Tässä yksi tarina ihmissuhteesta. Tapasimme talvella, hän oli, ja on vieläkin, kertakaikkisen ihana ja hurmaava, hauska ja välitön. Ihastuin häneen ja tunne tuntui olevan molemminpuolista, koska hän ehdotti uutta tapaamista, mistä kaikki sitten alkoi. Hän kertoi ettei ole saman katon alla asuva parisuhdeihminen, takana oli epäonnistuneita suhteita. Minulle tuo sopi hyvin, koska en itsekään ole koskaan ollut ”hynttyyt yhteen”-tapaus; sanoin hänelle, että mennään hänen ehdoillaan.Totesin vielä, että tuolta osin en ole mikään uhka, asuimmehan eri paikkakunnilla, välimatkaa parisataa kilometriä, molemmilla omat elämänsä vakituisine työpaikkoineen omalla paikkakunnalla. Tunteista ei puhuttu, hän sanoi ettei ole ihminen joka tykkäämisiä hokee. Oli kiva olla yhdessä, vierailimme toistemme luona ja teimme pieniä matkoja.
Jossain vaiheessa siirryttiin astetta edemmäs, hän alkoi puhumaan kuinka tykkää minusta ja minä luonnollisesti rohkaistuin vastaamaan samoin hänelle. Kesä lähestyi ja hän sanoi haluavansa lähteä kanssani yhteiselle lomamatkalle. Aluksi oli puhe muutamasta päivästä, sitten se loppujen lopuksi muokkautui viikoksi. Meillä oli todella mukavaa ja ihanaa, ei poikittaista sanaa. Hän oli puheissaan avoimempi kuin koskaan aiemmin, jopa siinä määrin, että hieman hämmästyin vaikkakin se tuntui todella hyvältä. Lomamatkalta palattuamme koteihimme meni muutama päivä ja hän laittoi viestin, että kaikki on loppu, hän haluaa olla yksin. Tuo oli shokki minulle, olihan takana parhaat hetket mitä oli koko sinä aikana ollut kun tunsimme. Ihmetellen kysyin syytä tähän ja sieltä alkoikin tulla kaikenlaisia syytöksiä minua kohtaan kuinka urkin hänen yksityisasioitaan, kuinka olin sanonut sitä ja tätä ym. ym. Normaali keskustelu oli muuttunut hänen mielessään urkkimiseksi, keskustelut joissa hän oma-aloitteisesti oli kertonut elämästään. Yhteydenpitomme koko nelikuukautisen kanssakäymisemme ajan tehtiin hänen, ainoastaan hänen, ehdoillaan.
On ollut aikaa miettiä asioita. Niitä monen monia ihania asioita mitä hän sano ja tekii, mutta myös niitä pahoja sanoja, loukkauksia. Persoonaani kohdistuvaa arvostelua alkoi tulla viikoittain. Jätin ne omaan arvoonsa, laitoin huumorin piikkiin, eihän hän itsekään ole täydellinen. Kaikki suhteeseemme liittyvät tunneperäiset asiat joita hän oli sanonut, kääntyivät yllättäen hänen mielessään minun sanomikseni ja mielikuvitukseni tuotteiksi. Nyt olen kiittänyt laiskuuttani siinä, että tallessa oli hänen lähettämiään viestejä joista ilmeni totuus siihen, kumpi tiettyjä asioita on sanonut. Luettuani ne sain itselleni varmuuden siitä, että en ole hullu, jossain vaiheessa kun noita syytöksiä satoi, aloin epäilemään omaa päätäni. Kerran esim. kun mainitsin yhteen asiaan oman mielipiteeni, asia kääntyi siten, että aina tietyin väliajoin järjestän kohtauksia ja hän kysyi minulta syönkö jotain lääkkeitä kun olen niin outo. Tuohon totean nyt tässä, että antibioottia vahvempaa en koskaan ole syönyt.
