sinulla se tässä on jonkun rakkaan maatuvista jäänteistä outoja käsityksiä... Eikö ole mukavampi ajatus, että se palaa tuhkaksi, kuin pikkuhiljaa mätänee siellä?
Minä lentäisin mieluummin taivaan tuuliin.
Nyt alkaa olla jo niin idioottia läppää sinullakin, että parempi vetäytyä tästä keskustelusta.
Mistähän johtuu, että nämä uskonnottomiksi itseään julistavat on yleensä sitä suurinta kiihkoilijasakkia, joiden mielestä vain heidän ajattelutapansa on se ainoa oikea.
Mitä idioottia tuossa on? Täyttä asiaahan hän puhuu. Kun ihminen kuolee niin hän kuolee. Jäljelle jää vain ruumis, jolla ei minusta ole yhtään mitään arvoa. Mielestäni kaikki ruumiit tulisi polttaa kunhan niistä on ensin otettu hyödylliset osat talteen. Täysin järjetöntä täyttää hautausmaita mätänevillä ihmisillä.
Uskoivaiset ovat sitten hupaisaa sakkia puolustuskannalle joutuessaan. Kulta pieni, on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin papin pitämät hautajaiset ja kaatopaikalle heittäminen; esimerkiksi uskonnoton vainajan muistotilaisuus ja hautaaminen. Ei siihen näkymättömiä oliota ja verenhimoisten jumalien kumartelua tarvita. Vai mitä mieltä olet?
Ääliömäiset retoriset kärjistykset onnistuu näköjään sinultakin, mutta tässä tapauksessa siinä ei ole edes mitään hupaisaa.
Et siis osaa vastata. Uskovaisilta tuntuu aika usein loppuvan argumentointikyky ja sitten alkaa väistely ja asian vierestä uhoaminen. Oletpa, kulta pieni, malliesimerkki siitä, millaisilla kyvyillä varusteltu ihminen hurahtaa uskomaan näkymättömiin ja kuulumattomiin satusankareihin.
Johan tuossa tuli pariltakin uskonnottomalta mallikelpoiset esimerkit, joihin ei ole minulla lisäkommentoitavaa, puhuvat heidän juttunsa puolestaan. Ja tuo sinunkin hautauskritiikkisi olisi ollut vielä ihan asiallinen, jos ei olisi lähdetty taas tuohon olkiukkojen rakenteluun ja vastapuolelle lällättelyyn. Sinä voit halutessasi huudella täällä niille näkymättömiä satusankareita tai verenhimoisia overlordeja palvoville "uskiksille". Ei meinaan kiinnosta tahi kosketa meikäläistä.
Kylläpä näköjään kummasti vain kiinnostaa. Ja taitaa vähän koskettaakin.
Ateismi perustuu sille argumentille että Jumala tappaa, ihminen ei. Eli toisinsanoen ateismi perustuu väitteelle, että Jumala on olemassa, mutta se on paha.
Kaikki ateismin perustelut johtavat lopulta väitteeseen Jumalan pahuudesta.
Sieltä tuli kerrankin tämä ymmärrys myös ateistin suusta, että usko ja kirkko ovat kaksi eri asiaa. Esim. puheen ymmärtäminen perustuu uskolle, muttei kirkolle.
Juu, itse kans pitäisin polttohautausta fiksumpana, kun kipata läjäpäin vuositolkulla ihmisiä samaan maahan mätänemään. Ihmisten kaatopaikka. :-(
On siinä maaperäkin ties mitä saastaa ja moskaa täynnä.
Ei. Ateismi perustuu jumaluskon puuttumiselle. Ateisti vallan hyvin tietää, että ihminen tappaa. Ihminen yksin on vastuussa teoistaan toisia eläviä kohtaan.
Ateismi perustuu korkeintaan siinä kohtaa jumalan pahuudelle, että otetaan olettamus, että jumala olisi olemassa. Miksi hyvä jumala antaisi toisten kuolla ja toiset säästäisi?
