Narsisti ja minä. Mieheni oli alkuun minulle kuin unelma. Kaikki tietää miten tämä alku menee. Pikkuhiljaa alkoi selvitä valehtelut, peliriippuvuus ja vain se omasta navasta huolehtiminen. Kuulin myös muilta, että mies toimii epärehellisesti. Noh; ensimmäinen vakava keskustelu kaikesta. "Tiedän että olen toiminut väärin"- ja muut vaaditut replat. Jossakin vaiheessa toteaa itse minulle, ettei halua samoja asioita elämältä kanssani (perhe yms.), joten päätän jatkaa matkaa. Seuraa ensimmäiset todelliset tunteiden osoitukset; tosin rumina haukkumasanoina ja uhitteluna. Jatketaan taas, koska hänkin haluaa nyt kaikkea mitä minäkin. VIRHE. Tässä vaiheessa on syytä kertoa, että edellä mainittujen tapahtumien aikana oli jo tönimistä, repimistä ja tuuppimista. Väkivalta alkoi paheta, mutta kuitenkin herra oli pahoillaan ja pyyteli anteeksi yms. Lupasi muuttua. Nyt viimeiset pari päivää olen saanut kovan tahallisen potkun mahaan joka kaatoi minut, iskun kasvoihin, kuristamista, leukojen puristamista, lisää potkuja, ja tönimisiä joissa todella kaadun ja loukkaan itseni. Niitä ei ole kuitenkaan enää pahoteltu, vaan herra syyttää kaikesta minua. Olen kaiken ansainnut kuulemma. Ja se syy, noh. Sellaista ei todella ole.
Ei enää edes anteeksipyyntöä - mitä seuraavaksi?
Mustelmilla
24550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ilmoita poliisille.
Poliisille ilmoittaminen johtaa narsistin kohdalla ainoastaan monia vuosia kestävään käräjäkierteeseen, johon en halua ryhtyä. Lisäksi narsisti valehtelee häpeilemättä, jonka vuoksi kaikki on vaikeampaa. Pelkään että hän alkaa kostamaan mahdollisen rikosilmoituksen. Jos haluan kaverista eroon, se on ehdottomasti tehtävä niin, että hän itse jotenkin pitää sitä hyvänä asiana. Eli pitää tehdä se fiksusti sitten. Mutta tuohon virkavallan sotkemiseen en oma-aloitteisesti ala, koska tyypin tuntien herra aloittaa omat prosessinsa "väärästä ilmiannosta" ja kaikesta muusta.. Ensisijainen kysymys oli se, että onko tästä enää mahdollista jatkaa, eli paheneeko se vain? Ymmärrän, että ihminen voi tehdä virheitä. Tiedän että herralla on paineita muista jutuista johtuen.
No nuole veresi!
Mitä ruikutat? Et edes halua muuttaa mitään, nautit olla marttyyrin osassa. Siispä ole.
Ja voin luvata, jatkossa tulee paljon paljon räkää, verta ja kyyneleitä. Niitä mustelmia ja murtumis saat ihailla ja ylpeänä esitellä. Nauti niin kauan kun sulla henki pihisee, kuka tietää miten kauan.
Jossain vaiheessa tutustut miten sairaala hoitaa murtuneita luita. Tai ruumishuoneeseen.
Tiedä sitten alkaako hän kostamaan rikosilmoituksen vai alkaako esittämään katumusta, jotta vetäisit rikosilmoituksen pois.
Parhain lienee, et keräät tavarasi ja poistut kun hän on poissa. Siinä on kuitenkin varauduttava, et hän alkaa varjostaa jokaista liikettäsi. Eli et voi olla ulkona yksiksesi missään vaiheessa, ulkopuolisetkin ehkä tuo apua jos tarvitaan.
Niin, eipä sitä voi tietää. Ei tainnut kenelläkään olla kokemuksia siitä, että pahoinpitely loppuisi tai miten sen saisi loppumaan.
Rikosilmoituksenteko merkitsee kyllä varmaa oikeusprosessia, sillä kyse ei ole lievästä pahoinpitelystä, jonka kohtalosta voisin itse päättää. Eli ei katumus siinä auttaisi.
Jos jollakin on oikeasti kokemusta siitä, että väkivallasta on päästy eroon jollakin tavalla, niin olisin kiitollinen avusta.
