Sopisiko cockerspanieli minulle?

Itselläni 5,5v musta cockeri-uros ja vanhemmillani 2v musta narttu. Lähipiirissä myös muita cockereita. Cockerit ovat tiivistetysti persoonallisia, fiksuja ja äärettömän reippaita lenkkeilijöitä, cockeri ei ikinä väsy mikäli sitä peruskuntoinen ihminen jalkaisin liikuttaa. Cockerit on aika helppo kouluttaa, meillä makupalat ja pallo toimivat palkkioina. Cockeri on kätevä koska sen kanssa voi harrastaa melkein mitä vain. Oma uros omaa metsästysvietin, taipparit läpäisi kerrasta, kaupungissa en pidä vapaana(ulkoilee flexissä ja koirapuistossa), mutta maalla voi hyvin pitää, pysyy ainakin näin vanhemmiten hyvin hollilla. Oman urokseni kasvattajalla oli lapsia ja vaikka koira ei pentu-ajan jälkeen ole lapsia sen kummemmin nähnyt, niin osaa olla hyvin lasten kanssa. Meillä cockereilla on ollut ongelmana turhan haukkuminen, asumme kaupungissa ja kun tullaan maalle niin täällä haukutaan ihmisiä yms. ja nuorempana oma koirani haukkui mörköhaukkua myös kaupungissa. Tuo haukkuminen on cockereilla aika yleinen ongelma, mitä cockereihin olen tutustunut. Cockerit myös ovat aina niin intoa täynnä että remmissä usein hinaavat ainakin alkulenkillä. Vertailukohtia muihin rotuihin on myös, itsellä myös 2 rottweileria. Rotikkaa on helpompi pitää vapaana, ne ovat rauhallisempia(esim oma narttu ei ole ikinä vetänyt remmissä) ja ne eivät hauku turhia. Tuntuu että itse olen päässyt rotikoiden kanssa helpommalla kuin cockerien, mutta toki se on yksilöistä kiinni ja kyllä nuo cockerit ovat niin oma maailmansa:)

Minäkin olen ottamassa cockeria ensi keväänä, joskus kauan sitten meillä olikin cockeri muutaman vuoden.

Olen lueskellut cockerista ja sen omistajien kommentteja niin että pää meinaa haljeta :)

Kaiken oppimani ja kokemani perusteella cockeri sopisi sinulle hyvin koiraksi. Oikeanlainen peruskoulutus ja riittävästi liikuntaa vain joka päivä, niin sinulla on mahtava koira käsissäsi.

Itse en tule käyttämään koiraa koskaan näyttelyissä, joten tulen pitämään turkkia, varsinkin kesäkuumilla, melkoisen lyhyenä, silloin se on paitsi koiralle mukavampi, niin myös paljon vaivattomampi omistajalleen, kuin oikein "trimmattava" pitkä turkki.

Haukkukäytöstäkin voi kouluttaa pois, kun siihen puuttuu välittömästi ja on johdonmukainen. Tähän varmaan löytyy netistä ohjeita. Itselle ei ole tullut sellaista mielikuvaa kylläkään, että cockeri olisi herkkähaukkuinen?

Eiköhän se cockeri viihdy kaupungissakin ja pikku yksiössäkin, koska se kait lähinnä nukkuu sinun poisaollessasi. Koiran yksinjättämisestä on paljon keskusteluja netissä. Ja kerroit kuitenkin että liikuntaa koira tulee saamaan joka päivä riittävästi.

Luonteeltaan cockeri on juuri sellainen kuin melkein joka paikasta saa lukea, meidänkin cockeri oli aina kaikessa mukana, todella helposti innostuva ja erittäin yhteistyökykyinen, kun vain oli motivaatio kunnossa (lue namupala tiedossa). Rakasti myös varauksetta kaikkia kaksijalkaisia tikapuista heinäsorsaan. Häntä heiluu koko ajan kun on innoissaan ihan kaikesta, välillä luulin että nousee ilmaan koko koira :)

Sellaista kannattaa myös miettiä, että koiralla on sitten hoitajia/hoitopaikka, mieluummin useita vaihtoehtoja, jos vaikka satutkin olemaan tosi kipeä muutaman päivän, tai jossain reissussa niin, etten pysty koiraa hoitamaan.

