Me olemme vajaa kolmekymppinen pariskunta ja pitäisi mennä naimisiin noin vuoden kuluttua,mutta nyt on paljastunut,että asioita,joita olemme puolisoni kanssa keskustelleet luottamuksellisesti ovat vuotaneet hänen parhaalle ystävälleen ja sitä kautta hieman muuallekin.Asiat jotka olen halunnut pitää kahdenkeskisinä,ovat melko arkoja.
Mietin,että miten tässä nyt voi naimisiin mennä,kun ei rakas puolisoni osaa pitää meidän asioita kahden keskisinä.Minusta kun tuntuu,että en luota enää lainkaan häneen.Minusta avioliitto tuntuu tuhoon tuomitulta ajatukselta,kun ei ole täyttä luottamusta,mutta kuitenkin jostakin puskee ajatus,että jos kuitenkin marssisi alttarille.Rakastan häntä ja hän on todella upea nainen.
Mitä mieltä muut ovat? Eikö parisuhteessa ole tärkein luottamus,jotta se voisi toimia 110%? Voiko tälläinen nainen muuttua,jotta tulevaisuudessa asiamme pysyvät kahdenkeskisinä.Hän kun kovasti haluaa avioon ja väittää minulle vielä kiven kovaan ettei ole puhunut,vaikka on ainoa ihminen joka tiesi näistä asioista.
Minulla on vain pelkokuva,että papin sanoessa aamen sama lörpöttely jatkuu.Minä kun miehenä haluaisin ehdottoman luotettavan naisen,on monia muitakin asioita,joissa pitää luotto toimia täydellisesti,eikä tarvitse pelätä,että asiat leviävät tai tapahtuu jotakin muuta.
Mietin,että miten tässä nyt voi naimisiin mennä,kun ei rakas puolisoni osaa pitää meidän asioita kahden keskisinä.Minusta kun tuntuu,että en luota enää lainkaan häneen.Minusta avioliitto tuntuu tuhoon tuomitulta ajatukselta,kun ei ole täyttä luottamusta,mutta kuitenkin jostakin puskee ajatus,että jos kuitenkin marssisi alttarille.Rakastan häntä ja hän on todella upea nainen.
Mitä mieltä muut ovat? Eikö parisuhteessa ole tärkein luottamus,jotta se voisi toimia 110%? Voiko tälläinen nainen muuttua,jotta tulevaisuudessa asiamme pysyvät kahdenkeskisinä.Hän kun kovasti haluaa avioon ja väittää minulle vielä kiven kovaan ettei ole puhunut,vaikka on ainoa ihminen joka tiesi näistä asioista.
Minulla on vain pelkokuva,että papin sanoessa aamen sama lörpöttely jatkuu.Minä kun miehenä haluaisin ehdottoman luotettavan naisen,on monia muitakin asioita,joissa pitää luotto toimia täydellisesti,eikä tarvitse pelätä,että asiat leviävät tai tapahtuu jotakin muuta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
avioon vaan toi on pikku juttu mistä valitat... kaikki miehet on tuollaisia jopa minun olen yrittänyt monta kertaa hänellekin toitottaa että jotkut asiat vois pitää meidän välisinä jne... joskus autttanut joskus ei, miehet on miehii minkäs teet?! kyllä meidän miehet tuosta vielä aikuistuvat ja oppivat ettei kaikkea tarvitse eteenpäin kuuluttaa.... minulla kerran toimi sellainen asia kuin kiristys, jota ei saisi kyllä tehdä mutta teinpähän kuitenkin sanoin miehelleni että jos kertoilet minuun liittyvistä asioista kavereillesi niin ensikerralla kun saan kuulla joltakin suunnalta niin lähetämpä myös sinusta asioita kietroon mitä et haluaisi..... en koskaan toteuttanut suunnitelmaani mutta asia meni miehelleni perille kai tajusi ettei se kivalta tunnu jos omat asiat lähtee leviämään kotia pidemmälle...
No sovitteko, että asiasta ei puhuta muille, vai oletitko vaan että hän ymmärtää luottamuksellisuuden?
Jos sovitte ja hän silti puhui...tuulipää, vaihtoon.
Asia sovittiin ja silti menevät eteenpäin.Hän lupasi minulle,ettei asioita koskaan puhuta eteenpäin.Minua kyllä huolestuttaa suuresti tälläinen toiminta.Minusta tuntuu,etten kykene luottamaan missään asioissa enää lainkaan.Minusta on väärin,että luottamuksellisia asioita,osa arkojakin,kerrotaan eteenpäin.Tämä jolle hän asiat kertoo ensimmäisekseksi,on hänen paras lapsuudenaikainen tyttökaverinsa.
