En kehtaa juosta!

Vielä 90-luvulla muistan, kun kaupungilla perään huudettiin: "olisit lähtenyt ajoissa niin ei tarvitsisi juosta". Nykyään ainakin tässä kaupungissa juoksijoita näkee paljon enemmän kuin tuolloin. Juuri kukaan ei enää kiinnitä minuun huomiota juostessani.

Pitäisikö ryhtyä harrastamaan sellaista lajia, joka herättäisi enemmän huomiota...

Hällä väliä ja menoksi...

Minulla on aloittajan kanssa täsmälleen samat tuntemukset. Tosin ainakin osittain tähä vaikuttaa ylipaino ja se että olettaa itsensä näyttävän hölmöltä kun juoksee. Olen tässä 2vuoden aikana tiputtanut painoa 30 kiloa ja kehtaan juosta vaikka tulisi autoja tai ihmisiä vastaan. En kyllä ikimain kehtaisi juosta missään keskustassa tai kaupungin katuja pitkin. Onneksi tuossa lähellä on pururata niin ei tarvitse juosta ihmisten ilmoilla kuin kilometr ennen pururadan alkua. Tuo vaatii kyllä todella hyvän itsetunnon että kehtaa juosta keskustassa, mutta se itsevarmuus tulee laihtumisen myötä ja sitten kun alkaa näyttämään "juoksijalta" niin todennäköisesti kehtaan juosta.

Mulla oli alkuun sama juttu :) Mut sitten otin asenteen, että siinäs katsovat. Mun naamahan menee ihan punaiseksi ja hikoilen litratolkulla. Tässä on vähän auttanu juoksuvaatteet, niin ei tartte "märissä" juosta. Naaman punotukselle ei tosin mitään voi. Rohkeesti vaan juoksemaan!

lenkille vaan, ei siellä kukaan kattele. ylipäätään tota suomalaista "emmää kehtaa" asennetta kannattaa karttaa ku ruttoo, eihän sillä saa elämässään ylipäätään mitään aikaseks. unohda tollaset luuseriasenteet.

Muistan tunteen. Uusi asia jännttää aina aluksi. Kun aloittelin juoksemista niin kävelylenkillä piti vilkaista ympärille ennen kuin uskalsi juosta sen mutuaman valotolpan välin ja jos tuli auto, niin heitti äkkiä kävlyksi tai sitten jatkoi väkisin vaikka olisi haluttanut kävellä, mutta kun ei kehdannut hidastaa jos joku oli näkemässä.

Reitin valinnalla voi myös vähän vaikuttaa siihen että minkälaita huomiota ympäristössä herättää.

Yksi hyvä konsti voisi olla nykyaikainen sykemittari tai älypuhelin, johon saa luotua intervalliohjelman, sen mukaan voisi juosta parin minuutin pätkiä ja kävellaä taas pari minuuttia. Juoksusta kehtaa heittää paremmin kävelyksi, koska se ei johdu väsähtämisestä vaan siitä että tietokene käskee :)

Mutta tuo vaihe menee nopeasti ohi, kun kilometrejä kertyy mittariin ja juoksutreenistä tulee paljon tärkeämpää kuin se että mitä muut ajattelee. Kun ajatukset pyörii siinä että onko vauhti sopiva, onko askel sopivan pituinen, miten jalka osuu tiehe, olisiko askeleessa parannettavaa ja sitten päässään laskee kilometriaikaa tai loppuaikaa.

Pakko tunnustaa että tulee aina autolla ajaessa ja muuten liikkuessa katsottua juoksijoita, ei arvostelevasti vaan mielenkiinnosta. Hienohan se on että harrastaa liikuntaa.

Mulla naama muuttuu paloauton punaiseksi aina kun alan juosta ja hikoilla. Ei ole naisellista ei, ja näyttääkin pahalta, mutta ei sille mitään voi. En ala millään pakkelillakaan tukkimaan ihohuokosiani. Siinäpähän tulee tutut sun muut vastaan, näkevät ainakin että olen sporttinen ja pidän itsestäni huolta.

Tunnen monia jotka miettivät ulkonäköään niin paljon etteivät poistu edes asunnosta ilman meikkiä, saati lähtisivät urheilemaan kun siinähän vaan "nolaa" itsensä ja hirveää jos hikoaa ja haisee. Mutta kyllä se vanhemmiten näkyykin sitten, jos ei ole urheilu maistunut. Parempi punanaama silloin tällöin kuin ikisellut ja löllöt 40-vuotiaana.

