Joskus ihmettelen hieman ihmisten parisuhde- ja ihmissuhdeongelmia. Loppujenlopuksihan kaikessa on kyse omasta valinnasta. Jos joku asia häiritsee, niin teet valinnan - joko hyväksyt sen asian tai sitten et (ja lähdet). Itsellänikin on ollut parisuhdeongelmia kerrakseen, monen eri kumppanin kanssa, mutta vihdoin olen käsittänyt sen että vaihtoehtoja on aina, ja itse teen valinnan. Ja vaikka tämäkin on itsestäänselvyys niin kun ystäväni nämä sanat minulle sanoi niin tuntui että kaikki selkeni: toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit.
Ei tarkotus ole jeesustella, koska tiedän kuinka tärkeää on jakaa murheensa ja aina voi saada uusia näkökulmia, mitä ei ole itse ajatellutkaan. Esimerkiksi silloin jos oma harkintakyky on täysin sumentunut (esim. mustasukkaisuuden takia). Mutta viimekädessä sinä itse teet sen valinnan hyväksytkö jonkun asian vai et. Itse en voisi jättää miestäni, joten hyväksyn ne asiat, jotka minua häiritsee, opettelen elämään niiden kanssa, ja tiedän että olen tehnyt mieheni onnellisemmaksi joka kerta kun joku pitkään suhdettamme kaivanut konflikti ratkeaa ihan täysin vain sillä, että minä päätän että koska tämä asia on miehelleni tärkeä, se on myös minulle tärkeä. Ja tämä toimii meillä molemminpäin!
Ei tarkotus ole jeesustella, koska tiedän kuinka tärkeää on jakaa murheensa ja aina voi saada uusia näkökulmia, mitä ei ole itse ajatellutkaan. Esimerkiksi silloin jos oma harkintakyky on täysin sumentunut (esim. mustasukkaisuuden takia). Mutta viimekädessä sinä itse teet sen valinnan hyväksytkö jonkun asian vai et. Itse en voisi jättää miestäni, joten hyväksyn ne asiat, jotka minua häiritsee, opettelen elämään niiden kanssa, ja tiedän että olen tehnyt mieheni onnellisemmaksi joka kerta kun joku pitkään suhdettamme kaivanut konflikti ratkeaa ihan täysin vain sillä, että minä päätän että koska tämä asia on miehelleni tärkeä, se on myös minulle tärkeä. Ja tämä toimii meillä molemminpäin!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muuten oikein, paitsi että kun on tehty lapsia, sitten ei enää lähdetäkään liitosta.
Miksi ei lähdetä? Valinta se on sekin siinä missä muutkin valinnat.
AP puhuu täysin asiaa!
"Muuten oikein, paitsi että kun on tehty lapsia, sitten ei enää lähdetäkään liitosta. "
JUURI NÄIN!
Mistä näitä idiootteja tulee? Lapset ei ole mikään syy pysyä yhdessä. Ainoastaan suhteeseen takertuvat huonot vanhemmat käyttää lapsiaan lyömäaseena.
No sekin on joskus tehty valinta (lasten teko) ja sitäpaitsi myös liitosta jossa on lapsia pystyy lähtemään. Itse jos tekee valinnan uhrautua esim. huonossa suhteessa olemiseen lasten takia on sekin VALINTASI ja itse olet siitä vastuussa, ja turha valittaa.. Näin itse näen asian.
"pitkään suhdettamme kaivanut konflikti ratkeaa ihan täysin vain sillä, että minä päätän että koska tämä asia on miehelleni tärkeä, se on myös minulle tärkeä. Ja tämä toimii meillä molemminpäin! "
Mitäs sitten kun ei toimisikaan molemminpäin, sinä antaisit periksi???
jotta kaikki olisi hyvin... vai lähtisit... mutta et ikinä voisi lähteä..
Kyllä juu toista ei voi muuttaa.. itseään voi.
"Mitäs sitten kun ei toimisikaan molemminpäin, sinä antaisit periksi???"
Silloin tekisin valinnan, joko jäädä ja hyväksyä asia tai lähteä. Jälleen, valinnan paikka. En ehkä voisi olla suhteessa, jossa toinen ei kunnioittaisi minua ja tekisi kompromisseja myös minun puolestani. Kuten minäkin hänen.
Enkä tarkoita tässä mitään väkivaltaa, pettämisiä tms. vaan esimerkiksi sellaisten asioiden hyväksymistä kuin miehen kaverit joista en välttämättä pidä, se, että mies pelaa paljon tietokoneella tai että mies jättää likaisia astioita aina johonkin.
Tämmöisiä "pienempiä" asioita, jotka voi hyväksyä. Tämä ajatus tuli minulle alunperin kun kuuntelin kaverini pitkää valitusta siitä, että hänen uudella miehellään on pitkä suhde takanaan. Siinä vaiheessa minä mietin, että joko sinä hyväksyt sen asian että miehellä on menneisyys tai sitten lähdet ja etsit jonkun neitsyen joka ei ole koskaan edes tapaillut ketään toista.. näin kärjistetysti. Ymmärrän kyllä että on asioita joista haluaa puhua ja "valittaa", mutta itsellekin tulee vaan paljon parempi olo kun tajuaa, että nyt vaan on tehtävä valinta, että joko hyväksyn asiat näin tai sitten lähden. Tai aina voi tehdä senkin "valinnan" että jää siihen asiaan vellomaan, jolloin itsellä on paha olo ja se varmasti heijastuu suhteeseen. Ja ainahan kypsät aikuiset voivat keskustella asioista ja toinenkin voi muuttaa tapojaan, mutta silloin se lähtee tästä toisesta itsestään, pakottaa ei voi. Tiedän kokemuksestakin, kun yritin menneessä suhteessa kontrolloida, pakottaa ja nalkuttaa toisen muuttumaan ja rakastamaan minua. Sen sijaan tottakai sabotoin viimeisetkin suhteen rippeet.
Helpointa olisi rauhassa etsiä oikeanlaista kumppania eikä ottaa ensimmäistä joka on vähän sinne päin. Uskooko joku muka että pystyisi muuttamaan toista paljoa? Ei tule onnistumaan.