Ahdistaa tällä hetkellä todella paljon,kun ajattelen,että pitäisi sitten kirkkon vielä marssia.Minusta tälläinen toiminta ei ole pikkujuttu,vaan luotto on tärkeintä parisuhteessa.Meillä on suhde edennyt niin,että nainen puhui kovasti naimisiin menosta ja ajattelin,että tälläinen nainen ei lörpöttele asioita eteenpäin.
"Minulla on vain pelkokuva,että papin sanoessa aamen sama lörpöttely jatkuu"
Tietysti jatkuu, mitenkäs se papin aamen muka mitään muuttaisi?!?
Naset nyt vaan on sellaisa että levittelevät asiansa muiden ruodittavaksi.
Taidan olla sitten liian optimistinen ihminen,kun olen ajatellut,että pariskunta pystyy pitämään ainakin arkaluontoiset asiat kahdenkeskisinä.Olen kyllä useasti seurustellut,mutta koskaan näin ei ole käynyt tai sitten vain asiat eivät ole paljastuneet minulle.Minä kun ajattelen,että puoliso on se paras kaveri,johon voi aina luottaa.
Ymmärrän kyllä,että naiset ruotivat miestä huonosta käytöksestä,yms,mutta en koskaan osannut odottaa,että tälläisiä asioita puhutaan eteenpäin.Ajattelin tuossa ulkona kun istuskelin,että kai niitä sellaisiakin naisia on,jotka eivät kaikkia asioita puhele.Kiitos paljon tähän astisista näkökulmista.
Kaikki naiset eivät todellakaan levittele luottamuksellisia asioita eteenpäin. Voi olla, että enemmistö lörpöttelee, mutta on niitäkin, jotka pitävät sanansa. Mies voi päätellä luotettavuuden vaikkapa siitä, kertooko nainen suurella nautinnolla ystävättärensä yksityisasioita miehelle.
Tosi ikävää, että sinun luottamuksesi on petetty.
ehkä naisesi on ollut pakko puhua jollekkin asioitaja siihen hän on valinnut luotettavan ystävänsä Joskus vaan ihminen on sellanen että haluaa puhua koska tuntuu että on itsekkin hukassa ja haluaa että toinen sanoisi miten toimia ja miten jostakin asiasta pääsee yli. Minäkin puhun omalle luotto ystävälleni kun oikein elämä ahdistaa, sillä tiedän saavani häneltä rehellistä palautetta ( en aina ole ihan samaa mieltä hänen kanssaan mutta) ulkopuolinen ihminen monesti pystyy näkemään sen mitä itse ei näe kun pyörii samojen ongelmien kaa. Ehkä naisesi ystävä on auttanut naistasi näkemään asioita... En usko että naisesi on kuitenkaan missään sensaatio mielessä puhunt asioista vaan jollekkin vaan on joskus purettava ja ihanaa jos omistaa tuollaisen ystävän. Olekko miettinyt mikä on pahnta että asioista on kerrottu eteenpäin.. pelkäätkö että olet menettänyt arvostusta / kasvosi. voisikko ajatella että kertominen on voinut tuoda hyvää .ystävä ajettee sinua inhimilliseltä kannalta ja ehkä ymmärtää sinua nyt erilailla..
sinun tarvitsee miettiä mikä on sinun avioon astumisen raja. jos koet että sinua on anteeksi antamattomasti loukattu mieti mitä teet.Älä mieti mitä toinen haluaa.vaan mitä itse haluat .. mutta muista että jokainen ihminen tekee toiselle joskus jotain sellasta joka horjuttaa luottamusta....
"hkä naisesi on ollut pakko puhua jollekkin asioitaja si"
Osa naisista on semmoisia että heidän on aivan pakko puhua kaikista asioista joillekin. Toisin sanoen he eivät pysty pitämään mitään tietoja pelkästään ominaan vaan aivan kaikki menee eteenpäin.
AP:lle semmoinen neuvo, että jos jatkaa elämää naisensa kanssa niin ei yksinkertaisesti jatkossa enää kerro sille mitään semmoista, minkä ei halua menevän jonkun toisen korviin.
Avioliitto ei voi olla kovin hyvä jos ei luottamusta ole molemmin puolin. Jos et luota niin et mene naimisiin. Asia on niin yksinkertainen. Se miehes tuskin pitää myöhemminkään teidän asioita teidän omina asioina. Kertoo varmaan vielä monesti teidän asiat muille.