Nykyään ihmisillä on vapaus näyttää melkein miltä vain. En jaksa uskoa, että juoksijaa kukaan töllää kovin pitkään.

Toki olen mies, enkä tiedä, miten naisiin joku voi suhtautua, mutta ajattelisin, että isoimmat ongelmat ovat kuitenkin korvien välissä.

Kekkonen totesi jo vuosikymmeniä sitten: "kaikki syyt jotka estävät säännöllisesti liikkumasta ovat tekosyitä".

Kun lähdet juoksemaan, kuuntele samalla radiota tai musiikkia, niin se vie ajatukset pois siitä, että joku ehkä tuijottaa.

Juokseminen hävettää minuakin ihan järkyttävästi. Vika lienee korvien välissä, mutta en todellakaan vain kehtaa juosta, jos joku näkee. Näytän aivan kamalalta juostessani, koskan hikoilen kuin pieni porsas ja naamani punoittaa kuin tomaatti. Meikkikään ei sitten enää loppulenkistä oikein enää pysy hikoilun vuoksi, joten sekään ei oikein kunnolla peitä punoitusta.

Mutta olen ottanut tavaksi alkaa käydä öisin lenkillä. Ja silloinkin vain syrjäisellä pururadalla. Mutta harvassa ovat ne kerrat kun siellä on joku tullut vastaan. Saa ihan rauhassa hikoilla ja kuulostaa höyryveturilta :D

Noniin, en ole muita vastauksia lukenut mutta näin.

Itsellä on ollut sama juttu,

Juoksenkin pururaalla, siellä on vähemmän väkeä ja paljon miellyttävämpi lenkkeillä kun keskellä kaupunkia tai sen sivussa.

Toisaalta jos juokset siellä missä nolottaa, eihän siinä oikeasti mitään häpeämistä ole, niin siinä karaistuu mikä on oikea suunta.

Ravaa joskus hämärinä talvi-iltoina jossain syrjäisessä paikassa, jossa ei todennäköisesti tuu päätään aukovia vastaantulijoita. Talvi-iltana ei luulisi tulevan hiki samoissa määrin kuin kesäkuumalla ja lisäksi liikennettäkin on vähemmän.

Aiheesta vähän sivuun. Eilen juoksin pitkän lenkin vasta illalla. Lähdin siinä kymmene jälkeen ja tulin kotiin noin 23.30. Käsittämättömän upea fiilinki. Loppukesän kaste saa luonnon tuoksumaan huumaavasti. Eilen möllötti täysikuu taivaalta. Hepokatit ja sirkat sirittivät menenrannan heinikossa.
Kesästä saa enemmän irti, kun jaksaa lähteä ulos viellä illallakin. Eikä ole paljon ihmisiä enää liikkeellä. Tämäkin, jos nyt haluaa lenkkeillä piilossa katseilta.

Suosittelen kaikille.

Kehtaa vaan:) kerran kokeilet ja huomaat ettei siihen kuole.

Itse pudottanut painoa vuoden aikana 13kg juoksemalla. Tyyli ei ole komea, mutta mitäs sitten. Jos jota kuta naurattaa niin kiva että tuon iloa elämään:D. Kertaakaan ei ole kukaan mitään tullut päin näköä sanomaan, tututkin vaan iloisesti moikkaavat.

Ei muuta kuin juoksukengät jalkaan ja pikkuhiljaa harjoittelemaan, juoksu antaa paljon. Tsemppiä!

Kyllähän ne toljottaa ja kaikki koiratkin murisee mulle, mutta se on pitkälti reittivalintakysymys. Kun juoksee hiljaisempaa hiekkatietä tai metsäpolkua, niin eipähän ole kukaan tuijottamassa.

Tänään kaupungin parhaalla juoksureitillä joka menee osittain järven rannalla sain osakseni jopa kannustusta :)

Juoksijalla pitää olla kyllä sen verran hyvä itsetunto, ettei suivaannu autoilijoista tai muista häiriötekijöistä.

