Olen ollut nyt reilun vuoden avoliitossa puolisoni kanssa ja meillä on yhteinen muutaman kk ikäinen lapsi. Asiat ei kuitenkaan mielestäni ole niin kuin ne pitäisi..
Elikkä suhteen alkaessa puolisoni oli minulle hyvä ja hellä, ei lyönyt, uhitellut eikä haukkunut tms.. Sain tietää olevani raskaana ja yhteinen päätös oli että lapsi pidetään ja molemmat olivat asiasta onnellisia. Mieheni lupasi vähentää juomista odottamisen ja lapsen syntymän vuoksi ja olla minulle tukena. Muutimme yhteen ja sain pettyä saman tien, lupauksia hän ei siis pitänyt. Lasta odottaessani miehelläni ei ollut töitä, hän joi päivästä toiseen ja välillä piti muutaman päivän tauon, hän käyttäytyi väkivaltaisesti minua ja muita läheisiä kohtaan. Miehestäni huhuttiin kaupungilla, että hän olisi narkkari jne. Puolustin häntä henkeen ja vereen, koska itse olen aina ollut huumeita vastaan ja tulen olemaankin joten en halunnut uskoa mitään tällaista hänestä. Samat huhut jatkui kuukausia kunnes.. Tulin eräänä viikonloppuna kotiimme jossa tiesin mieheni olevan humalassa.. Löysin mieheni piikittämästä itseään......... Sinä iltana lähdin ovet paukkuen enkä tullut kotiin yöksi.. Aamulla mies selvitti minulle asian ja kertoi tehneensä tätä jo jonkin aikaa. Mies lupasi, että jos jään hän lopettaa.. jäin, mutta mies tekee tätä samaa edelleen, mutta "salaa" minulta. Näen hänen silmistään kun hän on jotan ottanut/tehnyt mutta hän vain selittelee ja laittaa väsymyksen piikkiin kaiken. kertokaa joku viisas mitä teen. Minä kärsin tilanteesta, lapsemme kärsii vaikkei paljoa vielä ymmärräkkään.. Ahdistaa..
Elikkä suhteen alkaessa puolisoni oli minulle hyvä ja hellä, ei lyönyt, uhitellut eikä haukkunut tms.. Sain tietää olevani raskaana ja yhteinen päätös oli että lapsi pidetään ja molemmat olivat asiasta onnellisia. Mieheni lupasi vähentää juomista odottamisen ja lapsen syntymän vuoksi ja olla minulle tukena. Muutimme yhteen ja sain pettyä saman tien, lupauksia hän ei siis pitänyt. Lasta odottaessani miehelläni ei ollut töitä, hän joi päivästä toiseen ja välillä piti muutaman päivän tauon, hän käyttäytyi väkivaltaisesti minua ja muita läheisiä kohtaan. Miehestäni huhuttiin kaupungilla, että hän olisi narkkari jne. Puolustin häntä henkeen ja vereen, koska itse olen aina ollut huumeita vastaan ja tulen olemaankin joten en halunnut uskoa mitään tällaista hänestä. Samat huhut jatkui kuukausia kunnes.. Tulin eräänä viikonloppuna kotiimme jossa tiesin mieheni olevan humalassa.. Löysin mieheni piikittämästä itseään......... Sinä iltana lähdin ovet paukkuen enkä tullut kotiin yöksi.. Aamulla mies selvitti minulle asian ja kertoi tehneensä tätä jo jonkin aikaa. Mies lupasi, että jos jään hän lopettaa.. jäin, mutta mies tekee tätä samaa edelleen, mutta "salaa" minulta. Näen hänen silmistään kun hän on jotan ottanut/tehnyt mutta hän vain selittelee ja laittaa väsymyksen piikkiin kaiken. kertokaa joku viisas mitä teen. Minä kärsin tilanteesta, lapsemme kärsii vaikkei paljoa vielä ymmärräkkään.. Ahdistaa..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mieheni on kyllä nyt töissä eli viikot ilman alkoholia ainakin, mutta viikonlopun hän juo ja uhkailee ja haukkuu huoraksi ja soittelee exilleni ja uhoaa hakata heidät, koska olen ollut joskus jonkun muunkin kanssa ennen häntä. Hän myös suututtuaan heittii tavaroita minua kohti ja tulee pullistelemaan naamani eteen ja kyselemään "Meinaatko uskaltaa lähteä. Sinuna en lähtis ja lasta muuten et vie" Ja jos sopu saadaan aikaan niin hänen ollessa humalassa se sopu kestää sillon sen 2 minuuttia kunnes hänen mieli taas muuttuu uudestaan.. Monena viikonloppuna olen lähtenyt keskellä yötä lapsen kanssa juosten ystävilleni karkuun miehen käytöstä..
