Palautetta kiitos

Eli tuttuni toivoi että kertoisin elämäntarinani johonkin nuorten tuki/valistuslehtiseen. Tilaisuus kiinnostaa koska olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta jonkinlaista palautetta olisi kuitenkin kiva saada tekstistään.

Eli tässä tulee ns. takasivu eli esittelyteksti (ikäänkuin johdatus aiheeseen)

Minä olisin seuraava potentiaalinen kouluampuja, mikäli opiskelisin. Minun olisi helppo saada masennus diagnoosi, mikäli kertoisin lääkäreille kaiken. Psyykeni olisi varmasti särkynyt itselleen ja muille vaarallisen mielenterveyspotilaan tasolle, mikäli elämän polulleni ei olisi osunut myös muutama valonsäde. Tällä hetkellä pyörin ikään kuin välitilassa, en ole vielä syrjäytynyt nuori mutten myöskään kovin vahvasti kiinni yhteiskunnan syrjässä. Olen samaan aikaan jumissa kuin tilanteessa, jossa kaikki ovet ovat vielä avoinna. Tässä kohtaa aivot huutaa, mutta psyyke krakaa.
Takanani on rankka lapsuus, vielä rankempi nuoruus, mutta nyt edessäni aukeaa mahdollisuuksien aikuisuus. Tavallista huterammalla pohjalla, mutta kuitenkin. Toisaalta, olen ylpeä itsestäni, ja tiedän, ettei se että tulevaisuuteni on minulle kuin tyhjä kangas, jonka voin itse maalata mieleisekseni ole sattumaa. Vaan se on monien kyynelten ja pettymysten sietämisen, jatkuvan kamppailun ja asioiden käsittelemisen tulosta. Asioiden käsittely- ja suremisvaihe on aivan omanlaisensa vaihe elämässä, samaan aikaan niin voimauuttava kun taas välillä niin lamaannuttavakin.
Media, psykologit, terapeutit, netti, kirjat ja kaikki mahdollinen tieto ja kokemukset, mitä ihmisellä on saatavilla koskee juurikin tätä käsittely- ja suremisvaihetta. Entäs se kun on saavutettu tämä taite kohta elämässä, jossa menneisyys tulisi olla voimavara ja voisi vihdoin hypätä ja huomata omaksi yllätyksekseenkin osaavansa jälleen uida. Minulla on iskenyt rimakauhu, en uskalla hypätä, vaikka minulla ei ole enää haavoja, minulla on arkoja kohtia, aivomustelmia, jotka tummuvat uudestaan kolahtaessa samaan paikkaan.

Elämäni kirjoittaminen paperille, tuntojeni tunnustaminen, on keinoni käsitellä viimeistä pistettä myöten elämänitarina, ja aloittaa uusi luku.

Mitä mieltä?