Olen vajaa viisikymppinen mies ja olen ollut pari vuotta suhteessa itseäni hieman vanhemman naisen kanssa. Pääsääntöisesti olemme tulleet erittäin hyvin toimeen. Pieniä riidan aiheita on luonnollisesti matkan varrelle osunut. Yksi asia on häirinnyt minua erityisen paljon ja se on aiheuttanut suurimmat riitamme.
Olen useamman kerran pyytänyt naisystävääni lähtemään tanssimaan kanssani. Naisystäväni on erinomainen tanssija, kun taas itse olen siinä suhteessa varsin kokematon. Pidän kyllä tanssimisesta ja haluaisin kehittyä paremmaksi tanssijaksi. Naisystäväni ei kuitenkaan halua lähteä tanssimaan kanssani, koska en ole kuulemma riittävän hyvä siinä. Hän käy ajoittain naisystäviensä kanssa tanssimassa ja minua korventaa kovasti se, että kuka muu tahansa kelpaa tanssittajaksi, mutta ei oma avopuoliso! Saattaa olla, että ylireagoin asian johdosta, mutta minua asia vaivaa erittäin paljon.Hän on jopa sanonut minulle, että voisin mennä yksin tanssimaan, jos niin kovasti sitä haluan. Mutta pointti on juuri siinä, että haluaisin tanssia hänen kanssaan enkä kenenkään muun!
Tässä asiassa meillä on täydellinen pattitilanne ja en tiedä, miten pitäisi toimia tai asiaan suhtautua. Asiasta puhuminen aiheuttaa vaan riidan :(. Olisi kiva kuulla, että onko tällainen tilanne millään lailla normaalia vai olenko asian suhteen vain turhan yliherkkä.
Olen useamman kerran pyytänyt naisystävääni lähtemään tanssimaan kanssani. Naisystäväni on erinomainen tanssija, kun taas itse olen siinä suhteessa varsin kokematon. Pidän kyllä tanssimisesta ja haluaisin kehittyä paremmaksi tanssijaksi. Naisystäväni ei kuitenkaan halua lähteä tanssimaan kanssani, koska en ole kuulemma riittävän hyvä siinä. Hän käy ajoittain naisystäviensä kanssa tanssimassa ja minua korventaa kovasti se, että kuka muu tahansa kelpaa tanssittajaksi, mutta ei oma avopuoliso! Saattaa olla, että ylireagoin asian johdosta, mutta minua asia vaivaa erittäin paljon.Hän on jopa sanonut minulle, että voisin mennä yksin tanssimaan, jos niin kovasti sitä haluan. Mutta pointti on juuri siinä, että haluaisin tanssia hänen kanssaan enkä kenenkään muun!
Tässä asiassa meillä on täydellinen pattitilanne ja en tiedä, miten pitäisi toimia tai asiaan suhtautua. Asiasta puhuminen aiheuttaa vaan riidan :(. Olisi kiva kuulla, että onko tällainen tilanne millään lailla normaalia vai olenko asian suhteen vain turhan yliherkkä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Naista ei kuitenkaan voi pakolla saada tanssimaan. >Tee tosiaan niin että hanki toinen nainen kaveriksi joka tykkäisi tanssia mutta on samalla tasolla sun kanssa. Siinä on kiva opetella tanssimista. Mun mielipide tuohon naiseesi on että hän on nirppanokka. Kyllä mun avosuhteessa tykätään opettaa toiselle uusia juttuja.
Sen kyllä tiedostan, että pakolla ei toista saa tekemään mitään eikä siihen missään nimessä pidä lähteäkään. Olen harkinnut tanssikurssille menoa ja sitä kautta saada naisystäväni vakuuttuneeksi, että haluan tosissani oppia hyväksi tanssijaksi.
Minusta tilanne on siinäkin suhteessa omituinen, että olen opettanut naisystävälleni paljon erilaisia liikunnallisia taitoja ja nyt kun olen toivonut häneltä vastapalvelusta, niin se ei tunnu hänelle sopivan. Vaikka emme ole kertaakaan tanssineet, niin silti hän on vakuuttunut siitä, että en ole riittävän hyvä, jotta hän nauttisi tanssimisesta kanssani.
Jos oikeasti nauttii tanssimisesta ja osaa tanssia, ei mikään ole keljumpaa kun kehno tanssittaja.
