Nainen, tuo niin herkästi loukaantuva otus :)

Suomalainen mies ei kunnioita ihmistä, joka loukkaantuu. Siksi loukkaantunut mies peittää loukkaantumisensa -- hänhän ei halua menettää itsekunnioitustaan!

Nainen pitäisi saada olla ulkonäöltä vaikka mimmoinen mörkö, mutta tästä ei saa mainita mitään. Tukka rasvassa, perunasäkki vaatteena, painoa yli 100 kg ja meikit ympäri naamaa. Tätä naista sitten pitäisi vielä palvoa ja tuoda kaikki käteen.

Ja aloituksen pointti oli mikä? Se, että naiset loukkaantuvat, kun heidän ulkonöstään huomautellaan?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos minulle huomautellaan jostakin ulkonäöllisestä seiksta, joka osuu kohdilleen, niin se käy kipeämpää kuin ns. "turhasta huomauttelu". Eli läskiksi saa sanoa, kun läski en ole, mutta huonosta ihosta sanomisesta pahastun jo vähällä.

Eli oletan, että yleensä, kun siitä painosta huomautellaan ja nainen suutahtaa, on se merkki siitä, että nainen on sen painonsa jo itse pistänyt merkille ja käy siksi puolustuskannalle kun hänen kumppaninsakin alkaa suutaan soittaa. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin naisiin.

Se on kuule taitolaji tuo vihjailu. Mies loukkaantuu jos sille sanoo että seksi voisi olla vähän pitkäkestoisempaakin ja että olisi kiva jos olisit vähän huomaavaisempi rakastaja. Kikkelin koolle ei toki voi mitään. On tärkeämpää miten sanot kuin mitä sanot. Suomimies ei tunnetusti ole kovinkaan hienovarainen vihjailuissaan. Auttaisiko jos veisi vaimolle muutaman numeron pienempi kokoiset pitsihömpötykset tuliaisiksi? Ei ehkä. Kyllä se nainen on herkästi loukkaantuva ja se on yksi asia mikä varmaan kuuluu siihen naiseuteenkin. Jokainen toki toivoisi olevansa viehättävä miehensä silmissä juuri sellaisena kuin on mutta arjessa eteen tulevat asiat niinkuin ne lapset ym menevät useimmiten oman itsen edelle. Nainen unohtaa itsensä hoitaessaan arjen askareita, kipeitä lapsia ja muita velvollisuuksiaan. Sitten toivoisi että mies arvostaisi edes sitä niin paljon että näillä makkaroilla ei olisi niin paljon merkitystä. Rakastanhan minäkin tuota isomahaista miestä kun hän on niin hyvä isä ja mies muuten. Jos mies sitten siinä vihjailee kiloista tulee tunne että silläkö minun arvoani mitataan? Loukkaantuminen.
T:Nainen 158 cm 53 kg 45 v

Jos kilot tulee lasten myötä, syy on useimmiten väsymys ja se, että äiti useimmiten tekemään perheen töistä huomattavan suuren osan ja liikunnalle vaan ei jää aikaa. Jos kilot on miehelle iso juttu, mies voi tehdä asialle paljon, ja huomattavasti rakentavammin kuin huomauttelu ja arvostelu: Ehdottaa, että hoitaa lapsia jotta pääsisi liikkumaan 2-3 krt/vko (laihdutusvaiheessa saattaa tarvita enemmänkin aikaa liikuntaan) ja osallistumalla perheen arkeen, niin ettei äiti ole koko ajan jaksamisen äärirajoilla.

Myös lapsettomat kumppanit voivat tukea toisiaan: liikkua yhdessä, laittaa yhdessä terveellistä ruokaa, jättää herkut ja juomat väliin (yhdessä). Stemppi tuo varmasti paremman tuloksen kuin arvostelu.

No joo, kyllä, naiset loukkaantuu herkästi, mutta yritäpä miehelle "vihjailla", kyllä se mieskin osaa... Ihmiset varmaan on herkkiä, arvostelulle ja etenkin tietty rakkaan arvostelulle. Kun se satuttaa eniten. Mitä väliä sillä on, mitä joku turha-turo turisee, aivan sama. Mutta rakkaimmalta se kuulostaa helposti pahemmalta kuin mitä on. Turosta on ihan sama, haluaako se vai ei, mutta kumppani tavallaan ilmoittaa sillä, että et kelpaa, en halua sinua niin paljon jne. jne. koska jos kumppanille kelpaisi 100%sti ja hän haluaisi yhtä paljon kun muutaman kilon hoikempana, eihän hän sanoisi mitään.

