Pian taas syksy koittaa ja muutoksen tuulet puhaltavat.. toivottavasti myös tähän sinkkuuteen. Olen pitänyt syksyä aina jotenkin uuden alkuna. Jos jotakin erilaista tapahtuu, se tapahtuu yleensä syksyllä. Tänä syksynä olen muuttamassa uuteen asuntoon, eri paikkakunnalle (kuitenkin tutulle paikkakunnalle). Aloitan mahdollisesti uudessa harrastuksessa ja työpaikka on vielä auki kunhan nykyisessä paikassa kesätyöt loppuvat. Toivon, että syksy toisi mukanaan myös uusia tuttavuuksia ja mukavana bonuksena sen ihanan, sopivan ja pitkäaikaisen kumppanin. Koen, että sopiva aika sille olisi nyt. Olen vastavalmistunut ja siirtymässä työelämään ja asiat on muutenkin kunnossa. Olen ehtinyt matkustella, harrastaa kaikenlaista, nauttia vapaudesta, elää yksin ja itsenäistyä.. Tiedän jo (vähän paremmin) mitä haluan.
Olen aiemmin elänyt periaatteella kyllä se oikea vastaan tulee jos on tullakseen, enkä ole ottanut asiasta suurempia paineita. Mutta niin ei ole käynyt vielä 23 vuotisen elämäni aikana. En ole koskaan seurustellut. Aloin miettiä miten voisin itse edesauttaa sopivan miehen löytymistä. Olisiko palstalaisilla vinkkejä tähän? Pitääkö lähteä ihan systemaattisesti etsimään ja lähestymään kiinnostavan oloisia miehiä? Ja mistä noita miehiä vois sitten bongata? En yleensäkään kovin nopeasti ja helposti tutustu uusiin ihmisiin vaan se tutustuminen vie aikaa ja on vähän hitaampaa, sellaista pikkuhiljaa etenemistä.
Tärkeää on tietysti järjestää sitä aikaa ihmisiin tutustumiseen. Olen ihan tietoisesti ajatellut, etten tunge kalenteriani liian täyteen töitä, harrastuksia..ym. kissanristiäisiä, että aikaa ja energiaa riittää ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen.
Tätä prosessia ei helpota se, että olen hieman epävarma ja pihalla näissä suhdeasioissa. Yritän ehkä muille ja jopa itselleni esittää välillä urheampaa kuin olenkaan vaikka kyllähän tuo kumppanin puute ihan oikeasti välillä ahdistaa ja harmittaa. Ja välillä sekin tunne nousee pintaan, että kelpaankohan oikeasti kenellekään. Olenko sittenkin itse suurimpana esteenä kumppanin saamiselle? Uskallanko päästä toista ihmistä niin lähelle, että hän tuntee minut läpikotaisin? Näitä asioita mun pitää varmaan vielä miettiä ja tarvittaessa työstääkin.
Olen aiemmin elänyt periaatteella kyllä se oikea vastaan tulee jos on tullakseen, enkä ole ottanut asiasta suurempia paineita. Mutta niin ei ole käynyt vielä 23 vuotisen elämäni aikana. En ole koskaan seurustellut. Aloin miettiä miten voisin itse edesauttaa sopivan miehen löytymistä. Olisiko palstalaisilla vinkkejä tähän? Pitääkö lähteä ihan systemaattisesti etsimään ja lähestymään kiinnostavan oloisia miehiä? Ja mistä noita miehiä vois sitten bongata? En yleensäkään kovin nopeasti ja helposti tutustu uusiin ihmisiin vaan se tutustuminen vie aikaa ja on vähän hitaampaa, sellaista pikkuhiljaa etenemistä.
Tärkeää on tietysti järjestää sitä aikaa ihmisiin tutustumiseen. Olen ihan tietoisesti ajatellut, etten tunge kalenteriani liian täyteen töitä, harrastuksia..ym. kissanristiäisiä, että aikaa ja energiaa riittää ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen.
Tätä prosessia ei helpota se, että olen hieman epävarma ja pihalla näissä suhdeasioissa. Yritän ehkä muille ja jopa itselleni esittää välillä urheampaa kuin olenkaan vaikka kyllähän tuo kumppanin puute ihan oikeasti välillä ahdistaa ja harmittaa. Ja välillä sekin tunne nousee pintaan, että kelpaankohan oikeasti kenellekään. Olenko sittenkin itse suurimpana esteenä kumppanin saamiselle? Uskallanko päästä toista ihmistä niin lähelle, että hän tuntee minut läpikotaisin? Näitä asioita mun pitää varmaan vielä miettiä ja tarvittaessa työstääkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näytä hyvältä ja ole lähestyttävä, äläkä kyhjötä kaiken aikaa kotona.
http://www.google.fi/url?q=http://www.youtube.com/watch?v=_r1BFgNoQag&sa=U&ei=9EcQUJrnD8KC4gSxzYHgCw&ved=0CBAQtwIwAA&usg=AFQjCNHET_Qi00w20OXEPKwqnpimd7fS9w
Ei se käyny, testasin. muita vinkkejä?
"Uskallanko päästä toista ihmistä niin lähelle, että hän tuntee minut läpikotaisin? Näitä asioita mun pitää varmaan vielä miettiä ja tarvittaessa työstääkin. "
Onko tuo ihan välttämätöntä parisuhteessa? Eikö riitä että tuntee pintapuolisesti ja osaa painaa oikeista nappuloista?
Eeppinen eepos naisille miesten iskemiseen: http://www.joutsi.com/taidetta/taidetta_html_m41368d53.jpg
Melkein kaksimegainen moi. Tuollaisesta moista tunnistaa, että nainen on tosimielessä etsimässä elämänkumppania, mutta ehkä jo niinkin epätoivoisesti, että moissa on heti naimisiinmenon ja lasten vivahde mukana. Jos nainen nielaisee vielä tuollaisen moin jälkeen, niin en aloittaisi seurustelua. Nielaisu kertoo naisen jännittyneestä "tämän on nyt pakko onnistua, tai tapan itseni" -asenteesta. Jos nielaisu kuitenkin jää pois, niin olisin ehkä jo samana päivänä varaamassa lentoja ensimmäiselle yhteiselle matkallemme.