Tämä ihminen on ihana persoona. Olen viettänyt hänen kanssaan elämäni parhaita hetkiä kunnes tuo ailahtelevainen mieliala astui kuvioon. Olen tullut siihen tulokseen, että hänellä on itsensä kanssa selvittämättömiä asioita menneisyydestä, jotka heijastuvat hänen käyttäytymiseensä. Hän on kykenemätön uskomaan ihmisten rehellisyyteen ja vilpittömyyteen, ei pysty luottamaan. Hän ei pysty mielessään hyväksymään, että miehen ja naisen välillä oleva suhde voisi olla tasapainoinen ja hyväihmissuhde ilman että se tarkoittaisi samassa taloudessa asumista saatika toisen satuttamista millään muotoa. Parisuhde, tällaisessakin muodossa, perustuu luottamukseen. Toivon, että hän pääsisi sopuun oman itsensä ja elämänsä kanssa.
Hyvää loppukesää sinulle joka luit tämän!
Jossain vaiheessa siirryttiin astetta edemmäs, hän alkoi puhumaan kuinka tykkää minusta ja minä luonnollisesti rohkaistuin vastaamaan samoin hänelle. Kesä lähestyi ja hän sanoi haluavansa lähteä kanssani yhteiselle lomamatkalle. Aluksi oli puhe muutamasta päivästä, sitten se loppujen lopuksi muokkautui viikoksi. Meillä oli todella mukavaa ja ihanaa, ei poikittaista sanaa. Hän oli puheissaan avoimempi kuin koskaan aiemmin, jopa siinä määrin, että hieman hämmästyin vaikkakin se tuntui todella hyvältä. Lomamatkalta palattuamme koteihimme meni muutama päivä ja hän laittoi viestin, että kaikki on loppu, hän haluaa olla yksin. Tuo oli shokki minulle, olihan takana parhaat hetket mitä oli koko sinä aikana ollut kun tunsimme. Ihmetellen kysyin syytä tähän ja sieltä alkoikin tulla kaikenlaisia syytöksiä minua kohtaan kuinka urkin hänen yksityisasioitaan, kuinka olin sanonut sitä ja tätä ym. ym. Normaali keskustelu oli muuttunut hänen mielessään urkkimiseksi, keskustelut joissa hän oma-aloitteisesti oli kertonut elämästään. Yhteydenpitomme koko nelikuukautisen kanssakäymisemme ajan tehtiin hänen, ainoastaan hänen, ehdoillaan.
On ollut aikaa miettiä asioita. Niitä monen monia ihania asioita mitä hän sano ja tekii, mutta myös niitä pahoja sanoja, loukkauksia. Persoonaani kohdistuvaa arvostelua alkoi tulla viikoittain. Jätin ne omaan arvoonsa, laitoin huumorin piikkiin, eihän hän itsekään ole täydellinen. Kaikki suhteeseemme liittyvät tunneperäiset asiat joita hän oli sanonut, kääntyivät yllättäen hänen mielessään minun sanomikseni ja mielikuvitukseni tuotteiksi. Nyt olen kiittänyt laiskuuttani siinä, että tallessa oli hänen lähettämiään viestejä joista ilmeni totuus siihen, kumpi tiettyjä asioita on sanonut. Luettuani ne sain itselleni varmuuden siitä, että en ole hullu, jossain vaiheessa kun noita syytöksiä satoi, aloin epäilemään omaa päätäni. Kerran esim. kun mainitsin yhteen asiaan oman mielipiteeni, asia kääntyi siten, että aina tietyin väliajoin järjestän kohtauksia ja hän kysyi minulta syönkö jotain lääkkeitä kun olen niin outo. Tuohon totean nyt tässä, että antibioottia vahvempaa en koskaan ole syönyt.
