Mitä tehdä...Olemme sopineet mieheni kanssa, että kerran kuussa hän saa juoda ja käydä baarissa. Nyt kuitenkin hän ei enää pidä siitä kiinni van juo milloin haluaa. kun sanon hänelle siitä, hän vastaa todella vittumaisesti minulle takaisin. mm. "en minä kunnolla edes saanut juoda viime viikonloppuna" vaikka oisi ollut änkyräkännissä. toisinaan väittää ettei mitään sopimuksia edes ole. olen oikeasti niin onneton suhteessamme, että mietin työkavereistanikin miestä itselleni.. olimme erossa puoli vuotta sitten, yksi syy eroon oli alkoholi. en jaksa katsella kännistä naamaa joka viikonloppu. kaiken lisäksi hän haukkuu minut aina kun humaltuu kunnolla. itse kun ota, olen nukkumassa jo viimeistään kahdelta, en hauku ketään ja olen nätisti. kaikista eniten loukkaa se, ettei minun tunteita oteta huomioon. luulenpa, että jos sama malli jatkuu, jätän hänet. taas...
Alkoholi -> viholliseni
ameelia
5834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkoholismi on sairaus, itseaiheutettu, sen kantaja on itse varmasti ollut tietoinen siitä minkä tien on valinnut elämälleen. Olen kokenut ihan saman, olin avoliitossa 5v. alkoholistin kanssa. Naiiviudessani kuvittelin että kunhan rakastan tarpeeksi ja välitän hän muuttaa tapansa ja voimme aloittaa terveen parisuhteen. Miten väärässä olinkaan! Meilläkin oli kaikenmoisia sopimuksia, lupauksia ja kompromisseja... näihin tämä sankari vaan ilmoitti kylmästi jokaisen ryyppyreissun jälkeen että lupauksethan on tehty rikottavaksi! Ainoa positiivinen asia mikä tästä suhteesta syntyi, oli poika joka on nyt 13. Exäni viettää edelleenkin yhtä alkoholintäyteistä elämää, ja ei pidä poikaansa muuten yhteyttä kuin kännissä, puhelimitse. Joka kerta lupailee pojallekin tulevansa käymään, vievänsä hänet syömään etc. niitä lupauksia ole koskaan pitänyt. Poika on jo itse sen ikäinen ettei korvaansa lotkauta isänsä jutuille. Toisin sanoen poika on hyväksynyt sen että isää hänellä ei ole. Sääli...
Nyt eksyin ehkä aiheesta. Eli, neuvoni on se että yrittäisit kaikin keinoin eroon miehestäsi, sillä hänelle on dokaaminen, kaverit (ja joillekin toiset naisetkin) ovat paljon tärkeämpiä kuin se oma puoliso. Meillä suhde kesti 5 vuotta ja viimeinen vuosi oli pelkkää kidutusta, sillä hänen onnistui täysin tappamaan tunteeni häntä kohtaan. En tuntenut rakkautta enkä myöskään vihaa, halusin hänet vaan pois luotani mitä pikimmin. 4vuotta silti jaksoin rakastaa, jota en voi tänä päivänä ymmärtää sitä itsestäni! Joka toinen viikko hänellä oli tilipäivä , ja kävi yleensä nostamassa kaikki rahat tililtä jo heti Perjantaina, pitihän olla rahaa tarpeeksi koko viikonlopulle kavereille tarjoiluun, takseilla ajeluun ja siihen itse dokaamiseen, kunnes sammui tai heitettiin kapakasta ulos. Tästä liikeni ehkä 100mk vaippoihin ja ruokaan. Laskuista oli sopimus että ne maksetaan kaikki puoliksi, yleensä en saanut penniäkään nähin rahaa. Velkaa hän jäi minulle tuhansia markkoja. Kyllä harmittaa näin jälkeen päin, miten tyhmä ja sinisilmäinen olin. Tiedän ainakin että vastaisuudessa pysyn kaukana alkoholi-ongelmaisista ihmisistä... miehistä sekä naisista.
Laihduin tänä aikana ainakin 10kg, ruokahalua eivaan ollut. Henkisesti en meinannut jaksaa, olin ihan rikki! Sisarukset ja vanhemmat asuivat toisella paikkakunnalla, ystävilläkään ei aina liiennyt aikaa minun ongelmiin. Kanssasisaria on suomessa varmaan lukematon määrä, tätä en silti toivoisi kenenkään kokevan, heille toivon vaan tarpeeksi voimia suhteesta irti pääsemiseen. Rakkaus tätä henkilöä kohtaan vei kaikki voimani, ne tuli pikkuhiljaa takaisin, kun rakkaus kuoli. Luulin kyllä yhdessä vaiheessa etten pääsisi siitä helvetistä koskaan ulos.
huh huh kuinka tuttua. 2 v. avioliittoa takana, 6. raskaus kk menos ja mies tuurijuoppo.kun dokaus loppuu niin ollaan niin ihania.ja sitten taas romahdus.en luota enää mihinkään.olen saanut tarpeekseni.oma koti haussa.mulle ja vaaville. alkoholistin kanssa ei voi elää NORMAALIA ELÄMÄÄ.se on totuus.se on joko aivan ihanaa ja sitten taas yhtä helvettiä. haluan rauhaa. enkä tällaista loppu elämää. pitää olla vahva.voimia kaikille!
Mahtavaa kun on noin vahvoja ihmisiä olemassa! Kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle!!!
vittuako sitä pitää alkaa juopon kans tekemää lapsia. ja ameelian mies ei kyllä kovin alkkikselta kuulosta jos juo noin harvoin.
Kysyisin mielipidettä, missä menee alkoholistin ja norm. käyttäjän raja? Mieheni juo viikossa vähintään viitenä päivänä noin kaksi litraa olutta eikä pidä sitä kohtuuttomana.Tätä on jatkunut jo vuosia... Ilman sitä hän ei pysty olemaan-sitä hankitaan vaikka millä verukkeella , eikä sopimuksista pidetä yhtään kiinni... Takana 17 vuotta yhteistä eloa ja nyt harkitsen eroa, en jaksa enää pullojen kilinää, muusta puhumattakaan....