Tämä ajatus sotii ihmisen tasavertaisuutta vastaan. Jumalaa pidetään reiluna jäykänä ja kaikkivaltiiana. Jolloin hänellä pitäisi olla kyky päättää ihan mitä vaan halumallaan tavalla, kuten päättä ettei ketään kivitetä hengiltä, raiskata ja tapeta väkivaltaisesti. Ettei pieni lapsi kuole syöpään eikä nälkään.
Tästä syystä tulee jumalan käsitys pahuudesta. Jos tyypillä on käytössään kaikkivalta ja kaikkivoipaisuus, miksi kukaan reilu tyyppi jättäisi käyttämättä sellaista valtaa ja voimaa muusta syystä kun pahuudestaan?
Näin ollen ihmisen pahuus on hyväksytty tosiasia..koska ihminen ei ole taruolento eikä henkiolento, kuten näkymätön jumala. Tästä syystä ihmisen teot langetetaan ihmisen omalle vastuulle. Ei henkiolentojen.
Hiukan kärjistetysti, mutta haluisitko sinä palvella johtajaa joka jättää sulle aina palkan maksamatta, vaikka olet tehnyt aina ahkerasti ja kunnialla työsi. Kuten on vaadittu?
En minäkään.
Kai se voi toimia jos nuo malttavat olla yrittämättä käännyttää toisiaan. Itse en kyllä uskonnottomana miehenä luultavasti olisi kiinnostunut uskovaisesta naisesta.
Minä en ainakaan ryhtyisi suhteeseen epäuskoisten kanssa jotka eivät palvo ihmiskunnan jumalkeisaria. Moiset kaaoksen kätyrit ilmiantaisin viranomaisille välittömästi.
Ehdottomasti! Eikä myöskään mutantin, noidan tai muukalaisen kanssa.
Kaipa sitä voi olla ns. uskovainen vaan sillä pykälällä että uskoo jumalaan, mutta jakaa tavaraansa esiaviollisissa sänkutouhuissa ja tekee kaikkea muuta samaa kuin ne uskottomat epäpyhähorotkin. Isot pojat nääs kertoneet että näiltä uskovaisten leiripaikoilta löytyy aina isot läjät käytettyjä kortsuja joten taitaa sielläkin nuorempi sakki olla ihan muissa kuin jeesustelun merkeissä.
Kai se joillain voi. Asiaan varmasti vaikuttaa hyvin paljon se, että miten tämä uskova puoli uskoaan harjoittaa. Ja kuinka paljon se vaikuttaa tähän ei uskovaan osapuoleen haittaavasti. Tai yhtä hyvin toisin päinkin. Miten paljon toisen uskonnottomuus haittaa uskovaa osapuolta.
Henkilökohtaisesti en voisi olla uskovan ihmisen kanssa parisuhteessa. Kokeiltu on ja se oli rasittavaa. Yhtä rasittavia ovat ääriateistit, jotka paasaa ateismistaan kuin uskovat konsaan uskonnostaan. Yöks.
Uskontojen ja uskomattomuuksien suhteen voi olla neutraalikin. Ei tarvi paasata mitään.
Haluan kumppanin, joka tulee kanssani Taivaaseen. En halua kumppania, joka palaa helvetin ikuisessa tulessa, kun itse olen Taivaassa Herran luona.
Varmaan haluat joo. Minä taas en usko taivaspaikkaan, enkä taivaaseen pääsemiseen enkä helvettiin. Minusta ne on tunnetiloja joita koetaan jo eläessä.
Tarpeeksi vaikeanlainen elämäntilanne koetaan helvetiksi, kun taas helppo ja mutkaton elämä koetaan taivaalliseksi.
Juuri tämä on yksi sellainen seikka, joka tekis yhteisestä elosta vähän hankalaa. Toinen uskoo taivaspaikkaan ja toinen ei usko. Vielä kun sen taivaspaikan eteen pitää noudattaa tiettyjä ehtoja, jotta sinne taivaseen pääsisi uskovan mukaan.
Mahdatko olla koskaan kuullut sellaista heittoa, että aivan sama päädynkö taivaaseen vai helvettiin, molemissa paikoissa on ystäviäni. :-)
Tää on tätä mun huumoria, sori jos loukkas.
