Olen eroamassa poikaystävästäni.
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta, josta avoliitossa 3 vuotta...
En ole koskaan ollut oikeissa töissä koska minulla ei ole minkäänlaista koulutusta.
Olen kyllä ollut työharjoittelussa useasti.
Asuntomme on vuoka-asunto josta vain poikaystäväni pystyy tällä hetkellä maksamaan vuokraa koska itse en pääse minnekään työharjoitteluun jotta saisin rahaa. Asunto on myös hänen nimissään.
Tietenkin ero tarkoittaa sitä että muutan täältä pois... mutta minne minä menen?
Minulla ei ole rahaa tilillä, ei minkäänlaisia säästöjä, ei työpaikkaa (harjoittelupaikkaa siis, töihin en pääse ilman koulutusta) eikä ketään sukulaisia tai perhettä jotka voisivat auttaa...
Soitanko poliisille, jonnekin väestösuojaan, yömajaan tms? Kauan sellaisissa voi asua, saanko apua työnhakuun yms? Tosi ilkeä tilanne.
Onneksi Suomessa ei sentään joudu kadulle. :D
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta, josta avoliitossa 3 vuotta...
En ole koskaan ollut oikeissa töissä koska minulla ei ole minkäänlaista koulutusta.
Olen kyllä ollut työharjoittelussa useasti.
Asuntomme on vuoka-asunto josta vain poikaystäväni pystyy tällä hetkellä maksamaan vuokraa koska itse en pääse minnekään työharjoitteluun jotta saisin rahaa. Asunto on myös hänen nimissään.
Tietenkin ero tarkoittaa sitä että muutan täältä pois... mutta minne minä menen?
Minulla ei ole rahaa tilillä, ei minkäänlaisia säästöjä, ei työpaikkaa (harjoittelupaikkaa siis, töihin en pääse ilman koulutusta) eikä ketään sukulaisia tai perhettä jotka voisivat auttaa...
Soitanko poliisille, jonnekin väestösuojaan, yömajaan tms? Kauan sellaisissa voi asua, saanko apua työnhakuun yms? Tosi ilkeä tilanne.
Onneksi Suomessa ei sentään joudu kadulle. :D
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomessa voi kyllä joutua kadulle, riippuen sosiaalitoimen työntekijästä :D Vanhemmat taitas olla paras vaihtoehto, sillä turvakodit sun muut taitaa olla poissuljettuja jos ei väkivaltaa tms. taustalla.. Ja kyllä ilman koulutustakin saa töitä, jos ei ole liian ronkeli. Kannattais alkaa elämään itsenäisesti, jos kerran ex-poikaystävästä oli asuminen kiinni?
Miten luulet että ap muuttaa asumaan itsenäisesti jos hänellä ei ole rahaa, koulutusta eikä työpaikkaa? Tiedäthän että jo muuttaminen maksaa köyhälle todella paljon rahaa? Kokemusta on. Muunmuassa vakuusmaksu joka on useampia satoja euroja ja mahdollinen muuttofirma jos ei ole tarpeeksi tilavaa omaa autoa. Asuntoja ei vuokrata työttömille ja rahattomille (aka persaukisille) kuten ap joten muutappa siinä asuntoon kun jo tuo "pikku" yksityiskohta tuhoaa mahdollisuuden muuttaa omilleen.
Tuu mun luokse.Vuokran maksat luonnossa
Kannattaa ottaa yhteyttä alueen sosiaalitoimistoon.
Voi tyttö hyvä, kun olet jättänyt perusasian hoitamatta! Kuten "mäva" kehoittaakin, että sosiaalitoimisto on osoitteesi. Toivottavasti sieltä saat evästystä elämään ja mahdollisen asumisen järjestettyä.
Kuitenkin olisi se ammatin hankkiminen ykkönen! Siitä kaikki lähtee. Pelkästään siitä, että hankit jonkin ammatillisen erityistaidon, jolla voit pärjätä työmarkkinoilla.
Kas, sinä myyt taitosi ja työsi, saat siitä rahaa, jolla voit turvata asumisesi, leivän ja vaatteet. Sen jälkeen vasta tulee poikaystävät sun muut bonukset elämääsi.
On traagista, jos koko elämäsi joudut olemaan aina altavastaajana, syöttökanasena jonkun juipin rahoilla ja elatuksella.
Se aiheuttaa riitoja ja alistamista parisuhteessa.
Kun pystyt parisuhteessa tuomaan siihen oman panoksesi, niin että yhteisen elämän rakentaminen on toiveikasta ja päämäärätietoista, niin se vaikuttaa suhteen ilmapiiriin.
On vaikea vaatia tasaveroista kohtelua, jos jatkuvasti joutuu turvautumaan isolta osalta toisen ihmisen suomaan elatukseen.
Oli se sitten oikein tai väärin, mutta käytännössä se vain menee niin.
Siis sosiaalitoimisto, pidetäänpä mielessä. :)
Syy miksi minulla ei vielä ole koulutusta johtunee pääösin siitä että en tiedä mitä haluaisin tehdä "isona". Olen muutaman kurssin käynyt liittyen ammatteihin ja niiden valintaan mutta ne eivät ole yhtään valaisseet minua. Johtuu varmaankin siitä että itsetuntemukseni on ihan hirveä. :D Muutaman vuoden takainen masennus on myös syönyt itetuntoa ja uskoa itseen joten voit usko että ei työt tai koulu kiinnosta koska se vaatii sosiaallisia taitoja joita myöskään minulla ei ole. Tavallaan pelkään ja vihaan ihmisiä samaan aikaan vaikka minulla ei pitäisi olla syytä siihen. Jo kaupassa käynti ahdistaa ihmisten takia. Ainut jonka kanssa tulen hyvin toimeen on isäni, vuoden nuorempi siskoni ja poikaystäväni. Minulla ei ole kavereita ollut moneen vuoteen mikä ei hiveästi harmita koska en koe olevani sosiaalinen ihminen. Olisihan se joskus mukava käydä kahvilla/teellä jonkun kanssa kaupungilla.