Mulla oli ja on vähän samanlaisia ongelmia koska otan juostessa usein kaikki irti itsestäni, siis puuskutan hirveän kovaa, naama irvessä ja räkä poskilla. Tuntuu että ihmiset ajattelevat että "ottaisit nyt vähän rennommin" tai että "mitä huippu-urheilijaa tuokin tuossa oikein leikkii". Vähän kieltämättä nolottaa juosta liian tosissaan vaikka nautinkin siitä. Mutta kuitenkin sitä näkee niin paljon kaikentyylisiä juoksijoita että pikkuhiljaa olen lakannut välittämästä mitä muut ajattelevat. Itse en kaupungissa myöskään juoksisi koskaan, sen ilmanlaadun takia lähinnä. Muutenkin tuntuu että kaupungin katuja juoksevat vain haluavat esitellä itseään ja antaa itsestään jonkin hirveän sporttisen vaikutelman.

Jos asia vaivaa kuten minuakin aluksi, niin vaihtoehtona on tosiaan aloittaa harrastus iltojen pimennyttyä. Talvella juoksu ei ole minkäänlainen ongelma, jos vain löytyy aurattuja teitä. Nastalenkkaritkin kestää monta talvea jos sellaiset edes haluaa hankkia. Ei mikään pakko.

Kevääseen mennessä kunto on jo sillä tasolla että varmasti kehtaa juosta. Vaikka itsekin aluksi hitaasti löntystelin, ei kukaan ole juoksua vuoden aikana kommentoinut paria satunnaista teiniporukkaa lukuunottamatta (niitä jotka huutelevat muutenkin kaikille).

Mä väitän että olen suomen lihavin juoksija, tosin enhän mä edes juokse vielä vaan hölkkään. Olen 160cm pitkä ja painan 100kg aikalailla tasan.

Mä lähden lenkille iltaisin 21.30 jälkeen. Mulla on kyllä juoksuohjelmassa vasta menossa sellanen 30 minuutin juoksu/hölkkäharjoitus, eli mulla ei tuon pidempää lenkillä mene aikaa ja sen ajan kierrän yhtä lenkkirinkiä ympyrää kun olen huomannut sen sen verran hiljaiseksi paikaksi että siellä saa olla rusakoitten kanssa rauhassa.

Viime kesänä sain jotain "no jopa on iso tyttö lähteny lenkille"- tyyppisen kommentin kerran kuulla yhden teiniporukan ohi mennessäni mut muuten oon saanu olla rauhassa.

Eli naama punaisena puuskuttaen ja läskit löllyen mä painan siellä menemään. Voin vakuuttaa että teillä muilla ei ole mitään hävettävää.

Kyllähän kaunista lenkkeilijää katselee jo pelkästään ilokseen. Ja omakohtaisesti tarkoitan vain näitä kauniita ja muodokkaita lenkkelijäneitosia. Muista viisveisaan.

Totta, on kuitenkin olemassa näitä aidosti uteliaita pälyilijöitä, joiden käytökselle tuskin voimmekaan mitään.
Pääasia tälläisiin pälyilijöihin suhtautumisessa lieneeekin se, ettei anna katseiden häiritä itseään.
Se on vain sitä elämää, ja siihen on vain sopeuduttava.

Ne vaan kattoo kateellisena kun joku juoksee kun itse ei pysty juoksemaan kun on niin huonossa kunnossa.

Vika on päässäsi, ei sinua kukaan kyttää sen enempää kuin ketään muutakaan. Ajatus, että olet maailman napa jota kaikki kyttäävät on naurettava ja tajuat sen itsekin, kun otat sen kuuluisan järjen käteen.

Ethän sinäkään ota ketään silmätikuksesi ja jos jotain ihmistä katsot, niin katsot häntä positiivisista syistä.

Realismia kehiin.

Miksi kommentit saavat tismalleen 69 peukaloa alaspäin?

Just noin on. Mulla tahtoo olla sellainen vika, vaikken ole lenkillä, olen menossa autolle jostakin ja on matkaa jonkin verran, en viitsi kävellä, juoksen, ja lapset perässä, aina ollut sama, tylsää kävellä pitkä matka, vaikka sitä ajattelee, mitä muut ajattelee, joskus juhlavaatteet päällä juoksen.

Mun perään on muutamia kertoja vislattu lenkillä ollessani, vaikka oon juossu naama punasena ja selkä ja kainalot märkinä (minkä on yleensä myös huomannu ulospäin). Oon saanu siitä käsityksen että ennemmin lenkkeilijöitä tuijotettais sen takia, että niitä pidetään seksikkäinä ku sen takia että se olis jotenkin omituista. Ainaki ite tykkään kattoa juoksijoita, sillä tottakai urheilemalla itsestään huolehtiva ihminen aiheuttaa enemmän kiinnostusta ku joku pulska teini/aikuinen joka on meikannu itsensä massan mukaiseksi.