Lähde pois miehesi luota ja rakenna itsellesi ja lapselle turvallinen elämä.
Itse olin aikanaan vastaavassa tilanteessa, tosin huumeina mieheni käytti psyykelääkkeitä. Neljä vuotta kuuntelin lupauksia muutoksesta ja uskoin että toinen oikeasti haluaa muuttua. Silmäni aukesivat kun yhteinen lapsemme oli vuoden ja löysin lukottomasta yöpöydän laatikosta mieheni "lääkevaraston" jossa oli 150kpl iloisen kirjavia pillereitä minigrip pussissa. Lapsi olisi milloin tahansa saattanut ne löytää ja yksikin pilleri olisi voinut olla hänelle hengenvaarallinen. Ennen tätä mieheni oli vuoden verran uhannut tekevänsä itsemurhan jos hänet jätän. Tunsin kuitenkin että äitinä olen vastuussa lapsen hengestä ja hyvinvoinnista ja se menee kaiken muun edelle.
Lääkkeet löydettyäni etsin hänelle viikossa vuokra-asunnon, pakkasin tavaransa ja muutin hänet sinne.
Tästä on nyt 14 vuotta, ja kertaakaan en ole katunut. Lapseni on saanut elää turvallisen lapsuuden tasapainoisessa yhden vanhemman kodissa. Tapaa myös isäänsä säännöllisesti.
Ole rohkea ja tee päätös joka on lapsen ja sinun kannalta paras.
Monet kerrat olen katsonut jo vuokra-asuntoja kunnes mies on tullut kotiin täysin selvinpäin ja yhdessä olo on luistanut, mutta seuraava päivä jälleen aivan erilainen. Silmät näyttää samalta kuin kuolleella ihmisellä, käytös on sekavaa ja varmasti valehtelun vuoksi jännittynyttä. Tuli kamala olo kun aloin ajattelemaan, että jos lapsi löytäisi jotain kyseisiä lääkkeitä mitä hän piikittää ja lapsi söisi ne.. En antaisi ikinä itselleni anteeksi sitä jos nyt en lähde. Monet on minulle sanonut, kerran narkkari ikuisesti narkkari ja näinhän se karu totuus varmasti menee. :S Itse olen vain lupausten myötä odottanut sitä muutosta ja aina olen kuitenkin joutunut pettymään. Tätä mies myös uhkaa että juo itsensä hengiltä jos hänet jätän ja siksi on älyttömän hankala ajatella lähtöä.. illalla kun saan lapsen nukkumaan alkaa vain oma mietiskely asian suhteen ja sekava tila sekä ahdistuneisuus. Olen niin vastaan tällaisia juttuja ja sitten oma avopuoliso paljastuu yhdeksi heistä...
Siksi minäkin aikanaan vuoden niitä itsemurhauhkauksia kuuntelin. Mutta lääkkeet löytäessäni tajusin, että jos lapsi niihin kuolee niin silloin kuolemme kaikki kolme... Lapsen hyvinvoinnista vanhempi on vastuussa, mutta en minä etkä sinä ole vastuussa toisen aikuisen ihmisen ratkaisuista.
Minun exäni ei tuolloin päätynyt uhkaustaan toteuttamaan. Tilanteessa varmaan auttoi se, että parissa viikossa löysi uuden naisen elämäänsä. Tosin tällä uudella oli sitten sama helvetti edessä.
