Olen n.30v mies. Olen seurustellut muutamia kertoja lapsettomien naisten kanssa. Nyt sitten viime syksynä tutustuin nuoreen naiseen jolta oli mies kuollut tapaturmaisesti jokin aika sitten ja heillä yksi poika. Tutustuessamme poika oli hieman yli vuoden ikäinen. Olemme olleet viime aikoina yhdessä viikoittain ja pari kertaa lomailleet etelässä, käyneet laivalla ym. Mitä enemmän olemme viettäneet aikaa yhdessä, sitä enemmän minua on alkanut häiritsemään se, että poika vie suurimman osan ajasta "emännän" kaiken huomion. Poika on nyt 1v ja 10 kk vanha. Tunnen välillä oloni aika yksinäiseksi kun istumme vaikka hotellin ravintolassa syömässä ja neidin koko aika menee pojan syöttämiseen, vessassa käyttämiseen ym. Suoraan sanottuna poden melkoista vitutusta välillä. Silloin kun seurustelin lapsettoman naisen kanssa niin aikaa oli 200% enemmän toisillemme. Nyt meillä on yhteistä aikaa lähinnä pojan nukkuessa, eli n. klo 21-07.
Nykyinen puolisoni on kuitenkin "lohdutellut" minua että myöhemmin tilanne on toinen kun poika on jo isompi ja omatoimisempi. Jotenkin sitä vain ajattelee että olisi kiva viettää nyt suhteen alkutaipaleilla sitä yhteistä laatuaikaa.
En tiedä onko muilla vastaavia kokemuksia. Kai tilanteeseen on vain sopeuduttava?
Nykyinen puolisoni on kuitenkin "lohdutellut" minua että myöhemmin tilanne on toinen kun poika on jo isompi ja omatoimisempi. Jotenkin sitä vain ajattelee että olisi kiva viettää nyt suhteen alkutaipaleilla sitä yhteistä laatuaikaa.
En tiedä onko muilla vastaavia kokemuksia. Kai tilanteeseen on vain sopeuduttava?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.