Mistähän syystä se unelmien komea mies on aina se narsisti joka hakkaa naistaan? Vähän väliä joku nainen kertoilee et nyt se mies hakkaa vaikka olis pitänyt olla unelmies mies. Ei se lopeta ennen kuin eroat siitä ja lopetat kokonaan yhteydenpidon. Vaihda numerosi ja vaihda osoitetta ja osite salaiseksi ja haet lähestymis kieltoa sille miehelles ja teet sen rikosilmoituksen. Jollet tee niin se mies hakkaa jotain muuta naista.
Omat unelmat! Ha! kun sitä miestäkin pitää kohdella hyvin ! Miehellä on oma elämä ja jos sitä "naisellisilla" mukamas vaatimuksilla häiritään, ongelma on.
Pitäkää nyt lehmät tajuntanne oikeuden mukaisella tasolla, ei mies ole teidän oikkujenne ja tehtyjen ongelmienne korjaaja. Mies on ARVOKAS asia, ei vain sylkykuppi. Teillä lehmät ei ole mitään muuta arvokasta kuin "piirakkanne" sekin usein haiseva ja huonosti hoidettu, miehet hoitavat ja kasvattavat lapset paremmin kuin te, te olette saavuttanmeet sikojen aseman, fiksutkin naiset. Jotain on suomalaisella naisella pahasti pielessä.... kukaan ei halua uhoavaa vihreää siideri säkkiä joka huutaa "oikeuttaan"..... ei edes rahalla! Jäte kamaa.......
Huhhuijaa mikä järjenvalo tuossa taas loistaa.
Tuttu kuvio, paitsi, että meillä oli vielä lapset ja asuntolaina, vasta kun olin kunnolla satimessa, totuus rupesi käymään ilmi... Ja e on hemmetin helppo huudella, että ota ero ja muuta pois ym, kun ite olin siinä kunnossa, että en enää meinannu pystymään tekemään päätöksiä, kun olin niin tallottu, henkisesti ja fyysisesti, ja sit ei tarvii lukee kun lehtiä, mitä tapahtuu narsistien vaimoille pahimmillaan, jos uhkaavat lähteä. Mä olen hengissä, yhden pahoinpitelyn vain lähdin. En tehnyt rikosilmoitusta, en riidellyt, olin ystävällinen, joustava rauhallinen, narsistin kanssa ei kannata mennä oikeuteen, jos vain suinkin voi sen välttää, muuttaa vaan, poistua taka- vasemmalle..
Miten päästä irti väkivallasta? Helppoa: kävele ulos äläkä ikinä palaa.
Ja om asta kokemuksesta puhun. Meilläkin alkoi uhkailusta, sitten tavaroitten heittelyä, huonekalujen rikkomista, vaatteiden repimistä. Puhelimenkäyttöä kytättiin ja rajoitettiin. Viimein johti pahoinpitelyyn josta seurasi ukolle tapon yrityksestä syyte. itse sairaalaan.
Raportoitiin mm. 6 cm kuristusjäljet molemmin puolin kaulaa.
Seuraavana aamuna ukko tuli putkasta, vannoi syyyttömyyttä ja kaikki oli minun syytäni tietysti. Olin jossain vaiheessa purrut häntä käteen, missä oli veriset hampaanjäljet. Itse en muista, mutta jos henkesi edestä puolustaudut, ei kai se vä¨rin ole? äijä sanoi tekevänsä minusta rikosilmoituksen!
Lähdin pois. Ensin menin omien vanhempien luo. Siellä isä oli hiljaa kuten tavallista, äiti karjui ja raivosi! En ollut tervetullut.
Avomiehen äiti ja sisko sitten tarjosivat katon pään päälle niin kauaksi aikaa että saisin asiano kuntoon! Siittä olen heille ikuisesti kiitollinen! He jopa vatoittivat menemästä takaisin sen äijän luo vaikka mitä tapahtuisi. Ei ollut ensimmäistä kertaa asialla eikä poliisin kanssa tekemistä. Juttu tuli aikanaan käsittelyyn, äijä muutamaksi kuukaudeksi linnaan. Oli kuulemma vanhoja "pohjia" siellä painamassa myös, joita en tiennyt.