Minä uskoin niitä lupauksia pitkään. Jälkeenpäin tajusin, ettei hän niitä tarkoittanut edes luvatessaan, vaan olivat keino saada tilanne hetkeksi rauhoittumaan.
Toivon, että löydät sisäisen naarastiikerisi joka huolehtii ensisijaisesti lapsensa tarpeista ja suojelee häntä. Jo pieni vauva, vaikka ei ymmärräkään niin aistii pelon ja ahdistuksen ja se vahingoittaa pahimmassa tapauksessa lapsen kehittyviä aivoja niin ettei perusturvallisuuden tunne pääse normaalisti kehittymään. Lähde siis niin pian kuin on mahdollista ja suojele myös itseäsi väkivallalta.
Ehdotan, että et kerro miehellesi että olet lähdössä vaan otat yhteyttä kotipaikkakuntasi sosiaalipäivystykseen ja sitä kautta voit päästä turvakotiin lapsen kanssa. Käytte sitten myöhemmin jonkun toisen kanssa hakemassa isommat tavarasi pois, tai jos on tarve häätää mies asunnosta niin pidä kuitenkin huoli että et yksin mene sinne riitelemään. Ota yhteyttä myös AA-kerhoon tai muuhun vastaavaan josta voit saada vertaistukea päihdeongelmaisen läheisenä. Ehkä sinulle ensin vastannut voisi ottaa yhteyttä vaikkapa sähköpostilla tms ja antaa vertaistukea? Jos ei, löydät varmasti vertaistukea saman kokeneista naisista sosiaalipäivystyksen tai muun tahon kautta.
Kun tilanne on rauhoittunut, ja olet saanut etäisyyttä asiaan, voit lähettää miehellä vaikka postissa esitteitä päihdeongelmaisille tarkoitettuihin hoitopaikkoihin ja ilmoittaa että lapsen hän näkee kunhan ensin hoitaa itsensä kuntoon.
Kovasti tsemppiä, kyllä sä pääset tuosta ihan varmasti! Muista, että mies on aikuinen ja vastuussa tekemisistään ja että huumeissa oleva ihminen voi olla arvaamaton ja mielialat vaihtua nopeastikin kiltistä aggressiiviseksi ( varsinkin jos päihteet on lopussa ). Mies voi aina hakeutua hoitoon jos todella sinua rakastaa ja välittää lapsestaan. Teot puhuu, ei sanat.
Mikäs ihme tuo nyt on. Naiset rakastaa juoppoja ja väkivaltaisia miehiä. Sit ne uskoo kaiken mitä mies selittää. Olen varma että et vaihtaisi miestäsi minuun vaikka olen mukava, en juopottele kun harvoin, en ole väkivaltainen enkä rikollinen narkkari. olen liian kiltti ja mukava joten naiset ei tykkää musta.
Kiitos vastauksista! Ajatukset alkavat jo avautumaan paremmin kun kuulee jonkun kohtalontoverin mielipiteen asiaan. Kaikki helpottaisi puolella kun kuulisin koko totuuden hänen suustaan ja pystyisin poistumaan lapsen kanssa ilman mitään arvailuja, koska minusta vain tuo valehteleminenkin sattuu todella paljon. Kun mieheni kerta tietää sen, että asiasta en pidä enkä halua olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä joten jos hän ei voi olla irti huumeista niin miksi jää minua kiusaamaan. Todella inhottavaa ja rasittavaa. Periaatteessahan se totuus ei muuta mitään. Kaikki paistaa läpi koko ihmisen kuitenkin vaikka kuinka asiaa peitteleekään. Aina on ollut sama tekosyy jos on ruisku jostain löytynyt "mun piti hävittää se. Ei se mun ole oikeastikkaan. En oo mitään tehny. Usko nyt se ei ole mun, mun piti vain hävittää se" Jooojoojooo ja joo. Niiin kuultua.,
" Kaikki helpottaisi puolella kun kuulisin koko totuuden hänen suustaan ja pystyisin poistumaan lapsen kanssa ilman mitään arvailuja, koska minusta vain tuo valehteleminenkin sattuu todella paljon. Kun mieheni kerta tietää sen, että asiasta en pidä enkä halua olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä joten jos hän ei voi olla irti huumeista niin miksi jää minua kiusaamaan "
Hei älä vaaranna itseäsi ja lastasi nyt minkään totuuksien takia tai jälkipuinnin tarpeen takia, niiden aika on myöhemmin jos nyt milloinkaan saa kaipaamaansa totuutta sekavasta valehtelijasta irti. Jos jotain oon oppinut elämästä niin päihdeongelmaiselta tai muulta joka on kertaalleen osoittautunut epäluotettavaksi on turha jäädä oottamaan mitään totuutta tai aitoa anteeksipyyntöä.
