Hei, osaisiko joku auttaa. Odotan lasta ulkomaalaiselle poikaystävälleni (EU-maasta). Suhteessamme on reilusti ongelmia, mutta sinnittelemme yhdessä. Olen ollut vähällä lopettaa suhteen. Nyt pelkään, että suhde menee poikki siinä vaiheessa, kun lapsi on jo syntynyt, ja suurimpana pelkonani ovat mahdolliset huoltajuuskiistat (en missään nimessä halua luopua lapsestani, ja huoltajuuden jakaminen eri maassa asuvan miehen kanssa kammottaa). Tietääkö kukaan, mitkä oikeudet äidillä on avoliitossa syntyneeseen lapseen? Mitä merkitystä on sillä, että lapsen isä on ulkomaalainen? Tiedän, että yleensä lapsen mielipidettä kysytään. Entä jos lapseni valitsikin toisen maan, ja haluaisi asua isän kanssa. Se särkisi sydämeni. Joskus ajattelenkin, että parempi erota heti kuin kärsiä kaikki mahdolliset tulevat ongelmat. Toisaalta haluaisin antaa mahdollisuuden lapsen isälle ja meille kaikille perheenä. Onko joku vastaavassa tilanteessa tai tunteeko joku lainsäädäntöä lapsen huoltajuutta koskien (esim. onko laki erilainen avio/avoliiton kohdalla?
Olkaa ystävällisiä ja vastatkaa!
Olkaa ystävällisiä ja vastatkaa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
tulee huoltajuuskiista, koska kyllä normaalimies haluaa olla lapsensa kanssa ja LAPSELLA ON SIIHEN MYÖS OIKEUS, etkä sinä voi sitä miksikään muuttaa. Älä ajattele vain itseäsi !
Avioliitossa eläessä mies on heti lapsen syntyessä lapsen virallinen isä, eikä isyyttä tarvitse tunnustaa. Mikäli lapsi syntyy avoliittoon, pitää isän tunnustaa se. Jos eroatte ennen lapsen syntymää, voit kieltää lapsen isää tunnustamasta isyyttään, ja näin ollen lapsi jää ilman isää, mutta sinä saat varmasti pitää lapsesi ilman huoltajuuskiistoja.
Jos kuitenkin haluat jatkaa miehesi kanssa yhdessä ja yrittää rakentaa toimivaa perhe-elämää siinä kuitenkaan onnistumatta, on huoltajuuskiistat aika todennäköisiä, mikäli isä on tunnustanut lapsensa ja hänellä näin ollen on oikeus vaatia tapaamisia ym. lapsensa kanssa.
Anteeksi vain, en koe itseäni kovin itsekkääksi, mutta elämääni en aio vapaaehtoisesti pilata. Lapsen isä olisi toivonut aborttia, mutta haluaa kuitenkin olla lapsen kanssa jos päätän sen pitää. Nämä ovat monimutkaisia asioita...kun olen kuitenkin päättänyt lapsen pitää, en luonnollisesti tee sitä luopuakseni siitä edes osaaikaisesti.
.. oli asiaa.
Kuitenkin, jos elätte avoliitossa tai muuten vaan haluat tai suostut siihen, että isä tunnustaa isyytensä lapseen:
isyyden tunnistaminen tapahtuu lastenvalvojalla. Siellä sovitaan mahdollinen elatusmaksu ja tapaamisoikeus. Silloin sovitaan myös huoltajuuskysymys: onko lapseen yksinhuolto sinulla vai onko teillä yhteishuolto.
Samoin päätätte sitten yhdessä lapsen sukunimn.
Tai se on sinun päätös, lapsi tulee avoliitossa aina automaattisesti äidin sukunimelle.
Yhteishuollossa esim. lapsen passia varten joudut ottamaan hakemukseen myös isän allekirjoituksen.
Jos välit on huonot, isä voi tehdä kiusaa tämmöisissä asioissa aika lailla.
Samoin lapsen haku päiväkodista yms., voivat olla riitakysymyksiä, jos on yhteishuolto ja isä haluaa olla hankala.
Minun tätimäinen neuvoni on:
Koska sinulla on jo nyt pelko, että edessä on ongelmia lapsen isän suunnalta, unohda isyydentunnistamisjutut. Elä lapsesi kanssa kahden ja rakenna elämäsi ja tulebvaisuutesi siltä pohjalta.
En tiedä, voitko saada elatusmaksuja yhtään mistään, en siis tiedä, saatko kunnalta elareita jos TIEDÄT lapsen isän muttet sano sitä tai et suostu isyydentunnistamisjuttuihin.
Olen käsittänyt, että jos väittää ettei tunne lapsen isää, saa ne elarit kunnalta. Mutta en tästä osaa sanoa..???
Onko se kuitenkaan elatusmaksujen arvoinen asia? 118 e/kk on joo iso raha, mutta vältyt ainakin lapsen isän taholta tulevalta loppuiän kiusalta ja velvollisuudelta tapaamisasioiden suhteen ja pelolta, että isä vie lapsen omaan kotimaahansa ja lapsi jää sinne .