Poliisilta sain luvan, että saan ja pitää soittaa heti jos jotain häiriötä tapahtuu kun ukko vapautuu. Ja tulihan niitä puhelinsoittoja: anelua, uhkailua, monen moista. En antanut periksi vaikka yöt näin painajaisia, ovet linnoitin yöksi, pelkäsin joka risahdusta ja narahdusta. Sitä kesti pitkään, vieläkin pelkään humalaisia ja kovaäänisiä arvaamattomia ihmisiä. Vieläkään en luota miehiin enkä koskaan tule luottamaan. En ole parisuhteessa enkä halua koska se pelottaa mut hengiltä!
Rahallisesti alku oli tosi vaikeaa. Ei ollut kuin jotain vaatteita. Ei huonekaluja, ei astioita jne. mutta HENKI oli tallella! Olin VAPAA!
Seurasi monta vaikeaa ja vielä vaikeampaa vuotta, mutta tässä ollaan! Elän, hengitän ja nautin joka ikisestä pïvästä, koska tää todella on mun ainoa elämä.
En tiedä sitten, olenko jotenkin poikkeus. Mistä sain ja saan voimaa? Kuitenkin tiedän, että ihmisessä on USKOMATTOMAT voimavarat kun ne vaan ottaa käyttöön, ja kun ihan se viimenen pakko on, kyllä kai ne jokainen jo vaiston varaisesti ottaa käyttöön?
Muuta en osaa sanoa. en vaan ikinä-koskaan-milloinkaan usko, että ihmisen olis pakko alistua kynnysmatoksi! En ikinä-koskaan-milloinkaan voi tajuta enkä suostu myöntämään, että marttyyriksi kenenkään täytyy heittäytyä!
Rahapula; joo, se tulee. Yksinäisyys, avuttomuuden tunne, joo,se tulee. Masennus? Voi tulla ja on normaalia. Siihen saa lääkkeistä ensiavun, kun vaan sitten huolehtii myös jälkihoidosta viimeistään kun pahin kriisivaihe on ohi. Tiedän, että turvakotiin voi mennä. Se on erittäin hyvä paikka, ainakin Tampereella! Suru ja epäonnistumsen jne tunteet, joo, ne tulee. Mutta; ne on TUNTEITA jotka on tervettä tuntea vaikka miten kipeää tekevät! Aikanaan se aurinko alkaa silloin tällöin pilkotella, ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän!
On jäljellä arvet, mutta se kallein, ELÂMÂ, on myös!
Taidat nautinnolla odotta sitä sairaalakeikkaa. Meinasitko lääkärille keksiä tekösyitä kaatumisesta ja oveenpäin kävelemisestä?
Ihan tosissaanko meinasti jatkaa nyrkkeilysäkkinä? Olisin lähtenyt jo ajat sitten. Psykoltahan tuo kuulostaa enempi, kuin narsistilta.
Siis ei todellakaan muutu paremmaksi tuollainen suhde! Itse kärvistelin kamalien uhkausten takia 15 vuotta, kunnes viimein sain lähdettyä turvakodin kautta hakemaan apua. Mies muuttui samantien, katui kauheasti, hakeutui hoitoon, ja pommitti minua rakkaudentunnustuksilla. Se ketku sai minut lopulta antamaan vielä yhden mahdollisuuden (lasten takia), mutta se oli kaikki vain ovelaa juonta. Hän sai minut lopulta sellaiseen liemeen, että vastavaa tarinaa saa kauan hakea. Siinä liemessä edelleen istun, ja kadun aivan kaikkia tekojani, ennen kaikkea sitä, että tunsin sääliä miestä kohtaan, joka ei ikinä ole tuntenut pisaraakaan sääliä minua kohtaan.
Minä tein rikosilmoituksen, mutta siitäkin syntyi sellainen soppa, että jos voisin palata ajassa takaisin, niin jättäisin tekemättä. Parempi vain lähteä, paeta vaikka turvakotiin, ja unohtaa kaikki mennyt.