Sitä paitsi nyt on AKUUTTI tilanne joka kannattaa purkaa. Onhan sulla koko loppuelämäs aikaa aikuisten kesken tuo selvittää myöhemminkin. Ei kai sun tarvitse siellä sen vuoksi asua? Ainahan voi käydä niin, että mies lähdöstäsi säikähtää ja menee hoitoon, ja voitte sitten muutaman vuoden kuluttua kun hän on varmasti kuivilla yrittää uudestaan jos haluat. Mutta älä tee sitä iänikuista naisten virhettä että jäät nyt sinne kuuntelemaan kakkapuheita. Siitä kärsii lapsi.
Kunhan saat tuohon vähän etäisyyttä niin näät itsekin että oli oikea ratkaisu jäädä. Älä käytä lähtemistä uhkailuna ja pelivälineenä, vaan lähde nyt ihan oikeasti vaan sieltä ja setvi asiat myöhemmin turvallisemman välimatkan päästä.
Ei tarvitse sitten kun lapsi on teini/aikuinen kärsiä siitä tuskasta ja vihasta, että äiti mikset lähtenyt ja minua suojellut.
PäihdeperheenLapsi80, Puhut myös asiaa! Juuri tällaisia neuvoja halusin kuulla, koska mielessäni on niin paljon ajatuksia asiasta etten saa enään mitään kokoon/järjestykseen, että pystyisin ajattelemaan järkevästi. Näistä on paljon apua ja pystyn pikku hiljaa ajattelemaan rauhaa ja rakkautta ihan kahden lapsen kanssa. Ja todellakin näin on, isä ei lasta nää ennen kuin hoitaa itsensä kuntoon. Mies on uhitellut kyllä keksivänsä minusta jotain täyttä soopaa olevaa paskaa sossun akoille, että hän saisi lapsen itselle jos ero tulee. MUtta kumpaa uskotaan ennemmin rehellistä, lastansa ajattelevaa äitiä vai isää joka ei lasta oikeastaan edes huomaa muuta kuin silloin tällöin ja sekoilee aineisa ja kännisä kotona jossa myös pieni lapsi on jne jne..... Ja sinä Täysin nolla... Sun laisia kommentteja en täällä halunnut nähdä, ei paljoa tuollainen lohduta. Samoja paskoja te kaikki miehet ootte joten ku tästä yhestä pääsen eroon niin se oli sitte vihon viiminen äijä ja uutta ei tule....
selityksiä näillä epäluotettavilla löytyy aina. Minä en exäni sanaan luota vieläkään...
Toinen vastaaja tuossa yllä antoi tosi hyvät toimintaohjeet. Tilanteessasi ammattiapu lähdön hetkellä on varmasti paras ja turvallisin keino, sosiaalipuoli auttaa kyllä siinä sinua ja pikkuista.
Minä sain aikanaan lapsen yksinhuoltajuuden isän psyyke- ja päihdetilanteen perusteella ja hän tapasi lasta vain valvotusti.
Toki elämä pienen lapsen kanssa kaksin on raskasta, mutta silti se oli paljon kevyempää kuin siinä ainaisessa epävarmuudessa eläminen. Meillä tilanne on se, että lapsi ei tänä päivänäkään tiedä mitä elämä oli hänen ekan elinvuotensa aikana. Otin tosi tiukan linjan tapaamisiin heti, jos isä oli vaikka desinkin olutta ottanut tapaamaan tullessaan, tapaaminen peruuntui. Otti opikseen parista kerrasta ja on sen jälkeen aina tavannut lasta selvänä.
