Täysin. Myönnän ettei itsetuntoni ollut kunnossa ennenkään parisuhdetta vaikean menneisyyteni takia mutta nyt se on enemmän nollissa kuin ikinä. Olemme seurustelleet siis kolme vuotta. Olen myös herkkä kuulemaan ulkonäöstäni kommentteja koska tosiaan, itsetuntoni on mitä on. En syytä miestäni kokonaan mutta eikö rakkauden pitäisi saada tuntemaan oma olo kauneimmaksi..? Tietty suurinosa lähtee itsestään mutta..
Mies etsi seuraa suhteemme alussa puolen vuoden ajan ja tehnyt muutakin tällaista alkusuhteessa, mies jokaisessa riidassa ottaa esille selluliittini jne epäkohtani. Viime riidassa hän sanoi painostani ettei lupautunut tähän kun me tavattiin. Olen lihonut 7 kiloa mittani ovat silti 172/66, en ole siis lihava, vartaloni tiimalasi mallia. Olen muutenkin pienirakenteinen ja kuullut olevani kapea jne nainen. Olen itse tyytyväisempi nyt kuin ennen, mutta minua häiritsee ja sen takia masentaa miehen sanat. Hän ei tykkää vartalostani ja haluaisi sen olevan vissii suora ja pieni lantioinen eikä yhtään läskiä.
Aloitimme salikäynnit jne ja olin arka aloittamaan ryhmäliikuntoja ja hän sanoi niistäkin törkeästi etten edes yritä tunneilla että muut vetää asenteella minä en jne samassa riidassa ja enää en halua todellakaan mennä niihin liikuntoihin!! hän siis oli samassa ryhmäliikunnassa kanssani mistä puhui. Se masensi entisestään koska minulle oli vaikea paikka mennä salille/ryhmäliikuntoihin pitkästä aikaa ja kuntoni kanssa. Koska se on huono myönnän ja se tarvitsisi kuntoa.
Joo hän heti korjasi kaikki kun huomasin että oikeasti vaikuttaa minuun ja että riidellessä sanoo mitä sanoo. Silti uskon että tarkoitti joka sanaa vartalosta koska tiedän se on 7 kiloa isompi.
Ajattelin nyt myös aloittaa kunnon laihdutuskuurin 7 kilon karistamikseksi. Mitkä olisi siihen parhaimmat tekniikat? Suurin kysymys tässä kuitenkin on, miten unohdan kokonaan mieheni sanat ja haukkumiset ulkonäöstä ja ryhmäliikuntatunnin panoksestani? Miten keskittyisin vain itseeni etten millään tavalla ajattelisi miehen mielipidettä vartalostani tai mitä hän ajattelee ryhmäliikuntatunnilla? Miten voisin olla riippumaton niistä? Miten voisin olla pelkäämättä koko ajan että mies pettää jnejnejne? Miten voisin olla ottamatta itteeni asiat? MUUTA KUIN EROAMALLA:. meillä on paljon hyvääkin.
Mies etsi seuraa suhteemme alussa puolen vuoden ajan ja tehnyt muutakin tällaista alkusuhteessa, mies jokaisessa riidassa ottaa esille selluliittini jne epäkohtani. Viime riidassa hän sanoi painostani ettei lupautunut tähän kun me tavattiin. Olen lihonut 7 kiloa mittani ovat silti 172/66, en ole siis lihava, vartaloni tiimalasi mallia. Olen muutenkin pienirakenteinen ja kuullut olevani kapea jne nainen. Olen itse tyytyväisempi nyt kuin ennen, mutta minua häiritsee ja sen takia masentaa miehen sanat. Hän ei tykkää vartalostani ja haluaisi sen olevan vissii suora ja pieni lantioinen eikä yhtään läskiä.
Aloitimme salikäynnit jne ja olin arka aloittamaan ryhmäliikuntoja ja hän sanoi niistäkin törkeästi etten edes yritä tunneilla että muut vetää asenteella minä en jne samassa riidassa ja enää en halua todellakaan mennä niihin liikuntoihin!! hän siis oli samassa ryhmäliikunnassa kanssani mistä puhui. Se masensi entisestään koska minulle oli vaikea paikka mennä salille/ryhmäliikuntoihin pitkästä aikaa ja kuntoni kanssa. Koska se on huono myönnän ja se tarvitsisi kuntoa.
Joo hän heti korjasi kaikki kun huomasin että oikeasti vaikuttaa minuun ja että riidellessä sanoo mitä sanoo. Silti uskon että tarkoitti joka sanaa vartalosta koska tiedän se on 7 kiloa isompi.
