Itsellä ärsyttää tuo kuvan lähettämisen jälkeinen katoaminen, varsinkin kun en ole mitenkään valokuvauksellinen joten livenä olen paremman näköinen kuin missään kuvassa, ja saman olen huomannut tapaamieni naisten kanssa. Eli kuvassa "tavallisen" näköinen nainen on yleensä livenä paremman näköinen. Varsinkin kun kuvasta ei pysty päättelemään mahdollista ulkoista olemusta ja säteilyä tms.
Viime viikolla viimeksi näin kaupungilla naisen jonka kanssa kuvia oli vaihdettu mutta erilaisten elämäntilanteiden takia tutustuminen jäi ihan pintapuoliseksi. Kuvassa nainen oli ihan suht taviksen näköinen mutta livenä täytyy sanoa että Vau!
Eli neuvona kaikille, jos ihminen kuvassa on yhtään ihmisen näköinen niin tavatkaa livenä. Saatat yllättyä positiivisesti. Ei siinä mitään häviäkkään.
Viime viikolla viimeksi näin kaupungilla naisen jonka kanssa kuvia oli vaihdettu mutta erilaisten elämäntilanteiden takia tutustuminen jäi ihan pintapuoliseksi. Kuvassa nainen oli ihan suht taviksen näköinen mutta livenä täytyy sanoa että Vau!
Eli neuvona kaikille, jos ihminen kuvassa on yhtään ihmisen näköinen niin tavatkaa livenä. Saatat yllättyä positiivisesti. Ei siinä mitään häviäkkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nettideittailussa täytyy olla tietty itsetunto että kestää nuo pakit, ajattele siksi siten että jos joku nainen ei vastaa takaisin jos kuva ei muka miellytä niin sellaiseen naiseen on turha haluta tutustuakkaan. Ja sama pätee tottakai miehiinkin.
Itse en usko mihinkään sielunkumppanuuteen koska toimivan parisuhteen pystyy saamaan monenkin erilaisen ihmisen kanssa, riippuu vain kemioista ja myöhemmin tottakai halusta elää yhdessä. Siksi toisaalta aina harmittaa jos jonkun kanssa jutut synkkaa mutta kirjoittelu sitten loppuu kuin seinään mutta minkäs teet.
Nettideittailu on kuitenkin vähän kuin verkkokalastus, parempi mahdollisuus saada se yksi vonkale kuin mato- ongella. Siksi jaksan pettymyksistä huolimatta yrittää ja toivoa vaikka olen silmät auki live- elämässäkin.
LOISKIS VERKOT VETEEN HEITÄ
Kerrankin tällä palstalla oli kunnon aikuismainen teksti ja hyviä ajatuksia mutta silti joku idiootti näkyy löytäneen myös tämmöiselle palstalle tiensä.
Minun täytyy sanoa että olen aivan samaa mieltä.
Mietinkin joskus olenko ainoa jolla on tällaisia kokemuksia.
Toivottavasti omankin kuvan kohdalla toimii homma samalla lailla, minusta minusta ei ole kovin onnistuneita kuvia olemassakaan.
Hauskinta kaikessa kokemassani on se, että ainoiden sokkotreffien takaa paljastui oikein kuvankaunis nainen, ei oikein ollut samaa tasoa tällaisen perusjäpikan kanssa, vähän oli ujokin, mutta ihan syötävän söpö
Olen myöskin samaa mieltä. Valokuvausta harrastavana tiedän etenkin, että ihmiset eivät aina ole edukseen valokuvissa. Tiedän myös sen, että valokuva ei todellakaan anna ihmisestä samaa käsitystä kuin minkä ihminen antaa kohdattaessa elävänä, eleineen, ilmeineen, hymyineen päivineen. On valitettavaa, kuinka jotkut eivät ilmeisesti ymmärrä lainkaan tätä asiaa, että staattisesta kuvasta ei saa ihmisestä samaa käsitystä.
Itse näen asian aivan samoin kuin aloittaja, että tavata kannattaa, jos ei toinen nyt ihan turn-off ole kuvan perusteella. Turha kuitenkaan hakea mitään tunnetta kuvasta. Livenä voi kuitenkin yllättyä. Itse olen ainakin pistänyt merkille nettideitissä, että tapaamani naiset ovat lähes järjestään olleet paremman näköisiä tavattaessa kuin kuvissa. Jotkut jopa huomattavan paremman näköisiä. Jos muut asiat ihmisessä kiinnostavat, niin tuskin siinä tapaamisessa hirveästi häviääkään, että käy tapaamassa jotain uutta ihmistä.
Kyllä,kerrankin järkipuhetta täälläkin.
Itse näytän kuvassani hieman vakavalta josta saa helposti väärän käsityksen.Todellisuudessa tykkään laskea leikkiä,kova puhumaan,iloinen,positiivinen yms.Tästä on moni sanonutkin oikeassa elämässä mutta kuvaan se ei vaan välity joten hieman minuakin harmittaa että on mennyt pari oikein lupaavaa tapausta sitä varten ohi.
Joten ihmiset!Jos joku vaikuttaa tosiaankin oman tyyppiseltä niin tavatkaa,ehdottomasti.Se olisi molempien puolesta harmillista jos oikeasti synkkaisikin mutta ei tule vain ikinä tavattua.
Pokkarilla ottamissani kuvissa on sen verran epäselvyyttää että kaikki rupsahtamiskohdat eivät erotu, joten olen olettanut että kuvastani saa harhakuvan että näytän paremmalta kuin olen. Toisaalta vaikka miten hymyilisin korvasta korvaan en saa sitä hymyä näkymään kunnolla kuvassa, ilmeisesti kuvauskulmasta johtuen (olen kyllä kokeillut kaikki kulmat läpi mutta ei auta).
Jalustaa minulla ei ole ja kamerassani ei ole ajastinsa, sen vuoksi joudun ottamaan kaikki kuvat käsivaralta peilin kautta.
Kuitenkin ihminen joka minut tapasi väitti että näytän luonnossa paljon paremmalta kuin kuvassa. Liekö sitten johtunut siitä että hymy näkyi ihan oikeasti eikä jäänyt pelkäksi aavistukseksi?
Jos ja kun niin moni tietää että ihmiset eivät kuvissaan ole edukseen, niin minkä takia niin kauhean moni jättää s-postittelun sen siliän tien kasvokuvan saatuaan? Onko tosiaan keski-ikäisilläkin niin runsaasti ottajia että on varaa dumpata jokainen tarjolla oleva sillä perusteella että "ei tämä kuva nyt tarpeeksi sykähdytä"?
Mä taas näytän kuvissa hyvältä, eikä laita siksi, että saatan saada valtavasti vääränlaisia kosiskelijoita. Toisaalta myös saattaa sitten treffeillä olla turvotuspäivä tai jotain ja olisi kamala kun ulkonäköä aletteisiin sitten arvostella. On parempi luottaa kirjoittelun voimaan.