Onko mitään tapaa kysyä hyvältä pitkäaikaiselta kaverilta hänen tunteistaan ilman, että ystävyys mahollisesti kärsis?
Olen tässä kesällä tajunnut olevani ihastunut erääseen pitkäaikaiseen naispuoliseen kaveriini. Välillä on hankala tietää, että mitä hän ajattelee, koska olemme aina tulleet älyttömän hyvin toimeen keskenämme ja jakaneet kaiken maailman ilot ja surut ja jutelleet kaikesta mahollisesta maan ja taivaan välillä. Aikaisemmin suhteemme on kait ollut vain täysi platoninen, mutta tämän kesän aikana on alkanut tuntumaan siltä, että olisin ihastunut häneen aika vahvasti tavalla jota en ole aikaisemmin tuntenut.
En haluaisi häntä menettää kaverina, mutta hieman mietityttää, että jos tuon tunteeni ilmi niin hän voisi siitä hieman pelästyä, mikäli ei itse tunnekaan samoin. En tiedä hänen tunteistaan mitään. Välillä saatan hieman kenties ylitulkita hänen tekojensa ja sanojen merkitystä, joten sekin sekoittaa hieman.
Ihastus saattaisi helpottua syksymmällä, kun menemme taas talveksi hieman eri kaupunkeihin, kuitenkin sen verran lähekkäisiin kaupunkeihin, että kaukosuhde tuskin olisi iso ongelma.
Kertoako siis tunteista vai purra hammasta ja odottaa syksyyn jolloin emme voisi olla niin usein toistemme kans tekemisissä, jolloin ihastuskin kenties hiipuisi?
Olen tässä kesällä tajunnut olevani ihastunut erääseen pitkäaikaiseen naispuoliseen kaveriini. Välillä on hankala tietää, että mitä hän ajattelee, koska olemme aina tulleet älyttömän hyvin toimeen keskenämme ja jakaneet kaiken maailman ilot ja surut ja jutelleet kaikesta mahollisesta maan ja taivaan välillä. Aikaisemmin suhteemme on kait ollut vain täysi platoninen, mutta tämän kesän aikana on alkanut tuntumaan siltä, että olisin ihastunut häneen aika vahvasti tavalla jota en ole aikaisemmin tuntenut.
En haluaisi häntä menettää kaverina, mutta hieman mietityttää, että jos tuon tunteeni ilmi niin hän voisi siitä hieman pelästyä, mikäli ei itse tunnekaan samoin. En tiedä hänen tunteistaan mitään. Välillä saatan hieman kenties ylitulkita hänen tekojensa ja sanojen merkitystä, joten sekin sekoittaa hieman.
Ihastus saattaisi helpottua syksymmällä, kun menemme taas talveksi hieman eri kaupunkeihin, kuitenkin sen verran lähekkäisiin kaupunkeihin, että kaukosuhde tuskin olisi iso ongelma.
Kertoako siis tunteista vai purra hammasta ja odottaa syksyyn jolloin emme voisi olla niin usein toistemme kans tekemisissä, jolloin ihastuskin kenties hiipuisi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voihan sen ihastuksen ilmaista niin ettei se vaadi vastakaikua. Oot iloinen aina kun tapaatte ja ilmaiset sen myös sanoin, "onpas kiva nähdä taas, olen alkanut melkeen kaivata näitä face to face juttutuokioita sun seurassa, harmi kun kesä on niin lyhyt" jne. No, sä tunnet paremmin teidän välisen puhetyylin joten upota se viesti siihen muotoon.
Ystävyys voi siten jatkua, on vaan tunne siitä, että muuksikin se voisi kehittyä...
Monesti riittää kun osoittaa olevansa erityisen kiinnostunut juuri sen ihmisen elämästä, tulevaisuudensuunnitelmista, kyselee sen fiiliksistä ja mielipiteistä jne., siitä lukee jo paljon. Jokaisella naisella on tarve tuntea olevansa se ainoa miehen silmissä, joten osoita se.
