Ja pelaa, ja pelaa...
Ollaan oltu yhdessä vuosi. Kyllä tiesin jo alussa, että hän pelaa paljon tietokonepelejä, mutta nyt se on karannut käsistä... Hän pelaa samalla, kun puhutaan puhelimessa (välillä hän ei edes kuuntele, mitä sanon), hän pelaa kun tulen käymään (hänellä saattaa kestää ikuisuus tulla avaamaan mulle ovi, kun on pelissä paha paikka. Ja silloinkin hän juoksee nopeasti aukaisemaan mulle oven, ja sanaakaan sanomatta juoksee takaisin koneelle ja laittaa kuulokkeet päähän). Hän pelaa, kun mä olen hänen luonaan. Sama kuvio on toistunut usein viimeisen kuukauden aikana: mä kokkaan sille keittiössä ihanan aterian, ja hän istuu koneella. Sitten hän syö nopeasti, käy sängyllä lepäämässä, ja palaa takaisin pelaamaan. Joskus hän ehdottaa, että katsotaan myöhemmin leffaa (eka pelaa vielä vähän), mutta yleensä hän unohtaa koko leffan ja jatkaa pelaamista.
Ollaan puhuttu tästä kuukausia sitten, ja hän tiedostaa ongelmansa. Hän on peliriippuvainen. Mutta hän ei tee asialle mitään. Mä en vaadi, että hän lopettaisi pelaamisen kokonaan, musta vaan tuntuu nykyään, että pelit menee mun edelle... hän on välillä niin hemmetin välinpitämätön mua kohtaan.
Joskus oon ihan murtumispisteessä, sitten meillä onkin ihana ilta yhdessä ja oon ihan onneni kukkuloilla: hän rakastaakin mua vielä! Ja sitten kaikki palaa taas ennalleen, mä istun sohvalla katsomassa telkkaria ja hän istuu koneen ääressä pelaamassa, ja huutelee mikkiin kaverilleen.
Mä rakastan tota miestä niin kamalasti, ja hän kyllä on sanonut rakastavansa mua. En haluaisi erota. Oon ilmaissut mielipiteeni hänen jatkuvasta pelaamisestaan, mutta en ole koskaan kieltänyt täysin pelaamista. Oon myös ollut kiinnostunut hänen peleistään, joskus joka koittanut pelatakin. Mua vaan alkaa pikku hiljaa väsyttää se, että se mieluummin on tietokoneensa kanssa kuin mun...
Onko jollain kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Onko jotain vinkkejä, miten tästä selviydytään?
Ollaan oltu yhdessä vuosi. Kyllä tiesin jo alussa, että hän pelaa paljon tietokonepelejä, mutta nyt se on karannut käsistä... Hän pelaa samalla, kun puhutaan puhelimessa (välillä hän ei edes kuuntele, mitä sanon), hän pelaa kun tulen käymään (hänellä saattaa kestää ikuisuus tulla avaamaan mulle ovi, kun on pelissä paha paikka. Ja silloinkin hän juoksee nopeasti aukaisemaan mulle oven, ja sanaakaan sanomatta juoksee takaisin koneelle ja laittaa kuulokkeet päähän). Hän pelaa, kun mä olen hänen luonaan. Sama kuvio on toistunut usein viimeisen kuukauden aikana: mä kokkaan sille keittiössä ihanan aterian, ja hän istuu koneella. Sitten hän syö nopeasti, käy sängyllä lepäämässä, ja palaa takaisin pelaamaan. Joskus hän ehdottaa, että katsotaan myöhemmin leffaa (eka pelaa vielä vähän), mutta yleensä hän unohtaa koko leffan ja jatkaa pelaamista.
Ollaan puhuttu tästä kuukausia sitten, ja hän tiedostaa ongelmansa. Hän on peliriippuvainen. Mutta hän ei tee asialle mitään. Mä en vaadi, että hän lopettaisi pelaamisen kokonaan, musta vaan tuntuu nykyään, että pelit menee mun edelle... hän on välillä niin hemmetin välinpitämätön mua kohtaan.