Olettaen että kyseessä tosiaan on narsisti, heidän kanssaan on valitettavasti vain yksi tie. Lähde pois äläkä katso taakse. Älä vastaa mihinkään yhteydenottoihin. Hiljaisuus on ainoa mikä saa heidät lopulta luovuttamaan ja etsimään uuden uhrin. Jos häiriköi, laita kaikki ylös paperille, mutta älä edelleenkään keskustele suoraan narsistin kanssa. Se on aluksi vaikeaa, koska tekee mieli selvittää ja kertoa pettymyksen tunteensa. Tee se vaikka kirjeenä jota et koskaan lähetä. Polta se vaikka jälkeenpäin.
Jos otat yhteyttä tai vastaat yhteydenottoihin, se on sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Narsisti yrittää KAIKIN keinoin saada sinut takaisin uhrikseen, kun tajuaa sinun olevan tosissaan lähdössä. Usein lähdön jälkeinen aika on vaarallisinta narsistin uhrin elämässä. Tämä riski pitää kuitenkin ottaa jos haluaa muunlaisen elämän kuin että on lopun elämäänsä nyrkkeilysäkkinä ja kontrollin alla.
Suosittelen kirjaa Sata tapaa tappaa sielu. Sieltä löytyy voimia, sieltä itsekin lopulta löysin oman voimani.
Älä kadota itseäsi antamalla toisen alistaa sinua. Toivon voimia lähteä sinulle ja muille joilla on samanlainen tilanne.
"Suosittelen kirjaa Sata tapaa tappaa sielu ja äijälles taas Sata tapaa tappaa akka!
Niinpä. Kyllä kai sitä jostain kirjastakin voi jotain apua saada, mutta ei kyllä auta vaikka lukis kirjaston verran Raamatun paksusia opuksia, jos ITSELLÄ ei ole tahtoa ja vankkaa päätöstä tehdä loppu tilanteesta!
Itse luin kyllä noita kirjoja, ja sain niistä paljonkin irti, mutta sen JÄLKEEN kun olin tiedostanut tilanteeni. Myöntänyt sen itselleni. OTTANUT SEN ASKELEEN!!! Paraneminen tuon jälkeen vie aikaa. Se on tuskallinen reissu mutta kuka on sanonut että elämä on ruusuilla tanssimista! Ja kyllä on ihana vapautus kuitenkin, kun vähitellen alkaa tajuta että mullakin ON elämä! Ja OIKEUS NAUTTIA SIITÄ!!
onko hienoa kun mies lyö turpaan. kuinka moni naine vaitais sen narsisti miehen vaikka työttömään rumaan mieheen joka ei lyö. vähän sellanen nörtti mies joka osais kuitenkin huolehtii ja olla hellä. veikkaan et korkeinaan 5 , sadasta naisesta vaihtais.
Kiitos kannanotosta. Välillä sitä on vieläkin niin typerä, että haikailee sen aluksi tutuksi tulleen miehen perään, ja toivoo että se mies ois tullut takasin. Mutta ei taitane olla muutakuin toiveajattelua.
Olen huomannut, että se poislähteminen on todella hankala juttu. Saa perään heti monesta eri suunnasta haistattelua, solvaamista, uhkailua ja muuta sellaista mitä ei tulisi jos toista kunnioittaisi. Kieltämättä vähän pelottava se lopullinen kamojen pakkaaminen ja häipyminen. Pitää odottaa sellainen hetki, että saa etumatkaa.
Pelottavaksihan tämän on tehnyt juuri se, että näkee miten vääristyneessä ajatusmaailmassa toinen elää. Ei tajua että toista ei saa vahingoittaa. Luulee että voi pätkiä mistä syystä vaan. Tollanen tyyppi kun sitten lopullisesti hermostuu..
sen sinä ansaitsitkin.
Kiltillä miehellä ei tee mitään edelleenkään. Vit.tumaisilla narsistimiehillä on paljon kysyntää. Olen huomannut et joka toisella naisella on just sellanen narsisti mies ja sit naiset ihmettelee et mitäs pitäis nyt sitten tehdä. Lähteäkkö vai jäädä. "Jos nyt kerran viel yrittäis sen miehen kanssa jos se vaikka ei löis enään". Semmosta on naisten parisuhde elämä.
Jos itse olisin nainen niin olisin lesbo. Kun on paljon todennäköisempää et nainen ei lyö.