Sitten taas jos näen jonkun ylipainoisen henkilön juoksemassa, ajattelen vain että "good for you", ja oon ennemminki ilonen siitä, että joku haluaa pitää kunnostaan huolta, ja on ehkä kyllästyny lihavuuteen.

En oo ikinä ajatellu, että joku vois kummeksua sitä, että joku toinen käy lenkillä, oli se sitten keskellä kaupunkia tai urheiluympäristössä. Ajattelen ennemminki varsinki aurinkoisina päivinä baarin terassien ohi juostessa, että tässäpä silmänruokaa siellä istuville. Samalla tulee tosi hyvä mieli siitä, että on saanu aikaseks lähtee lenkille, enkä istu terassilla lipittämässä kaljaa.

Lenkkeilyssä ei oo mitään hävettävää. Mun mielestä siinä on ihaninta just se, kun puuskuttaa, hikoilee ja on naama kirkkaanpunasena (niinku mulla tuppaa olemaan). Sillon tuntuu että on tehny jotain oikein. Ja jos joku nauraa semmoselle asialle, niin se on ihan sen oma häpeänsä. Yhtä naurettavaa kuin se, että nauraa maidonjuojille.

Muistakaa lenkkeillä! Siitä tulee hyvä olo, kun juoksee sopivaa vauhtia!

Jätä ne katselijat omaan arvoonsa, heillä ei ilmeisesti ole mielekäs elämä. Itse en juokse mutta harrastan kävelyä ja varsinkin sauvakävelyä. Minulle sanottiin muutaman kerran et mihin sukseni jätin ja minä lohkaisin takaisin et onks teillä niin huono näkö ettette näe niitä. Sen jälkeen ei olla minulle siitä veistelty. Itse saatan ohimennen vilkaista juoksijaa jos hän toisen tai kolmannen kerran ohittaa minut ja ajattelen onpa hyvä kunto. Lisäksi iloitsen jokaisesta joka liikkuu tavalla tai toisella ettei jää sohvaperunaksi. Juokse sinä vain edelleenkin ja hymyile vaikka töllöttäjille ja pyydä vaikka juoksemaan mukaan niin eiköhän töllötys lopu heidän kohdaltaan ainakin. Hoida sinä vain kuntoasi.

Etköhän sinä vain kuvittele muiden katsovan, ja muuten miksi itse tuijotat autolla kulkevia ? Jos et tuijottaisi, et tietäisi mihin autossa olijat katselee. Ja voithan aina mennä mettään juoksemaan.

Ei ne ihmiset sen enempää tuijota kuin sinun normaalisti ulkona kävellessäsi. Ihmisillä nyt on vaan tapana katsoa mitä muut tekevät. Kannattaa juuri mennä juoksentelemaan puistoihin yms. paikkoihin jossa on muitakin kirmailemassa niin et tunne oloasi mitenkään oudoksi.

Itsekin lenkkeilyä aloitellessani tunsin oloni vähän hassuksi, mutta en enää. Jos joku tuijottaa niin otan sen kohteliaisuutena oikeastaan, joku haluaa katsoa minua sekunttia pidempää, näytän varmaan mielenkiintoiselta. Ja tämä siis riippumatta kävelenkö vai juoksenko.

katsele kuin korkeintaan ihmisiä yleisesti ikkunasta ajankuluksi ja ettei aja päälle. Mikäli sinulla on siis asialliset housut, ettei puolikas perse ole paljaana.
Hölkkä ja juoksu tekee mukavan olon. Itselläni kokeilu tyssäsi kipeytyviin polviin, mutta jatkan kävelylenkeillä.

Jos oot mies niin juoksepa näillä keleillä pari kertaa pelkissä shortseissa , niin sen jälkeen juoksee "täysinpukeutuneena" vaikka suorassa lähetyksessä. Ja jos nainen oot niin jokin vastaava laillinen vetäisy.

Ihmisten kun tulee saada tollottaa, se on vain niin. Sitä itsekin menee vaikka torille katselemaan minkälaisia ihmisiä menee ohitse. Eikä vielä ole maailmassa mennyt niin "outoa" iihmistä etteikö olis mennyt ihmisestä.