Meillä tuohon haukkumiseen on puututtu pennusta asti ja se on vain niin vahvana useilla cockereilla että turpa ei meinaa pysyä kiinni:) Meillä sosiaalistettu pennusta asti ja haukkumista on kitketty positiivisella vahvistamisella ja pakotteilla, mikään ei sitä kokanaan pois kitke. Ja koirista kuitenkin kokemusta paljon & työskentelen koirien parissa. Cockerien haukkumisesta ei tosiaan missään lue, itsekkään en siitä mitään tiennyt kun ensimmäisen cockerin hankin. Toki kaikki cockerit eivät ole äänekkäitä, mutta suurin osa tuntemistani on.

lukematta viestiketjua vastaan tähän, sillä oma tilanteeni muistuttaa hieman tilannettasi : ) itse aloitin opinnot viime vuonna, asun vielä kotona, mutta omaksi koiraksi valitsin juuri cockerin pitkän valinnan jälkeen ja täytyy sanoa, että ei olisi voinut paremmin sattua! omina kriteereinäni oli juuri ihanan (ja vähän hösön) luonteen lisäksi sopiva koko eikä ole herkkähaukkuinen eli kerrostaloon sopiva kun sinne itsekkin päädyn parin vuoden sisällä.

mielestäni kuulostat ihan fiksulta tulevalta cockerinomistajalta, mutta kannattaa varmaan vielä harkita otatko koiranpentua heti kun pääset uuteen kotiin ja uusiin opintoihin, ne kun vievät niin paljon aikaa enkä itse ainakaan olisi kehdannut pikkuista jättää oman onnensa nojaan ilman vanhempien apua : )

ja sitten cockerien tarpeista vähäsen; mulla siis nyt päälle 1v. blue roan cockeripoika, jonka turkin kanssa saa kyllä käyttää joka viikko muutaman tunnin, jos haluaa pitää oikeat kohdat sileinä ja takuttomina. etenkin nuo korvannipukat tuntuvat jatkuvasti menevän rastoille, samoin kuin nivuset, mutta mikäs sen mukavampaa laatuaikaa koiran kanssa kun trimmautua yhdessä - kunhan koira on pennusta asti siihen tottunut ; ) lenkillä käymme kolme kertaa päivässä ja cockeri on siitä hyvä rotu (tietysti kaikilla omat persoonansa...), että 20min lenkkikin kerralla saattaa olla ihan riittävä, jos saa sitten kotona/pihalla aivotyöskentelyä ja muuta peuhaamista, mutta kyllä tunninkin lenkki menee kunhan ei ole liian kuuma ilma. Agilityä ollaan aktiivisesti harrastettu ja vähän tokoakin ja suosittelen jompaa kumpaa lämpimästi, sillä oma cockerini on ainaki äärimmäisen nopea oppimaan ja touhotuksen saa kanavoitua oikeisiin asioihin!

itsellläni ei ole mitään edes korvakuulolta kokemusta agressiivisista cockereista eikä omani ole eläissään rähjännyt kellekkään, saattaa kotona välillä haukahtaa linnuille ikkunasta, mutta ei muuta vahtimis/metsästysviettiä. muutenkin on kotona tosi kiltisti, paitsi pentuaikana aika hanakka pureskelemaan asioita :D ja joo sosialistaminen kannattaa aloittaa aikasin ja erilaisilla koirilla/ihmisillä ettei sitten vaan arkuutta tai dominoivuutta ilmene. meillä ainoastaan pikkulapsia (alle kouluikäisiä) kohtaan on varautunut kun ei ole niihin tottunut, mutta mielestäni on vain positiivista, että koira osaa myös antaa olla eikä ole kokoajan naamalla. ja rajat perheen sisällä kannattaa myös teroittaa aika ajoin ettei hauveli pääse hyppimään silmille - meillä vielä ilmenee välillä pomottamishaukkuna kun haluaa esim ensimmäisenä ulos ja tällästä, mutta mielestäni tuollaiset saa helposti kitkettyä.

elii todellakin suosittelen tätä ihanaa rotua, johon ainakin itse rakastuin täysin, plussana vielä innokkuus lähteä joka paikkaan mukaan - rakastaa autoilua ja veneilyä, ei niinkään vettä, kun pieniä hienohelman elkeitä löytyy ; D

Hei!