Oot sä siis itse nainen vai mies?
Jos ystäväsi on ymmärtäväistä, sopeutuvaista tai avointa lajia, niin kaverin menetys tuskin tulee kyseeseen oli sitten vastaus kielteinen tai myönteinen. Itseäsi jää vaan harmittamaan jos et saa suutasi auki ja kerro. Sun on helpompi jatkaa itse eteenpäin, kun tiedät mitä toinen ajattelee. Vaikka ystäväsi ei tuntisi samoin ja harmittaisi, se on ohimenevää.
Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa, mutta päätin pysyä kaverina. Ja harmitti. Etenkin kun sain jälkikäteen tietää, että kyseinen henkilö oli pitänyt minusta. Neuvoisinkin että tekisit toisin kuin minä ja avautuisit. Viestisi perusteella olette melko hyviä ystäviä, joten luultavasti hän pysyy luonasi, tunsi sitten miten tahansa.
Anna sydämesi viedä ja tartu mahdollisuuteen!
Mitä jos sä oot vaan alkanu haluun sitä, mut nyt luulet "ihastunees" siihen
Kantsii miettiä tarkkaan. Ei sitä, mitä sä haluat, vaan sitä, mitä hän haluaa. Rakkaus ei halua mitään mut antaa kaiken.
Ihan selkeä tilanne. Kysy pois ja tee suora aloite. Ystävyys kärsii ja loppuu kuitenkin naisen löytäessä itselleen miesystävän.
Naisen ja miehen suhde ei ole koskaan platoninen.
Tässä oma tarinani, tilanne on vähän vastaava, mutta ei kuitenkaan ole :)
Erosin avopuolisostani, sillä suhteemme luonne oli muuttunut huomattavasti vuosien varrella emmekä saaneet sitä yrityksistä huolimatta toimimaan. Olimme yhdessä lähes kymmenen vuotta, kohtuullisen pitkään siis. Itselleni ko. suhde oli ensimmäinen pitkä ja vakava, puolisolle puolestaan ensimmäinen laatuaan koko hänen elämässään.
Jo ennen kuin tapasin puolisoni kanssa vuosia sitten, minulla oli koulussa hyvä ystävä, jonka kanssa olin hyvin pitkälle samoilla aaltopituuksilla ja pystyimme keskustelemaan kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Tuolloin koulussa ollessa ei tullut pieneen mieleenkään, että välillämme joskus voisi kenties olla jotain enemmän kuin pelkkä ystävyys. Tällä pohjalla siis menimme koulun loppuun, kunnes molemmat suuntasivat eri puolille Suomea opintojen parissa. Pikkuhiljaa hyvästä ystäväsuhteestamme yhteydenpito katkesi ja elimme tahoillamme toistemme elämästä tietämättömänä. Itse mietin monesti, mitäköhän hänelle kuuluu, mutta koskaan en saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä.
Parisuhteeni ollessa jo loppusuoralla tapasin sattuman kautta eräissä juhlissa ystäväni pitkästä aikaa uudelleen. Edelleen pystyimme juttelemaan aivan kaikesta huolimatta kuluneista vuosista ja eletyistä elämistä siinä välissä. Itse jäin lämmöllä miettimään kyseistä ystävääni ja otin yhteyttä häneen netin välityksellä jokunen tovi juhlien jälkeen. Pidimme pikkuhiljaa enemmän yhteyttä. Jossain vaiheessa omat tunteeni muuttuivat entistä enemmän ihastumisen puolelle, mutta en maininnut ystävälleni näistä mitään. Jossain vaiheessa kuitenkin ystäväni ilmaisi minulle suoraan, että hän on minuun ihastunut. Hänen tunteensa kuulema muuttuivat meidän uudestaan tutustuessa. Kieltämättä meinasin tuolilta pudota siinä vaiheessa, sydän jätti lyömättä pari kertaa, en meinannut uskoa tilannetta todeksi.
