Mitä tehdä patalaiskalle miehelle? Itse olen joutunut hänen työnsä ja laiskuutensa takia sitoutumaan perheeseen ja lasten harrastuksiin (kylläkin mielelläni), mutta mies yrittää aina päästä helpolla.
Ärsyttää se, että miten ihminen voi olla tuollainen saamaton - käsittääkseni isän pitäisi olla kiinnostunut poikiensa harrastuksista ja kuskaamisista. Itse pidän siitä touhusta ja lasten touhuilusta, mutta se ettei toinen juuri osallistui kuin pakosta niin täytyy alkaa ihmetellä, että onko miehellä jokin tukos päässä?? Hän kyllä ajalee ympäriinsä poikien kanssa tai menee mökille "muka" lasten takia, mutta ensisijainen harrastus on, että pääsee litkimään kaljaa.
Eikä mieheni ole mikää ydinfyysikko tai kirurgi. Samoja töitä tekevät muutkin - patalaiska kuin mikä. AAARRRRZZZZHHHHH!!
Ärsyttää se, että miten ihminen voi olla tuollainen saamaton - käsittääkseni isän pitäisi olla kiinnostunut poikiensa harrastuksista ja kuskaamisista. Itse pidän siitä touhusta ja lasten touhuilusta, mutta se ettei toinen juuri osallistui kuin pakosta niin täytyy alkaa ihmetellä, että onko miehellä jokin tukos päässä?? Hän kyllä ajalee ympäriinsä poikien kanssa tai menee mökille "muka" lasten takia, mutta ensisijainen harrastus on, että pääsee litkimään kaljaa.
Eikä mieheni ole mikää ydinfyysikko tai kirurgi. Samoja töitä tekevät muutkin - patalaiska kuin mikä. AAARRRRZZZZHHHHH!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitäs oot nainu laiskan miehen, itse teit valintasi.
Ehkä olosuhteet ovat mahdollistaneet hänen muovautua sellaiseksi. Häntä ei ehkä tarvita mihinkään erityisesti, joten hän kykenee jättäytymään pois perheen yhteistouhuista ym. sen suuremmitta ongelmitta.
Se, MITEN antaa toisen tuntea sen että häntä tarvitaan, on parisuhteessa ja perheen pyörittämisessä yksi kulmakivi. Negatiivinen huomauttelu, käskeminen tai ruinaaminen ei riitä tarpeellisuuden tunteen syntymiseen, päinvastoin.
On kyse ihmisen perustarpeesta, mutta myös käyttäytymisen muovautumisesta jolla on tuossa vaiheessa jo pitkät tottumuksen juuret.
Ja mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä. Jos äiti on hyvin aktiivinen ja itsenäinen toimija, oppivat lapsetkin turvautumaan häneen aikuista ohjausta/kuskia/kaveria tarvitessaan. Ja jos isä on tyytyväinen (tai alistunut) ja jo tottunut siihen, että perhe hoitaa itse itsensä eikä kukaan valita siitä, miksi hän silloin panisi tikkua ristiin jonkun muutoksen tähden?
Sinä olet kriisissä, ei mies. Ja kriisi tarkoittaa sitä, että olet herännyt kaipaamaan muutosta arkeesi. Sen konkreettiseen muuttumiseen sinä tarvitset sekä miehesi että lapsesi mukaan, koska he ovat iso osa sinun arkeasi.
Miten siis alkaa tarvitsemaan miestä, jonka on omilla valinnoillaan totuttanut ja opettanut "tarpeettomaksi"? Miten ohjata lapsetkin tarvitsemaan isän osallistumista ilman, että isä tuntee vain olevansa se, joka aiheuttaa aina pahan mielen pettyneille lapsilleen?
Siinäpä haastetta kerrakseen, mutta ei todellakaan ole mahdotonta nostaa aikuista ihmistä arvoasteikossa ylemmäs, eli saada hänet tuntemaan itsensä tarpeelliseksi ja tärkeäksi niin puolisonsa kuin lastensakin silmissä.