Olemme tapailleet parin kuukauden ajan erään naisen kanssa. Pari viikkoa sitten hän ilmoitti, että ei ole valmis vakavempaan ja halusi olla vaan kaveripohjalla. No tästä kului pari päivää ja hän ilmoittikin, että haluaa vielä tavata minua ja pahoitteli viimeistä. Olemme sen jälkeen tapailleetkin, mutta en ole varma mitä hän oikeasti tuntee minua kohtaan. Eli tapaileeko hän minua vain huvikseen, vai onko siinä myös tunnetta mukana. Olen yrittänyt saada asiaa selville, mutta vastaukset ovat olleet vähän epäselviä. En ole sitten viitsinyt ruveta tivaamaan. Pohjimmiltani haluaisin uskoa, että hänellä olisi vielä tunteita minua kohtaan. Mielestäni ilmassa on positiivisia merkkejä, sillä hän puhuu seuraavista mahdollisista treffeistämme ja kerran osti minulle pienen, mutta minulle suuren tuliaisenkin. Kuitenkin tuntuu, että puheet jäävät vain puheiksi, eli huomenna hänellä voi olla jo toinen mieli. Sitten tilanne ratkeaa suuntaan tai toiseen, kun minä otan ohjat käsiini. Minulle tulee siitä kuitenkin tunne, että eikö hän oikeasti olisi halunnutkaan enää mitään. Mitä tässä tilanteessa oikein osaisi tehdä?
Tunteet sekaisin
särkyykö sydän?
6558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Epäselvyyden muuttaminen selvyydeksi tässä keisissä meinaa, että lopetat arvailun ja kysytkin suoraan. Suoraan kysyminen asiallisesti ei ole mitään kuulustelua tai ahdistelua tai tivaamista, mutta ei jätä vastapuolelle muuta vaihtoehtoa kuin kertoa kylmä (tai lämminkin) totuus omista tunteistaan ja ajatuksistaan
Eniten hämää tuo tuuliviirimäisyys, että yhtenä päivänä ollaan toista mieltä ja toisena päivänä taas toista. Tai sitten hän vaan on sellainen, eihän tässä ole aikaa vielä paljoa kulunutkaan eikä mielestäni ihmisen ominaisuudet hetkessä tule esille. Jospa otan asian pöydälle seuraavalla kerralla ja kysyn suoraan, että missä mennään. En todellakaan aio ryhtyä on-off -juttuun.
Olet hänelle ajankulua jos vastaukset ovat epäselviä.
olen narrinsa kanssa samaa mieltä.olin itse tapaillut naista on/off tyylisesti n.3kk.olin aina silloin kuvioissa kun ei ollut muijalla muutakaan tekemistä tai oli yksin.puhetta aina riitti mut viimestään kuin ex-astui kuvioihin en ollu hänelle mitään.
jos kantti kestää, niin älä kysy asiaa, älä kyseenalaista, sillä asian tiedostaminen ja liiallinen pohtiminen saattaa tehdä paniikin. Jos pystyt, niin kokeile alkaa toteuttamaan hänen kanssaan parisuhdetta, käytännössä olet, elät ja toimit aivan kuin olisitte jo suhteessa. Eli oikaiset koko kysymyksenasettelun, jos se on se vaikea ja yhdessäolo luonnistuu muuten. Osa pareista huomaa sitten myöhemmin, että tässähän ollaan seurusteltu jo pitkään, eikä tilanne ole enää kuin ääneen toteamisen asteella. Mutta jos siitä tilanteesta tehdään jotenkin suureellinen, eli toinen alkaa ahdistua, koska tuntuu niin valtavalta asialta päättää se yhdessäolo, niin sen asian pohtimisen voi unohtaa. Kokeilla vain olla, tavata, tehdä kaikkea mitä parit yhdessä tekevät ilman sen tilanteen ääneen sanoitusta. Itseluottamusta asiaan.
Niinhän sitä sanotaan, että ei kannata miettiä liikaa. Minulla on paha tapa jatkuvasti tutkailla häntä ja yrittää saada selville mitä hän ajattelee. Näin ollen en sitten osaa tehdä aloitetta, koska yritän koko ajan olla toiselle mieliksi. Tämä ei ole hyvä ja sen suhteen pitää tehdä muutos, eli nimen omaan itseluottamusta peliin.