Nimenomaan turvaa selustasi ja laita rahaa "syrjään". Jos pystyt, niin hanki kodintarvikkeita valmiiksi ja vie ne jollekin tutulle tai sukulaiselle säilöön. TYhjästä olen itsekin aloittanut kolmesti (kahdesti saman narskun takia) ja vieläpä lapset mukana.
Silti selvisin hengissä ja on niin rauhallista elää ja hengittää omassa kodissa, jossa kukaan ei hauku, huuda, alista ja lyö eikä uhkaile. Uhkailuja toki tulee puhelimella silloin tällöin tekstareina, mutta olen koko ajan askeleen edellä ;)
NIINKÖ
Valitettavasti minulle kyllä tuli ketjun aloittajan kirjoituksesta heti sellainen olo, että tässä kirjoittaa "marttyyri" nainen. Hän ei selvästikään halua muutosta tai lähteä, vaan elää siitä, että saa valittaa elämäänsä, kerjätä sääliä ja hehkuttaa, kuinka urhea ja loistava hän itse on, kun kaiken tämän kestää.
Ero ei ole koskaan helppo, vaikka olisi kuinka sopu ero, saatikka sitten riitainen ero. Mutta aina voi lähteä, se on oma valinta.
Usein vaan tällaiset naiset jäävät tai kerta toisensa jälkeen hakeutuvat samanlaisten miesten kanssa suhteisiin. Yksi mies hakkaa, niin luultavasti seuraava on myös väkivaltainen tai vaikka juoppo. Tällainen nainen haluaa elää "draama kuningattarena".
Ei ihan tervettä sekään, sorry vaan.
Kuulostaa niin minun elämältäni... Voimia sinulle =)
Rosenhagen: Tarkoitin tuolla kirjalla että kun siellä on monen ihmisen juttuja, niin ehkä sieltä joku saa sen ahaa-elämyksen jos ei muuten ole saanut. Mutta siis itselle se olikin ikään kuin piste iin päälle jo kauan harkitun asian muuttamiseksi. Toki tiedän jo kokemuksesta ettei se onnistu jos itse vielä selittelee itselleen tekosyitä. Silloin kyllä myös valitsee itselleen sen säkin osan, jos selittelee miehensä/naisensa väkivaltaista käytöstä.
Mietin exäni kosittua, että voiko toinen muuttua tosiaan ettei enää koskaan käy päälle. Silloin lueskelin paljon, ja siinä kirjassa oli niin paljon hänen silloinkin käyttämiään sanoja ja lauseita, etten voinut/uskaltanut ottaa sitä riskiä vaikka oli mennyt neljä vuotta niin ettei koskenut. Sanallisesti kyllä osasi satuttaa sinäkin aikana. Mutta pystyin lähtemään vasta kun ymmärsin etten voi koskaan tuntea olevani turvassa hänen kanssaan. Ja nyt on hyvä mies, rakastava ja hellä. Ei ole pelkoa jokapäiväisessä elämässä läsnä. Kyllä kannattaa lähteä väkivallan kourista vaikka aikaa se vie.
Rosenhagen: Tarkoitin tuolla kirjalla että kun siellä on monen ihmisen juttuja, niin ehkä sieltä joku saa sen ahaa-elämyksen jos ei muuten ole saanut. Mutta siis itselle se olikin ikään kuin piste iin päälle jo kauan harkitun asian muuttamiseksi. Toki tiedän jo kokemuksesta ettei se onnistu jos itse vielä selittelee itselleen tekosyitä. Silloin kyllä myös valitsee itselleen sen säkin osan, jos selittelee miehensä/naisensa väkivaltaista käytöstä.
Mietin exäni kosittua, että voiko toinen muuttua tosiaan ettei enää koskaan käy päälle. Silloin lueskelin paljon, ja siinä kirjassa oli niin paljon hänen silloinkin käyttämiään sanoja ja lauseita, etten voinut/uskaltanut ottaa sitä riskiä vaikka oli mennyt neljä vuotta niin ettei koskenut. Sanallisesti kyllä osasi satuttaa sinäkin aikana. Mutta pystyin lähtemään vasta kun ymmärsin etten voi koskaan tuntea olevani turvassa hänen kanssaan. Ja nyt on hyvä mies, rakastava ja hellä. Ei ole pelkoa jokapäiväisessä elämässä läsnä. Kyllä kannattaa lähteä väkivallan kourista vaikka aikaa se vie.