Tämä ihminen on ihana persoona. Olen viettänyt hänen kanssaan elämäni parhaita hetkiä kunnes tuo ailahtelevainen mieliala astui kuvioon. Olen tullut siihen tulokseen, että hänellä on itsensä kanssa selvittämättömiä asioita menneisyydestä, jotka heijastuvat hänen käyttäytymiseensä. Hän on kykenemätön uskomaan ihmisten rehellisyyteen ja vilpittömyyteen, ei pysty luottamaan. Hän ei pysty mielessään hyväksymään, että miehen ja naisen välillä oleva suhde voisi olla tasapainoinen ja hyväihmissuhde ilman että se tarkoittaisi samassa taloudessa asumista saatika toisen satuttamista millään muotoa. Parisuhde, tällaisessakin muodossa, perustuu luottamukseen. Toivon, että hän pääsisi sopuun oman itsensä ja elämänsä kanssa.
Hyvää loppukesää sinulle joka luit tämän!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuule törmäsit näihin kesä ukkomiehiin joille on tapana lomailla naisystävän kanssa ja laittaa sitten poikki.
Syyttely ja asioiden kääntelyt on ihan klassista opetusmateriaalia.
Ei kannata olla liian ymmärtäväinen näille kun ne eivät todellisuudessa ole sinullekaan.
Unohda ja älä pidä hyvänä ihmisenä tuollaista. Olisko ihan jakomielitautinen mistäs tuon tietää ?
Vaikuttaa kaksisuuntaselta mielialahäiriöltä, mieli muuttuu hetkessä.
Et taida tietää mitä kaksisuuntainen mielialahäiriö tarkoittaa. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että mieli muuttuu hetkessä...
Oliko oikeasti vapaa vaiko ukkomies?
No ainakin sinulle selvisi, miksi hän on sinkkuna. Kannattaa muuten aina kysyä, millaisia parisuhteita miehellä on ollut. Jos takana on vain pelkkää "pätkäsuhdetta", niin syynä on mitä ilmeisemmin joku mahdoton ongelma esim. narsismi.
Miehellä on selvästi joku mielenterveysongelma. Se voi olla narsismia, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, psykoosia tai ihan mitä vaan sen tarkemmin määrittelemättä. Ei kannata sitoa itseään mieheen, jolla ei ole ns. kaikki inkkarit kanootissa ellet halua, että sinua manipuloidaan ja kontrolloidaan miehen taholta. Tuollainen ihminen ei koskaan kykene aitoon tasa-arvoiseen parisuhteeseen.
Kyllä ihan vapaasta miehestä on kyse. Nimenomaan äkkinäiset mielialan, ja yleensä pikaiset muutokset asiassa kuin asiassa, ja viimeisenä tuo että hänen sanomansa asiat muuttui hänen mielessään minun sanomikseni, sai jollain tapaa "hälytyskellot" soimaan. Silti, kaikesta huolimatta, pidän häntä hyvänä ja ihanana ihmisenä, toivoisin vaan että itse tiedostaisi ongelmansa ja etsisi apua niihin. Henkiset ongelmat on vähän niinkuin alkoholismi, apua ei saa ennenkuin itse myöntää ongelmansa. Loppujen lopuksi hän on hyvin yksinäinen ja herkkä, kätkee nuo molemmat asiat sisäänsä.
Oma pää luo ihmeellisiä mielikuvia ja niihin alkaa uskomaan jos niin haluaa asioiden olevankin. Se on myös seurassa tarttuvaa ja pitää varoa tuollaisia. Tunnen yhden miehen joka luo jatkuvasti kuvitelmia mitä hänen vaimonsa puuhailee ja uskoo sitten niin olevan. Totuuden häivää ei ole mutta mies haluaa niin uskoa koska itsellään on ollut kaikenlaisia puuhasteluja. Kuvittelee että muutkin sitten on samanlaisia, tekee samoin, haluaa samoin kuin hankin kerran tekee ja haluaa. Pelkää että toinen pettää kun itse pettää. Uskoo että toinen pettää. Uskoo että toinen juo kun lähtee baariin koska itse juo. Voi myös olla että joku on niin tehnyt hänelle joskus ja vaikea on uskoa että kaikki ei tee?? Epäilee ehkä omaa mielenterveyttään mutta kun kääntää sen toisen mielenterveyden epäilyksi voi kuvitella että se vika on siellä toisessa. Pahinta on se että itse uskoo itseänsä ja omia kuvitelmiaan ja mukamas sanomisiaan joita ei edes ole sanonut. On siis tavallaan rehellinenkin kun ei tajua että puhuu ihan pimeitä.
