Vanha aihe; nettailu etiketti

Juuri näin. Etsi ja löydä sitten omasi kun profiileita on useita eikä tavoitteena olekaan muu kuin saada. Kyllä on vaan heittäydyttävä reaalimaailmaan täysillä.

Minun mielestä hauskin juttu on se, niin täällä kuin erityisesti esmes deittinetissä, että vastapuoli (minun tapauksessa nainen) pyytää kuvaa ja sanoo lähettävänsä oman paluupostissa. Sitten ei (yllätys yllätys) tulekaan mitään paluupostissa.

Miksi ei edes voi toimia rehellisesti ja sanoa, vaikka että lähetän omani, jos sinun miellyttää.

Kyllähän näitä on nähty. Kun kuvan on antanut niin toisesta ei kuulu enää mitään.

Eräs lopetti kirjoittelun jo kahden viestin jälkeen, kysyin että eikö olisi kohteliasta ilmoittaa jos kiinnostus loppuu, no kyllä hän jotenkin ylimieliseen sävyyn ilmoitti kiinnostuksen loppumisesta jo kahden viestin jälkeen.
Kuvia ei vaihdettu tässä tapauksessa. (olen myöhemmin nähnyt hänen kuvansa treffipalstalla.)

Kyllä kuva pitää antaa kuvasta, miellytti tai ei.

Niin, ja itse olen jo 40 täyttänyt, ja ylikin. Enkä lähesty alle 35 vuotiaita, enkä myöskään yli 50 vuotiaita naisia.
/- viisivuotta on minun ikätoleranssi.

Käytöstavat kunniaan netissäkin.

Jos livenä käyttädyttäisiin yhtä moukkamaisesti, kuin netissä, niin yksi, jos
toinenkin talsisi yksinään loppuelämänsä. Täällä on sallittu kaikki mahdolliset
konstit. Haukutaan, vedätetään ja tehdään katoamiset.

Tässä ei niin paljon ylistetyllä koulutuksellakaan ole mitään merkitystä, sama
meininki. Pää tässä on pidettävä kylmänä ja ajateltava, ettei ole minun häpeä,
jos toinen on moukka.

Itsellä on tapana laittaa jonkinlainen vastaus kaikille, (paitsi hävyttömille
ehdotuksille). Näitä on turha huomioida millään lailla, sillä kyllä jos ovat
vähänkään tällä planeetalla, tietävät syyn itsekkin, että miksei saa vastakaikua.

Netti paljastaa kylmästi ihmisen todellisen luonteen ja ne, jotka pitävät erityisesti aidan matalimmasta kohdasta, koska töykeästä, tunteettomasta ja itsekkäästä käyttäytymisestä ei ole mitään seurauksia. Siitä voi kuitenkin olla varma, että tilaisuuden tullen nämä luonteenpiirteet tulisivat esiin elävässä elämässäkin, etkä oikeasti menetä yhtään mitään tällaisen ihmisen kadottua.

Netin kautta tulee liian monelle harha ettei tarvitse koskaan kohdata itse vastaavaa käytöstä ja itse voi kömpelöidä niin paljon kuin vain itse kestää...mutta eiköhän jokainen saa palkkansa.
Ei tosielämässä voi missään normaalissa sosiaalisessa tilanteessa jättää vastaamatta tai tölviä toisia kun itsellä on huono päivä. Miettikääpä miten itse reagoitte sillon ?!

Täysin samaa mieltä. Itse olen tavannut jo kolme kertaa aivan ihanalta vaikuttavan miehen, mutta minua nyppii pirusti se, että hän jatkaa sillä(ainakin) samalla sivustolla, jossa tapasi minut. Itse poistin profiilini sieltä ja mainitsin asiasta hänellekin, mutta siellä tuo jatkaa. Minä otan sen merkkinä siitä, etten ole riittävän kiinnostava ja mietinkin, miten pääsisin koko häiskästä eroon, kunhan nyt saisin tuon sydämeni vaikenemaan..