Jos ja kun papereita teet, muista että rasti kohtaan: yksinhuoltajuus äidillä.
Jos isä tunnistaa siis isyyden, hänellä on oikeus tavata lasta, velvollisuus maksaa elareita.
Käytännössä elarit voi jättä maksamatta ja sinä ulosmittaat niitä ja saat riitelyn jälk. sossun kautta tuon minimin. '
Isällä on kuitenkin OIKEUS tavata lasta ja sinun on silloin PAKKO antaa lapsi tapaamiselle sillä tavalla kuin kirjalliseen sopimukseen kirjattu on.
Kiitos viestistäsi, hakusanalla lastenvalvoja alkoi netistäkin löytyä tietoa. Käsittääkseni äidin ei ole pakko suostua yhteishuoltajuuteen (avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen kohdalla). Voikohan äiti pitää yksinhuoltajuuden ja asua silti lapsen isän kanssa? En haluaisi missään nimessä viedä tapaamisoikeutta lapsen isältä, mietin vain, että entä jos meillä joskus menee poikki minulla on tulevaisuudessa uusi mies niin voi luoja sitä sotkua, lapsen isä ei kestäisi, että lapsi asuu jonkun toisen miehen kanssa, ja ymmärrän häntä, sillä omaa lastani en antaisi toiselle naiselle. Voi että, kun on monimutkaista, en halua riskeerata mitään tässä tilanteessa, toisaalta on hölmöä erota miehestä vain tulevaisuuden ongelmien pelossa, vai onko? Taidan soitella suoraan lastenvalvojalle ja ratkaista nämä kysymykset. Tsemppiä kaikille huoltajuusasioiden kanssa painiville ja kiitos vastauksista!
Lapselle voi sopia yksinhuoltajuuden, jos sinä niin haluat, vaikka asuttekin yhdessä. Meillä oli näin.
Itse asiassa meillä selvisi myöhemmin, että esikoisen kohdalla oli yhteishuolto, ja kuopuksen kohdalla yksinhuolto minulla. Olimme tuolloin jo eronneet. Siihen aikaan ei lastenvalvoja kertonut oikeuksista, laista yms. asioista kun isyyttä oltiin vahtistamassa, joten esikoisen kohdalla en edes tajunnut mihin asiaan olin ruksia paperissa laittamassa. Ajattelin vaan, että mehän asutaan yhdessä, joten me yhdessä lapsesta huolehditaan.
Kuopuksen kohdalla olin jo huomannut, että minulla on kaikki vastuu ja suhde jo huono, halusin että käytäntö näkyy paperillakin.
Nykyään kyllä lastenvalvojat selostavat tarkkaan mistä on kyse, mitä ovat lapsen oikeudet isyyden tunnistamisen jälkeen ja mitä tarkoittaa yhteis- ja mitä yksinhuolto.
Voit siis markitä lapsesi huollon yksin sinulle aivan kuten voit ottaa lapsellesi isän sukunimen tai päättää, ettei oteta vaan lapsi on sinun nimelläsi. Lapsihan syntyy "sinun nimellesi" koska olette avoliitossa.
No, on se vähän hölmön kuuloista: erota lapsen isästä vaikkei halua vain siksi, että pelkää ongelmia tulevaisuudessa. :)
Niitä ongelmia tulee aina ja kaikkien kanssa, ongelmaton ei ole mikään suhde, eikä vanhemmuuskaan.
Ei niitä kannata paeta tai pelätä. Kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan, sanoo sananlasku.
Tietysti, jos elämä on pelkkää ongelmakentää, jos on pelkoa ja alistamista, jos se on pelkkää taistelua ja tyven aika on vähäistä tai sitä on silloin, kun itse on ollut riittävän nöyrä ja mukautuva = alisteinen suhde.. silloin ei kannata pilata omaa eikä lapsen elämää.
Siinä vaiheessa jos eroatte, ja sinulla on uusi mies , on miehelläsikin varmaan uusi nainen? Ja isyyttä (etenkään vahvistettua ) ei mikään toinen mies voi viedä pois. Isä on aina lapselle tavattoman tärkeä. Sen paikalle ei kukaan toinen mies voi ikinä tulla, ei vaikka mies jakaisi arjen ja olisi tosi kiva ja ihana lapselle - oma isä on silti aina lapselle se oma isä. Biologiaa ei mikään ohita.
Mutta biol. isällä ei saisi olla "oikeutta" mollata sitä sosiaalista isää, äidin puolisoa, jos ja kun kyse on tavallisen kunnollisesta ihmisestä. No, nää on sit muita juttuja.
No nyt pomppas, tädillä ei oikeen järki taida
kulkea. Tilanteesi on varmasti hankala ja monimutkainen, mutta tämän haluan sanoa että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja on lapsen terveen minäkuvan kannalta tärkeä tuntea molempien vanhempien rakkaus ja huolenpito.
Molemmat, isä ja äiti joutuvat tinkimään varmasti
omista vaatimuksistaan tällasissa tilanteissa
mutta lapsen etu on tärkein ja jos jompikumpi osapuoli käy hankalaksi niin oikeuden kautta
on todettavissa kumpi saa yksinhuoltajuuden, isä tai äiti voidaan jättää huoltajuuden ulkopuolelle oman käytöksensä takia.