Sen kyllä huomannut nykyään kuinka nuorilla vaikeusia kontrolloida äänensä voimakkuutta siinä mitä tulevat päästäneeksi suustaan.

Mutta lopulta, parempi sekin, tämä on elämää. Tällaisia kokemuksia et jää paitsi. Voittaa aina sohvan liikunta.

Ärsytä karhu perrääs metästä. Nyt kun niillä kohta pennut, ne ovat hyvin äkäsiä!
Tie maistuu paremmin, et kerkeä hävetä juoksuharrastustas!

Suosittelen kaikille ujoille lenkkeilijöille lippiksen käyttöä. Se tarjoaa katseilta suojan (vaikka sitten sille punoittavalle naamalle), imee hien otsalta ja pitää ponnarin kasassa. Lisäksi sen voi valita just mieleisestään väristä piristämään mieltä ja asua. Myös silmä- ja aurinkolasit toimivat samalla tavoin, joten lenkkeily ns. incognito on mahdollista.

Itselläni on muuten päinvastainen metodi kuin täällä monella: Alan juosta aina kovempaa, kun auto ajaa ohitse, ja koetan ehtiä esim. sähköpylvään kohdalle ennen autoa. Siinä saa hauskaa intervalliharjoitusta!

Mukavia elokuisia lenkkejä kaikille!

PS Hikoilu ja raskas meikki synnyttävät usein lisää iho-ongelmia. Hiki poistaa kehosta/ihosta kuona-aineita, joten huokosiaan ei kannata tukkia pakkelilla ennen lenkkiä.

Käytä lippistä, niin voit "suojautua" sen alle. Jos haluat vältellä katseita niin sitten kannattaa lenkkeillä joko tosi aikaisin aamulla, joskus 5:n aikoihin tai sitten myöhään illalla. Monesti itselläkin hävettää jo kävellä tuolla kun on tuota ylipainoa...vaikken nyt kooltani mikään ihan mahdoton norsu ole.

Toi on helvetin törkeää, että puututaan toisen yksityisyyteen tuollatavalla. Omistatko kenties älypuhelimen?

Ole onnellinen että pystyt vielä juoksemaan. Minä katson kateutta tuntien kun en pysty enää lenkille. Ole oma itsesi, tee mitä haluat, et ole omituinen otus. ( siihen Rölli kerhoon ei Kaikki Pääse ). En tiedä miksi sinulla on huono itsetunto mutta en usko että siihen on syytä. Ei muuta ku lenkille.

Häh? Siis mitä ihmeellistä siinä on, jos joku lenkkeilee/juoksee? Ei mun mielestä ainakaan yhtään mitään.

Hei, aloitin itse juoksuharrastuksen tänä vuonna ekaa kertaa elämässäni. Aikaisemmin juoksu ei ole kiinnostanut, mutta suurin syy on ollut se, että en vain ole kehdannut hölkkäillä ihmisten edessä.

Itseäni auttoi valtavasti se, että ostin kunnon varusteet. Sykemittari jo löytyikin, sitten vielä alusvaatteista lähtien hölkkään ja juoksuun soveltuvat vaatteet ja kengät. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta kun tuntee itsensä harrastajaksi, itsevarmuus kasvaa ja ei tule enää ajateltua muita ihmisiä.

Kannattaa myös keskittyä siihen mitä tekee. Ajatella ryhtiä, vauhtia, hengitystä ym. Kun on paljon ajateltavaa, ei ehdi häpeillä.

Toivotan hyviä lenkkejä!

Olet varmaankin tosi hyvän näköien kun kaikki katselevat sinua.
Ole ylpeä itsestäsi ja lähde lenkille, nauti katseista. Ne ovat ansaittuja. Se on sama asia kuin kateus, siitä voi olla ylpeä että ihmiset ovat kateellisia, silloin on tehnyt jotain, johon muut eivät pysty.

Minkä takia pitäisi hävetä? Minullekin usein nauretaan tuntemattomasta syystä, silloin käyn kysymässä heti että mikä mättää ja tarvittaessa vedän kyselemättä turpaan. Mielestäni pitäisi olla lupa suoraan ampua naamaan sellaisia toisille naureskelijoita.