Tsemppiä sinulle....kuten tiedät; löydät vielä hänet, joka pysähtyy luoksesi :)
Jatka sinä omaa matkaasi ja ole vahva, ylpeä itsestäsi.

Ei netti tee kenestäkään veemäistä, kyllä se veemäisyys asuu jo
siinä ihmisessä.
Fiksu ihminen on aina fiksu, liikkuu se sitten missä vaan, netissäkin.
Toisaalta fiksu ihminen on sen verran kaukaa viisas, että joillekkin
sekin jättää vastaamatta. Kaikkien kanssa ei ole kovin viisasta ruveta
kaveeraamaan, netissäkään.

Juuri niin!!
Kyllä meillä kaikilla on oikeus seuramme valita!

miesten on niin vaikea laittaa yksi ainoa viesti treffien jälkeen, jossa ilmoittaa onko/vaiko ei halukas tapaamaan uudelleen tai jatkamaan tutustumista?
No, tuleehan se viesti kyllä selväksi täydellisellä hiljaisuudellakin...... Ihmetyttää vain, kun ennen tapaamista on viestitelty muutamia viikkoja ja parhaimmillaan noin sata viestiä päivässä.... ja sitten ei vain pysty kirjoittamaan sitä yhtä viimeistä. Itse olen kyllä ilmoittanut tapaamilleni miehille, jos en ole kiinnostunut jatkamaan tutustumista. Eipä sitten tarvitse toisen enään miettiä.

Eihän kukaan kirjoita sataa viestiä päivässä ?! Onhan elämässä muutakin kuin nettideitti. Sehän vaikuttaa oudoltakin ?!

Pahinta on, että itsekin tuntee välillä olevansa keskellä epämiellyttävää pyöritystä! Eikä itsekään voi sitä hyväksyä. Yritä siinä sitten kohteliaasti irroittautua...apua!

No pitää minunkin vastata tähän vanhaan aiheeseen omien kokemusten pohjalta :D. Naiset valehtelee profiileissaan että kuinka miehen ulkonäkö ei ole tärkeä asia, sitten kuitenkin monet on kysyny ensimmäisenä kuvaa, miksi? Jos kerran se ulkonäkö ei ole tärkeä, siinä ne vain puhuukin heti itsensä pussiin, yksikin sanoi että jos ulkonäkö ei natsaa niin ei voi rakentaa mitään muutakaan. Omaa kuvaa heillä ei kyllä ole näkyvissä ja jos kysyykin että no missä sinun kuvasi on niin sen jälkeen ei kuulu monesti mitään :/. Itse en ole kuvaani laittanut, en sen takia että olisin ruma, vaan siitä syystä että haluan nähdä kuka todella on kiinnostunut minusta ihmisenä eikä vain pelkästä ulkonäöstä, kyllä aika hiljaista on.
Eli naiset joille miehen ulkonäkö on tärkein asia niin heille sitten on ilmeisesti ihan sama millainen mies muuten on, vaikka siinäkin ne yrittää toista väittää.

Kyllähän sillä naamalla ja ulkonäöllä on aina ollut merkitystä, niin live-elämässä kuin netissäkin. Sitä ei voi kukaan kieltää. Omalta kohdalta voin sanoa, että ihan yhtä huono flaxi käy livenä kuin netissäkin. Tosin kummallakin tavalla on löytynyt seuraa. Netti on vaan tehnyt deitteilijoista valitettavasti vieläkin kriittisempiä. Mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän alkaa osa pudota pois haluttavien listoilta. Miehiltä lähtee hiukset ja naisille tulee ylipainoa, näin esimerkkinä.

Kuva on käytännössä pakko olla esillä, oli siinä sitten millainen pelätin tahansa. Sillä mennään mitä on ja toivotaan parasta. Jos joku kiinnostuu kuvasta, niin hän lukee profiilitekstin ja lähettää ehkä viestin. Sen jälkeen on helpompi alkaa tehdä tuttavuutta. Ellei ole kuvaa, viestittely loppuu kun vastapuoli saa kuvan. Tämä on aika yleistä.

