Mä en tiiä kelle tästä sanoisin joten kirjoitan tänne, helpompaa näin nimettömänä..
Olen 34 vuotias mies ja minulla on 24 vuotias avovaimo/kihlattu. Meillä on 1,5 vuotias poika.
Puolisoni on siitä lähtien kun poikamme täytti 9kk käynyt kerran kuukaudessa kavereidensa kanssa viihteellä. Baari-ihminen hän ei ole, mutta ovat aina jonkun kaverin luona ja kaupungilla saattavat kans pyöriä..
Itse en pidä siitä ollenkaan. useinhan hän ei ole siis viihteellä, mutta mun mielestä ei tarvitsisi käydä edes kerran kuussa. En käy itsekään eikä mua kiinnosta olla muiden kanssa kuin perheen kesken.
Huomenna hän olisi taas menossa, tällä kertaa mökille.
Naisporukallahan he vain ovat eikä puolisoni ole minua koskaan pettänyt.
Jotenkin minua kai vain risoo se että hän haluaa lähteä illaksi pois luotamme, siis minun ja pojan kun itse taas en lähtisi illaksi pois kuin pakosta.
Joo, vaikuttaahan tähän nää seikat että hän on nuorempi ja häntä kiinnostaa kavereidenkin kanssa oleminen.. Mulla itellä ei kavereita hirveämmin ole ollut vuosiin enkä kaipaakaan. kai minä salaa toivoisin että puolisonikin luopuisi muista ja olisimme vain yhdessä.
Oonko mä nyt ihan tyhmä kun en haluaisi vaimon käyvän ulkona ystävien kanssa? Eri asia joskus päivällä jossain lenkillä, kahvilla..
Olen 34 vuotias mies ja minulla on 24 vuotias avovaimo/kihlattu. Meillä on 1,5 vuotias poika.
Puolisoni on siitä lähtien kun poikamme täytti 9kk käynyt kerran kuukaudessa kavereidensa kanssa viihteellä. Baari-ihminen hän ei ole, mutta ovat aina jonkun kaverin luona ja kaupungilla saattavat kans pyöriä..
Itse en pidä siitä ollenkaan. useinhan hän ei ole siis viihteellä, mutta mun mielestä ei tarvitsisi käydä edes kerran kuussa. En käy itsekään eikä mua kiinnosta olla muiden kanssa kuin perheen kesken.
Huomenna hän olisi taas menossa, tällä kertaa mökille.
Naisporukallahan he vain ovat eikä puolisoni ole minua koskaan pettänyt.
Jotenkin minua kai vain risoo se että hän haluaa lähteä illaksi pois luotamme, siis minun ja pojan kun itse taas en lähtisi illaksi pois kuin pakosta.
Joo, vaikuttaahan tähän nää seikat että hän on nuorempi ja häntä kiinnostaa kavereidenkin kanssa oleminen.. Mulla itellä ei kavereita hirveämmin ole ollut vuosiin enkä kaipaakaan. kai minä salaa toivoisin että puolisonikin luopuisi muista ja olisimme vain yhdessä.
Oonko mä nyt ihan tyhmä kun en haluaisi vaimon käyvän ulkona ystävien kanssa? Eri asia joskus päivällä jossain lenkillä, kahvilla..
Vastaukset 9
Vanhimmat
En sanoisi että kyse on tyhmyydestä, mutta ehkä sinun kannattaisi miettiä asiaa siltäkin kannalta että ehkä se kerran kuukaudessa ns. perheetön ilta on eräänlaista akkujen latausta? Tälläinen tulee minulle mieleen ihan omaan kokemukseen vedoten.
Meillä miehen kanssa oli sopimus esikoisen synnyttyä että molemmat saavat kerran kuukaudessa mennä viihteelle ilman muksua tai parempaa puoliskoa. Vaikka oman perheen kanssa vietetty aika on parasta mitä tiedän, on välillä kiva nollata aivot ja keskittyä vähemmän tärkeisiin juttuihin ja olla itsekäs nautiskelija.
Tosin jos sinua harmittaa kovasti asia voisit yrittää puhua avokillesi? Tai pidät kerran kuussa minä-illan, jolloin teet sitä mitä sinä haluat? Tai laatuaikaa kahdestaan poikasi kanssa, sillon kun avokki on viihteellä?
että ihan 34 v mies tänne kirjoittaa.miten tää nyt jotenkin haiskahtaa niinku pesemättömälle p...lle.noh,jos tää muija jotain nyt ottaa onkeensa on se varmaan ulko-ovi.