Ole rohkea ja lähde!
Etsin sulle vähän sivuja, muista että moneen paikkaan voi ottaa myös anonyymisti yhteyttä:
Nettiturvakoti
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=120
Valtakunnallinen kriisipuhelin:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin/
Apua.info ( esim. päihdeongelmaisten läheisille jne )
http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=28e2c7b8-07bc-414f-99ab-20eda52e4e5e
Sosiaalipäivystys ( esim. lastensuojelu )
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/sosiaalipaivystys/
*****
Toivottavasti saat näistä apua ja tukea sekä tilanteesi arvioimiseen että käytännön asioihin sekä henkiseksi tueksi.
Kiitos! Alan heti kahtomaan nuita sivuja ja etsiskelemään väliaikaista asuinpaikkaa lapselle ja itselle kunnes ukon saa pois täältä kämpästä! Sanoistas oli kovasti apua!
Ole hyvä, kiva että oli! Parempi se nyt on, että sinä lähdet ajoissa toimimaan ennen kuin joku muu tekee lastensuojeluilmoituksen ( kirjoitit että jotkut on sinulle varoittaneet siitä miehestä että on narkkari eli ihmiset on tilanteen huomanneet ja ovat huolissaan ). Minut sossu ehti siirtää muualle ennen kuin äiti lähti äijän luota - joku oli tehnyt ilmoituksen. Siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin tajusi sieltä lähteä. Aikuisena oon sitten joutunut masikset ja ahdistukset kärsimään, vihan ja katkeruuden. Eikä äidillä siis ole ikinä ollut päihdeongelmaa. Se oli vain liian kiltti ja sinisilmäinen sekä sokea omalle tilanteelleen silloin. Googletin äsken " Miten lähteä väkivaltaisen miehen luota? " ja oli paljon vastaavia keskusteluketjuja kuin tämä netti täynnä.
Tämä oli liiankin hyvä esimerkki. Lapsi on ainut minkä takia jaksan päivästä toiseen ja jos se minulta vietäisiin, kaikki kaatuisi siihen. Aloin vielä yöllä miettimään sitä kun askarruttaa senkin takia tuo lähteminen kun kaikki omaisuus on minun nimillä auto ym. ja niistä on vielä maksettavaa. Mies ei varmasti hoitaisi maksuja pois ja itselläni ei siihen ole varaa äitiyspäivärahalla ja luottotietoja en halua menettää. Mikä tähän neuvoksi?
Kyllä se taloudellinen puoli aina jotenkin järjestyy, sinun ja lapsen turvallisuus on nyt tärkeintä!
Kun erilleen muutatte, omaisuus jaetaan (jako riippuu sitten taas siitä oletteko avio vai avoliitossa ja jos avio niin onko avioehto). Jos jaossa auto jää miehelle ja siirretään siis hänen nimiin niin ei ole sinun huolesi miten hän maksut hoitaa. Jos taas jää sinulle eikä rahat riitä maksuihin niin myyt pois. Asiat vaan tärkeysjärjestykseen. Kunnan sosiaalipuoli auttaa varmasti myös näissä asioissa kun vaan avoimesti ja rehellisesti kerrot mikä teidän perhetilanne on ollut ja miksi siitä on pakko lähteä nyt kiireellä pois.
Ota vastaan se apu mitä kunnan puolesta saat ja tukeudu myös perheeseen/ystäviin/muihin läheisiin. Vaikka kaikki eivät olisi perheenne tilannetta tienneetkään, niin ymmärtävät varmasti ratkaisusi ja auttavat parhaansa mukaan. Sinä parjäät kyllä kun vaan uskallat ratkaisun tehdä!
Eiköhän kaikki suju hyvin. Makaaberia että äijät tulee tämmöiseenkin vonkaamaan... Tuu sit joskus tähän kertomaan, miten meni jos jaksat. Voimia!
Kelpaisko slle ruma lyhyt mies joka ei polta, ei käytä huumeita, ei ole poliisn kanssa ollut ikinä tekemisissä eli ei ole rikollinen, ei käy baareissa eikä oikein juo alkoholiakaan.?