Taidan olla ihastunut kesäapulaiseen työpaikalla. Normaalisti olen pyrkinyt olemaan ajattelematta työkavereita muina kuin kavereina. Nyt kuitenkin jostain syystä en saa tätä yhtä mielestäni vaikka ei olla edes vaihdettu kuin muutama sananen pari kertaa.
Kesä alkaa kuitenkin olemaan kohta loppupuolella kesäapulaisten osalta ja pikkuhiljaa pitäisi tehdä asialle jotain. Sen verran on kokemusta, että tiedän asian vaivaavan jonkun aikaa jos en tee mitään, joten ei sitä ratkaisua tällä kertaa kiitos. Miten lähestyisit melkein tuntematonta naista kuka on kuitenkin töissä samassa paikassa? Tänään minulla oikeastaan oli todella hyvä tilaisuus töiden jälkeen käydä vaihtamassa ajatuksia mutta päädyin vain kävelemään ohi. Mielessä kävi vain: PRKL!
Vaikka varmasti alitajunnassa kammoksun naaman menettämistä työpaikalla niin kuitenkin kuvittelen, että tällä kertaa yritän unohtaa sen. Mutta mieluiten lähestyisin kuitenkin ihan omassa rauhassa enkä kaikkien kuullen, parempi varmaan molempien kannalta.
Oletetaan, että saan vielä tilaisuuden lähestyä. Kannattaako pyytää numeroa, antaa oma numero vai kenties pyytää suoraan vaikka kahville tai muualle? Kyllä, olen huono lähestymään naisia. Miten olette tehneet työpaikkaihastusten kanssa?
Kesä alkaa kuitenkin olemaan kohta loppupuolella kesäapulaisten osalta ja pikkuhiljaa pitäisi tehdä asialle jotain. Sen verran on kokemusta, että tiedän asian vaivaavan jonkun aikaa jos en tee mitään, joten ei sitä ratkaisua tällä kertaa kiitos. Miten lähestyisit melkein tuntematonta naista kuka on kuitenkin töissä samassa paikassa? Tänään minulla oikeastaan oli todella hyvä tilaisuus töiden jälkeen käydä vaihtamassa ajatuksia mutta päädyin vain kävelemään ohi. Mielessä kävi vain: PRKL!
Vaikka varmasti alitajunnassa kammoksun naaman menettämistä työpaikalla niin kuitenkin kuvittelen, että tällä kertaa yritän unohtaa sen. Mutta mieluiten lähestyisin kuitenkin ihan omassa rauhassa enkä kaikkien kuullen, parempi varmaan molempien kannalta.
Oletetaan, että saan vielä tilaisuuden lähestyä. Kannattaako pyytää numeroa, antaa oma numero vai kenties pyytää suoraan vaikka kahville tai muualle? Kyllä, olen huono lähestymään naisia. Miten olette tehneet työpaikkaihastusten kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pyydät kahville :) Sulla on paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää.
Näinhän se on, jos ei olisi voitettavaa niin en olisi pohtimassa tätä täällä. :) Nyt kun miettii niin asiat joita kadun elämässäni ovat pääasiassa niitä joita en ole tehnyt. Tehtyjä asioita, joita kadun on ihan vain muutama.
Onko kukaan murtanut jäätä muilla tavoin kuin kahvilla?
Kirjoita puhelinnumerosi pienelle lapulle ja ohikulkiessasi ojenna se hänelle. Hymyile samalla :-)
Meillä kun on työpaikan puhelimet niin otin työkaverin numeron (hän on mies ja minä nainen) omaan puhelimeen ja laitoin sille viestiä. Mutta mulla helpotti se kun olin tekemisissä vähän enemmän ja vähemmän hänen kanssa päivisin. Oikeastaan hän ehdotti mulle tapaamista mutta en uskaltanut eka. Meni aika kauan ennemmin mitä tuli taas viesti että ehtisinkö saunomaan. Silloin rohkaistuin ja menin. Oli mukava saunoa :) kokeilkaa sellastakin
Puhelinnumero lapulla kuulostaa vähän oikotie onneen-ratkaisulta. Voisin kai harkita sitä mutta tuntuu, että hän saattaisi arvostaa suorempaa lähestymistä.. tai selvähän tuokin on mitä haen jos numeron annan mutta ehkä olisi enemmän otettu kun olen saanut kerättyä rohkeutta kysyäkseni suoraan. :)
Sitä maailma tuskin tulee näkemään kun minä pyydän jotain saunomaan tuossa tilanteessa. :D Miksi et uskaltanut ensimmäisellä kerralla? Oliko silloinkin saunomiskutsu? Työpuhelimeenkin voisin tietysti soittaa mutta olisi melko todennäköistä, että hänellä on ympärillä muita kuuntelemassa.
Ja ei siis työskennellä toimistoympäristössä.
Vähän kyllä harmittaa kun menin pilaamaan hyvän paikan tänään.
No pyydä jo kahville!
Etpä ole se oikea nainen. En nimittäin ole nähnyt häntä aloitusviestin jälkeen.
Tekstisi kuulostaa lähes pelottavan tutulta, tosin käänteisesti... En haluaisi udella mutta missäköhän päin suomea tämä työpaikkasi on (tuskin firmaa sentään haluat julkistaa)?? Ja saako sen verran vielä kysyä, että missäköhän ikäluokassa sijaitset?