Ap hei, ei hätää. Mulla oli täysin sama ongelma. Vähitellen kuitenkin rupes potuttamaan ku nei päässy alottamaan harrastusta, mutta loppujenlopuksi rohkaistuin ja lähdin pienelle hölkälle, ja koska olin aloittelija en jaksanut juosta kauaa, ja se vasta hävettikin. Mutta kerran kun menin eräälle sotilasalueelle lenkille (työpaikka) huomasin kuinka siviilit jotka asuivat alueella antoivat voimia juoksemiseen, aina kun näin ihmisen, niin hain siitä motivaatiota, '' juokse,juokse älä pysähdy'' Nykyään juoksen kotikulmilla joka toinen päivä, pitkiä lenkkejä, ja nautin niistä täysin sydämin :)

Toinen vinkki on se, että kuluta rahaa juoksukamppeihin. Osta kunnon trikoot,urheilupaita ja lenkkarit. Ainakin itseäni motivoi alussa suuresti lenlleikyvaatteet, niistä tulee hyvä mieli.

Ja sitten kun on lenkillä käyny ni tulee vielä parempi mieli!

Eikun juoksemaan vaan! Antaa toljottaa. Liekö kateuttaan seuraa urheilevaa ihmistä kun itsellä ei ole motivaatiota siihen homman ryhtyä. Positiivisesti vaan ajattelet, että teet tätä oman kunnon, terveyden -ja hyvinvoinnin vuoksi.

Mukavia ja tuloksellisia juoksutreenejä kaikille :)!

Laita jänis eteen,mutta katso ettei ole pehmit

Älä välitä tuijottajista, niitä riittää Suomessa. Toisten arvoijia ja arvosatelijoita liikaakin. Muuten suomalaiset eivät ole mitään sosiaalisia, kukaan ei tervehdi ja harvoin saa ihmisiltä hymyä tai edes tervehdystä kaduilla liikkuessa, mikä taa muissa maissa on luonteeomaista käyttäytymistä. Itse ainakin olen liikkunut ja puuskuttanut omaa reittiäni ja en välitä jos joku tuijottaa. Taidan nytkin lähteä tuijotettavaksi. Senkun painelet vaan hyvällä mielellä niin lujaa kun voit ja eteenpäin. Tsemppiä!

Nyt kun katsoin mitä kaikkea muut ovat kirjoittaneet, niin hyviä kirjoituksia ja kommentteja kaikin puolin, mutta mistä' tulee noi kaikki miinuspisteet yleensä ja kuka niitä laittaa?

Ei juoksu ole muotia,voi vielä jäädä kiinni dopigista ja palaa tuet ja sponsori sopimukset,selittele siinä sitten

Yöjuoksu on parasta.

Kuntoradan vieressä asuvana voin sanoa, ettei juoksija ole mikään nähtävyys.
Ota selvää alueesi juoksupoluista ja kirmaa sinne. Maasto on pehmeämpää ja kukaan ei katsele.

Ihminen oppii kaikenlaisia ajatuksia ympäristöltään lapsuudesta lähtien, ja erittäin moni näistä ajatuksista on sitä että ajattelee mitä muut ajattelevat omasta henkilöstä. Tämä johtaa epävarmuuteen, sillä nuo ajatukset pyörivät mielessä esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, ja siksi ihminen alkaa uskomaan että hän on ujo. Tämä näkyy myös häveliäisyydessä ym estoissa joita ihmisillä monesti on. Ilmiöt ovat tietenkin todellisia, mutta ne eivät ole henkilökohtainen pysyvä ominaisuus, vaan ajatuksista johtuva tila.

Suosittelen tutustumaan kirjaan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja. Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaa ohjaavana, tai estona, ilman että sitä edes huomaa. Tätä työtä tehdessä tietoisuus omasta itsestä kasvaa, ja sen myötä myös aito itsevarmuus. Ajatukset vaikuttavat meihin kaikissa elämäntilanteissa, joten tästä on hyötyä muutenkin. Kannattaa kokeilla, tämä todella toimii!

Lisää löytyy täältä: www.alkuajatus.org

hö ei sitä kannata välittää mitä toiset ajattelee..sinä juokset itsellesi etkä muille jos se muita häiritsee niin menkööt muualle..jokaisen kuntoilua aloittavan on jostakin pisteestä lähdettävä ja niin sinunkin..eikun menemään vain ja huomaat ajan päästä että turhaan ajattelit muita ihmisiä mitä ne ajattelee tai katsovat...

mene metsään / puistoon / pururadalle juoksemaan niin ei ihmiset ihmettele siellä ainakaan :)

niinkö

olet varmaan nainen, kukaan mies ei voisi olla noin häiriintynyt hermoraunio että luulee jokaisen tuijottavan.