Jos on mielenkiintoinen, persoonallinen profiili, niin kyllä niitä viestejä tulee ilman kuvaakin. Ja jos juttu alkaa luistaa, niin kyllä mä jo muutaman viestin jälkeen kysyn mieheltä, haluaako se nähdä, millaisen kammotuksen kanssa kirjottelee :) Ja vaadin ehdottomasti, että mä lähetän kuvani ensiksi!

Minusta on aivan sama kuka lähettää kuvan ensiksi, koska samaahan se on muuallakin eli ensin kiinnittää huomion joku ulkomuodossa, äänessä jne. Silloin on kaikki aistit käytössä, mutta täällä, virtuaalimaailmassa, meitä ohjaa aika usein "järki".

Toisin on seikkailijoilla, joita ohjaa "....,," niin muualla kuin täälläkin.

Ja eiköhän se sama tasapaino tässä ihmismäärässä ole niin netissä kuin muuallakin.

Itse en ole koskaan pelkästään kuvan perusteella kumppaniini päätynyt enkä ole häntä yksipuolisesti valinnut. Kyllä siinä on ollut ihan muut vietit ja tunteet kyseessä. En haluaisi kumppanikseni henkilöä, joka katsoo vain ulkonäköäni tai koulutustani tai tulotasoani tai missä matkustelen, mitä harrastan tai.....Toivon, että kokonaisuus ratkaisee.

Sitten hieman ulkonäöstä; kuka täysijärkinen ja tasapainoinen AIKUINEN voi enää ajatella, että ulkonäkö, mielipiteet ja tapa elää pysyy ikuisesti muuttumattomina??

Onneksi moukat erottuvat myös täällä! Voisiko jopa olla, että erottuvat vielä helpommin kuin....??

Itse olen huomannut, että kuvalliseen ilmoitukseen tulee enemmän vastauksia, mutta niissä vastauksissa naiset pyrkivät selvästi enemmän olemaan mielikseni, eli korostavat yhteisiä harrastuksia ja muita esiin nostamiani asioita. Naiset ovat myös kirjoittelun ja tapaamisen alkuvaiheessa fiksuja ja mukavia, kuten toivon, mutta jostain ihmeen syystä aika suuri osa osoittautuukin joksikin muuksi ja siinä vaiheessa kun sanoo "kiitos ei", niin voi tulla sellaista tekstiä, ettei uskoisi samaksi ihmiseksi.

Jos joitain esimerkkejä otan näistä vedätyksistä, niin muutaman kerran "savuton" nainen on tullut treffeille tupakalle haisten ja kun sitten otin ensimmäisen tapauksen jälkeen asian puheeksi, niin selitys oli aina ettei ole tapana, mutta nyt on ollut niin kiirettä ja stressiä. Samoin alkoholin käyttö on ollut kaikilla "joskus" ja pari naista kertoi ottavansa alkoholia vain muutaman kerran vuodessa ja lähinnä ruokajuomana, kuten minäkin, mutta lounastapaamisella tilasi alkuun oluen.. viinilasin olisin ehkä ymmärtänyt, mutta toisaalta jos treffeillä käy useammin kuin pari kertaa vuodessa, niin puheet ja teot eivät kohtaa siltikään.

Ja tämähän on se ikiongelma, että nainen kertoo harrastavansa liikuntaa viikottain ja harrastuslitania voi olla pitkäkin, mutta sitten kun ehdottaa parin tapaamisen jälkeen pyörä- tai patikointiretkeä, niin pyörää tai kunnon kenkiä ei ole edes olemassa (saattoivat nostaa nuo silti minun profiilistani esiin omina harrastuksina). Toinen hyvin tyypillinen asia josta vääristellään on ulkonäkö, eli hoikka nainen on hyvin harvoin hoikka ja normaalivartaloinen on yleensä vähintään pelastusrenkaalla varustettu, vaikka muuten ehkä ok voisikin olla. Eihän siinä mitään, mutta miksei tuota voi sanoa suoraan, koska tuon nyt näkee kuitenkin. Niin, viimeksi kävin treffeillä naisen kanssa, joka vastasi ilmoitukseeni ja muisti taas tuoda niitä yhteisiä asioita esiin, mutta tavatessa oli pakko kysyä, että huomasiko hän ilmoituksessani, etten välitä läväreistä ja tatuoinneista.. niitä nimittäin oli todellakin häritsevästi.

