Olen 15vuotias tyttö joka asuu Itä Suomessa. Muutimme 2vuotta sitten Helsingistä tänne ja sain koiran pennun ennen sitä, kun koira tuli meille olin ikionnellinen koska tiesin että joku aidosti pitää minusta isäni lisäksi. Kun koira oli ollut meillä noin 2vk äitini alkoi syyttää minua kaikista mitä koira teki. Kun muutimme tänne välimme kiristyivät. Tuntuu että en riitä äitilleni sellaisena kun olen. Saan 8 tai 9 kokeista mutta olen silti koulussa liian huono. Teen kotitöitä paljon enemmä kun 5vuotta vanhempi veljeni, mutta kaiken minkä teen, teen liian huonosti. En saa pukeutua/meikata niin kuin haluan ja äiti ajaa kaikki kaverini pois. Äiti riitelee isäni kanssa koko ajan koska isäni on paljon töissä, kun olen kotona kahdestaan äitini kanssa yritän olla mahdollisimman vähän kotona tai sitten olen vain omassa huoneessa koska äiti huutaa koko ajan. Isäni kanssa meillä on hyvät välit ja toivon että vanhempani eroavat ja voin muuttaa isän luokse.
Kysyisin miten pääsisin muuttamaan kotoa mahdollisimman pian koirani kanssa? Mielummin muuttaisin peruskoulun jälkeen heti takaisin Helsinkiin,mutta vuokrat on aika korkeita ja en tiedä mistä löytäisin hyvän kimppakämpän.
Kysyisin miten pääsisin muuttamaan kotoa mahdollisimman pian koirani kanssa? Mielummin muuttaisin peruskoulun jälkeen heti takaisin Helsinkiin,mutta vuokrat on aika korkeita ja en tiedä mistä löytäisin hyvän kimppakämpän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsen erokriisi. ota hakusnaksi, löydät netissä useita keskusteluita.
Toinen hyvä hakusana on Erolapsi koulussa.
Haulla löydät Opettaja TV:ssä olleen keskustelun, josta voit löytää jotain tietoa.
Tämä mm. löytyi Netistä haulla > lapsen erokriisi
Yksi, vai kaksi kotia lapselle?
Vanhempasi voisivat pohtia, asioita vähän syväälisemmin.
Jo yksivuotiaat erolapset vaihtavat kotia joka viikko.
Onko yleistynyt vuoroviikkomalli paras rakaisu lapselle?
Lue lisää Helsingin Sanomista 23.8.2010.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksi vai kaksi kotia/1135259541943
--------
Koulua käyvällä lapsella ei useinkaan onnistu vuoroviikot, kun toinen vanhemmista asuu eri paikkakunnalla. Tällöin on pakko järjestää asia niin, että koulupäivät ovat samalla paikkakunnalla js sitten vielä jaksaako lapsi matkustaa koulun jälkeen viikonloppuisin monen sadan kilometrin matkoja edestakaisin.
Pidän parhaimpana eron sattuessa, että lapsilla on yksi oikea koti, jossa olalan ja eletään pääasiallisesti, siellä on lapsen kaveripiiri ja lapsi tapaa toista vanhempaansa pitemmissä matkoissa olevaa kahden viikon välein.
Toivoisin kyllä vanhempien ymmärtävän kuinka tärkeää lapsille olisi, että vanhemmat olisivat samalla paikkakunnalla ja näin lapset voisivat nähdä vanhempiaan melekien halutessaan.
Kun olette eronneet, ettehän eroa lapsistanne, joten hoitakaa asiallisesti lasten asiat ja pyrkikää säilyttämään mahdollismman monta asiaa entisenlaisena lapsen maailmassa, turhaan enää mistään riitelette, kun olette toisistanne eroon päässeet.
On tietenkin asioita joissakin perheissä, jotka estävät lasta tapaamasta toista vanhempaansa ilman valvontaa, niin paljon tuota juopottelua perheissä on, juoppo voi jättää pienenkin lapsen yksin ja lähteä kapakkaan, hänellä ei ole vastuuta, tai sitten sairas vanhempi, jonka kaikki voimat menee sairauteen tai saattaa olla syyntakeeton lasten kanssa olemiseen.
Ymmärrystä hyvät vanhemmat, erotessa pitää järki säilyttää, vaikka se elämä olisikin ollut rankkaa, ei ole ollut läheisyyttä, on alistettu, tai kylmä liitto.
Hetkinen...
Toivot vanhempiesi eroavan, muttet tiedä, ovatko edes aikeissa?
Miksi ihmeessä aiemmat kommentoivat "erolapsi"-asiaa..?
Haluaisit eroon äidistäsi, siksi toivot vanhempiesi eroa. Voin kertoa, ettet ole ainoa... Itsekin olin samassa jamassa aikonaan - no tosin en huomannut toivoa eroa, vaan odotin ajan kuluvan nopeasti, että pääsisin omilleni. Mutta yllätys... Kun täytin 17 ja oli enää vuosi siihen, kun pääsisin "omaan rauhaan", isompi into hiipui. Äiti oli loppujen lopuksi ihan siedettävä - ja sen verran materialisti olen, että kun lukio oli kesken, niin totta kai oli järkevintä asua kotona, kun ei tarvinnut huolehtia vuokrasta ja räpättävä äiti ja aina töissä oleva isä maksoivat kirjat ym.
Nyt aikuisena olen ehkä jonkin verran päässyt käsitykseen siitä, miksi äitini oli/on sellainen kuin on... Ei helppoa hänenkään elämänsä, kun oli niin paljon vastuussa meistä lapsista isän ollessa töissä pitkää päivää. Tiettyä koulumenestystä odotti ja marmatti, jos "vain" kaseja kotiin kannoin. Ymmärrän senkin nyt: hänen aikanaan vain hyvin koulussa menestyneet pärjäsivät, heillä oli vara valita opiskelu- ja työpaikkansa. Kotitöitä tein enemmän kuin isoveljeni ja pari vuotta nuorempi pikkusiskoni - no, nyt näen eron kun käyn heidän luonaan: oma kotini on aina siisti, näiden kahden kämpät kuin sikolätit... Jotain siivotessa ja luututessa iskostui minun päähäni - eipä tarvitse hävetä siivotonta kotia, tuli ovesta sisään kuka hyvänsä.
Ikä kysymys tämäkin, sinä olet 15 vuotias ja tunnet että toimit oikein, äidilläsi ehkä on vaatimuksia sinuun nähden koska haluaa parastasi, ja huutaminen on aina merkki että hän ei ehkä voi hyvin, ärsyyntyy asioista, kun loppujen lopuksi kodin hito on kuitenkin hänen vastuullaan vaikka hän tekisikin pitkää työpäivää. Silti äitisi rakastaa sinua , usko se, itse olin sinun ikäisenäsi myöskin alituiseen muutto hommissa, juuri siksi kun en saanut tehdä kuten minä itse tykkäsin, koska luulin että olen aikuinen. Riitoja tuli tiheässä tahdissa, ja äiti ol vihainen kun ampiainen, ja melkein vihasin häntä yhteen aikaan. Joten kunhan kasvat vielä hieman niin närt että kasvaessa muuttuu elämä paremmaksi.