Jokainen lastenvalvoja suosittelee että annat tunnustaa isyyden ja joskus sitten kun lapsesi
kasvaa ja rupeaa ajattelemaan ihan itse ja kysyy
että missä on miun oikea isä niin on varmaan aikamoinen selittäminen et miksi hänellä ei ole "oikeaa isää" ja miksi isä ei minua halunnu.
Neuvoisin että hankitte ammattiapua parisuhteenne
ongelmiin, sitä varten ammattiauttajat ovat ja olisi varmasti hyvä jos molemmat rupeasi ajattelemaan asiaa lapsen kannalta eikä niin et "jos" tuo toinen rupee hankalaksi ni miun elämä hankaloituu.
Toivottavsti asianne selviää lapsen hyväksi.
Minkäs sitä intuitiolleen ja ajatuksilleen voi jos on miehellä sellainen luonne että ongelmia voi tulla. Kukaan joka ei ole joutunut lapsen isän taholta jatkuvan kiusanteon ja piinaamisen kohteeksi ei voi käsittää miten vaikeita asioita nämä ovat, ehkä tavallisille kunnon ihmisille ei, mutta muille voi ikävä kyllä olla.
Toisekseen, yksikään lastenvalvoja ei suosittele mitään vaan kertoo oikeudet ja valvollisuudet. Se ei ole eikä pitäisi olla isältä pois jos ajatellaan että lapsi tarvitsee äitiänsä ja äiti on se joka lasta on ensisijaisesti halunnut ja hoivannut, että äiti on lapsen yksinhuoltaja, ja isä saa tapaamisoikeutensa joka ei siis mitenkään liity tähän asiaan, jos asiat PYSTYY yhdessä sopimaan. Jos on sellainen isä jolle mikään ei kelpaa ja käy ja joka käyttää lastaan pelinappulalla ja roikkuu eksänsä elämässä kiinni kuin verenimijä, siitä kärsii sekä äiti että lapsi, saatika jos mies ei ole nk. kunnon mies eikä lapsestaan 100 % huolehdi tai jostian syystä siihen kykene. Silloin on viisainta antaa olla ja tavata lasta omien voimavarojen mukaan eikä piinata äidin ja lapsen elämää turhalla "minäminä-asenteella". Eri asia jos mieheen pystyy luottamaan ja on todella rehellinen, kunnollinen mies, eikä vahingoita lapsen äitiä yhdessäolo eikä eron jälkeen.
se isä pärjää, tuleeko masennus, ikävöikö lastansa, kärsiikö työnteko, hautooko itsemurhaa??? Tuleeko pojasta kunnon kansalainen, onko vanhempana katkera ihminen, vihaako isäpuolta, kiusataanko kun muilla on mahdollisuus biologiseen isään, ei mummia, ei ukkia, ei tätiä, ei setiä jne.jne.... lista on loputon, ja vain yhden ihmisen tähden !
Kiitos vielä kommenteistasi "avoliitossa". Niistä oli apua! Kuulehan sinä Keijo, jos suhde toimii, on hienoa, että lapsella on molemmat biologiset vanhemmat kotona. Jos suhde taas ei toimi, lapsi kärsii tilanteesta. Mies miettiköön, kenen kanssa haluaa saada lapsia, naisella on tarpeeksi raskauden, imetyksen jne. kanssa. Jos lapsi ei alun perinkään ole suunniteltu, katson itselläni olevan melko suuren vallan asiaan, olenhan päättänyt pitää lapsen. En halua riistää lasta biologiselta isältä ja päinvastoin, mutta oletko sinä Keijo sen kannalla, että pysytellään yhdessä "lasten takia". Voin sanoa, että ei ole toimiva ratkaisu, sillä omat vanhempani ovat menetelleet juuri niin. Liekö ollut turha tämä vastaukseni sulle Keijo, sillä näitä simppeleita yhdenasianpuolustajien kommentteja kyllä riittää. Jos sinulla on huonoja kokemuksia naisista, en voi asialle yhtään mitään.
"Tuleeko pojasta kunnon kansalainen"... mistä pojasta. Sekö jo selvisi että se on poika joka mahassa sätkii =)
Keskenkasvuinen mies ei voi olla lapsen huoltaja ennenkuin on kasvanut aikuiseksi ja päästänyt irti turhasta "minäminä"-asenteestaan. Biologinen isyys säilyy, samoin tapaamiset on sovittavissa erikseen. Huoltajuus kuuluu sille joka kykenee täyteen vastuunottoon lapsesta, ei sille joka sitä ei mitenkään ansaitse.
Kyllä kiikunkaakun suhteessa äidin on parempi pitää yksinhuoltajuus, ei tarvitse tapella lapsen virallisista asioista jonkun sekopään kanssa!!!!Tämähän EI vaikuta tapaamisoikeuteen millään tavalla. Kinkkinen faija aiheuttaa monia ongelmia.