Liikennöikö hautuumaalla raitiovaunu vai paikallisbussi? Ja mikä linjanumero vie taivaaseen?
Eihän sellaiset ihmiset oikeen yhdessä voi olla, joille toiselle taivaspaikka on vakava asia ja toiselle se ei ole.
Mutta onnekseni olen löytänyt kumppanin, jonka suhtautuminen on kuten itselläni. Ei tuu sitten mitään selkkauksia ja loukkauksia tehtyä puolin eikä toisin.
Uskovan ehkä kannattaa hakea uskova kumppani seurakseen. Näin heillä on yhteisymmärrys tietyistä asioista?
uskoo väärällä tavalla menee helvettiin myös
Heh, niinhän ne pelottelee. Kukin uskokoon vaikka smurffiin ja lohikäärmeisiin, jos tahtoo. :-)
Kukin sallikoon toisille rauhan olla uskomatta.
toimii varmasti jos molemmat kykenevät aidosti kunnioittamaan toisen uskoa eikä kumpikaan yritä vaikuttaa toiseen ja muuttaa toisen ajattelua oman suuntaiseksi.
Käytänössä siis ei voi odottaa toisen toimivan oman näkemyksen mukaisesti
ja käytännössä aika harva kykenee tähän.
No jaa, itse olen tapakristitty ja pidän tietyistä perinteistä, mutta en koe silti olevani uskovainen sen paremmin kuin ateistikaan.
Kokemusten perusteella olen tullut siihen tulokseen, että kumppaniksi paras vaihtoehto on toinen tapakristitty. Kumpikaan ääripää ei ole hyväksi: ateisti sen paremmin kuin tosiuskovainen. Molemmilla on taipumus käännyttää kanssaihmisiä omiin valintoihinsa ja pitää niitä ainoiana oikeana totuutena.
Lisäksi tosiuskovaisissa näyttää olevan järjestäen se huono puoli, että heillä uskonto tuntuu menevän jokaisessa asiassa kaiken muun edelle - jopa ihmis- ja parisuhteiden. Tosiuskovainen havainnoi maailmaa vääristävien lasien läpi, jolloin todellisuudentaju tuntuu paikoitellen hämärtyvän. Moni tuntuu pitävän itseään muita parempina puhumattakaan siitä, että heillä on "oikeus" arvostella muita ja pitää heitä vääräuskoisina.
Minä olen keski-ikäinen mies ja takana on useampia suhteita. Pisin kesti toistakymmentä vuotta ja lyhimmät alle vuoden ja loput siltä väliltä. Itse kuuluin kirkkoon 45 vuotta, jonka jälkeen olen ollut pari vuotta kirkkoon kuulumaton. Käsittääkseni kaikki seurustelukumppanini ovat kuuluneet kirkkoon. Tosin ihan varma en asiasta ole, koska yhdenkään kumppanini kanssa en muista keskutelleeni uskonnoista sekuntiakaan, vaikka jälkikasvunikin on luterilaiseen kirkkoon liitetty syntyessään, eli on kasteen saanut.
Minä luulen, että olen melko keskiverto suomalainen, joka ei uskonasioista kovin paljon perusta, eikä omaa oikeastaan minkäänlaista kantaa uskoasioihin. En siis koe olevani uskovainen, enkä ateisti, enkä edes agnostikko, koska minulla ei ole juuri minkäänlaista kantaa siitä, että voisiko jonkunmoinen jumala olla olemassa, tahi ei. Mielestäni agnostisismikin vaatisi edes jonkulaista pohdintaa aiheen tiimoilta, mutta minä en moisilla ismeillä ole päätäni vaivannut hetkeäkään. Hihhuleista en perusta ja näin ollen olisi kyllä mahdotonta ajatella, että voisin "oikean" uskovaisen kanssa ryhtyä minkäänlaiseen suhdetoimintaan. Lahkolaiset ainakin olisi ehdottomasti poissuljettu porukka minun suhdetoiminnastani.