Meillä musta cockeri uros, joka täyttää vuoden. Cockerista tämän kokemuksen perusteella voin sanoa, että innokkuutta riittää!! Mikä sitten vaikuttaa moneen asiaan, kuten hihnakävelyyn, käskyjen kuuntelemiseen ym. Näissä kannattaa olla johdonmukainen :)

Meillä hiukan oppimista vielä vetämisen suhteen. Monia tekniikoita testattu, mutta kaveri on niin innoissaan aina ulkona, että pysähdyksen tai pysähdyksen kiellon jälkeen vetäminen alkaa lähes välittömästi. Myös ajoittain käskyjen vastaanottamisessa ongelmaa, kuurot korvat jos oikein innoissaan on.. Rauhallisessa tilanteessa tottelee mielettömän hyvin jo hyvin rauhallisella muistuttamisella!
Katsotaan miten poika rauhoittuu, kun ikää tulee lisää..

Asumme kaupungissa, kerrostalossa ja haukkuminen ei ole ollut ongelma.. leikkiessä ja innostuessa haukahtaa, mutta ei itsestään hauku laisinkaan vaan ns. kun me ihmiset sitä innostutetaan.. :D

Oikein sopiva koira ekaksi koiraksi. Helppo kouluttaa, hyvin nopeasti oppii perus käskyt! Mielettömän kiltti ja ihmisrakas koira. Toisten koirien kanssa ei myöskään ole tullut ongelmaa, ainakaan meidän cockerin puolelta. Meneekin usein niin, että jotkut koirat hermostuvat poikaan, kun on niin suurella innolla menossa mukana ja ottaa kontaktia niin pieniin, kuin suuriinkin kamuihin.

Tuhoja ei ole tehnyt laisinkaan pentuna. Toki aivojumppa tälle välkylle on aina hyvää tekemistä, mutta ei jatkuvaa äksöniä tarvitse, osaa rauhoittua kun me ihmisetkin rauhoitutaan. Siitä vaan cockeria perheenjäseneksi!!
Ps. turkin kanssa ei mitään ongelmaa, kun pitää lyhyenä. Näyttää myös koira nauttivan varsinkin näin kesän korvilla :)

Mullakin on cockeri niin haukkuminen ei ole meillä iso ongelma, se ei hauku juurikaan se vain ääntelee niinkuin muutkin cockerit se niinku "hyhyttelee" eli hyhyhyh ja "Mouruu" Mouuur ja muuta=) toki siitäkin joskus ääntä lähtee jos lähtee =D oikein suloinen ja sosiaalinen lössykkä, tämä on tietenkin sosiaalistamisen ansiota mutta hyvät sukujuuretkin löytyy, kannattaa kysyä kasvattajalta suvun sairauksista ja että onko suvussa ollut raivotautia, joka on käsitääkseni kohtuun yleinen cockereilla(?) mutta ilman muuta kannattaa hankkia, se on kohtuun helppo kouluttaa, namilla mennäään ja kehuistakin osa on iha liekeissä=)sekä tietty leluista ja kaikillehan löytyy joku ihan oma paras palkka =) ja keskittymis kyky ei pennulla oli mikään huippu huikea se kannattaa pitää mielessä että mikään bortsu se ei sentään ole mutta moneen siitäkin on, itse harrastan omani kanssa, lenkeilyä, hiukan pyöräilyä, TOKOa, agia ja jälkeäkin ollaan menossa kokeilemaan vähän myöhemmin=)

Minun cockeri oli hyvin hiljainen.Naapurit ja postinkantaja sai vapaasti likkua rapussa, koira ei välittänyt heistä.Tervehti kyllä tuttuja iloisesti ja hyppäsi muutaman kerran heitä vasten. Oli hyvin huomion kipee ja halusi että häntä rappsuttaisi.Lempeä,itsekeskeinen,itsepäinen,hyvä kaveri, joskus laiska
Koiramme tiesi kyllä kuka hänestä oikeasti tykkäsi,heitti silloin itsensä selälleen ja halusi että häntä rappsuttaisi,( vaikka oli tuntematon ihminen meille.)
Luulen että meidän koira ei haukkunut juuri koskaan koska meillä oli vain tämä koira.Emme tarvinnut koulutta sitä olemaan hiljaa vaan se huomasi että emme välitä meidän naapurien äänistä.Meitä oli kaksi aikuta ja kaksi lasta. Koira tykkäsi molemmista lapsista, mutta jos lapset riitelivät niin koira oli tytön puolella ja silloin se haukkui niitä, se meni niiden väliin ja rupesi kovasti haukkumaan mutta ei koskaan purrut heitä.Korva tulehduksia ovat silloin tällöin yleistä ja sattavat olla allergisia vehnälle.Silmä tulehduksia. ym.Niitä sairauksia oli myös minun koirallani.Suosittelen jos ehdit viedä koiran ulos viisi kertaa päivässä ja jos koira ei tarvii olla yksin monta tuntia päivässä!