Olin eilen juoksemassa ja joku ääliö ajoi 3 kertaa ohi ja sillä kolmannella kerralla katto suoraan päin, laitto etu-ja keskisormen suun eteen ja lipoi kieltä siitä välistä, hyi stna mikä..! Kämpältäni n. 1,5km lähimmälle kuntoradalle ja kyllä painelen sinne juoksemaan ton 1,5km:n pakollisen ihmisten ilmoilla juoksemisen selvitettyäni, siellä kun muutenkin pääsee metsäpoluillekkin joita on monipuolisesti erilaisia reittejä ja paljon. En kylläkään häpeä juoksemista, yhtä normaaliahan se on ku hampaiden pesu.

En tiedä mitä kummallista juoksemiseen liittyy. Asuin joskus 90-luvun lopulla eräässä pikkukylässä jossa juoksemisestani tehtiin joku ihme numero.
Vielä kuusi vuotta sitten tapasi baarissa erään naisen, joka nauroi päin naamaa juoksuharrastukseni takia.

Todellisuudes tuo on pelkkä päänsisäinen asia, hyvin harva kiinnittää toiseen huomiota juoksijoihin tai kävelijöihin

Lauantai ja sunnuntai aamulla kun lähtee lenkille niin ei juuri ketään tule vastaan. Piristää kummasti ja päivä lähtee kivasti käyntiin. Itse vasta aloitin.

Omasta päästäsi kaikki johtuu vaan, itsekin vilkaiset, kun näät jonkun juoksemassa ja ajattelet vain posittiivisia asioita, Kuten hienoa, juokseee, pitää itsestään huolta tms...

Tee kuten julkkikset! Katseilta pääsee piiloon lippiksellä ja aurinkolaseilla.

Aloittajan vikahan on vain itsetunnossa. Itsetunto kohdallensa, niin ei haittaa tuijottelijat. Itseäkin ennen ahdisti, kun ihmiset katselivat minua ollessani lenkillä. Nykyään ajattelen, että se on normaalia. Varsinkin autoista katselu on tosi normaalia, mutta myös ulkonaollessa on normaalia seurata ympäristön tapahtumia. Opetella vain olemaan välittämättä siitä.

Ja katselethan sinäkin muita, kerta tiedät heidän katselevan sinua.....vai onko sinulla jokin tuijotustutka, hehe?

Vastaa katseeseen, ja mahdollisesti yli-innokkaille tuijottelijoille hymyile tai nosta kättäkin. Ei tuijottelusta pitäisi päiväänsä pilata. Mitätön asia.

Aika jännä, ku ei mulle vaan ole ikinä huudeltu mitään. Toljotetaan joka kerta kyllä joo, mutta so what

Jos et voi juosta, sun pitää kävellä. Jos et voi kävellä, aja mopolla.
Oot aika mopo itsekin.

Kaikki tuijottaaa sinua, koska olet seksikäs ;)

Jaaha, nyt sitten tällaista. Mitähän jos vain aloittaisit sen juoksemisen, mutta käy ensin lekurissa hakemassa jotain nappuloita. Kyllä se siitä.

ehkä olet niin hyvännäköinen ;P"

Minä en kyllä ymmärrä meitä suomalaisia näissä häveliäisyys asioissa.
Miksi pitää piileksiä pusikoissa, tai yöllä pimeässä pinkoa.

Jos kunnostaan huoltapitäminen on noloa, niin huh. Mitä tyylillä, tai vaikkapa
punastelulla väliä, kunhan itselle tulee hyvä mieli..Siitähän tässä juoksussa
on kysymys, eikä mitä muut ajattelee.

Ne tuijottaa, ketkä ei itse vaivaudu moiseen.

Ihmiset tykkäävät katsoa urheilua. Kun Usain Bolt vetäsee 100 metriä, niin häntä katsoo ainakin miljardi ihmistä. Se kertoo myös kunnioituksesta, ei sen puutteesta.