Joskus oon ihan murtumispisteessä, sitten meillä onkin ihana ilta yhdessä ja oon ihan onneni kukkuloilla: hän rakastaakin mua vielä! Ja sitten kaikki palaa taas ennalleen, mä istun sohvalla katsomassa telkkaria ja hän istuu koneen ääressä pelaamassa, ja huutelee mikkiin kaverilleen.
Mä rakastan tota miestä niin kamalasti, ja hän kyllä on sanonut rakastavansa mua. En haluaisi erota. Oon ilmaissut mielipiteeni hänen jatkuvasta pelaamisestaan, mutta en ole koskaan kieltänyt täysin pelaamista. Oon myös ollut kiinnostunut hänen peleistään, joskus joka koittanut pelatakin. Mua vaan alkaa pikku hiljaa väsyttää se, että se mieluummin on tietokoneensa kanssa kuin mun...
Onko jollain kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Onko jotain vinkkejä, miten tästä selviydytään?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Heips!
Poikaystäväsi tarvitsee varmaan jotain ammattiapua, ei vaan voi mitään itse enää.
Yritä ohjata hoitoon ja puhu asiasta, älä luovuta, jos ei heti onnistu.
Tyypillinen nykyajan luuserimies sulla joka vaan pelaa. Tuollainen kloppi on loinen joka saa sinulta täyshoidon ilman, että sen pitäis tehdä mitään.
Ei tuosta muutu.
Pidä etäisyyttä häneen ja katso miten hän reagoi. Ehkäpä tajuaa, että sinun olemassaolosi hänelle ei ole mikään itsestäänselvyys.
Moikka
Itsellä sma tilanne. Oltu kyllä vasta 3kk yhdessä, mutta raastavaa on.. Shdetta rasittaas vielä välimatka ja se että mies on armeijassa. Olisko sulla vaik sähköpostiosotetta, et vois jutella vähän helpommin, kun täällä, kaikkien nähtävänä? :)
Pelaaminen on parasta ja känni.
Jos on moninpelistä kyse kuten esim World of warcraft, niin onnea vaan...jotkut jää täysin koukkuun. Voi jopa työt jäädä kakkoseks....kokeile sillee että kuvaat salaa kun kaveri pelaa (tod. näköisesti näyttää vähän hölmöltä) ja pidä kirjaa miten paljon aikaa oikeasti menee siihen peliin.
Parin viikon-kuukauden jälkeen näytät videon, ja kerrot miten paljon aikaa menny
Ehkäpä mies ei vaan tajuaa?
Nämä pelaajat tuntuvat vain lisääntyvän. Olet syystä huolissaan. Apuahan he tarvitsevat, kun vain osaisivat sitä hakea. Kun mennään vähän vuosia eteenpäin, on käsillä sellaisten pienten lapsien sukupolvi, jossa ei olekaan enää vanhemmalla perinteinen alkoholiongelma, vaan jommankumman tai molempien vanhempien peliriippuvuus ja sen tiimoilta lapsi jää vaille riittävää huomiota ja huolenpitoa.
Pelaaminen muokkaa aivoja yhä enemmän peleistä riippuvaiseksi. Tie on surullinen ja loputon, jos sitä ei saa katkaistuksi.
Kyllä se pelaaminen vähenee kun siitä puhutaan.
Kun mun avopuoliso pelaa liikaa, lyön sitä, yleensä tyynyllä tai avokämmenellä kaljuun. Sen jälkeen otan siltä kuulokkeet pois, ja sen jälkeen peliohjaimen josta joudun vähän tappelemaan kunnes hän sanoo "Okei mennään nukkumaan". Kello on silloin puoli yksi yöllä.