Ajattelin nyt myös aloittaa kunnon laihdutuskuurin 7 kilon karistamikseksi. Mitkä olisi siihen parhaimmat tekniikat? Suurin kysymys tässä kuitenkin on, miten unohdan kokonaan mieheni sanat ja haukkumiset ulkonäöstä ja ryhmäliikuntatunnin panoksestani? Miten keskittyisin vain itseeni etten millään tavalla ajattelisi miehen mielipidettä vartalostani tai mitä hän ajattelee ryhmäliikuntatunnilla? Miten voisin olla riippumaton niistä? Miten voisin olla pelkäämättä koko ajan että mies pettää jnejnejne? Miten voisin olla ottamatta itteeni asiat? MUUTA KUIN EROAMALLA:. meillä on paljon hyvääkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitkäs ne hyvät jutut sun miehessä on? Sä oot ihan hyvänkokoinen.Turhaa menetät itsetuntosi tollaisen moukan kanssa. Äijä mäkeen!
Ei jumat, mihin kaikkeen naiset sortuvatkaan miehen tähden!!!
Huonosta itsetunnosta johtuen miellyttämisen tarpeesi on ilmeisen suuri. Mutta mietipä nyt: kuka on se ihminen, joka jää jäljelle, kun kaikki muu otetaan pois? SINÄ! Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, ei joku omaa mitättömyyttään poteva äijänkuvatus! Sillä siitähän tuossa on kyse! Mies purkaa omaa riittämättömyyden tunnettaan sinuun, koska tietää sinun olevan manipuloitavissa! Hän imee sinusta "virran" olemalla v-mäinen ja saa sinun nöyryyttämisestäsi itseensä uutta "ytyä".
Olet näpsäkän kokoinen naisihminen mittoinesi. Itselläni on pari kiloa enemmän ja tunnen olevani paremman näköinen kuin 60-kiloisena - ja ulkonäöstä saamani palaute on samaa maata. Olen tiimalasi isoilla rinnoilla, ei minun ole tarkoitus miltään tytöltä näyttääkään.
Tuo liikunta... Sikäli kun tunnet tarvetta painoasi pudottaa (kuitenkin...!), oletko miettinyt muita lajeja? Hyvä ja halpa on kävely / pyöräily / juokseminen. Jos kävely sinällään on liian kevyttä, puntit nilkkoihin, niin johan alkaa tuntua.
Jos taas tunnet tuon aiemman omaksesi, sinne sitten vaan - viis miehen käninöistä!
Tuollaisen energia-imuri miehen pistäisin elämästäni ensimmäisenä pihalle!
Eli mies on niin surkea vätys, ettei saanut ketään muuta naista nalkkiin vaikka puoli vuotta oli aikaa etsiä "parempaa". Suostuit olemaan varalla ja niin hän sitten lopulta päätyi ratkaisuun, että muokkaa sinusta mieluisemman.
Ja kysymys oli että miten unohdat miehesi sanat.
Ei sanoja unohdeta. Jokainen otetaan mukaan ja kannetaan vanhuuteen saakka.
Mä en ikinä usko pelkkään toisen syyttelyyn. Tai ikinä, mutta sanotaanko että 99% tapauksista. Uskon hyvin vahvasti, että sitä saa mitä tilaa siinä mielessä, että siihen jää, mistä tykkää. Eihän kenestäkään voi tietää etukäteen tai olla mikään selvännäkijä, ei mikään ulkonäkö, ikä tai muukaan takaa mitään tai kerro ihmisestä mitään. Mutta kun suhdetta jatkuu 3kk-1v niin kyllä siinä jo alkaa useimmiten tulla yhtä ja toista selville. Kolmessa vuodessa sinä olet saanut nuo asiat miehestäsi selville.
Sinä siis haluat tuollaisen suhteen, kuulla noita asioita. Sinä haluatkin olla martyyri ja nautit uhrin roolista. Nytkin saat syyttää miestäsi, muka vastuullisesti, miten kyllähän sinussakin on vikaa ja olet ihan hyää hyvyyttäsi tässä tehnyt. Ja vielä on se menneisyyskin, mitä pitää mukanaan raahata.