Kuvattomaan tulee vähemmän vastauksia, mutta mielestäni paljon rehellisempiä ja pettymyksiä on ollut huomattavasti vähemmän, joten sillä jatketaan.

Ja onhan livenäkin haettaessa ihan samaa ongelmaa, ulkonäköä ei voi silloin kukaan valehdella, mutta harrastuksista tai käytöstavoistaan voi antaa valheellisen tai kaunistellun kuvan silloinkin.. riski on ehkä kuitenkin pienempi ja valehtelu hankalampaa kuin netissä.

Mielenkiintoinen kokemus sinulla!
Vaikuttaa turhan kömpelöltä ja epätoivoiseltakin kun noin tehdään. Vai elävätkö he osin harhoissaan.
Vaikeaa nettideittailu kuitenkin on. Ja aivan varmasti oman lisänsä siihen tuo ikä. Tai sitten rengas vyötärölläni. Tai.....
Mutta.....silti.....edelleen toivon löytäväni ja/tai kohtaavani miehen, jonka kanssa arkikin olisi "kaksin kauniinpaa". Ja netti on nyt se väylä, jota käytän, koska en ravintoloissa ravaa enkä harrasta ns.miesten lajeja.

Harmi, että niin monet tekevät nettideitin arveluttavaksi! Hyvä aloitus päättyy epäluuloon ja ikävyyksien ennakointiin.

Nyt hatuttaa!! Kirjoiteltiin kolme viikkoa päivittäin pari viestiä, annoin puh.numeron, soiteltiin ja sitten sovittiin, että vaihdellaan kuvat. Lähetin kuvani eikä.siitä lähtien ole kuulunut mitään!!!

Juu, tämä katoaminen mitään ilmoittamatta on ilmeisesti sekä naisten että miesten huono tapa. Jos se tapahtuu ensimmäiseen yhteydenottoon vastaamattomuutena, ei se niin paha ole. Etenkin, jos ekaviestissä (taikka profiilissakaan) ei ole lähestyjästä oikein mitään tietoa / enempää ajatuksia. Mutta jos on jo enemmän kirjoiteltu, ja sitten toinen vain humps katoaa, eikä vastaa, kun kysyt, mitä nyt... Joskus vielä tapaamisen - useampienkin jälkeen. (Eli kun jotain ajatuksia ja tuntemuksia ja toiveita on saattanut jo alkaa herätä)

Se tuntuu kyllä todella inhottavalta. Niin täällä netissä kuin livenäkin - sillä kyllähän ihmiset (valitettavasti) ihan samoin myös reaalimaailmassa toimivat. Se jättää toisen hyvin inhottavaan epävarmuuteen ja -tietoisuuteen - "mitä ihmettä nyt tapahtui?". Joskus viimeiset viestitkään eivät ole mitään vastaavaa ennakoineet, vaan välillä jopa päinvastoin: "kylläpä olet paljon ajatuksissani, hämmentävää, että tällaista voi tapahtua.." Ja sitten *puff*, off she/he goes...

=??

Itsellä ärsyttää kanssa tuo kuvan lähettämisen jälkeinen katoaminen, varsinkin kun en ole mitenkään valokuvauksellinen joten livenä olen paremman näköinen kuin missään kuvassa, ja saman olen huomannut tapaamieni naisten kanssa. Eli kuvassa "tavallisen" näköinen nainen on yleensä livenä paremman näköinen. Varsinkin kun kuvasta ei pysty päättelemään mahdollista ulkoista olemusta ja säteilyä tms.
Eli neuvona kaikille, jos ihminen kuvassa on yhtään ihmisen näköinen niin tavatkaa livenä. Saatat yllättyä positiivisesti. Ei siinä mitään häviäkkään.