Hassua että jollain muullakin on niin samanlainen ongelma.....oikeastaan täysin sama :D
...ja kysy ihmeessä kahville tms. Naisen täytyy olla aika tunteeton jos ei osaa kohteliaasti kieltäytyä, mikäli häntä ei kiinnosta.
Varmaan sen verran yleinen tilanne, että melkein turha edes toivoa, että olet se kenestä puhun. :b Ellei sitten oikeasti käynyt jopa tuo eilinen tilannekin samana päivänä. :)
Kymenlaaksosta olen ja ikää on 20-30 välillä.
Vaikuttaa sen verran kiltiltä, että uskon kyllä saavani kohteliaan vastauksen ellei sitten mene ihan lukkoon. Eipä tullut mahdollisuutta tänään, siispä sitä oikeaa hetkeä odotellessa.
Joo, oikeassa olet: eli väärä henkilö ilmoittautuu, ja tilanne on pahuksen yleinen...
Se vaan jotenkin hätkähdytti, kun ihan sattumalta aloin lukea alotusviestiäs ja kokoajan eteenpäin lukiessani huomasin pelkkiä yhtäläisyyksiä.... Siis todellakin kaikki paitsi asuinpaikkas on samaa (vaikka K:llahan se minunkin työpaikkaihastukseni asuinpaikka alkaa) :D Mutta muuten: ikä, päivämäärät, ei-toimistotyö, se että sama työ mutta muuten lähes ventovieraita, ajatukses about kaikesta, ymsyms.
Itsekin nyt pähkäilen täällä saman probleeman kanssa :( Ootko aatellu tehä alotetta tai jtn? Joko pyysit kahville (tai mitä sitten ikinä suunnittelitkaa)? Itelläni ei oo minkäänlaista käsitystä mitä aion tehä......hohhoijjaa
Olisipa ollut helppoa kun olisit ollutkin oikea henkilö. :D
Vielä ei olla nähty tuon ensimmäisen viestin jälkeen mutta tarkoituksena olisi tosiaan tehdä asialle jotain kun saan mahdollisuuden. Helpottaisi kun tietäisi kuinka kauan hän on vielä töissä niin voisi odottaa hyvää hetkeä tiettyyn pisteeseen asti. Sitä tosin voisi kysyä ihan ohimennen smalltalkina jos ei muuten tule tilaisuutta.
Eiköhän meidän ole parasta vain oikeasti ottaa härkää sarvista. Ei se kuitenkaan väärin ole kysyä toista kahville jos on kiinnostunut, etenkin kun toinen osapuoli on vain kesätöissä. Ei ainakaan pitäisi tulla pidemmän kaavan kautta ongelmia työpaikalla.
Minä ainakin vihaisin itseäni, jos en saisi tätä tehtyä, olkoon se vastaus sitten kyllä tai ei. Pakko vain mennä kysymään josko lähtisi kahville töiden ulkopuolella ja toivoa etten mene ihan lukkoon itsekään. :P Voisi tehdä taustatutkimusta viihtyisistä kahviloista kun en niissä itse usein ole vieraillut...
Voihan vehnäleipä!
Mistä ihmeestä saisin itekki tollasen päättäväisen otteen tähä touhuu. En tietenkää väitä, että naiset ei voi tehdä alotetta, mut silti koen olevani jotenkin huonossa asemassa: siis tarkotan, että jos se mies ois kiinnostunu, ni eikö se vanhempana henkilönä ja ylipäänsä miehenä uskaltais tulla juttelee? Mutta onko se vaan niin, että nuoret miehet on ujoja?
Ja jos kuitenkin oon tehny keskustelussa alotteen jo huikeat 2 kertaa, ni pitäisikö jo tajuta, ettei hän ole kiinnostunut? Vaikka toisaalta mielestäni ihan selvästi hän on iloinen aina kun juttelen hänelle ja jutellessamme hän vaikuttaa selvästi siltä, ettei haluaisi minun poistuvan tilanteesta omiin työhommiini...
Hankalaa :( Mutta ellei ole liikaa vaivaa, niin et víitsisi antaa jonkinlaista miehistä näkökulmaa tilanteeseen?
Ja toivottavasti itse saat rohkealle aloitteellesi myöntävän vastauksen :D Mitäpä siinä menettää kun kuitenkaan itsetunto ei siitä ole kiinni...sitä yritän itsellenikin sanoa.
Voi tietysti olla, että hän on ujo. Veikkaan kuitenkin ettei hän ole ehkä ajatellut sinua muuna kuin työkaverina, mikä ei kuitenkaan tarkoita etteikö hän voisi olla kiinnostunut sinusta. Minä en ainakaan oletusarvoisesti vääntäisi toisen töissä jutustelua kiinnostukseksi vaan ihan viattomaksi jutteluksi. Ja jos hän kerran näyttää olevan iloinen kun menet juttelemaan niin tuskin pistäisi pahakseen jos juttelisitte töiden ulkopuolellakin.
Tosiaan oikeastaan mitään menetettävää sinulla ei ole. Anna mennä vaan ja tee aloite! :) Vaikka jostain utopistisesta syystä kieltäytyisikin (mitä en usko) niin olisi varmasti vähintään otettu kun lähestyit.