Vuosia sitten kirjoitin parisuhteestani, tai siitä että sitä ei oikeastaan ole. Sain silloin rohkaisevia vastauksia ja neuvoja tilanteeseeni. Perheeni kantava voima ovat iloiset ja keskenään hyvin toimeentulevat lapset. Ikäerosta, 5vuotta, huolimatta sujuvat roolileikit ynnämuut touhut, osittain myös muun leikkiseuran puuttuessa naapurustosta. Vanhempi, tyttö on perinyt äidiltään aran ja epäluuloisen luonteen joka on estänyt lupaavienkin kaverisuhteiden luomisen kestäviksi. Poika on avoin ja ulospäin suuntautunut joten kaverisuhteiden luominen käy kädenkäänteessä. Toivon hartaasti ettei tytön arkuus kontaktien luomiseen vaikeuta tai tee mahdottomaksi kohta esissä olevaa seurustelusuhdeaikaa.
Meidän vanhempien suhde on jumiutunut paikoilleen ja vaikuttaa ettei ulospääsyä ole. En haluaisi tuottaa lapsille enää lisää ongelmia vanhempien erolla, mutta ajoittain tuntuu siltä että olisi oikeus elää joskus myös itselleen. Sanotaan että seksitön suhde kuihtuu nopeasti. On se kuihtunutkin jos viime kerran todisteena on kouluun lähtevä lapsi. Eri huoneissa nukkuminen on perusteltu unen laadulla, mutta terävät pikkuaivot huomaavat että isän ja äidin välillä on seinä myös päivällä. Pienempi vaatii joskus viattomasti että "pussatkaa" johon puolisoni on sitten reagoinut lähestymisyrityksellä. Olen niin turhautunut tilanteeseen että puolison pussailu vuosien jälkeen tuntuu tämän parisuhteen irvikuvan hyväksymiseltä. Mikä sitten on niin pielessä. No seksi on ollut pakkopullaa hänelle lähes koko parisuhteen ajan ja on sen ääneen sanonutkin että oma vartalo ujostuttaa. Liekö peilistä katsonut alastonta itseään koskaan. Hellistä lemmenöistä fantasioineena minulle oli suuri pettymys nopea touhu säkkipimeässä. Lisäksi on hän todennut koko homman ikäväksi ja inhottavaksi. Suosittelen kaikille suhteille perusteellista koeajoa, tosin totuus saattaa silti valjeta liian myöhään. Tässä vaiheessa hyväuskoisuus on virhe. Aamen on suhdekäyrän mutkassa. Olen työnarkomaani osittain tämän takia, mutta lisäksi olen perheemme ainoa tulonlähde joten uuden suhteenkin luominen on lähes mahdotonta. Rahahuolia ei ole, vaan lähes päinvastoin. Mutta miksi rakentaa linnaa harmaalle hiirulaiselle. Mietin vaan että mitenköhän onnellisia lapset olisivat jos äiti ei huutaisi omaa pahaa oloaan vaan olisi iloinen aktiivinen kouluja käynyt ja töissä. Entä miltä tuntuisi olla sellaisen ihmeen aviopuoliso.
Meidän vanhempien suhde on jumiutunut paikoilleen ja vaikuttaa ettei ulospääsyä ole. En haluaisi tuottaa lapsille enää lisää ongelmia vanhempien erolla, mutta ajoittain tuntuu siltä että olisi oikeus elää joskus myös itselleen. Sanotaan että seksitön suhde kuihtuu nopeasti. On se kuihtunutkin jos viime kerran todisteena on kouluun lähtevä lapsi. Eri huoneissa nukkuminen on perusteltu unen laadulla, mutta terävät pikkuaivot huomaavat että isän ja äidin välillä on seinä myös päivällä. Pienempi vaatii joskus viattomasti että "pussatkaa" johon puolisoni on sitten reagoinut lähestymisyrityksellä. Olen niin turhautunut tilanteeseen että puolison pussailu vuosien jälkeen tuntuu tämän parisuhteen irvikuvan hyväksymiseltä. Mikä sitten on niin pielessä. No seksi on ollut pakkopullaa hänelle lähes koko parisuhteen ajan ja on sen ääneen sanonutkin että oma vartalo ujostuttaa. Liekö peilistä katsonut alastonta itseään koskaan. Hellistä lemmenöistä fantasioineena minulle oli suuri pettymys nopea touhu säkkipimeässä. Lisäksi on hän todennut koko homman ikäväksi ja inhottavaksi. Suosittelen kaikille suhteille perusteellista koeajoa, tosin totuus saattaa silti valjeta liian myöhään. Tässä vaiheessa hyväuskoisuus on virhe. Aamen on suhdekäyrän mutkassa. Olen työnarkomaani osittain tämän takia, mutta lisäksi olen perheemme ainoa tulonlähde joten uuden suhteenkin luominen on lähes mahdotonta. Rahahuolia ei ole, vaan lähes päinvastoin. Mutta miksi rakentaa linnaa harmaalle hiirulaiselle. Mietin vaan että mitenköhän onnellisia lapset olisivat jos äiti ei huutaisi omaa pahaa oloaan vaan olisi iloinen aktiivinen kouluja käynyt ja töissä. Entä miltä tuntuisi olla sellaisen ihmeen aviopuoliso.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mâ en jaksa helvetti enään,kertakaikkiaan en jaksa,siis voisin vaan huutaa kurkkuni ja keuhkoni pihalle kun ARRGHHHHHHHHHHHHH kaikki on niin hiton syvältä.Haluun suunnilleen kuolla,mutta en jaksa ukkoni kanssa enää sekuntiakaan ! Yhdessä oltu liian kauan,onneksi ei lapsia,mutta ero tuntuu sekunti sekunnilta parhaimmalta idikseltä.Romanssia,hellyyttä,rakasteluja ym meilleä ei ole ollut koskaan ja suhteemme on suunnilleen vain kämppistasoa.Ei toivoa olemassa ollenkaan !