Joo siis suurimpaa osaa suomalaisista "hävettää" lähes suurinosa arkipäivän askareista. Hississäkin seisotaan tumpit suorina eikä edes moikata.

Ite oon ottanut tavaksi huutaa "hei" naapureille kun nähdään esimerkiksi lenkkipoluilla. Joo siis harvoin moikataan takaisin...

Mistä lie alkanut tää suomalaisten häveliäisyys ja jatkuva nolostelu?

Kuitenkin luulin oikeasti olevani yksi niistä harvoista ihmisistä jotka eivät uskalla
mennä juoksu tai hölkkä lenkille jos muut ihmiset näkevät.
Jo liikennevaloissa seisominen tuottaa tuskaa. No menempäs tästä lenkille muita ihmisiä ällöttämään ja kummastuttamaan.

Joo mutta todellakin vaatii munaa mennä juoksulenkille kaupunkiin.
Tosin pisteet sille joka on vieläpä ylipainoinen ja lenkillä betoniviidakossa.

AURINKOLASIT päässä juokset anonyyminä eikä kukaan vaivaudu huutelemaan kun ei ole mahdollista päästä katsekontaktiin! Arvaa mistä tiedän! Koska minä juksen aurinkolasit päässä!

8)

Älä vaan välitä. Tai laita musiikkia korviin. Se auttoi itselle. Musiikkia kun soi niin olet "toisessa maailmassa" silloin niin ei välitä toisten katseista. Ja entä sitten jos katselee. Ovat vaan kateelllisia kun joku viitsii pitää kunnostaan huolta :)

Kokeile alkuun vaikka kävelyn ja hölkän yhdistelmää. Esim. 6min kävelyä, 3min hölkkää, tällä tavalla pääsee alkuun ja kyllä se jännityskin lähtee pois, kun alkaa keskittyä suoritukseen, tai ainakin siitä voi saada lisää tehoja. Ko tavalla jaksaa myös hölkätä/juosta pidempään, kuin yrittämällä kerralla ahmia suurta määrää.

Itse sekoittelen erilaisia harjoituksia, välillä pelkkää kävelyä, välillä juoksua, välillä juoksua ja kävelyä, joskus kävelyä, juoksua ja uintia. Erilaisia maastoja, puru/metsäpohjaa, asfaltia, nurmikkoa, yleisurheilukenttää, vesijuoksua, juoksua järvenjäällä, umpihangessa, suolla. Paljainjaloin, lenkkareilla, barefooteilla.. Näin pysyy mielenkiinto yllä ja tekniikka monipuolisisena. Eri vauhdeilla, eri pituisia matkoja.

Rohkeasti vain ja nokka pystyssä, laita vaikka aurinkolasit päähän, jos katseet ujostuttaa. :)

juoksemaan vaan! ei se ole noloa, monet muutkin käy juoksemassa. ja jos sulla on esim koira nii se vaan mukaan että jos nyt kauheesti nolottaa ni ehkä koiran läsnäolo tekee siitä vähemmän nolomman, vai? :D hauskaa juoksua!

Mie en kehtoo.

Itse kehtaan helposti juosta ja kävellä lenkillä, mutta en pysähtyä hossaamaan.

Kysypä huamenna.
Ollaan ukkoporukalla Happy red onionissa

Jos et kehtaa koeta pyöräilyä

Miksi pitäisi häpeillä juoksua? 8min/km rennosti ja hyvin kehtaa mennä.

Hölkkä on rentoa.
Vastaväitteitä?

Illat pimenee.
Kohta kehtaa metässä sipoonkorvessa.

Hyvin kehtaa. Olen huomannut, että vauhdikkaalla lenkillä saa enemmän huomiota kuin numerolapun raiskaamisella. Nöyrästi vaan hidastellen, jos siltä tuntuu.

Moi Juha

Juokse sateella.
Ei ruuhkia .
Kukaan ei näe sinun vetävää mailerin askelta.

Aloita juoksu syksyllä pimeään vuodenaikaan. Kukaan ei näje.

Jos ulkona ei kehtaa, voit juosta autotallissa

Mie kehtaan. So not.

Juokseminen näyttää hyvältä. Elä häpiä!

Em asioiden johdosta pyrähtelen välillä. Taivaan linnutkin tekee niin, ainakin pikkulinnut.

Jos et kehtaa juosta ulkona, voit tehdä sisällä haaraperus, vuorohiihto ja pakarapotkuhyppyjä.