Valitettavasti oma aviopuolisokin voi olla se kehno tanssittaja aj siit äei tanssimisesta ei oikeasti nauti sitten. Puolison kanssahan voi olla muulloinkin. Kyllä tanssiessa pitää saada tuntea oikeaa tanssimisen iloa. Turha siitä on suuttua. Tai aloittaja voisi mennä tanssikursseille parantamaan tanssitaitoaan.
Se on tanssimisen kanssa vähän samanlaista kuin esimerkiksi tenniksen pelaamisessa. Jos pari on paljon huonompi toista, ei se parempi nauti pelistä lainkaan.
Voisitte tietenkin sopia että käytte yhdessä tanssimassa vaikka muutaman kerran vuodessa ja muulloin puolisosi voisi käydä ystäviensä kanssa. Anna toki hänen nauttia tanssista hyvien tanssittajien kanssa. Tätä asiaa on varmaan vaikea ymmärtää sellaisen joka ei osaa hyvin tanssia, miten tärkeää on tanssia ossavan parin kanssa.
Omat suosikkini tanssiessa on hidas valssi, polkka ja samba. Polkkaa osaa harvat, hidasta valssia muutamat, hyvää sambaa muutamat. Tango on myös vaikea tanssi, mutta näitä tangon kävelijöitä kyllä riittää.
Entinen miehni ei osannut oikein hyvin tanssia. Käytiin joskus yhdessä ja kävin usein yksin. Siitä ei tarvinnut koskaan riidellä. Ero tuli muista syistä. Nykyinen mieheni on hyvä tanssimaan. Osaan antaa sille suuren arvon. Mutta käymme molemmat myös erikseenkin tanssimassa.
Kiitos naisnäkökulmasta. Tilanne on siinä suhteessa erikoinen, että olin aikoinani hyvä tanssija. Exäni ei kuitenkaan osannut kunnolla tanssia eikä hän halunnut juurikaan lähteä tanssimaan, joten viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tanssiminen on jäänyt vähiin ja taidot sitä myöten ruostuneet. Nyt kun minulla vihdoin on naisystävä, joka osaa tanssia erittäin hyvin, niin en saa edes tilaisuutta tanssitaitojeni kohentamiseen! Hän perustelee asian sillä, että hänen exänsä oli oikea parkettien partaveitsi ja minusta ei voi koskaan tulla hänen veroistaan tanssijaa. Se sieppaa minua aika tavalla, pakko myöntää.
Nyt on sitten pakko miettiä ratkaisua, miten aion asian suhteen toimia. Joko lähden sitten tanssikurssille petraamaan tanssitaitojani tai sitten tyydyn kohtalooni ja unohdan koko tanssimisen. Ei se kuitenkaan elämän ja kuoleman kysymys ole. Pitää vain ajatella niitä asioita, jotka parisuhteessa ovat kunnossa. Niitä on kuitenkin huomattavasti enemmän. Näin miehisessä näkökulmassa seksielämän toimivuus on kuitenkin huomattavasti tärkeämpi asia :).
Itse naisena tykkäisin käydä enemmän tanssimassa, mutta miesystäväni ei ole niin innokas lähtemään. Olen hyväksynyt asian, koska kuten ap. sanoit, suhteessa painaa paljon enemmän muut asiat.
Toki tämä minua ajoittain hieman harmittaa, mutta en halua yksinkään enää mennä, koska olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluan viettää viikonloput ja me viihdymme erittäin hyvin yhdessä ja muutakin mielekästä tekemistä löytyy:)
Silloin tällöin käymme kyllä parketilla pyörähtelemässä.
Aktiiviset tanssinharrastajat ovat mitä ylpeintä ja sisäänlämpiävintä porukkaa. Jos lavalle uskaltautuu, he katselevat nenäänsä pitkin ja turha toivoa heistä tanssipartneria vaikka omakaan tanssitaito ei olisi huono.
Miksi ihmeessä sen kaverin kanssa pitäisi vielä tanssatakin, jonka kanssa jo tekee kaiken muun? Varatunkin elämässä saa olla jotain omaa ja irtiottoja arjesta ilman varjoa tai vartijaa. Mikä prkl:en ongelma siinä on, että se on niin vaikeaa hyväksyä! Mustissairaus on omistussellainen.