Miksiköhän Makeup alun perin menit naimisiin? Minullakin kuihtunut avioliitto, joskin lapset jo aikuisia ja poissa kotoa.
Nuorena seksielämämme oli villiä, ja vieläkin kykyjä olisi, mutta teot puuttuvat. Suorastaan kaipaan seksiä nykyisin, mutta olen ajat sitten lakannut vonkumasta, kun ei se johda mihinkään. Nyt sitten vain näivetyn.
Olen siis vaimoihminen, käyn töissä ja olen yksityisyrittäjäpuolisoni rinnalla tehnyt koko pitkän avioliittomme ajan oman työssäkäynnin lisäksi vielä toista työtä, kun olen osallistunut oman firman hommiin.. Nythän tässä on käynyt niin, että olemme lähinnä kuin työkavereita, vaikka nukummekin samassa sängyssä.
Tunnen ja näen jatkuvasti, kuinka kyllästynyt mieheni on minuun. Ehkä olen kaavoihini kangistunut. Lisäksi vaihdevuosi-ikäinen, mikä ei asetelmaa helpota.
Pääni pahki mietin, mitä tekisin asialle. Miten muuttaisin omaa asennettani tai toimintatapojani, että pääsisimme ulos tästä kierteestä.
Mieheni juo aika paljon, ja on lisäksi pahasti pornoriippuvainen. Varsinkin kun hommat ei kulje, bisnes ei pyöri tai muuten elämä ahdistaa, niin silloin nuo riippuvuudet korostuvat ja minä jään vallan paitsioon. Tämä tilanne on tuttu jo vuosien takaa. Välillä se on helpottanut, kun olemme asiasta puhuneet. Nyt taas tuntuu tilanne olevan päällänsä. Mutta kun joskus ei vaan jaksa.
Työpaikalla minusta pidetään, olen iloinen, kiltti ja sosiaalinen. Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä. Mieheni on liikaa yksin, ja se asia harmittaa minua. Olen häntä kehottanut olemaan yhteydessä vanhoihin kavereihinsa, mutta hän on aika huono siinä. Samoin ne kaverit. Tapaamisia on toki joskus, ja ne ovat riemukkaita, mutta liian vähäistä on miehelläni sosiaalinen elämä.
Olen lähtöisin köyhästä, isosta perheestä. Tämä asia on ollut suhteessamme koko ajan riippana, koska mieheni on aina hävennyt alhaista kastiani. Lisäksi hän toistelee, että tahtoisi nyt nähdä ympärillään kauniita naisia. Ja se ei tarkoita minua. Hänen muistoissaan leijailee nuoruuden rakastettu, jolle aina olen häviöllä. Tällaisina hetkinä mietin, miksi hän on kanssani tämän elämän rakentanut. "Sua vaimoks pyydän, jos en muita saa", sanoi muinoin Kaarlo Kramsu runossaan. Mahtoiko sitten näin käydä.
Välillä hän toki yrittää todistella, että haluaa olla kanssani. En vaan tiedä uskoisinko, kun tuntuu että hän voi seurassani niin kamalan huonosti. Yritän kyllä ottaa hänet ja oman firman asiat huomioon, mutta toisinaan olen aika väsynyt, kun omakin leipätyö vie mehut. En ehkä jaksa panostaa tarpeeksi tähän hommaan. Nuorempana jaksoi paremmin.
Olen minä alas vajonnut. Tämä itsesäälissä pyöriskely ei kyllä yhtään auta asiaa, ja yritänkin pitää nämä asiat noin yleisesti ottaen omana tietonani. Näin anonyymisti on hyvä vähän porata.
Kumminkin tuntuu aika pahalta pitää toista ihmistä kahleissa. Ja ajatella, että mitä minä olen häneltä riistänyt, mihin hän olisi voinut päästä ja miten onnellinen hän olisi voinut olla ilman kivirekeä nimeltä avioliitto.
Älä pidä itseäsi kahleissa. Olen aina ollut avioeroa vastaan ja vastustan lähtökohtaisesti eroja, mutta noita lukiessa pakko sanoa, että antaa mennä. Lapsetkin selviävät tuosta, jos järkevästi hoidatte (ylin aloittaja)...
Toisen hylkääminen voi tapahtua jo avioliiton sisällä ja mielestäni se on tuossa jo tapahtunut.
Pornoriippuvainen miehesi kuulostaa masentuneelta.. riippuvuudet, ettei jaksa pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin juurikaan ja muu negatiivisuus, väsymys ja kiinnostumattomuus läheisyyteen.... jos hän ei suostu hakemaan apua itselleen, älä jää sitten elämää tuhlaamaan enempää.
Olipa alkoriippuvuus, pornoriippuvuus tai huumeet tai mikä tahansa tuhoaa suhteen, eikä siihen kannata jäädä, jos on jo yrittänyt asiaa muuttaa, apua hakea ja toista tukea. Toisen PUOLESTA ei voi tehdä, sitten pitää pitää huoli itsestään ja omasta elämästä.