Jos miehesi olisi noin ilkeä, ja sinä et sitä kaipaisi, sinä lähtisit. Kukaan terve ihminen ei jää minkään narsistin, ilkeän tai sairaanloisen mustasukkaisen tai väkivaltaisen kanssa majailemaan puhuen rakkaudesta. Kukaan terve ei huoli huonoa kohtelua, ja itsensä lynttäämistä ja mollaamista. Mitä vahvempi itsetunto, sitä aikaisemmin se lynttääjä tietenkin aloittaa ja paljastaa itsensä: kynnysmatolla kun oma tahto alkaa näkyä niin hitaasti, ettei heti tarvitse.
Et voi mitenkään siis olla ottamatta itseesi. Itsetunto on vuosien työ, aikuiseksi ihminen kasvaa vuosien mittaan, ja tuo on sinun kiintymyssuhteesi ja käsityksesi parisuhteesta. Varmasti kaikki vaikuttaakin siihen, mutta se on valinta nyt, ettet parane ja ole tehnyt työtä siihen. Parantua ei tarvitse edes kokonaan, suurimmaksi osaksi riittää.
On aivan sama miksi et käy jumpassa, varmaan tahallasi teitkin asiat siellä huonosti, että saisi haukkuja: et ehkä tietoisesti, mutta veikkaisin, että harvoin sinä kunnianhimolla ja täydellä tarmolla yrität mitään. Ei siksi, ettet pystyisi enempää, vaan koska olet tuollainen, syystä tai toisesta etkä osaa vielä muuttua. Olisit varmaan ihan hyvä ja kiva ja nätti ihminen, eikä mennyt ole nyt, mutta hei, nyt olet sitä miksi olet jäänyt. Uhri. Sääli sinänsä. He voittivat ja sinä hävisit.
Jos teillä on kerran niin paljon hyvää, että suhde kannattaa, niin miksi et ole onnellinen? Tyytyväinen? Hyvä suhde vahvistaa ja parantaa itsetuntoa jopa, hyvässä suhteessa on mukava olla, asiat saadaan sovittua ja riidat ratkaistua. Ei hyvää suhdetta tarvitse selitellä eikä puolustella: meistä jokainen toivoo sellaista. Joten jos teillä kerran on hyvä suhde, niin kai tuo on vaan semmonen ryppy, mikä pitää kestää.
Vakka valitsee kantensa. Ikävää henk-koht kokemusta on, että en tässä ylpistele. On aika karua myöntää puoliskonsa valinneensa, etenkin kun valinnat on olleet aika hanurista. Mutta tosiasia on, että itse tutustuu, valitsee ja jää. Tosiasia on se, että joko myönnät tuskallisen totuuden tai leikit uhria ja se siitä. Mutta nyt valinta on sinun. Älä vaan valita siitä.
Sinä olet valinnut miehen jolle olet puoli vuotta ollut lelu ja varasija, nyt olet sitten lohdutuspalkinto. Sinä olet valinnut miehen, joka saa vapaasti vaikuttaa harrastuksiisi ja laukoa päin naamaa mitä lystää ja uikutat sitten perässä. Olet riippuvainen eli et mitenkään voi olla ajattelematta hänen mielipidettään: sinulla kun ei ole omia. Siihen tarvittaisiin oma tahto. Kukaan omalla tahdolla varustettu ei puolta vuotta katsele mitään seuranetsijää ja raavi ovea, että josko edes vähän sipasisit.
Olen aivan varma, että pelkäät pettämistä aivan turhaan: hän on takuulla jo pettänyt sinua!
Voisit eroamatta kasvaa aikuiseksi. Alkaa ajattelemaan omilla aivoillasi. Ottaa vastuun itse omasta tyytyväisyydestäsi ja itsetunnostasi. Voisit alkaa liikkumaan just siten miten itse haluat. Voisit kasvaa itsenäiseksi ja olla omista mielipiteistäsi riippuvainen. Voisit lakata olemasta tuollainen kynnysmatto. Voisit liikkua ja laihduttaa, jos haluat, itsesi takia. Voisit alkaa tehdä asioita mitä itse haluat ja ottaa vastuun omista valinnoistasi. Voisit hyväksyä miehesi sellaisena kun hän on, erosit tai pysyit yhdessä: puolisoaan kun ei voi kasvattaa. Psykoterapiakin voisi sinua auttaa.
Vaikea menneisyys meillä kaikilla on. Jotkut kasvaa siitä vahvemmiksi ja jotkut selittelee koko loppuelämänsä. Mennyt on kuitenkin mennyttä ja sinä valitset NYT.
Muista, sinä valitset. Toivotan sinulle onnea, valitsit mitä tahansa ja voimia eteenpäin, jatkoit sitten noin tai muuten. Ihan vilpittömästi, valinnat ei ole helppoja, ei koskaan.