Olet tyypillinen tyttöystävä et palvelee miestään kun mies tekee jotain muuta. ei mies huomioi sua ja sillee. sinä vain kokkaat sille ruokaa ettei se kuole nälkään eikä peliaikaa mene hukkaan. tollasii ne naiset on.
meillä aivan sama tilanne mun poikakaverin kanssa :/ en oikein osaa neuvoa kyllä kun en itsekkään tiedä mitä pitäisi tehdä. ainoat hetket kun hän ei pelaa on kun nukutaan tai harrastetaan seksiä. olen jo melkein itse luovuttanut asian suhteen. yritän saada hänet kanssani useammin ulos viettämään iltaa jne. se auttaa jonkun verran. olen kyllä tehnyt poikaystävälleni selväksi sen asian etten pidä siitä että hän pelaa, on se ehkä hieman myös auttanut ( saatan saada yhden pusun pelaamisen välissä, hah) monet riitamme johtuvat hänen pelaamisestaan ja olen muutaman kerran mennyt repimään johdot irti ym. mutta ei tehoa kunnolla. kai se on annettava poikien pelata, mutta pakota hänet myös huomioimaan sinua, äläkä ole siellä pelkkä kyökkipiika! kyllä se siitä, eiköhän tuo peli into joskus vähän laannu.. ..
Kun ammoin aloitin seurustelun nykyisen vaimoni kanssa, harrastukseni veivät valtavasti aikaa -- tai olisivat vieneet, ellei tyttöystäväni olisi ilmaissut tyytymättömyyttään. Kyllähän se on myönnettävä, ettei parisuhde ja intohimoiset harrastukset sovi yhteen.
Minä siis jätin harrastukset, vaikka jaksoin vuosia toivoa, että saisin uppoutua niihin uudelleen. Kun lopulta hyväksyin kohtaloni, perustimme perheen. Tässä sitä nyt sitten kitkutellaan päivä kerrallaan.
" kai se on annettava poikien pelata, mutta pakota hänet myös huomioimaan sinua,"
-Juu pakottamallahan sitä huomiota saakin. XD
Kuten joku jo kirjoittikin. Ota etäisyyttä siihen miekkoseen. Et soittele, etkä käy sen luona. Katso kumpi sitä kiinnostaa enemmän. Pelaaminen vai sinä. Odota että se soittaa sulle, (jos soittaa). Pyydä sitä vaihteeksi käymään sun luona. Jos se tulee, niin pistä tietokoneesi siksi ajaksi jonnekin piiloon.
Jos mistään ei tule mitään, niin sitten vaan sanot suoraan, että tämä juttu ei nyt oikein toimi ja on varmaan parempi lopettaa se kokonaan.
" Kyllä tiesin jo alussa, että hän pelaa paljon tietokonepelejä,"
-Eli tiesit mihin ryhdyit ja nyt sitten koitat muuttaa häntä..?! Kuulostaa järkevältä...tai sitten ei...
Ja mitä muuta odotit kun olet suhteessa POJAN kanssa. Pojilla poikien prioriteetit. Miehet on erikseen....
ennen kuin dissataan juttu täysin. unohda manipulointi hetkeksi vaan kohtaa tilanne. yksi vaihtoehto on, että menet mukaan peliin. toinen on että kysyt, miksi hän pelaa? onko kyse sosiaalisesta pelaamisesta vai etsiikö hän saavutuksen tunnetta (eikö koe saavutuksia oikeassa elämässä)? itsetunto-ongelmia? liiallinen pelaaminen kertoo ongelmista, jotain puuttuu oikeassa elämässä. peleissä parasta on, että ei tarvitse olla oma itsensä, on selkeät säännöt joita seuraamalla voi saavuttaa tietyn tavoitteen ja voi ampua miljoonä mörköä samalla kun käy vertaisparisuhdeterapiaa kavereiden kesken.
ihan näkökulmana.