Riippuu nyt kyllä vähän asiasta... Eli siitä asiasta, minkä naisesi on lörpötellyt eteen päin.
Totta kai se on tyhmää, että jos naisesi lupasi ettei kerro asiaa eteen päin, mutta kertoi silti... Kyllähän se väärin on.
Mutta jotkut naiset on vaan sellaisia että on törkeä tarve kertoa kavereille asioista jotka ovat mielessä/painavat mieltä.. Naiset on vähän sellaisia juoruilijoita. Ikävää, mutta totta.
Sun pitää vaan miettiä nyt että pääsetkö asiasta yli, vai etkö pääse. Jos et pääse, et mene naimisiin, koska ei se auta tilannetta - päin vastoin. Jos taas pääset asian yli, voit mennä naimisiin.
Kerro silti naisellesi kuinka pettynyt tilanteeseen olet!
Olet menossa naimisiin ihmisen kanssa: 110% ei tapahdu kuin Pohjois-Korean vaalituloksena. Et mistään koskaan löydä 100% täydellistä vaimoa. Itsekään et ole 100% täydellinen aviomies. Avioliitossa täytyy sietää tietty klaffi, jos siinä meinaa onnistua.
Itse yrittäisin päästä asiasta yli, mutta itse teet mitä teet. Jos nyt haluat noin pieneen asiaan sössiä avioliittosi, niin vapaa maa.
Naiset ovat ihme juorukelloja. Omalle vaimollekin olen yhden sata kertaa sanonut että tätä ei sitten vuodeta eteenpäin, edes vahingossa. Juoruamisen tarve/yleinen möläyttely tuntuu menevät käytännön järjen eteen naisilla. Sitten ihmetellään miksi joku jotkut suuttuvat tai käyttäytyvät jotenkin muka omituisesti...no hemmetti itse on ollut ihan pakko juoruta tästä henkilöstä tai jostain hänen läheisestään henkilöstä.
Näin miehenä tajuan että jos kerron jotain asioita eteenpäin, niin on mahdollista että joku kertoo niitä taas eteenpäin. Tämä on aikuisen ihmisen huomioitava ja ei vaadi että ihminen on mikään kovin kaukonäköinen.
Onko naisesi vuotanut asioita, jotka olet selvin sanoin luokitellut luottamuksellisiksi ja kahdenkeskisiksi? Jos näin on käynyt, hän ei ole luotettava. Jos itse olet luotettava, ansaitset parempaa. Ota hatkat.
Jos hän on vuotanut asioita, joita hänen sinun mielestäsi olisi ymmärtää pitää luottamuksellisina, kysymys voi olla vilpittömästä ajattelutapojen erosta. Sellaisen kanssa voi elää. Minä olen elänyt. Vaimoni on aika hölösuu, mutta jos sanon, että "tästä ei sitten puhuta muille", tiedon voivani luottaa häneen.
No mä en osaa auttaa, mut nyt vaan keskiolutta nauttineena, tekee mieli jotain avioliitosta kommentoida. Mulla oli tosi pilalle hemmoteltu lapsuus. Isä sai mut kun oli 50-vuotias ja äiti oli 20-vuotta nuorempi. Mulla oli maailman reiluin 12-vuotta vanhempi velipuoli. Kaksiossa asuttiin, kaikki muut kävi töissä paitsi minä. Joulut oli yhtä juhlaa, aina sain tahtoni läpi eikä ikinä tarvinnut tehdä mitään muuta kuin itse halusi. No kun armeijan jälkeen kotoa Tampereelle muutin musta tulikin sitten todellinen sukuni häpeä ja musta lammas. Itse en naimisiin taatusti mene ellei sitten kosi itse Madonna. Mut isä kuoli jo vuonna 1999 ja edelleen äiti ja isoveli vie jatkuvasti kynttilöitä isän haudalle. Isällä oli muuten 9 sisarta ja isä ehti kaikki hautaan saattaa ennen itseään. Ei tää mun juttu varmaan tähän kuulu, mut on se jännä miten suuresti mun äiti isääni rakasti ja kuinka paljon se sitä vielä 13-vuodenkin jälkeen kaipaa. Mulle aina jaksettiin koulussa nauraa kun isä aina korjasi vanhaa Simca tonniaan. Yksi kaveri sanoi et Simca tonni autokorjaamon onni.