Henkkoht jätän nykyään mieluummin vastaamatta mikäli yhteydenottaja ei vaikuta kiinnostavalta, sillä huomasin että kun vastasin mahdollisimman kohteliaasti "ei kiitos", sain takaisin ryöpyn huorittelua ja kaiken maailman muutakin haukkumista. Mm. etsin 26-36v miestä, mutta sain runsaasti vastauksia huomattavasti vanhemmiltakin - ja jos heille mainitsi että etsin vähän nuorempaa, niin yleensä reaktio oli tilitystä siitä kuinka ikä on vain numero ja että mulla taitaa olla kriteerit turhan korkealla yms tyypillistä.

En ymmärrä miksi se ettei viehäty toisen ulkonäöstä netissä on hirveän loukkaavaa? Kyllähän esim baarissakin saa saman tien pakit ellei ulkonäkö mielytä. Mulla on kuva näkyvillä, ja vähimmäis vaatimuksena on että minulle mahdollisesti vastaava hlö pistää kuvansa vastauksensa oheen - sama juttu kuin esim baarissakin taas, ei kukaan lähesty henkilöä jota ei pidä vetävän näköisenä. Nettideitissä jotenkin tuo kuvansa esiin laittaneen ulkonäön haukkuminen kohottaa pakit saaneen itsetuntoa, esim "no et ookaan yhtään hyvännäköinen, ei sulla oo varaa nirsoilla". En etsikään mitään Brad Pittiä, vaan minun komeusmittariani heilauttavaa miestä - kaikkien kasvot eivät vain kaikkia mielytä! En ota itseeni vaikka mulle on sanottu etten ole sennäköinen millainen mies haluaisi, jokaisella on omat ulkonäkökriteerinsä ja kaikki ei vaan niihin sovi - miks siitä pitäis ottaa nokkiinsa? Seuraavaa yritystä vaan peliin!

Tästä syystä koen että on parempi jättää kokonaan vastaamatta viestittelijöille ellei kiinnosta tutustua enempää. Netissä kun on turha yrittää olla kohtelias "pakkeja" antaessaan, p*skan saa palkakseen ikävä kyllä :/

Poistin juuri kuvattoman profiilini, koska en pysty netin kautta muodostamaan todellista suhdetta. Täällä on niin paljon sumutusta ettei olisi edes halunnut tietää.
En ymmärrä miksi parisuhdetta tavoiteltaessa tärkeimmät asiat ovat ulkonäkö, varallisuus ja koulutus.....eli eikö keskinäinen kemia enää merkitse mitään?

Olen itse 45 nainen, jolla on oma asunto, auto, työskentelen johtotehtävissä ja pidän itseni ns.normaalikuosissa. Väitän omaavani rennon ja positiivisen luonteen sekä pystyväni sitoutumaan kahden aikuisen keskinäiseen kivaan, mutta......ensin ikä, paino, koulutus, varallisuus, työpaikka, tyyli, musiikkimaku, hiusten pituus, silmien väri ja loppuhuipennukseksi kymmeniä muotiharrastuksia ja silti tulisi olla aikaa halitteluun, rentoihin aamuihin....??!

Olenko käsittänyt jotain väärin? Eikö tositarkoituksella etsitäkään tositarkoituksella vaan pyritään tapaamaan mahdollisimman montaa ja vielä senkin jälkeen loputtoman montaa....olen aivan ulalla.

Eli nyt muihin tilanteisiin näkemään, kohtaamaan, nuuskimaan, maistelemaan, halaamaan, suukottamaan ja ....hmmmmm ;) Toivottavasti yhden ja saman henkilön kanssa. Ei tätä sarjana tapahtuvaa noutopöytädeittailua tai pyramidihuijausdeittailua jaksa vaan nyt.

Hyvää jatkoa kaikille ja onnea etsintään.

Teit oikean ratkaisun. Ei kai kuitenkaan ole kyse taidosta. Voisiko ajoitus olla pielessä?