Itse käyn edelleen tunteideni kanssa vuoristorataa. Joskus olen aivan innoissani, joskus minua pelottaa. Olen ihastunut, lähestulkoon voisin käyttää termiä rakastunut, mutta tätä en ystävälleni myönnä - haluan suojella itseäni mahdolliselta tippumiselta pilvilinnoista. Lisäksi minua pelottaa, mitä ystävyydellemme tapahtuu, jos jokin ei jostain syystä mene niinkuin pitää.
Odotan jokaista tapaamistamme innolla, olen yleensä jopa hyvin kireä tunteja ennen tapaamista, mutta hänet tavatessaan rentoudun saman tien. Ystäväni tunteita en osaa sen kummemmin eritellä, hänkään ei omista tunteistaan puhu. Mutta ne pienet eleet, ne pienet katseet, kertovat omaa tarinaansa ja niihin pohjaan omat tunteeni. Ajattelin tässä katsoa, mihin kuluvien kuukausien aikana juttumme etenee, jos etenee, ja vasta sitten kerron omat tuntemukseni. Haluan pelata tunteideni kanssa siis "varman päälle", en halua satuttaa itseäni enkä myöskään ystävääni. Lisäksi tiedän, että tämä ystäväni on kovin ahdituvaista sorttia, hän ei kestä suuren mittakaavan asioita, joten olen päättänyt antaa hänelle aikaa käsitellä omia tunteitansa ennenkuin "painostan" häntä omillani.
Neuvoni sinulle, aloittaja. Rohkeutta peliin! Jos et kerro ystävällesi tunteistasi, sinua harmittaa ettet tarttunut tilaisuuteen. Kerro ne kuitenkin hienovaraisesti, älä suoraan päin näköä, sillä ystäväsi voi siitä ahdistua. Älä pure hammasta, kerro mitä tunnet. Todennäköisesti ystäväsi pystyy suhtautumaan sinuun hyvin vaikkei välttämättä tunne samoin sinua kohtaan... tai sitten hän pähkäilee juuri samojen kysymysten kanssa.
Kerro ihmeessä, elämä on liian lyhyt arpomiseen :)
Vähän ristiriidassa tuo sun oma toiminta viimeisen kannustuksen kanssa ;)
"Jossain vaiheessa kuitenkin ystäväni ilmaisi minulle suoraan, että hän on minuun ihastunut."
"Ajattelin tässä katsoa, mihin kuluvien kuukausien aikana juttumme etenee, jos etenee, ja vasta sitten kerron omat tuntemukseni. Haluan pelata tunteideni kanssa siis "varman päälle", en halua satuttaa itseäni enkä myöskään ystävääni."
Tuskin se ystäväkään iäisyyttä odottaa, kun olet jo kertaalleen torjunut. Varman päälle pelaaminen ei varmaan ole huono asia, mutta jos odotat liian pitkään päätöksesi kanssa, saattaa ystäväsi tunteet jo kadota. Etenkin sen jälkeen kun ihastukselle ei tullut vastakaikua, joten ystävyyden toimimisen kannalta hän varmasti yrittää tappaa tunteet mahdollisimman nopeasti.
Joten pakko kyllä sanoa, että rohkeutta nyt peliin sinullekin! Jos kerta tunteita on molempiin suuntiin, niin tuntuu siltä, että odottamalla ja jahkailemalla liikaa voit ehkä särkeä jopa kaksi sydäntä.
Kieltämättä, oma toimintani on ristiriidassa neuvojeni kanssa. Ongelmalliseksi tämän oman tapaukseni tekee se, että vaikka ko. ystäväni on sanonut suoraan olevansa ihastunut, ei hän ole sen jälkeen asiaan palannut. Tällöin en häntä torjunut, tuumasin olevani hämilläni ja tämän jälkeen olen hänelle sanonut, että olen ihastunut häneen.