Olen joskus miettinyt tuota. Kun olen itse hoikka ja urheilullinen (177/63) niin en silti ole ollut ihastumatta esimerkiksi mieheen joka on ollut tukeva. Koska hän on ollut hauska, kiva, mukava ja ihastuttavaa seuraa. Jos kysytään ja äkkiä vastaan, sanon heti, että kyllä minulle urheilu on niin tärkeää, että kumppaninkin pitää olla. Sitten mietin suhteitani. Ja yleensä olen suhteitteni ainoa urheilija eikä minua kiinnosta oikeastaan kumppanin tekemiset pätkääkään, kunhan minä saan tehdä mitä haluan.
Siltä pohjalta siis mietin, että kun olen ihmisiin ihastunut, rakastunut ja kiintynyt, ystävinä, rakastajina, tuttavina, perheenä tai muuten, olen rakastanut heitä sokeasti. Vanhenevaa, ei haittaa: en nää päivääkään rumempana ystäviäni jotka 15 vuotta sitten olivat 20 vuotta minua vanhempia. Nyt jo siis keski-ikä on reilusti ylitetty. Osalla painoakin hieman kertynyt. Sama ihminen, en erota, en muista että hän olisi ollut kauniimpi. En oikeasti. He ovat nytkin kauniita.
En ole huomannut erään ystäväni jojoilua, hän on kuulemma ollut 20 kg lihavampikin... jaa... Minun mielestäni hän on vaan aina ollut kaunis. Yksi mieheni oli minua nuorempi urheilija ja toinen vanhempi plösö. Jos nyt näin karrikoida saa :) Mutta kun mietin, en kyllä huomaisi mitään, jos en miettisi. Ystävinä minulla on yli 70-vuotiaita! Tottakai nyt nään että he ovat vanhoja, mutta kyllä he ovat viehättäviä ihmisiä. Nuorimmat ystäväni ovat parinkymmenen korvilla: miehet ovat komeita ja naiset kauniita, mutta kauniimpia kun 40-50-vuotiaat ystäväni? Eivät. Yhtä kauniita kyllä ja eri ikäisiä, mutta miten sen iän pitäisi vaikuttaa... Ja kaikki eri kokoisia. Ikä, koko, näkö, ymmärrän ja en ymmärrä.

Itse olen siis kohtuu kovassa kuosissa. Ja ihan suoraan sanottuna olen vielä yleisen mittapuun ihanteiden mukaan kohtuu kauniskin. En ole sokea, ja kyllä minä miss universumin viimevuonna tunnistin heti kun näin kuvan kaikkien niiden joukosta: oikeasti. Mutta se on yhdenlaista kauneutta.

No, pitkä kaava ja kirjoitus, mutta sitten mietin tätä suhdeasiaa, ja liitto asiaa, haluamista ja ihmisten kirjoituksia puolisostaan. Tulee mieleen että eivätkö he tosiaan rakasta, tai nää seksuaalista halua kuin ulkonäkönä, halua muista syistä? Minulle suurin seksikkyyden tekijä on aivot ja luonne. Niitä ei kyllä nää koskaan.

Jos joku kaverini on ylipainoinen ja haluaa laihduttaa, toki kannustan, mutta onko hän kauniimpi? Kaunishan hän on nytkin, joten siis... Ymmärrän ja en ymmärrä. Miksi haluaisin sanoa hänelle, että hän olisi muutaman kilon kevyempänä kauniimpi?
Enkä siis ymmärrä, miksi joku haluaa tuhota terveytensä tai miksi joku kokee olonsa mukavaksi ollessaan ylipainoinen, mutta toisaalta, urheillessa minäkin kyllä tuhoan terveyttäni ja hekään tuskin ymmärtävät miksi ihmeessä haluan kokea tuskaa riemuna...

Kun olen rakastanut, olen rakastanut miestä. Varmasti olisi paljonkin asioita, mitkä tekisivät hänestä yhtä ja toista, mutta miksi. En ole koskaan kokenut tarvetta huomautella mieheni ulkonäöstä tai arvostella sitä.