Ja aloittajalle; heti kun löytyy nettideitti, jossa tositarkoituksella merkitty ja itseään herrasmieheksi kuvaava on totta, niin aivan varmasti minäkin siihen kirjaudun.
Siihen asti tyydyn tähän maailmaan selaillen niitä yksiä ja samoja profiileja ihmetellen "salaa" ilmestyneiden torjuntojen määrää vaikka en edes ole niin monelle kirjoittanut ?!

Ja sitten hieman vakavammin. Muutama ystäväni on täältä löytänyt puolison itselleen ja jatkavat edelleen yhteistä useiden vuosien taivalta ilman tätä virtuaalivirtaa vaikuttaen kaikin puolin tasapainoisilta ja tyytyväisiltä suhteisiinsa.
Sitä tai sen kaltaista etsiessä minäkin täällä nettideitin puolella edelleen etsin, katsastelen ihmetellen kuten sinäkin käytöstapojen muutosta itsekeskeisemmiksi.

Kaikkea kanssa. Tapasin pari viikkoa sitten netin kautta miehen, jonka kanssa vaihdettiin heti kuvat. Hänen kuvansa pari vuotta vanha ja omani oli kesäkuun lopulta , otettu juuri ennen vaihtoa. Hänen kuvansa oli ok, mutta ei nyt maailmaani pysäyttänyt. Tapasimme ja häkellyin ilokseni mukavasta miehestä. Kirjoiteltiin, soiteltiin, tekstattiin kunnes hän kertoi poistaneensa profiilinsa. Itse mietin, että nytkö jo. No, ehkä sitten minäkin. En tiedä miksi, mutta napsautin vielä viestissä ollutta hänen profiilinimeään ja päädyin avoimeen profiiliin, jossa tiedot muutettu ?!
Mitähä tuosta pitäisi päätellä kun samaan aikaan tulee tekstari seuraavista treffeistä?
Ohjoijaa.....löytyyköhän koskaan sitä "oikeaa"?! Piilotin nyt kuitenkin profiilini kun ei vaan enää ymmärrä tätä menoa. Jos ei kelpaa, niin sitten kerrotaan tai kirjoitetaan. Toisaalta voihan profiilin pitää auki niin kauan kun vielä pohditaan.....On tämä vaikeaa. Menenkö treffeille? Miksi menisin treffeille? Luotanko häneen? Miksi en luottaisi häneen?

Käytä järkeäsi!

Tämähän on mielenkiintoinen viestiketju! Olen niin monesta täällä kirjoitetusta asiasta samaa mieltä ja niitä kokenutkin.
Minulla oli profiili, jonka poistin parin "kierroksen" jälkeen. Avasin profiilin toisessa palvelussa ja samat miehet sielläkin tulivat taas vastaan. Suljin profiilin ja päätin "vielä kerran" avata komannessa palvelussa ja sama tulos eli eikun ulos!

Enpä voi itseänikään puolustella, koska tein se aivan saman, mutta noiden miesten osalta huomasin, että heillä oli ainakin kahdessa palvelussa samanaikaisesti profiilit. Kolmatta en edes uskalla ajatella.

Ollaankohan upotti liikaa nettideittailun maailmaan, joka itse asiassa täyttääkin siellä pyörivien yksinäisten maailman eikä todellista parisuhdetta enää tarvita. Tuota "matkaa" tehdessäni sain kuulla olevani liian kiltti, liian ymmärtäväinen, liian sitä ja tätä, olin kaunis, edustava, söpö ja näin jäkikäteen turhan usein kulta ( sehän on se paras nimitys uudelle ettei nimissä sekoa, selvensi ystävättäreni ).

Olen mitä olen ja edelleen kaipaan normaalia parisuhdetta. Nyt en enää seikkaile netissä vaan elän ihan oikeaa live- elämää.

Nettijutuistani voisi kirjoittaa tarinan kuten teidän kaikkienkin, mutta pitäisikö vielä avata uusi palvelu, joka tarjoaakin virtuaalisuhteen hakijoille mahdollisuuden.

Itse lopetin nettideittailun juuri ihmisten käytöstapojen puutteen vuoksi

Ihmiset on itse tehneet netti-deittailusta mahdotonta sikailua. Joten antaapi olla.

