Olen ollut yhdessä poikaystäväni kanssa pian vuoden, mutta nyt ongelmaksi on noussut tämän kaverit. Viimeviikolla hän ilmoitti, että mikäli joutuisi valitsemaan minun ja parhaan kaverinsa välillä, ottaisi kaverinsa. En tiedä olenko itse odottanut liikoja tai suhtautunut suhteeseemme jotenkin väärin, mutta tuntui todella pahalta kuulla, että kaikkien niiden kirjeiden ja rakkauden tunnustusten jälkeen kaveri menisikin ohitseni. Onko tämä Suomessa yleinen arvojärjestys?
Toinen ongelma on poikaystäväni naispuoliset kaverit. Menneisyyden "sutinoista" huolimatta poikaystäväni viettää aikaa lähes päivittäin heidän kanssaan. Toinen on hänen työkaverinsa ja toinen naapuri.
Naapurin ja tämän siskon kanssa hän käy elokuvissa, uimassa, bilettää yhdessä muiden naapurien kanssa. Tämän jälkeen saan nähdä facebookista kuvia, joissa poikaystäväni on humalassa kyseisessä seurassa. Kyseinen naapuri lähettelee hänelle lähes päivittäin viestejä, joissa kyselee poikaystäväni ohjelmaa ja ehdottelee yhteisiä juttuja. Heidän välillään ei ole mitään, mutta minusta ei tunnu kivalta. Varsinkaan kun poikaystäväni lähtee kolmistaan kyseisten siskosten kanssa elokuviin, parturiin tai mihinkään muuallekaan kolmistaan.
Työkaverin kanssa suhde päättyi, koska poikaystäväni tapasi minut. Poikaystäväni oli itse laittanut tälle tytölle viestin, jossa kysyy ovatko he parhaita kavereita, josta tyttö innostuikin kovasti ja kutsu elokuviin kävi samantien. He eivät menneet, mutta yhteinen työpaikka epäilyttää muiden kuvioiden ohella.
Olemme nyt riidelleet muutaman päivän ja haluaisin kovasti korjata tilanteen ennalleen, mutta en haluaisi hyväksyä sellaista mikä satuttaa minua. Hän ei suostu jättämään pois hengailua esim kolmistaan pelkkien naapurin tyttöjen kanssa. Sanoo sen olevan hänen elämäänsä, mutta haluaa minun myös kuuluvan siihen..?
Poikaystäväni on kanadalainen ja sanoo, että tytöt ovat vai hänen kavereitaan ja hänen kulttuurissaan se on ok viettää aikaa yhdessä edellä mainitsemillani tavoin. Hänellä on myös miespuolisia kavereita. Olemme nuoria ja haluaisin todella korjata tilanteen, mutta niin ettei kukaan joudu kärsimään tai olemaan suhteessa vasten tahtoaan. Olemme yrittäneet puhua mutta hän vain suuttuu etten voi olettaa hänen jättävän kavereitaan ja suuttuu minulle. Hän alkaa vetää mukaan asiaan kuulumattomia asioita ja eksyy aiheesta:s
Olenko sairaalloisen mustasukkainen vai toimiiko hän väärin? Miltä tesitä tuntuisi ja mitä tekisitte tilanteessani?
Toinen ongelma on poikaystäväni naispuoliset kaverit. Menneisyyden "sutinoista" huolimatta poikaystäväni viettää aikaa lähes päivittäin heidän kanssaan. Toinen on hänen työkaverinsa ja toinen naapuri.
Naapurin ja tämän siskon kanssa hän käy elokuvissa, uimassa, bilettää yhdessä muiden naapurien kanssa. Tämän jälkeen saan nähdä facebookista kuvia, joissa poikaystäväni on humalassa kyseisessä seurassa. Kyseinen naapuri lähettelee hänelle lähes päivittäin viestejä, joissa kyselee poikaystäväni ohjelmaa ja ehdottelee yhteisiä juttuja. Heidän välillään ei ole mitään, mutta minusta ei tunnu kivalta. Varsinkaan kun poikaystäväni lähtee kolmistaan kyseisten siskosten kanssa elokuviin, parturiin tai mihinkään muuallekaan kolmistaan.
Työkaverin kanssa suhde päättyi, koska poikaystäväni tapasi minut. Poikaystäväni oli itse laittanut tälle tytölle viestin, jossa kysyy ovatko he parhaita kavereita, josta tyttö innostuikin kovasti ja kutsu elokuviin kävi samantien. He eivät menneet, mutta yhteinen työpaikka epäilyttää muiden kuvioiden ohella.
Olemme nyt riidelleet muutaman päivän ja haluaisin kovasti korjata tilanteen ennalleen, mutta en haluaisi hyväksyä sellaista mikä satuttaa minua. Hän ei suostu jättämään pois hengailua esim kolmistaan pelkkien naapurin tyttöjen kanssa. Sanoo sen olevan hänen elämäänsä, mutta haluaa minun myös kuuluvan siihen..?
