minulla ollut kaukosuhde Biannz-heimosta olevan afrikkalaisen kanssa. tapasimme 8 vuotta sitten, kun olin kiertelemässä afrikassa ja tekemässä tutkimusta eri heimojen tavoista ja kulttuurista. asuin heidän kylässään 1,5 vuotta ja tänä aikana opimme tuntemaan toisiamme. tämän jälkeen menin toiseen heimoon tekemään työtäni loppuun, joten näimme silloinkin parin viikon välein, koska matkustimme edestakaisin afrikkaa (siis sen takia, että näkisimme).
tämän urakan jälkeen palasin suomeen kirjoittamaan raporttiani loppuun. yhteyden pito suomesta käsin oli vaivalloista ja todella hidasta. lähinnä kirjeitä lähettämällä yhteyttä sai pidettyä. joskus puhelinsoitoin, jos hän oli kaupungissa käymässä ja minä soitin tuttuun ravintolaan, jossa hän otti puhelun vastaan.
8 kk:n jälkeen olin saanut työni tehtyä ja olimme sopineet, että palaan afrikkaan. lähdin sinne ja sille tielle olen jäänyt. minun oli suht koht helppo päästä sisälle heidän kulttuuriinsa, koska olin asunut afrikassa jo niin kauan (3v) ja tiesin heidän tapansa. tiesin että joudun luopumaan joistain asioista, mutta toisaalta en ole ikinä ollut materialistinen henkilö. yleensä naiset ovat kotona, mutta tässä asiassa mieheni tuli vastaan ja antoi minun työskennellä. se onkin minulle tärkeää. työskentelen kansainvälisen työnantajan leivissä tehden sosiaalista työtä. jouduimme muuttamaan työni takia, mutta työni mahdollistaa meille auton, joten pääsemme käymään sukulaisissa vaivatta. tietysti meillä on paremmat olot työni takia (tarkoitan asuntoa ja elämistä. tietää, että aina on ruokaa), mutta se on sivuseikka. mieheni työskentelee myös.
menimme naimisiin 1999 ja olemme olleet melko onnellisia. välillä on erimielisyyksiä, mutta eiköhän niin ole joka suhteessa. meillä on kaksi lasta, jotka ovat silmäterämme.
tietysti maahan tullessa oli kova paperisota vähän joka asiasta, mutta tällä hetkellä työnantajani huolehtii oleskeluluvista ym.
parhaillaan olemme vierailemassa suomessa, tapaamassa sukulaisia. lapsille täällä riittääkin ihmeteltävää, vaikka olemme käyneet joka vuosi. olen puhunut lapsille suomea, mutta täydellisesti he eivät sitä puhu. perheessämme puhutaan myös eglantia ja ranskaa. monikulttuurisuus on meille ollut rikkaus, ja olemme oppineet paljon itsestämme ja toisistamme tänä aikana!
tämän urakan jälkeen palasin suomeen kirjoittamaan raporttiani loppuun. yhteyden pito suomesta käsin oli vaivalloista ja todella hidasta. lähinnä kirjeitä lähettämällä yhteyttä sai pidettyä. joskus puhelinsoitoin, jos hän oli kaupungissa käymässä ja minä soitin tuttuun ravintolaan, jossa hän otti puhelun vastaan.
8 kk:n jälkeen olin saanut työni tehtyä ja olimme sopineet, että palaan afrikkaan. lähdin sinne ja sille tielle olen jäänyt. minun oli suht koht helppo päästä sisälle heidän kulttuuriinsa, koska olin asunut afrikassa jo niin kauan (3v) ja tiesin heidän tapansa. tiesin että joudun luopumaan joistain asioista, mutta toisaalta en ole ikinä ollut materialistinen henkilö. yleensä naiset ovat kotona, mutta tässä asiassa mieheni tuli vastaan ja antoi minun työskennellä. se onkin minulle tärkeää. työskentelen kansainvälisen työnantajan leivissä tehden sosiaalista työtä. jouduimme muuttamaan työni takia, mutta työni mahdollistaa meille auton, joten pääsemme käymään sukulaisissa vaivatta. tietysti meillä on paremmat olot työni takia (tarkoitan asuntoa ja elämistä. tietää, että aina on ruokaa), mutta se on sivuseikka. mieheni työskentelee myös.
menimme naimisiin 1999 ja olemme olleet melko onnellisia. välillä on erimielisyyksiä, mutta eiköhän niin ole joka suhteessa. meillä on kaksi lasta, jotka ovat silmäterämme.