Ap ei osaa päästää irti, koska hänellä on huono itsetunto. Ei osaa pitää puoliaan. Pelkää sinkkuna oloa.
lapikasta sille äijälle.. pyh!
Itse en kenenkään äijän toiveita ala täyttämään, elän omaa elämääni ja olen juuri niissä kiloissa kuin itse haluan. Jos käyn salilla en toki käy siellä ukon mieliksi, vaan oman kroppani kohentamiseksi.
En kysy äijältä mitä puen päällenei, puen sitä mistä itse pidän, samoin meikkaan ja laitan hiukseni juuri sen mukaan, mistä itse pidän, kukaan äijä ei sanele minulle näitä asioita.
Äijän odotan itse myös ymmärtävän ilman puheita, pitää itsensä siistinä, kunnossa sekä pukeutuvan asiallisesti eri tilaisuksiin. En määrää häntä, odotan että aikuinen ihminen ymmärtää itse.
Täällä on niin paljon tuota riippuvuutta, itsetuntonne on todella kadonnut.
Katsokaa itseänne peilin edessä, jos olette itseenne tyytyväisiä, uskon silloin miehenkin näkevän saman.
Samoin on työelämän kanssa, tiedän itse olevani työssäni hyvä ja tiedän sen alueen asiat, minua ei alisteta näillä jutuilla, enkä juokse kenenkään perässä.
Hoidan lapseni parhaani mukaan, minun ei tarvitse juosta kissanristiäisissä ja jätätä lapsiani vieraille, en koe jäävävi mistään paitsi, vaikka en bile-elämää eläkään. Kaljaa en kanna kotiin.
Ota rakastaja.
Vaihdetaanko miehiä? Minä olen tasapaksu tikku. kapea lantio ja ei juurikaan lantion ja vyötärön välillä eroa. Painan 54 kiloa ja olen 173senttiä pitkä. Mieheni haluaisi minulle kurveja ja sanoi että voisin vähän lihoakin. Mutta jos koetan lisätä painoa, se automaattisesti kasaantuu keskivartalolle. Omakin itsetuntoni ihan pohjamudissa ulkonäköni suhteen, sillä tuntuu että näytän joltain heinäseipäältä, eikä mieheni oikein arvosta. Olis hiukan pyöreämpi kun aloimme seurustella, ja se ehkä hämäsi häntä luulemaan että minulla saattaisi olla muotojakin, mutta niin ei ole. Pukeudun aina hyvin vartaloani peittävästi, sillä tuntuu että ihmiset minua katsoessaa miettivät "onkohan tuo mies vai nainen". Yleensä kun miehet kuitenkin ihailevat uhkeaa tiimalasivartaloa, suuria rintoja ja leveää lantiota. Ylipäätäänkin sitä naisellisuutta.
ymmärräthän ap sen, että vaikka laihtuisitkin nuo kilot, niin mies löytää aina jotain uutta asiaa millä sortaa ja moittia sinua..
Mitäs sitten tapahtuu, jos miehesi haluaakin lapsia ja odotuksen aikana sinulle kertyy 18 kg ja rinnat ja vatsan muoto muuttuu?? Entäs kun vanhenet?
En usko, että miehesi tulee olemaan sinuun koskaan täydellisen tyytyväinen. Miksi et siis päättäisi suhdetta ja etsisi miehen, joka rakastaa sinua eikä loukkaa tunteitasi.
Minä painoin mieheni tavatessa 62 kg ja olen 173 cm.. 66 kg on minulle paras paino ja mieheni on samaa mieltä. Nyt yhden lapsen jälkeen ja toista odottavana painan 76 kg tällä hetkellä ja mieheni rakastaa kroppaani ja minua kuten ennenkin. Itse kyllä tiputan painon tuonne 66 kg kunhan tämän toisen imetys on ohi, koska MINÄ ITSE viihdyn siinä painossa parhaiten. Mieheni on sellainen Vin Diesel tyyppinen äijä ulkomuodoltaan ja käytökseltään, mutta ei ole koskaan loukannut sanallisesti ja tahallaan minua mitenkään. Erimielisyyksiä ja riitoja on toki ollut, mutta asiat niissä vaan riitelee ei toisen takapuolen muoto.. ;) niin ja 10 vuotta ollaan oltu yhdessä.
Kerron ap tämän siksi, että sinulla on ihan oikeasti pikeus hyvään ihmissuhteeseen, jossa sinua kunnioitetaan sellaisena kuin sinä olet!