Tässä parisuhteessa olen antanut kaikkeni paitsi rahallisen avun. Teen kyllä ruokaa, tiskaan, imuroin, moppaan, pyyhin pölyt, pesen pyykkiä yms koska en oikein muuta pysty tekemään. Rahattomuus on tarkoittanus sitä että en shoppaa muuten kuin silloin kun minulla omaa rahaa. Mies maksaa ruoat, vuokran ja netin yms tässä kämpässä. En tunne itseäni siis loiseksi. Jos tarvitsen meikkejä, vaatteita yms maksan ne omasta pussista. En shoppaa jos ei ole rahaa.
Syy miksi sinulla ei ole tyopaikkaa tai koulutusta on se että sinä olet peruslaiska.
Ellet vieläkään tiedä mitä haluat tehdä "isona", mene putsaamaan vessoja, pesemään lattioita, lakaisemaan katuja, tiskaamaan astioita! Ehkä nuo antaa sinulle vihjeen mitä sinä ET halua tehdä "isona". Kuitenkin saat noista kunnon rehellisistä toistä palkkaa jolla maksat asumisesi ja ruokasi.
Nuo tyot eivät vaadi koulutusta tai kielitaitoa! Mutta antavat sinulle loistavan tilaisuuden miettiä, samalla kun itse elätät itsesi, miksi teet sitä mitä et halua. Tyonteon ohella voit HALUTESSASI käydä tunneilla, koulua, opistoa aivan mitä vain hankkiaksesi sen tarvittavan tiedon HALUAMAASI tyopaikkaan.
Ehkä sinulle riittää lattianpesu - siinä ei ole mitään hävettävää, eikä siihen ei tarvita mitään kouluja joita sinä yksinkertaisesti et viitsi käydä.
Tuo typerä laulu ettei saa toitä kun ei ole koulutusta, ei uppoa enää kehenkään. Olen varma että sinä itsekkään et usko sitä.
Mutta se on laiskalle niiiiiiiiin HELPPOA laulaa.
ketä oikeesti kiinnostaa olla töis sellaset 8 tuntii joka arkipäivä sinne 65-vuotiaaks asti?! -.-'' ei minnuu ainakaan... L0L =''DD
Kuules, kuules nuppunen, prinsessainen, jos "nuori neito pulassa" olisit tyttäreni, niin ei onnistuisi tämän lajityypin meriselitys.
Ei menisi läpi, ei ole mennyt omien lapsieni kohdalla. Ei ole tosin tarjottukaan moista litaniaa kun työnteosta on kyse.
Nyt tyttöraasu, lusikka kauniiseen käteen ja tyytyminen siihen taviksen elämään, mitä se meille taviksille antaa.
Itsetuntemusta sinulla neitokainen on! Kirjoituksestasi päätellen reilu kopallinen. Aika hyvin kartoitat tilasi ja roolisi. Roolin, jolla esiinnyt ja meinaat sillä porhaltaa lävitse koko tämän elon näytelmän.
Mutta vilkaisepas alas: huomaat että siellä on jalat. Vilkaisu sivuille, kappas sentään, kädethän siinä ihan kompaktissa paketissa. Et olekaan torso.
Suukki on ja simmut on sekä kirjoitustaito on. Korvanlehdykät pään molemmin puolin: sisällä kuuloelimet ihan toimivassa kondiksessa.
Siinä on sosiaaliset taidot ja muuta ei tarvitse.
Ei tartte alkaa terapeutiksi, ei syväluodata. Riittää että osaa sanoa moi ja heippa.
Oppeliini tuossa jo opasti, miten työnsyrjään tartutaan!
Ei tarvita erikoislahjoja, itsetuntemuksia...
muuten erikoislahjatkin tullakseen esiin, vaativat työtä, työtä, harjoitusta, yrittämistä, erehtymistä, ponnistelua, työtä...
Työtä ei tehdä siksi, että päästään shoppaamaan. Työtä tehdään siksi, että maksetaan asunto, ruoka, sähkölaskut, terveyskulut ja netti.. ja loput voi shopata.
Nyt poikaystäväsi hoitaa henkiinjäämisesi. Eläinmaailmassa tämä vastaisi sitä, että poikaystävä on emo, joka pyydystää ruoan ja tuo sen eteesi.
Toivon hartaasti, että sosiaalitoimisto ei mene rooliisi mukaan ja ala emoksesi, eikä tee sinusta ammattiavutonta, masentunutta märräjää, joka tarpoo uusavuttomana päivästä toiseen itsekeskeisyyden neuroottisessa suossa. Ennen pitkää roolinaamio on kasvanut naamaan kiinni, eikä irtoa. Niine hyvine ja ansiottoman elämän myötä kuusikymppisenä hautaan valmis tapaus.
Ei! Sinä hakeudut ammattikoulutukseen, joka on tasollesi sopiva. Ihminen muotoutuu ammattinsa myötä eikä päinvastoin, joten itsetuntemukset voit unohtaa.