Mun mielestä nykyisin ihmiset eroavat liian helposti. Miten saada jotain pysyvää, jos ei ole valmis näkemään vaivaa sen eteen? Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että jos kumppani kohtelee paskasti, niin suhteessa kuitenkin pitäisi pysyä hinnalla millä hyvänsä. Itse olen myös syyllistynyt tähän kahdessa aiemmassa pitkässä suhteessa. Nyt kun oma lapsi, niin olen alkanut taas miettiä, mitkä ne niksit ovat pysyvään suhteeseen.
Olisi mukava kuulla mielipiteitänne, ja myös vinkkejä kokeneilta (en tarkoita heitä, jotka ovat kokeneet mahd. monta eroa, vaan päinvastoin) miehiltä ja naisilta.
Olisi mukava kuulla mielipiteitänne, ja myös vinkkejä kokeneilta (en tarkoita heitä, jotka ovat kokeneet mahd. monta eroa, vaan päinvastoin) miehiltä ja naisilta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siihen vaaditaan tahtoa ja uskoa että kaikesta selvitään, jos on hanskat tiskiin tyyppiä ja useita eroja takana eroaminen on aina vaan helpompaa...
Varsinkin jos on lapsi/a silloin pitäisi jo nähdä tilanne niin että perhe pitää pitää kasassa, sitten marssii vaikka perheneuvolaan jos omat keinot ei auta.
Yhdessä tekeminen on tärkeää, se että tekee pariskuntana ja perheenä asioita yhdessä, jos aina mennään erikseen niin sitä erkanee ja kohta alkaa miettimään että miksi edes olla toisen kanssa. Omaakin aikaa pitää olla mutta pääpaino yhdessä olemisessa.
Suurin virhe on kuvitella, että vanhemmilla on oikeus onneen. Kun lapsia on lähtenyt tekemään, oma onni pitää panna hyllylle pariksikymmeneksi vuodeksi.
Onnea saa tietenkin tuntea, mutta onnettomuus ei ole riittävä syy eroon. Eron syynä pitää olla lapsen etu.
omaa onnea ei missään nimessä laiteta hyllylle lasten vuoksi, kun itse voi hyvin koko perhekkin voi hyvin, onnettomuus on todella hyvä syy eroon, miksi kitua huonossa suhteessa, kun asiat voisivat olla paremmin sekin on lasten etu
Suomessa toimitaan liikaa lasten ehdoilla ja korotetaan ne johonkin jumalalliseen asemaan.
Lapsilla on aikanaan oma elämä, pysykööt sitten joskus omissa avioliitoissaan tai erotkoon. Mutta lapset ei ratkaise vanhempiensa eroa. Aika kohtuuton taakka se lapselle olisikin. Olla syypää vanhempien yhdessäpysymiseen väkisin tai eroon.
Läheisriippuvaiset kontrollistit kyllä käyttää härskisti lapsia keppihevosenaan. Mutta lapsillapa on oikeus olla joutumatta sekaantumaan vanhempiensa parisuhteeseen. Heillä on suora suhde vanhempiinsa, tai ainakin pitäisi olla molempiin.
Sen, onko niitä lapsia vai ei, ei pitäisi vaikuttaa eroon mitenkään. On törkeää lasten syyllistämistä sotkea ne eron osapuoliksi.
Ihmiset eroaa vielä nykyäänkin liian vaikeasti. Kun luopuu täysin tuollaisista ideaalitavoitteista kuin pysyä yhdessä ja rakentaa pitkä suhde, voi jopa vahingossa löytää itsensä onnellisesta pitkästä suhteesta. Mutta ei se syyllistämisellä ja itsensäkieltämisellä onnistu.