Ystäväni on kieltämättä joskus hieman vaikeaselkoinen ja hän ahdistuu kovin helposti. Hän ei myöskään osaa puhua omista tunteistaan saatika ottaa puheeksi vaikeita asioita. Itse olen hölösuu, puhun paljon, mutta puhun myös asiaa (ainakin ajoittain).
Joka kerta tavatessamme haluaisin hypätä hänen kaulaansa, olla lähellä, mutta sitä en jostain syystä tee. Osittain olen hannaillut senkin takia, että oma eroni on niin "tuore", että haluan odotella jonkin sovinnaisen ajan - siitäkin huolimatta, että suhde veti pitkään viimeisiään.
Meidän välisessä suhteessamme haasteelliseksi koen myös sen, ettei ystäväni aina vastaa viesteihini eikä myöskään kerro, jos on tulossa paikkakunnalle käymään (asumme siis eri kaupungeissa, välimatkaa on kohtuullisen "paljon"). Hän ei esimerkiksi halua sopia jotain tiettyä päivää tapaamisellemme vaan toimii paljon ex-tempore-ajatuksella. Mutta kun tapaamme, tunteet ovat hämmentäviä, käsin koskeltavia molemmin puolin, ja vietämme aina lähes koko vuorokauden toistemme seurassa, ja silloin muut menot saavat jäädä...
Hmm, ehkä tässä tosiaan pitäisi itse myös ryhtyä tuumasta toimeen... ;)
Joo, minulla on ollut sama tilanne. Siitä olisi voinut oikeasti kehittyä jotakin vakavaa, mutta en kertonut miehelle tunteistani heti, kun ne tajusin. Kävi niin, että hän sattui seuraavalla viikolla tapaamaan toisen, johon rakastui päätä pahkaa, vaikka oli ennestään ollut minuun rakastunut.
Eli kerro tunteistasi heti, harmittaa myöhemmin, jos et sitä tee.
tuo on haastavaa.. tiedän tunteen.. itsellä ollut samantapainen tilanne tosin toisinpäin. Minä olin ihastumisen kohde en ihastunut.Eikä siinä mitään vikaa en vain itse ollut valmis kun pelkäsin tuhoavani ystävyyssuhteen :/ ja niin siin kävikin.. tämä mies ilmeisesti loukkaantui tai pettyi kun hyvin huomattavista eleistä huolimatta ei tapahtunut mtn kun pelkäsin tuhoavani ystävyyden. ja välimatkakin olisi ollut liian pitkä :( nyt on vaikea jutella enään mistään..
kehottaisin kuitenkin kertomaan tunteista, sillä mieluummin niin päin kuin että eläisi tunteet salassa..
Mulla on yks vanha heila, jonka kanssa meni pari vuotta sitten poikki. Olin ja olen edelleenki ihastunu ja tykkään paljo tästä miehestä, eikä kukaan muu ole tehny yhtä hyvää vaikutusta muhun kuin hää.
Ollaan edelleen yhteyksissä ja kirjoitellaan paljon mesessä ja välillä jotain tekstiviestejäkin.
Oltiin suunniteltu kesäks kalareissua ja luulen, että mies ymmärtää että välitän siitä, mutta entäs hänen tunteet minuun... Viitsis enää kysellä tuollaisia.. Viimeks kun nähtiin oltiin paljon sylikkäin, muttei mitään sen enempää.
Kaipaan suunnattomasti.
Ei tässä voi muuta kuin unelmoida vain...
niin..niinhän me kaikki luulemme että toinen on ajatusteni lukija, mikä kumma siinä on ettei voi sanoa mitä toisesta ajattelee, ei se toinenkaan osaa lukea kaikkea huuliltasi sitä mitä ajattelet hänestä. Kyllä sitä voi yrittää silmistäkin etsiä sitä vastausta ja elekieli paljastaa paljon hyväsä niinkuin pahassa.
Eläimetkin keskustelee elehtimisellään, olemmeko tyhmempiä siinä ja kaiken lisäksi aina emme ymmärrä edes mitä toinen sanoillaan tarkoittaa.