Poikaystäväni on kanadalainen ja sanoo, että tytöt ovat vai hänen kavereitaan ja hänen kulttuurissaan se on ok viettää aikaa yhdessä edellä mainitsemillani tavoin. Hänellä on myös miespuolisia kavereita. Olemme nuoria ja haluaisin todella korjata tilanteen, mutta niin ettei kukaan joudu kärsimään tai olemaan suhteessa vasten tahtoaan. Olemme yrittäneet puhua mutta hän vain suuttuu etten voi olettaa hänen jättävän kavereitaan ja suuttuu minulle. Hän alkaa vetää mukaan asiaan kuulumattomia asioita ja eksyy aiheesta:s
Olenko sairaalloisen mustasukkainen vai toimiiko hän väärin? Miltä tesitä tuntuisi ja mitä tekisitte tilanteessani?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei... Miten voit korjata tilanteen, kun et ole sitä rikkonutkaan?
Poikaystäväsi käsitys parisuhteesta on erilainen kuin sinulle / varmaankin suurella osalla meistä... En minä ainakaan hyvällä katsoisi, jos seurustelukumppani jättäisi minut hengailujensa ulkopuolelle kerta toisensa jälkeen - ja vielä sanoisi, että jos pitäisi valita minun ja pashaan kaverinsa välillä, valitsisi kaverin..!
Poikaystävälläsi on näytön paikka: haluaako sinun kuuluvan elämäänsä vai ei?
Hengailut muiden kanssa pitää pystyä sovittamaan yhteen sinuakin tyydyttävällä tavalla! Mikset sovi samaan seurueeseen, kun poikaystäväsi heiluu naapurin tyttöjen kanssa leffassa, uimassa ja bilettämässä?
Ottaako poikaystäväsi huomioon sitä, että sinä olet SUOMALAINEN ja täällä on kuitenkin vähäsen eri "kulttuuri" kuin hänellä? Ikävästi jättää huomioitta sinut tuohonkin (teko)syyhyn nojaten...
Et ole mielestäni sairaalloisen mustasukkainen, vaan ainoastaan nuori nainen, joka haluaisi seurustella KUNNOLLA eikä vain puolella teholla toisen huomion rieppeitä kokoillen.
Olen itse sen verran "tuittupää", että jollei tilanne parilla "maininnalla" muuttuisi = poikaystävä alkaisi huomioida minua paremmin, lähtisin kävelemään. Aivan varmasti maailmassa on sellaisiakin, jotka ymmärtävät seurustelun merkityksen!
Kun hänkään ei koe rikkoneensa mitään?
Hän on nyt luvannut yrittää jättää hengailut pelkästään tyttöjen kanssa. En mahdu mukaan porukkaan koska kyseessä on tiivis kaveriporukka jotka asuvat samalla kadulla. He eivät myöskään ehdottele mitään kun tietävät minun olevan poikaystäväni kanssa. Puolisen vuotta sitten yseinen naapuri kehtasi vielä käyttää minua poikaystävääni vastaan saadakseen tämän ystävyyden takaisin yhtä läheiseksi kuin mitä se oli ennen kuin tulin kuvioihin.
Hän todella haluaa minun kuuluvan elämäänsä, mutta kanadassa on kuulemma normaalia että paras kaveri menee seurustelu kumppanin ohi. Hän sanoo että näin on ollut koko seurustelumme ajan eikä mikään tulisi muuttumaan. En vain tiedä pystynkö itse ajattelemaan suhteestamme samalla tavalla kuin ennen.
Hän sanoi että ennen kuin menisimme naimisiin paras kaveri tulisi menemään aina ohi. Hassua tilanteessa on se, että hän myöntää ettei kyseinen kaveri tunne häntä paremmin kuin minä, eikä hän kaveriaan paremmin kuin tuntee minut. Kyseinen "sääntö" on kehitelty hänen ollessaan 15 kun hänellä oli kinaa jostakin tytöstä tuolloisen "parhaan kaverinsa" kanssa, johon ei juuri pidä enää edes yhteyttä.
Hän on kuitenkin hyvä ja välittävä poikaystävä enkä haluaisi luopua hänestä tämän takia. Hän on muuttanut usein pieniä asioita vuokseni koska olen suomalainen, joten en voi sanoa etteikö hän välitä kulttuuristani. Hän on auttanut minua kaikessa mahdollisessa ja tehnyt vuokseni enemmän kuin kehtaisin pyytää. Mutta sitten hän vetää mukaan mitä olen muuttanut hänen vuokseen, mikä ei todella ole paljon, vaikka olen kyllä yrittänyt. Kyseiset asiat eivät kuitenkaan puolin eikä toisin vastaa tätä "paras kaveri ohi" -asiaa.
(Minun mielestäni, poikaystäväni saattaa kokea toisin)
On petetty olo, mutta haluaisin kuitenkin pyrkiä pääsemään yli ja jatkaa suhdettamme sellaisena kuin se oli. Kokemuksia tälläisestä tunteesta?