Taidat olla läheisriippuvainen. Ihan sairasta olla neljänseinän sisällä ilman sosiaalisia suhteita. Lapsi on vielä pieni. Itsekkin siitä ulos, ystäviä ja sosiaalisia kontakteja lisää, kestää avioliittokin kauemmin.
Käyköön missä huvittaa. Mitä tuosta välität?
Kyllä minäkin saan omaa aikaa viettää, vaimoke välillä meinaa oikein väkisin tunkee pihalle, puhuu just tuosta että tuun ihan höperöks jos oon vaan aina sisällä saati muiden seurassa.. Painun aina omia harrastuksia harrastamaan joita harrastan kyllä yksinäni, joskus on velipoika matkassa.
Jos puolisosikäy kerran kuussa tyttöjen kanssa virkistäytymässä -en näe sitä ongelmana.,paitsi jos siihen liittyy alkon käyttöäa ja krapulapäivää.Kyllä vaikuttaa hieman että 24v on bailausiässä? Teillä on kuitenkin ikäeroa 10v joten puolisosi on vielä ehkä nuorisovaiheessa..Voit toki sanoa mielipiteesi ja pyytää häntä käymään vaikka päiväsaikaan? Naiset kuitenkin kaipaavat sitä "löprpöttelyrinkiä" :) Itse en ihan noin usein käynyt iltaa istumassa kun lapseni olivat pieniä.Keskustelun paikka!
Jos kyse on vain yhdestä illasta kuukaudessa niin onko se niin vakavaa? Jos puolisosi tulee siitä onnelliseksi. Lopenhan se on eduksi sinullekin, kun takaisin tulee "tuulettunut" puoliso, joka jaksaa taas olla iloinen ja tyytyväinen. Mutta jos asia sinua kovasti häiritsee eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa... Yrittää keskustella asiasta ja päästä järkevään ratkaisuun tai tyytyä kohtaloon. Ei toista kuitenkaan kannata kahlita kotiin, jos hän haluaa käydä ystävien kanssa.
Mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että 24-vuotias pääsee kerran kuukaudessa tuulettumaan kavereidensa kanssa. Hän on kuitenkin siinä iässä, että monet kaverit ovat vielä lapsettomia ja pääsevät menemään vaikka joka viikonloppu. On ymmärrettävää, että avokkisi haluaa joskus heidän mukaansa.
Kavereiden luona kyläily ja kaupungilla oleminen on aika harmitonta huvia. Älä ota turhaa stressiä vaan päästä puolisosi menoihinsa ja kehittele välillä itsellesikin muuta tekemistä. Ei perhe-elämän tarvitse olla ihmisen elämän ainut sisältö, vaikka lapsia onkin.
Lapsenne on vielä sen verran pieni, että puolisosi on varmaankin hänen kanssaan vielä kotona, kun sinä käyt töissä? Varsinkin jos tilanne on näin, en yhtään ihmettele, että haluaa kerran kuukaudessa vähän tuulettumaan. Jos on kaikki päivät kotona lapsen kanssa, kaipaa varmasti välillä vähän irtautumista. Kyseessä on kuitenkin vain yksi ilta kuukaudessa, eikä hän edes riehu baareissa vaan on ystäviensä kanssa. Eihän tuossa mitään pahaa ole. Sunhan ei ole pakko käydä missään, jos ei huvita, ja se on toki hienoa, että perhe on sulle ykkönen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö puolisollesi kaikkein tärkeintä olisi juuri te, vaikka hän kerran kuukaudessa tekeekin jotain muuta muiden ihmisten kanssa. Ei sekään ole mun mielestä paras mahdollinen tilanne, että se oma maailma on niin pieni, ettei siihen mahdu kuin oma koti ja oma pieni perhe. Ihan hyvä on olla vähän muitakin ihmiskontakteja ja aktiviteetteja. Se varmasti auttaa häntä jaksamaan välillä mahdollisesti raskaankin tai puuduttavan arjen keskellä. En siis edes ajattelisi kieltäväni puolisoltani vastaavanlaista henkireikää.