Kuulostaa pahasti narsulta. Omalla kokemuksella voin sanoa, että juuri noin kävi itsellekin. Olin kuulema kuvitellut kaikkea hänestä, rakentanut pilvilinnoja ja että mitään juttua meidän välillä ei ollutkaan. No nyt ei enää Luojan kiitos olekaan. Heitä irti siitä, ei se siitä parane.
Mitä narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkkejä tuosta löysit?
Ei kuulosta narsistilta, ei tippaakaan. Narsisti mm. pitää häneen ihastuneesta kiinni kynsin hampain, ei suinkaan laita välejä poikki tostavaan. Epävakaa persoonallisuushäiriö tai ns. rajatilapersoonallisuus osuisi oikeampaan. Ei selviä kunnolla ellei hän mene psykiatrille kertomaan ongelmistaan, ja sinä ole mukana avustamassa pariterapian tyyppisesti.
Eli siis miehellä on psyyken ongelmia, valitettavasti kannaltasi jatkoa ei kannata yrittää. Minulla on tunne että hän ottaa jossain vaiheessa yhteyttä sinuun kuitenkin, niin kuin ei mitään ongelmaa olisi ollutkaan..
Kyllä narsisti voi laittaa välit poikki tosta vaan, kun ihmisellä ei ole enää välinearvoa.
Niin, kyllä niin mielelläni haluaisin auttaa häntä, mutta se täysin utopistinen ajatus, koska hän ei aivan varmasti edes itselleen myönnä, että jotain ongelmaa on. Jos edes uskaltaisin ehdottaa sellaista, saisin varmaankin kommentin (niinkuin kerran tapahtui) "onko sulla jokin lääkitys". Enkä itse asiassa pääsisi edes ehdottamaan, koska hän ei halua olla kanssakäymisissä ja näin ollen en häneen yhteyttä ota.
Olen kai ikuinen naivi, mutta tämä asia ottaa niin koville, koska olen aina halunnut että kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla ja että me kaikki saisimme elää niin hyvää elämää kuin mahdollista. Kyllähän tässä olisi itselläkin peiliin katsomisen paikka, mutta on vaikeaa kovettaa itseään kun puoli vuosisataa on pehmona elänyt.
Pehmeä saa olla. Tyhmyys on vaarallista. Kun olet miehen käytöksen lievästi sanottuna huolestuttavaksi havainnut, kanna vastuusi ja pysy poissa tieltä.
Mietin tässä että mitähän tuo Päätä seinään? tarkoittaa tuolla "kanna vastuusi ja pysy pois tieltä". Aika erikoinen kommentti tähän juttuun liittyen. Mitä vastuuta naisen pitäisi kantaa noin käyttäytyvän miehen suhteen. Pakko olla miehen kirjoittama kommentti.
"Kanna vastuusi" tarkoittaa tässä: oivalsit jotain, älä siis laita vaaleanpunaisia rillejä, vaan toimi oivalluksesi mukaan. Sen sijaan, että (siitä huolimatta, että) edelleen niin kovasti välität, jättäydy kelkasta, jopa haaveilemasta "auttamisesta", jota mies ei edes halua.
Kun jotain tajuaa/ tietää, on vastuullista toimia tuon tiedon valossa, ei umpisilmin.
