Feikkiammattina taiteilija?

Ainakin salailu ja väistely vie energiaa myös, se on selvää. Siitä vapautuminen voisi jo helpottaa.

Mielestäni voi yksinkertaisesti sanoa: "En ole tällä hetkellä työelämässä."
Jatka maalaamista ja muita itselle kivoja ja tärkeitä juttuja. Kaikkien ei tarvitse olla yhtä tehokkaita ja niilläkin jotka ovat (tai antavat sellaisen kuvan ulospäin) on kuitnekin omat hankaluutensa ja ahdistuksensa. Yllättävän vähän puolituttuja saati tuntemattomia kiinnostaa muiden valinnat ja elämäntapa.
Nauti elämästäsi ja ole iloinen, ettei sairautesi ole haastavampaa sorttia!

VÄSYÄ VUORISTORADALLA

"Ajattelin ryhtyä virallisesti taiteilijaksi, tehdä ikään kuin näennäisen suunnanmuutoksen, jonka todellinen syy on se, että saan vapauden tuosta normaliuden paineesta kertomatta sairaudestani. Harrastan maalausta, mikä olisi se keppihevoseni."

Kumpi väsyttää enemmän, kertominen vai feikkaus? Miten olisi jos vastaisit ihmettelijöille, että kärsit ajoittaisesta masennuksesta. Ei se ole nykyään niin tabu. (Ei bibokaan). Ja tottahan se on ettei työnantajat katso hyvällä jos on usein sairiksilla. Selittäisi pätkätyöt.
Mä sanon joillekin olevani elintasoeläkeläinen.:) Oikeasti pärjään just ja just. Jaksuja ja oikeita ratkaisuja elämässäsi!

"Kumpi väsyttää enemmän, kertominen vai feikkaus?"

Tätäkin olen hieman pohtinut. Molemmissa on puolensa. Ehkä nuo psyykkiset sairaudet ovat kuitenkin vielä osin aika tabuja tässä maassa ja se leima ei ole aina kovin mukava.

Asian voi nähdä kahdella tavalla: Olen pätkätyöläinen, joka harrastaa maalausta tai että olen huonosti myyvä taiteilija, joka elättää itseään pätkätöillä. Näkökulmakysymys siis.

Se on hieman kummaa, että juopoille ja taiteilijoille mikä vaan on sallittua, mutta normi-ihmiselle on kovat kunnollisuusvaatimukset....

Kyllä kylähullu/elämäntaitelijallekin sallitaan, tosin pitkin toraisin hampain pieniä erivapauksia. Tässäkin pitkä tie kuljettavaksi - kerrottavaksikin.

Kun sisäinen mittalasi tulee täyteen, jokin asia menee vaan kertakaikkiaan sitorajan ylitte, niin silloin lähen asioilleni ilma tavallisti ydinaseen kestävää suojamuuria.

Pienellä paikkakunnalla ne tuntee pappenheimilaisensa - tilaa tulee kun "hiljanen viljanen" on asenteellisella sotajalalla.

Sisäinen ylivahva maadoitustila murenee kuitenkin yhtä helposti kuin se on tullutkin.

Mentaalinen mielentila lukitaan jälleen läpinäkyvään lasikupuunsa. Sisäinen näytönpaikka ja näkymätön show on ohi.

"Peli on niin paljon tasoittunut vaikkapa nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, ettei enää tarvi rynnätä kotipoteroon suojaan täysin vääristyneestä maisemasta.
Silloin ystävällisetkin ihmiset näyttävät tikarein ja vaatteisiin piilotetuilta käsigranun potintetiaalisilta heittäjiltä.