tietysti maahan tullessa oli kova paperisota vähän joka asiasta, mutta tällä hetkellä työnantajani huolehtii oleskeluluvista ym.
parhaillaan olemme vierailemassa suomessa, tapaamassa sukulaisia. lapsille täällä riittääkin ihmeteltävää, vaikka olemme käyneet joka vuosi. olen puhunut lapsille suomea, mutta täydellisesti he eivät sitä puhu. perheessämme puhutaan myös eglantia ja ranskaa. monikulttuurisuus on meille ollut rikkaus, ja olemme oppineet paljon itsestämme ja toisistamme tänä aikana!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jaksatko vielä kirjoitaa sukuloimisesta ja sen tuomista vastuista? Onko se yleisafrikkalainen ilmiö?
sukulaisilla ja perheellä on suuri osa elämää joka puolella afrikkaa. tietysti on niitä, jotka eivät jaksaisi välittää, mutta harvassa, koska se kuuluu niin kulttuuriin. lapsien tulee huolehtia vanhemmistaan. tähän kuuluu myös raha. me avustamme mieheni lähisukulaisia, mutta olemme vetäneet siihen sen rajan, että parhaansa on jokaisen tehtävä, siis työn suhteen. helposti voisi mennä siihen, että oltaisiin koko ajan rahaa kinuamassa. alussa tämä tuotti vaikeuksia, koska kaikki olettivat, että meillä on rahaa pilvin pimein. ensisijalle on lopulta muodostunut se, että perheen perustarpeet tyydytetään ja sen jälkeen voi auttaa muita. emme ole materialistisia ihmisiä, joten rahaa ei paljon kulu mihinkään. tietysti vaatteet, ruoka ym. huolehditaan meille ja lapsille. auton käyttö (ja korjaus)vie eniten, mutta se on välttämätön meidän seudulla, kun on pitkiä välimatkoja.
mutta meillä mieheni suku on ottanut minut perheenjäsenekseen. sitä helpotti, kun opin tuntemaan heidät aiemmin. mutta onhan anoppi hyvin vanhakantainen, jos vertaa omaa äitiäni, mutta se kuuluu osana siihen elämään.
Sinu suhteesi on järkevällä pohjalla.
Minulla on Afrikalaisia (Gambialaisia) ystäviä suomessa ja he ovat sopeutuneet tänne todella hyvin.
Joskus jopa liian hyvin omaksuneet suomalaisia tapoja. Turkkilaisista, Tunisialaisita ja Somalialaisista miehistä taas olen kuullut paljon huona. Toki meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia.
ei siipan kotimaan nimeä? mies "antaa" hänen työskennellä?
Afrikkalaiset miehet eivät "anna" vaimolleen lupaa tehdä töitä vaan odottavat naisen tekevän töitä, melkeinpä elättävän.
aivan, perinteisestihän näin on, eikä meilläkään tämä aivan kivuttomasti mennyt. mutta jo heti alkujaan hän tiesi, että muualla naisten töissä käynti on ihan normaalia. työni kautta minulla on oleskelulupa maahan, muuten saisin olla kerrallaan vain puoli vuotta ja joutuisin palaamaan suomeen. sen jälkeen olisi kuukausien paperisota, sillä byrokratia on todella hidasta. ihan älytöntä luukulta luukulle juoksemista. tällä hetkellä meidän ei tarvitse huolehtia siitä. sitäpaitsi kyllähän sielläkin naiset töitä tekevät, palkkatöitäkin. naapurikylässä on tanskasta tullut nainen joka on naimisissa paikallisen kanssa. tämä nainen avasi ruokakaupan sinne ja pyörittää sitä miehensä kanssa.lisäksi hänellä on töissä yksi kylän naisista. tämä ei tietenkään olisi onnistunut ilman tanskalais-naisen varoja. mutta kyllä naisetkin työtä tekevät, mutta heidän tulee hoitaa myös koti ja lapset. lapset ovatkin mukana joka paikassa. myös minulla usein, mutta mieheni äiti hoitaa osittain miden kyläläisten kanssa. yhteisöllisyydellä siellä pelataan ja kaikki vähän kattoo kaikkien muksujen perään.
miehet tekevät myös töitä, ei se jää vain naisten harteille. heille kuuluu raskaammat hommat. ja pitkiä päiviä... mutta kaikkeen tottuu.
Onko miehesi Biannz-heimo samaa porukkaa kuin Tarzanissa myrkkynuolia ampuvat kääpiöt?
Biannz-heimo on juuri sitä samaa porukkaa.