No johan on ollut ihmisellä kokemus ja miten paljon noita onkaan. Usein noissa vielä alkoholi mukana muodossa tai toisessa. Mutta tuo tapaus tuon vähäisen tiedon perusteella ei kyllä ole terve ihminen niinkuin täällä on todettukkin. Kyllä olis hoidon tarpeessa. Jaksamista ketjun aloittelijalle. Mäkin uskon että varmasti jossain vaiheessa ottaa yhteyttä, toivottavasti olet siihen mennessä tapauksen saanut nollattua päästäsi ja tunteet tapettua. Ei tuollainen ihminen tarvitse ihmistä elämään joka välittää.
Näitä "suhteenaloitus-epäonnistumis" yrityksiä on meikänaisellakin muutama. Siksi valtavia tunteita ei tuo kirjoitus nostattanut, mutta hyvä että joku kirjoittaa ne näkyville ja kaiken kansan luettaviksi.
Itsellä saman ikäisiä "yrityksiä" mutta myös hiukka vanhempia ukkoja ollut jahkaamassa.
Lopputuloksena ollut selitykset" niin ja niin monta vuotta ollut yksin, en enää jaksa opetella toisen ihmisen kanssa asumaan / yrittämään uusille tavoille /haluan sittenkin olla vain yksin vaikka ei SINUSSA ole mitään vikaa ".
Loppukevennys tähän asiaan kohdaltani on se, että alan tuntea jonkinlaista miesvihaa. Miksi se sitten muuttuu, en tiedä. Ikää on tähän mennessä 54 v ja avioerosta 5 v. Haluisin vielä olla ihan "vanhanaikaisesti " jonkun miehen kanssa, mutta tuskin onnistuu koska kenenkään panopuuksi en ala.
Hyvin kirjoitettu:)Samassa veneessä ollaan ja samat mielipiteet.Olen alle 50 mutta samoja kokemulksia kuin sinulla.Alkaa hiipua tämä ajatus vanhanaikaisesta suhteesta...lähdenpä lenkille:D
Kuulostaa tutulta.Nyt ole vahva tyttö.Hankkiudu eroon tuosta miehestä ennenkuin hän pilaa elämäsi ja murskaa itsetuntosi.vaikuttaa epävakaalta, ei kuitenkaan tasapainossa ole.Maailmassa on muitakin miehiä vapaana, uusi mahdollisuus on missä vaan. Toivon ihanaa elämän jatkoa sinulle.
Kiitokset kaikille kommenteistanne, jokaisesta löytyy totuutta. Toin tämän asian täällä julki koska tiedän, että en ole ainoa joka tällaisen kohtelun kohteeksi on joutunut. Aina näistä kertomuksista ja kommenteista jotain oppii, minäkin:)
Itsetuntoani ko. henkilö ei pysty murskaamaan, toivon vaan, että hän saa oman itsetuntonsa kuntoon joskus; mielestäni hänen käyttäytymisensä johtuu juuri heikosta itsetunnosta. Kun ei ole todellisia ystäviä, pelkästään kavereita joiden kanssa juhlitaan ja pidetään hauskaa, ei tarvitse paljastaa todellista minäänsä ja tuntojaan; todellisen minän kanssa voi olla kotona yksin. Kovuuden taakse on helpompi kätkeä heikkous kuin heikkouden taakse kovuus. Mm. hänen eräs kommenttinsa "en halua muuttua" paljastaa sen, että hän ei ole tyytyväinen itseensä, tietää että olisi syytä muuttua, mutta pelkää kohdata todellisen minuutensa.
Sydämessäni hän tulee aina pysymään, mutta samalla tavoin lähelleni en enää päästä kuin mitä hän oli. Olen aina elänyt periaatteella, että ensimmäisestä erheestä ei saa tuomita, aina pitäisi antaa toinen mahdollisuus, mutta tämä on sen verran ikävä kokemus ollut, että toista kertaa en samaa halua kokea. Toivottavasti tämä keskusteluketju auttaa jotain "kanssasisarta", joka kenties nyt tai tulevaisuudessa joutuu vastaavaan tilanteeseen.
Lämmintä loppukesää teille kaikille!