Miten jaksatte asua loppuajan yhdessä kun ero on selvä

paska puhetta. Silloin kun erota päätetään voi kerätä kampeensa saman tien ja mennä vaikka turva asuntoon. Sen jälkeen kunnan , kaupungin , virkailijat etsii asunnon , jota tarjoavat.
Mut , jos ei halua asua kuin Munkkiniemessä tai Katajanokalla, voi olla vaikeeta.

Itse asun ihan viime päiviä mieheni kanssa. En halunnut eroa, mutta kyllä tämä on oikeasti hirveää kun ei enää ole yhteistä tulevaisuutta. Lasken joka tunnin. Haluaisin pois tämän kaiken rojun, joka on lattioilla. Haluan kalustaa ja somistaa asuntoa mieleni mukaan. Haluan rauhassa soittaa mielimusiikkiani. Haluan juoda koko kannullisen kahvia ja nauttia lempielokuvistani. Tiedän, että tulee yksinäistä ja tulen itkemään, mutta ei tämä välitilakaan helppo ole.

asunto on minun, joten toisen on lähdettävä.

Yhdessä asuminen eropäätöksen tehtyä on helvettiä. Kokemusta on.
Siinä oli molemmilla unet vähissä ja tosi raskasta aikaa.

Helpotti sitten, kun toinen vihdoin sai asunnon ja aikaa kului ja sai oman uuden elämän mallilleen.

Joo sama tilanne on mulla ,hain itse eroa papereita en ole vielä saanu vastine on ilmeisesti annettu enkä tiedä mitä tulee tapahtumaan riitauttaako hän sen vai kelpaako esitykseni ,odotan vain koska mut potkastaan pihalle ,kunnan asuntojonot ovat vaan niin tolkuttoman pitkiä ja yksityisellä sektorilla joutuu tekemään vuoden sopparin sakkojen kera jos lähtee sieltä lätkiin alle sovitussa ajassa keskustelun taso on kyllä sellainen mitä nopeemmin sitä parempi

"Sammuu
Talossamme lamput sammuu
Autioituneita huoneet
Ovat yksi kerrallaan
Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu
Kaksi uupunutta
Onnellisia vain unissaan

Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa

Liikaa
Luulin meistä aina liikaa
Lupasin, mä korjaan kaiken
Yhä vain uudestaan
Liukuu sun ote käsistäni
Vaihtuu viikot huomaamatta
Äänet kuuluu koko ajan hiljempaa

Mä annan sut pois...