Just näin. Poistin profiilini ja jatkan elämääni ihan muilla areenoilla. Tsemppiä teille ketkä edelleen "kokeilette"!

Niin totta, ettei uskoisi!

Kirjoittelin kesän aikana noin 10 miehen kanssa useampia viestejä, joidenkin kanssa viikonkin tiivisti ja useamman kanssa oli oikein pitkiäkin viestiketjuja ja minun mielestäni keskustelut oli mielenkiintoisia, asiaa riitti jne . Valokuvien vaihtelun jälkeen minua kommentoitiin sanoilla nätti, miellyttävä, kaunis jne. joten ihan tyrmäävä en ilmeisesti ollut. Yhden kanssa tavattiin kahvilla, toinen teki oharit. Kahden muun kanssa vaihdettiin numeroita, tekstailtiin ja soiteltiin. Mutta sitten, ihan jokaikisen kohdalla: yht’äkkinen täyshiljaisuus, jokainen hävisi ilmoittamatta kuin tuhka tuuleen ja jäin itse aina ihmettelemään mitä oikein tapahtui. Huvittavinta että muutaman kanssa tästä käytöstavasta jaettiin vielä oikein kokemuksiakin ja miehet itse tuomitsivat sellaisen, mutta kuinkas sitten kävikään…

Näiden lisäksi sain viestejä ehkä noin kymmeneltä joista heti tiesin ettei minua erityisemmin kiinnosta, vastasin lyhyesti ja toivottelin hyvää kesää. Näistä yksi kiitti minua tästä vastauksesta, yhtään haukkumaviestiä en onneksi saanut. Valokuvan lähetin aina takaisin, jos mies oli pyynnöstäni omansa lähettänyt.

Ja sainhan minä kahdelta alta kolmikymppiseltä kaverilta ehdotuksia mukavasta seurasta ja illasta, mutta kun minua ei vain se nappaa, kiittelin viesteistä näitäkin nuoria herroja.

Haussa minulla oli ihan tavallinen suomalainen mies parisuhteeseen. Toivomuksena että on samanlaisessa elämäntilanteessa, itsestään huolehtiva ja toimeentuleva sekä edes jonkin verran samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja elämäntyylit. Mitään rikkauksia tai elättäjää en hae, itse en ole rikas mutta pystyn huolehtimaan itsestäni omalla työnteollani. Ulkonäöstäni olen ensin kuvaillut itseäni tavallisennäköiseksi jotten luule kenenkään mielestä liikoja itsestäni ja jälkeenpäin kaikki viestit ovat olleet positiivisia, mielestäni parempi niinpäin.

Nämä miehet ovat Etelä-Suomesta, ikähaitarissa 40-50 v. ja itse olen 43 v. Kerrottakoon, että paikkakunnallani tuon ikäisillä miehillä on 40 profiilia, naisilla 13. Tästä voi päätellä että olen joko älyttömän tylsä kirjoittelu- ja keskustelukumppani tai muuten vaan muutun aina pikavauhtia kiinnostavasta ihmisestä epäkiinnostavaksi tai sitten miehet haluavat vaan viettää tuntitolkulla aikaansa profiilien lukemiseen, lähestymiseen ja loputtomaan etsimiseen jne. Itse koin lukemisen ja kirjoittelun erittäin aikaavieväksi puuhaksi ja varsinkin kun mitään ei jää käteen, turhauduin lopulta koko hommaan ja poistin profiilini. Ja edelleen nämä miehet siellä surffailevat samoilla profiileillaan, en oikein ymmärrä minkälaista ihmenaista he oikein etsivät.

Kyllä netti imaisee mukaansa ja tekee suurimmasta osasta ikuisia etsijöitä. En usko, että kirjoitellen voi kiintyä tai rakastua ...varsinkaan jos ns. ajoitus ei osu kohdalleen.

Meitä on niiiin monta, että on todella vaikeaa löytää omaansa, mutta kyllä hän löytyy!

Turha vaipua itsesääliin ja surkutteluun. Ollaan ylpeitä itsestämme ja rohkeasti vaan kumppania etsimään.