Missä tapasit tulevan puolisosi?

Opiskeluiden merkeissä alkoi ja eteni yliopiston luentosalista kahvioon, kaupungille ja kotiini. Normaali kuvio siis.

Tulevan vai jo olevan? Jo olemassa olevan puolisoni tapasin netin keskustelupalstalla. Aika perusteellistakin vääntöä joistain asioista käytiin, oltiin samaa mieltä ja eri mieltä. Loppujen lopuksi huomattiin olevamme jatkuvasti juttusilla ja tapettiin aikaa mm. musiikkia vaihtamalla turinan lomassa.


Jossain kohdassa sitten päätin laittaa miehelle privaviestin. Siitä lähti tiivis keskustelu keskustelupalstan ulkopuolellakin. Huomasimme aina vaan enemmän olevan asioita mistä voidaan ja halutaan keskenämme keskustella. Ja yhtäläisiä ajatusmaalimoita löytyi monen asian ympäriltä.

Päivät kului jossain vaiheessa pelkästään takamuksellaan istuen ja keskustellen netin välityksellä. Ihan päivittäin ja tunnit vaan venyi venymistään.

Sitten vaihdettiin puhelinnumeroitakin ja alettiin soittelemaan jossain vaiheessa. Puhelutkin venyi niin pitkiksi, että akku loppui kesken puhelun. Asiaa tuntui olevan joka kerta enemmän ja enemmän. Jos tuli päivänkin tauko, tuli olo että ei kait se vaan kyllästynyt?!

Ei, sähköposti vaan meni tukkoon. Sitten kilahti puhelin.

Puolen vuoden päästä tapasimme ensimmäisen kerran. Se oli heti kättelyssä selvää, että tuon miehen minä haluan oppia tuntemaan läpikotaisin. Löi lävitse kuin salama. Onneksi tunne oli molemminpuolinen eikä kaatunut juttu tapaamiseen. Reilun viikon päästä tavattiin uudelleen ja sillä tielle jäätiin. Olemme nyt asuneet yhdessä jo kolmatta vuotta. Tokasta treffeistä tuli kesto treffit. Toivottavasti nämä treffit on koko loppu elämän pituiset.

Nyt olen raskaana ja koemme elämämme yhdessä hyväksi. Muodostamme toimivan perheen kahdestaankin, ehkä myös kolmestaan. :)

Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.

En tiedä onko mies tuleva puolisoni, mutta toivoisin hänen olevan.
Tapasimme yäkerhon narikassa pilkun jälkeen -todella romanttista - ja jäimme yöpizzeriaan ja sen jälkeen puistonpenkille juttelemaan. Se juttutuokio jatkui aamukymmeneen ja johti siihen, että aloimme tapailla.

Mutta hän muutti tuhansien kilometrien päähän takaisin. Olin kaksi viikkoa sängynpohjalla ja itkin, ja jos en itkenyt,. join valkkaria. Sitkeästi, joskin vain sähköpostitse olemme pitäneet yhteyttä. Katsotaan miten kohtalo on tämän suhteen tarkoittanut menevän. Itse en ole koskaan kohdannut hänenkaltaistaan. On kuin hän olisi toinen puolikkaani. Jollain tavalla olen rauhoittunut ikävissäni kuitenkin, ja mietin, että en pysty kontrolloimaan tätä asiaa mitenkään. Se menee kuten menee. Rakastan sitä ihmistä.

Hyvä kysymys sinkku palstalla?

Tavattiin Helsingin keskustassa eräässä baarissa. Hän istui yksin ja menin hänen pöytäänsä (pakoon baariin tullutta äitiäni). Seuraavan kerran tapasimme liikennevaloissa sattumalta ja menimme sitten samaan baariin jne. Aikaa tuosta yli 20 vuotta.

Facebookin kautta tutustuimme, aloimme kirjoittelemaan viestejä, sitten vaihdoimme puhelinnumerot ja ekat treffit kesti 16 h :) nyt kihloissa ja suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä :)

Kaupan kassalla joulun aikoihin tapasin. Muijalla oli rahat unohtunut kotiin joten minä ystävällisesti maksin muijan ostokset kun näytti olevan niin nolona siinä kinkun kanssa. Sit muijani pyys numeroo et voi korvata ja loppu on historiaa

Kenties seuraavassa elämässä, jos sellaista on olemassa.

Yliopistolta pokasin opettajani. 15 v jo yhdessä, kolme lasta, hyvä poka oli;)

Minä tapasin ex:ni salilla ja siitä se alkoi. Ekana sovittiin että mennää ulos kävelemään kun oli hieno ilma ja seuraavana päivänä tavattiin uudelleen ja yhtäkkii huomattiin et ollaan yhdessä koko ajan.

Japanilaisessa bordellissa, hommat tosin viellä kesken...

Ja keskenhän ne jäi tosiaan .... ku laukesin omii housuihini